Mulla oli aikainen km, viikkoja ei ollut kuin 6 3. Ehdin kuitenkin jo tehdä positiivisen testin ja hullaantua onnesta. Koin jo pahoinvointia ja rinnat kipuili. Viikko testistä alkoi voimakas vuoto ja ultrassa myöhemmin todettiin, että kohtu on tyhjä. Asian pitäisi olla ihan helppo, meillä on jo 2 ihanaa lasta eikä raskaus ehtinyt tuon pidemmälle. Kuitenkin varsinkin tämä päivä on ollut tosi raskas... Väsyttää ihan hirveästi ja tunteet on herkässä. Jostain vaan pitäisi löytää taas se punainen lanka ja keskittyä olennaiseen, äitienpäiväkin tulossa. On se vaan kumma tuo ihmisen mieli! Järjellä tietää, että kaikki on hyvin mutta ne tunteet ottaa aina sen niskalenkin.
Keskenmeno 2pv sitten
Pepp176
131044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mieli voi mennä maahan helposti. Syö rautaa et saat sun vesitason ylös ja mene ulkoilmaan niin raikastut. Ota iloa lastesi tekemisistä ja vietä hellä hetki miehesi kanssa. Pidä mielesi kiireisenä. Ja jos surettaa, itku auttaa. Tsemppiä!
Mulla tosiaan jo 2 keskenmenoa, eikä lapsia oo vielä siunaantunu. On ollu todella kova paikka. Tää viimesin oli jo kuitenki vk11 2. Sitä lasta kun kovasti haluais mutta eipä ollu niin helppoa ku kuvittelin. Oon ollu niin kipee näiden keskenmenojen aikana etten uskalla haaveilla yritystä hetkeen. Ei vain enää pää kestä jos vielä useesti sattuu sama. Ehdittiin jo vaikka mitä suunnitella, mutta tästä lähin en suunnittele päivää pidemmäs mitään.Toivottelen paranemisia ja toivoa!
Pahinta on tosiaan se, kun on suunnitellu niin paljon. On jo miettiny kaikkia vaunuja ja pinnasänkyjä ja vaatteita ja vaikka mitä ja sitten tulee keskenmeno.
Mulla on kans sama pelko, että pää räjähtää, jos tulee taas keskenmeno. Minulla takana yksi, ja toista raskautta ei kuulu ollenkaan.
ei se tuskaa vähennä vaikka lapsia olisi jo ennestäänkin. Itse jännitän parhaillaan että sykkiikö sisälläni enää mitään, eilen alkoi lievä vuoto ja tänään tullut pikkiriikkisen rusertavaa... ja en voi kun odottaa että maanantainana pääsen neuvolaan jos ei sitä ennen tarvitse lähteä päivystykseen.
...Kiitos ymmärtämisestä. Sekin on outoa, että sitä kokee itse jotenkin ettei ole oikeutta surra kun itsellä kuitenkin on jo lapsia. Siis kun tietää, että monilla on toistuvia keskenmenoja eikä vielä yhtään lasta. Tai sitten keskenmeno tulee paljon isommilla viikoilla. Olenhan itsekin yllättynyt tunteiden voimakkuudesta. Mikä osuus lienee hormooneillakin?
Voimia sinullekin- toivon sydämestäni että kaikki olisi kuitenkin hyvin!
"Olisi mieleni enkeli,
saisi sydämeni siivet
niin saapuisin luoksesi yön pimeässä hiljaisuudessa
ja toisin tämän tunteen uneesi.
Sadun kuvin näyttäisin sinulle sen,
miten ihminen kärsimyksen tien kuljettuaan löytää elämään
miten rakkauden suudelmat todellakin muuttavat sammakon prinssiksi
eikä pieniä prinsessojakaan unohdeta satavuotiseen uneen.
