Mitä tehdä kun ihastuu johonkuhun vielä kun on suhteessa toisen kanssa? Kuinka kauan kannattaa odottaa että ihastus menisi ohi? Meneeköhän se ikinä ohi?
Joskus sitä tahtomattaankin ihastuu suhteessa ollessaankin, mutta yleensä nämä ohimenevät pienet ihastukset ovat menneet ohi. Tällä kertaa olen niin ihastunut, etten pysty enää ajattelemaan edes avomiestäni ilman pahoinvointia. Ei tätä kovin kauaa ole jatkunut, ja ihastukseni kohde ei tiedä asiasta, itseasiassa, kukaan ei tiedä asiasta, mutta itsekseni mietin että onko mitään järkeä hylätä pitkäaikainen ja erinomaisesti toimiva suhde jonkun ehkä ohimenevänkin ihastuksen takia?
Käykö muillekin joskus niin, että ihastuu ja sitten ihastus menee ohi, ennenkuin mitään ehtii tapahtua, jolloin suhde pelastuu?
Kumpi on lopulta järkevämpää, lopettaa suhde ja lähteä ihastuksen perään, vai pysyä suhteessa ja toivoa että asiat korjaantuvat?
Mitä jos lopettaa suhteen ihastuksen takia, miten se olisi tehtävä niin että tulisi vähiten kaunaa?
Miten hyvin jätetty osapuoli käsittää tilanteen, jos kaikki on ollut hyvin aivan viime hetkeen asti, eli mitään ei ole ollut aavistettavissa?
Paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastata yhteenkään...
Joskus sitä tahtomattaankin ihastuu suhteessa ollessaankin, mutta yleensä nämä ohimenevät pienet ihastukset ovat menneet ohi. Tällä kertaa olen niin ihastunut, etten pysty enää ajattelemaan edes avomiestäni ilman pahoinvointia. Ei tätä kovin kauaa ole jatkunut, ja ihastukseni kohde ei tiedä asiasta, itseasiassa, kukaan ei tiedä asiasta, mutta itsekseni mietin että onko mitään järkeä hylätä pitkäaikainen ja erinomaisesti toimiva suhde jonkun ehkä ohimenevänkin ihastuksen takia?
Käykö muillekin joskus niin, että ihastuu ja sitten ihastus menee ohi, ennenkuin mitään ehtii tapahtua, jolloin suhde pelastuu?
Kumpi on lopulta järkevämpää, lopettaa suhde ja lähteä ihastuksen perään, vai pysyä suhteessa ja toivoa että asiat korjaantuvat?
Mitä jos lopettaa suhteen ihastuksen takia, miten se olisi tehtävä niin että tulisi vähiten kaunaa?
Miten hyvin jätetty osapuoli käsittää tilanteen, jos kaikki on ollut hyvin aivan viime hetkeen asti, eli mitään ei ole ollut aavistettavissa?
Paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastata yhteenkään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä vaan että itse olen (ollut) myös erittäin ihastunut aivan kuten sinäkin, joten sama tilanne täälläkin!Omasta kokemuksesta oppien suosittelen kyllä harkitsemaan ja punnitsemaan asioita erittäin hyvin. Itse olen sitä mieltä että parempi olla varma asioista kuin että mennä ja tuhota hyvä ja pitkä parisuhde esim. pienen ihastuksen takia.
Itse olen ollut jo viimeisen vuoden hyvin sekaisin ja miettinyt mitä tämä kaikkia on?! Uskon kuitenkin että aika auttaa selkeyttämään ja ratkaisee asiat kyllä niin kuin on parasta.
Paljon on tapahununt ja paljon vielä varmaan tapahuu, mutta sellaista tämä elämä on.
