Niin, reilut kaksi vuotta olen kamppaillut järjenäänen ja tunteitteni välillä...ne ovat kulkeneet ihan omia latujaan.
Tunteet ovat olleet vahvoilla, niin vahvoilla että entiset jäkevät ajatukseni ovat muuttuneet. Ennen olin niin varma ettei minulle käy ikinä näin ja että olen löytänyt elämäni miehen ja olin onnellinen perheestäni...mutta sitten rupesi menemään huonosti ja kävi niin että toinen tuli elämääni, joksikin aikaa.
Minulla olisi ollut valta sanoa ei, lopettaa kaikki heti alkuunsa mutta ne tunteet...hän kaiken aloitti...ja sitten aikanaan lopetti. Ei halunnut minulle eroa miehestäni ja lapsistani, ei halunnut tuottaa tuskaa...ja päätöksellään sen tuskan kuitenkin aiheutti.
Selvitin välini mieheni kanssa ja kerroin hänelle tästä toisesta. Mieheni ei minua syytä, vaan itseään että omalla käytöksellään ajoi minua toisen luo. Kaikki on siis hyvin...mutta ne tunteet...
Järjellä ajateltuna kaikki on hyvin, niin hyvin kuin voi vaan olla. Minulla on ihana mies ja ihanat lapset ja silti välillä vanhat tunteet puskee pintaan...
Nykyään ajattelen yhä enemmän järjen ääntä, tai yritän ajatella, työnnän tunteet taka-alalle ja toivon että joskus järki voittaa lopullisesti ne tunteet.
Vaikka ei hän koskaan unohdu, eikä tarvitsekaan unohtua, tulee aina olemaan osa menneisyyttäni ja yksi niistä ihmisistä jota jonkinlaisen jäljen minuun ja sydämeeni jätti.
Järki voittaa tunteet, siihen minä uskon ja luotan. Vaikka helppoa tämä ei ole mutta mikäs kiire minulla on...
Tsemppiä teille kaikille joilla on sama ongelma!
Tunteet ovat olleet vahvoilla, niin vahvoilla että entiset jäkevät ajatukseni ovat muuttuneet. Ennen olin niin varma ettei minulle käy ikinä näin ja että olen löytänyt elämäni miehen ja olin onnellinen perheestäni...mutta sitten rupesi menemään huonosti ja kävi niin että toinen tuli elämääni, joksikin aikaa.
Minulla olisi ollut valta sanoa ei, lopettaa kaikki heti alkuunsa mutta ne tunteet...hän kaiken aloitti...ja sitten aikanaan lopetti. Ei halunnut minulle eroa miehestäni ja lapsistani, ei halunnut tuottaa tuskaa...ja päätöksellään sen tuskan kuitenkin aiheutti.
Selvitin välini mieheni kanssa ja kerroin hänelle tästä toisesta. Mieheni ei minua syytä, vaan itseään että omalla käytöksellään ajoi minua toisen luo. Kaikki on siis hyvin...mutta ne tunteet...
Järjellä ajateltuna kaikki on hyvin, niin hyvin kuin voi vaan olla. Minulla on ihana mies ja ihanat lapset ja silti välillä vanhat tunteet puskee pintaan...
Nykyään ajattelen yhä enemmän järjen ääntä, tai yritän ajatella, työnnän tunteet taka-alalle ja toivon että joskus järki voittaa lopullisesti ne tunteet.
Vaikka ei hän koskaan unohdu, eikä tarvitsekaan unohtua, tulee aina olemaan osa menneisyyttäni ja yksi niistä ihmisistä jota jonkinlaisen jäljen minuun ja sydämeeni jätti.
Järki voittaa tunteet, siihen minä uskon ja luotan. Vaikka helppoa tämä ei ole mutta mikäs kiire minulla on...
Tsemppiä teille kaikille joilla on sama ongelma!
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos ei halunnut hajottaa perhettä, sillä taisi olla sydäntä? :)
Tunteet ja järki jyllää täälläkin..
Mutta eiköhän tämä tästä.
-kohtalotoveri-
tunteet voittaa järjen.....ikävä kyllä:((((
mutta hän on ratkaissut asian puolestani.
sydämen ääntä.
...ja tiedän ettei tämä tule olemaan helppoa, ei ole ollut helppoa tähänkään asti.
Tiedän että hän ajatteli minua ja minun parastani, päätös oli hänelle vaikea ja hän kamppailee samojen tuntojen kanssa. Aina kun hän minua näkee niin sen vaistoaa ja näkee hänen katseestaan ettei ne tunteet sielläkään puolella ole vielä minnekään kadonneet.
Mut tämmöistähän tää elämä on...ajattelen näin että hyvä juttu on se, että minulla on kuitenkín tunteitä, niin ilon kuin surun.
Toisina päivinä on vaikeampaa kuin toisina, en tiedä miten tässä käy, voittaako järki tunteet vai viekö tunteet voiton...jonain päivänä se selviää.
Tulevaa en murehdi, olen oppinut elämään päivän kerrallaan, muutakaan en voi.
useimmiten voittanut. Joskus annan pieneksi hetkeksi tunteille vallan mutta sitten taas järjen ääni kuiskaa syvyyksistä että HALOO, oikeasti siitä ei tulisi pidemmän päälle mitään.
Syö naista.
kumpi voittaa?
sillä tunteet johtavat vain harhateille. Joskus vain joutuu tekemään enemmän töitä tappaakseen ne tunteet, mutta aina se on onnistunut. Järki ei petä koskaan.
paljolti myös ihmisistä ja heidän arvoistaan. Itse kamppailen juuri nyt tunteiden ja järjen välillä; järki on viemässä voiton. Kannattaako kaikkea hyvää hukata vain tunteiden takia; ehkä ohi menevien (ainakin itselläni, koska olen epävarma siitä, mitä tunnen...). Itse olisin ehkä valmis uhraamaan elämäni hänen vuokseen, mutta ongelma on: Onko hän? Näin ei kylläkään ole enkä edes haluaisi pilata hänen elämäänsä. Hänellä on varmasti parempi ilman minua ja minun on parempi ilman häntä. Totuus, joka tekee kipeää, mutta järjellä ajateltuna ainoa, oikea vaihtoehto.
Mutta muista, että kenenkään kanssa ei pidä olla vain säälistä tai velvollisuudesta. Kyllähän miehesikin luultavasti huomaa, jos olet fyysisesti paikalla muttet henkisesti, kun ajattelet koko ajan toista miestä. Itsekin haluaisin kyllä tietää, jos elämänkumppanillani olisi tunteita jotakin toista kohtaan...