Korkealle vuorelle sinut veisin
jotta näkisit laaksoon
ja ymmärtäisit elämän salaisuuden
anteeksiantamisen oikeuden
sen, että satujen noidillakin on sydän
syvällä taikojen takana
hekin tarvitsevat ystävää.
Yön läpi sinut kuljettaisin
veisin kohti uutta aamua,
kohti uutta syntymää.
Herättäisin auringon tanssiin tai sateen ropinaan.
Vuosien tuska väistyisi, viha pakenisi
ja sydämesi saisi tilaa rakkauden tulla
ihmisen tulla.
Tänä iltana olen luonasi ajatuksin
lähempänä kuin koskaan
ikuisena kuin kaipuu. "
-Eija Jaakkola-Partanen-
Voi, kun tuntui aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani vuosi sitten paitsi, että minulla ei ole lapsia. Vuosi sitten tapahtui keskenmeno ja nyt on viime päivät taas ajatukset harhailleet tuossa keskenmenossa ja hetken raskaana olossa. Päätin tuossa jo, että vien kynttilän hautausmaalle, jonnekin, peruin ajatuksen sitten. Mutta taidan tehdä sen kuitenkin, jotenkin tässä täytyisi taas elämänsyrjästä saada kiinni. Silloin kun raskauden totesin, muutaman päivän päästä ultran saanut lääkäri totesi minulle:"kohtu on tyhjä, oletko helpottunut?" (ikäni tuolloin 44v). Kun hän näki kyyneleeni ja kuunteli kun kerroin, että raskaustesti oli positiivinen.Hän kysyi uudelleen kuukautisten viimeisen päivän, korjasi tietoihinsa. Tutki uudelleen uuden tiedon valossa ja totesi,että on täällä jotain, on vaan niin alussa. Seuraavan päivän verikoe näyttikin plussaa. Tuli kuitenkin kesken viikkoa myöhemmin. Noita lääkärin ensimmäisiä sanoja en unohda kuitenkaan koskaan...
Voimia sullekin tulevaisuuden kanssa!
Se tuntui käsittämättömän pahalta ja uskomattomalta, kun tajusin illan kuluessa että tämä verenvuoto ja kramppaaminen ei nyt olekaan ihan normaalia. Verta valui ulos lähes jatkuvasti, jossa mukana oli hyytymiä. Itkun sekaisella äänellä lähdin soittamaan sairaanhoitajalle, vieläpä ulkomailla. Hetken päästä lääkäri soitti perään, ja totesi sen olevan melko todennäköisesti keskenmeno. En ollut edes odottanut mitään näin pahaa uutista, ajattelin sitä vain joksikin ongelmaksi joka pitäisi nyt akuutisti hoitaa pois, ettei vahingoita raskautta.
En ollut edes ajatellut, että se voisi tapahtua minulle. Kehoni on ehkä toipumassa jo - onneksi melkoisen pian tapahtuneesta (n. 5 vrk sitten), verenvuoto lähes täysin poissa jo, kuten lääkäri ennustikin heti 12 h sisällä tehdyn gyn. tarkistuksen jälkeen, että kohtu ym. paikat ovat jo lähes tyhjentyneet verestä.
Onneksi ikäni puolesta saan vielä lapset joita niin kovasti haluan (ts. toivoa on, koskaanhan ei kai tiedä varmasti). Aluksi tuli itsellekin jotenkin todella epäonnistunut ja hyödytön olo, kyseessä oli ensimmäinen raskauteni 25 vuoden iässä. Onneksi kuitenkin näen jo valoa tunnelin päässä. Odotan vain ajan pikaista kulumista, että pääsemme mieheni kanssa yrittämään uutta elämän alkua..
keskenmeno tuli 11rvllä..
Erittäin paha mieli ja tyhjä olo.. Väsyttä mutta ei saa unta.. en jaksa tehdä mitään. makaan sängyllä ja katson vaa telkkaria ja itken.