Minun tapauksessani toinen mies tietää että hän on mielestäni todella hyvä tyyppi ja että olen hänestä kiinnostunut mutta että tämä kaikki on kyllä hyvin mahdotonta!(myös oma mieheni tietää tästä pienestä ihastumisesta, mutta asia on puhuttu ja se siitä koska hän tietää että rakastan häntä eikä siitä ole enää mitään ongelmaa. Näin meillä, koska rehellisyys kaikissa asioissa on meille tärkeää eikä mitään jää sitten salailuksi!) Itse halusin olla todella hyvä ystävä tälle toiselle miehelle mutta saa nähdä miten käy, kykeneekö hän pelkkään ystävyyteen? Näin minulla koska en tällä hetkellä voi hänelle muuta tarjota koska elän itse hyvässä parisuhteessa jota vielä arvostan.
Suosittelen kyllä miettimään tarkkaan mitä aiot ja mitkä todelliset tunteesi ovat?
Itse olen tullut osittain siihen tulokseen että saatoin elää tavallaan harhaa ja kuvitella kaikenlaista, liekkö sitten syynä tylsistyminen hetkellisesti omaan parisuhteeseen, kempä tietää.(ehkä elän myös 30- kriisiä joka koettelee kovasti!)Se miksi kannataa miettiä todellista tilannetta huolellisesti mielestäni on se että tämä toinen mies ei tapauksessasi edes tiedä ihastumisestasi. Myös se että olet voinut saada tästä miehetä vääränlaisenkin kuvan, jos et ole asunut hänen kanssaan tai tunne häntä kunnolla.Arki tulee kyllä vastaan uudenkin ihastuksen kanssa.Ei se ruoho ole vihreämpää välttämättä aidan toisella puolellakaan.Itse olen tullut siihen tulokseen että ihminen varmaan kykenee ihastumaan useasti elämänsä aikana, mutta se todellinen elämä eletään sitten vain sen yhden ja itselle sopivan parin kanssa. Mitä sitä miestä vaihtamaan jos on hyvä ja onnellinen yhdessä. Elämästä täytyy yrittää tehdä virikkeellistä ettei pääse arjen rutiinit latistamaan parisuhdetta. Parisuhteen eteen kannattaa tehdä työtä jos kaikki on pohjimmiltaan hyvin.Joten kannataa miettiä onko teidän parisuhde jotenkin jäänyt paikoileen ja kaipaatteko jotain piristystä tai uutta puhtia, sillä monesti käy niin että alkaa vilkuilla muualle jos ei ole esim. yhteistä aikaa tarpeeksi. Itse uskon olevani vielä hieman ihastunut tähän toiseen mutta en halua rikkoa avioliittoani tämän ihastuksen takia jos kaikki on vain ihastusta. Uskon vielä rakastavani omaa miestäni, joten haluan tehdä kaikkeni pitkän parisuhteemme jatkumiseksi.Sillä onhan se niin että parisuhteessa tulee välillä niitä alamäkiäkin mutta silloin on vain tehtävä kovasti töitä. Liian helpolla ei saa luovuttaa.
Uskoisin että parisuhde vain lujituu yhteisten kokemusten, myös niiden vaikeidenkin juttujen kautta. Se on sitä yhteen kasvamista. Yritetään elää yhdessä elämää ja opetella katsomaan puolisoaan samalla tavalla kuin alussa, vaikka ajan kuluessa toisessa saattaa tapahtua muutoksia,niin niiden mukaan on vain opittava elämään.Vaihtelua elämään ja tsemppiä!
Jokainen ihastuu aina välillä, vaikka olisi parisuhteessakin. Minäkin olen ihastunut nykyisen suhteeni aikana 3 kertaa. Pitää vaan ottaa järki peliin ja ajatella asioita pelkällä järjellä. Ihastuneena toivoo ja kuvittelee yleensä liikoja eli tunteet kannattaa heittää syrjään punnitessaan asioita. Se kannattaa muistaa, että ihastuksia tulee ja menee, eikä hyvää suhdetta kannata uhrata niiden vuoksi.
Mutta entäpä jos suhde on huono.. silloin kannattaa lähteä välittömästi! Mutta ei välttämättä uuden ihastuksen mukaan - ainakaan heti.
Mitä jos nykyistä kumppania kohtaan ei oikein riitä tunteita? Mitä jos ihastuksen kohde on jo ennestään tuttu ihminen, ei pelkästään ohimenevä vetävä mies kadulla tai baarissa? Voiko suhde vielä elpyä, vai kuihtuuko se kokoon ja ero on vain ajan kysymys?
Tilannetta vaikeuttaa se, että olen koko ajan saanut pieniä vihjeitä siitä, että ihastukseni kohteella on minua kohtaan tunteita, muutakin kuin kaverillisia. Ehkä olen väärässä, ehkä en.
Mitä jos ihastukseni olisi minulle sopivampi puoliso kuin nykyinen? Kannattaako jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan?
En vaan pysty varmasti tietämään että olisiko ihastus lopulta minulle se sopiva, vai olisiko pitemmällä tähtäimellä parempi pysyä tutussa ja turvallisessa. Pelottaa vaan ajatus että nykyisessä suhteessa ei enää ikinä tulisi sitä sähköä.
Sama kysymys pyörii omassa mielessäni. Tuleeko nykyiseen suhteeseen enää ikinä sitä sähköä? Tuntuu, etten tunne (enää) riittävän vahvasti omaa miestäni kohtaan.
Oma ihastukseni kohde on vanha tuttavani, johon olen nyt kuin tutustunut uudelleen. Myös hän on ihastunut minuun, mutta hän on naimisissa, joten se siitä. Mutta jämähtääkö nykyiseen suhteeseen vai aloittaako alusta yksin uudelleen? Palaako rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne vielä takaisin?
Tuntuu, että koko elämäni on parhaillaan valtava umpisolmu.
ainoana erona se, että ihastukseni kohde ei ole naimisissa, vaan suhteessa, joka vaikuttaa päivä päivältä enemmän tuhoontuomitulta, vaikken ole antanut merkkiäkään siitä että olisin eroamassa nykyisestä poikaystävästä.
Luulen, että ihastukseni aloitti suhteensa sen takia että koska minä olin jo tavatessamme varattu, enkä eronnut silloin hänen takiaan, niin hänkään ei jäänyt odottamaan minua, ja ihan oikeinhan hän teki, mitä sitä jäädä roikkumaan varattuun...
Mutta joka päivä tuskailen sen ajatuksen kanssa, että "ei vielä ole liian myöhäistä, ei vielä..." Elämä on pitkä, tuskin kumpikaan meistä kupsahtaa lähiaikoina, ainakaan toivottavasti ei, joten jaksan vielä odottaa jos jonain päivänä pääsen olemaan ihastukseni kanssa. Tai sitten käy niin, että tilaisuus menee ohi ja kadun sitä lopun ikääni.
Voi paska.
Olet tosiaan vaikean päätöksen edessä. Itse kovin kärkkäästi kehoittaisin sinua antamaan ihastuksellesi mahdollisuus olla sinun kanssasi jos hän sitä todella haluaa. Ja jos sinä sitä todella haluat. Oikeaa tai väärää päätöstä tällaisessa tilanteessa ei taida olla, kukaan ei voi nähdä tulevaisuuteen. Kaipa näissä asioissa tulisi vain luottaa omiin tunteisiinsa.
Itse olen kironnut maan ja taivaan koska sain oppia tuntemaan tähän ihanan miehen vasta muutamia kuukausia ennen hänen häitään. Jos läpimurto olisi tapahtunut vaikka neljä vuotta sitten, hän saattaisi seistä nyt minun rinnallani eikä suinkaan nykyisen vaimonsa rinnalla. Mutta sitä on kai turha miettiä, asian pohtiminen aiheuttaa vain epätoivoisen voimattoman tunteen.
Jaksamista ja aurinkoa!