Meillä kyl on jo yksi lapsi. reilun 4vuatis pikkupoika joka tietää et äitil on paha mieli.. tuo jopa oman unilelun mun viereen..
eka keskenmeno nyt ja en oikee tiä miten ois..
Kyllä se kovalle ottaa vaikka on lapsi ennestään. Mulla on ja 2km sit. Sanon vaan et mamilla on masu kipeä. Lohduttaa tietenkin et kun on yhden kerran onnistunut, varmaankin onnistuu joku toinen kerta uudelleen. Anna vaan rakkautta läheisimmillesi, niin ne antaa takaisin. Nuo minun pikkuisen halit ovat hyvää lääkettä. Rakkaus parantaa.
Meninkin itseasiassa suoraan sairaalalta siskoni luokse jolla on kaksi lasta. Poika täyttää heinäkussa kaksi vuotta ja tyttö on vasta kaksi vkoa. Sanoin pojalle et täti tarvii nyt oikein ison halin ja hän myös antoi minulle sellaisen.. Tuntui hiukan paremmalta.. Illalla sitten kun olin saanut koottua itseni ja tulin kotiin niin sain samanlaisen halin omalta pojaltani..
Täytyy vaa sinnikkäästi purra huulta ja mennä eteenpäin. Toinen lapsi tulee sitten kun on tullakseen...
Itselläni tuli eka keskenmeno 2 viikkoa sitten.. Tai pari viikkoa sitten kävin ekassa ultrassa, jolloin neuvolan mukaan olis ollut rv 11 4. Ultrassa kuitenkin selvisi että sikiö oli 8 0 ikäinen, eikä sykettä ollut lainkaan. Myöd raskaustestin tekemisen päivämäärän perusteella viikkoja olisi ollut 10 3, joten lääkäri sanoi että minkäännäköistä väärinkäsitystä tässä hommassa ei siis ollut.. (kävin vielä varmistus ultrassa seuraavana päivänä)
Yllätyksenä tämä tuli, kun ei ollut minkäänlaisia kipuja, ei verenvuotoja eikä mitään. oletti vain että kaikki oli kunnossa ja hyvin ja vihdoinkin saisimme sen pienokaisen. Kerettiin jo liiankin aikaseen innostua asiasta, ja isompi kämppä laitettiin hakuun (ja saimmekin sen), vaunut ostettu, kehto, turvakaukalo..
Jälkivuoto näyttäisi nyt vasta olevan lopuillaan, eikä millään jaksaisi odottaa uutta -testiä. Päivät ja viikot tuntuvat liian pitkiltä. Ja uusi keskenmeno pelottaa.. tai jos ei vaan onnista.
Lapsia ei ennestään ole yhtään, ja joutuu olemaan tässä pelontunteessa jos meitä ei vaan ole siunattu lapsilla. Aika sen näyttää, mutta odottavan aika on pitkä.
Voimia teille muille :)
että kun on keskenmeno, pitää olla väh. yhdet menkat ennenkuin voi kokeilla uutta raskautta ja silloinkin se kuulemma onnistuu.. Näin sanoi mulle nainen jolla on viisi lasta ja neljä keskenmenoa kokenut ennen kuin on onnistunut raskaus.. Tulee kuulemma sen jälkenn ko "vettä vaa"..
Mulla olis ollu kuukautisten mukaan raskaus vkolla 11. mutta lääkäri soitti seuraavana pvnä ja sanoi että raskaus ei ollut niin pitkällä koska ei tullut ulos mitään sen isompaa "klönttiä"...
Paskalta se tuntuu näin vkonkin jälkeen ja olo rupee nyt vast pikkasen helppaamaan. Itku tulee väkisinkin viälä iltasin ko mennää nukkumaan..
päivä kerrallaan se riittää toistaseks. Ja uutta raskautta jo mietin.. tosin emme viälä voi yrittää sitä.. mutta sitten kun voimme.... =)