Olin innoissani ja onnellinen, kun lapsi syntyi.
Pyysivät kummiksi minut ja lisäksi kaksi pariskuntaa. Ajattelin, että parasta mitä voi lapselle antaa on aika sillä tavaraa on katosta lattiaan ja tuskin paraskaan on kylliksi hyvää. Kastejuhlassa äiti piti lasta, ajattelin, että mikäs se sylikummi juttu olikaan??? Nyt lapsi on 4v, ja ei ole kartaakaan ollut luonani tai muiden kummien luona yksin edes ilta kylässä. Ainoa paikka, missä hän on ollut on äidin vanhemmat... edes isän vanhempien luona lapsi ei ole ollut yksin iltakylässä saatikka yötä.
Lapsi on ihana, mutta eihän hän ole vanhempiaan valinnut. Nyt heille syntyi toinen lapsi ja johtuneeko petymyksestä, mutta asia ei juuri minuun juuri vaikuttanut millään tavalla.
Tuntuu vaan, että paremmin tutustuu lapseen, kun vanhemmat eivät ole paikanpäällä ja laittamassa sanoja lapsen suuhun.
Mitäpä tuumaatte?
Pyysivät kummiksi minut ja lisäksi kaksi pariskuntaa. Ajattelin, että parasta mitä voi lapselle antaa on aika sillä tavaraa on katosta lattiaan ja tuskin paraskaan on kylliksi hyvää. Kastejuhlassa äiti piti lasta, ajattelin, että mikäs se sylikummi juttu olikaan??? Nyt lapsi on 4v, ja ei ole kartaakaan ollut luonani tai muiden kummien luona yksin edes ilta kylässä. Ainoa paikka, missä hän on ollut on äidin vanhemmat... edes isän vanhempien luona lapsi ei ole ollut yksin iltakylässä saatikka yötä.
Lapsi on ihana, mutta eihän hän ole vanhempiaan valinnut. Nyt heille syntyi toinen lapsi ja johtuneeko petymyksestä, mutta asia ei juuri minuun juuri vaikuttanut millään tavalla.
Tuntuu vaan, että paremmin tutustuu lapseen, kun vanhemmat eivät ole paikanpäällä ja laittamassa sanoja lapsen suuhun.
Mitäpä tuumaatte?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samoilla ajatuksilla minäkin aikoinaan otin kummin tehtävät vastaan, toinen lapsi on kaverini muksu ja toinen siskon lapsi. Ovat nyt n. 6 ja 4 v.
Siskoni ei anna lastaan luokseni, olisin ottanut aikoinaan mökille. Valittaa kyllä vaymystään ja kun ei ole omaa aikaa jne mutta ei kuulemma luota minuun!!?? Kiitos van paljon. Voiko pahempaa loukkausta sanoa.. onhan minulla omiakin lapsia, ja tämä oli vihjaus siihen etten ole hyvä äiti.
Lapsensa laittaa kyllä hoitoon naapurin muijalle, joka on vahvassa sosiaalitoimen valvonnassa ja käsittääkseni alkoholi maittaa? mutta omista lapsistaan tämä nainen ei kykene huolehtimaan, ovat kokopäivähoidossa jotta saavat edes arkena ateriat..
Toinen kummilapsi vanhempineen muutti satojen kilometrien päähän. Lapsi on ollut minulla hoidossa ja mukava muksu on, mutta välimatka tekee tehtävänsä, en voi ottaa luokseni vaikka haluaisin.
SE mikä suututtaa, on ettei kaveri pidä mitään yhteyttä. He käyvät täällä meilläpäin vähintään kerran vuodessa ja viimeksi sain tekstarin: "olemme juuri nyt täällä ja ajamassa kotiinpäin, ajattelimme poiketa teillä, oletteko kotona."
Olin pettynyt.
He eivät ilmoittaneet etukäteen että ovat tulossa ja käymässä täälläpäin. Kylässä piipahdetaan siinä samalla kotiin palatessa, moottoriteltä poiketaan mutka pikaisesti.
En ollut tuolloin kotona.
Lahjat lähetän kahdesti vuodessa. En saa edes viestiä, että kiitos, perille tuli, tai että oliko mieluinen tai vaate sopiva.. Nyt en ole saanut edes valokuvaa lapsesta.
Miksi kummin tulee pitää yhteyttä, ja vain kummin? Miksi vanhemmat eivät voi? Miksi ei lähetetä sähköpostiviestejä vaikka peri kertaa vuodessa ja kerrota mitä lapselle kuuluu ja miten menee? Ja samalla voisi sanoa, mistä mukula on kiinnostunut, mitä toivoo lahjaksi joulupukilta ja mitä ei kannata ostaa?
Mietin, onko viilentyneisiin väleihin syynä eroni? Vai se, että minulla on "jo nyt" uusi suhde?
En todellakaan käsitä teidän kummilasten vanhempia,itse olisin enemmän kuin kiitollinen jos minun lasten,yksikään kummitäti ja setä edes joskus pyytäisi lapsiani kylään tai jotain.
Käy osa kummeista meillä kyllä kylässä,mutta olenko väärin ymmärtänyt heidän toiveitaan,mutta kukaan ei ole tähän mennessä vielä sanonut että voisiko he ottaa kummilapsensa kylään, tai tekemällä jotain muuta yhdessä,käymällä vaikka uimarannalla tai jotain muuta.En niinkään välitä vaikka eivät muistaisi lahjoilla lapsia mutta kun näin yksinhuoltajana olen usein todella väsynyt kun aina huolehdin yksin lapsistani.
Ensimmäisen lapseni isä on kuollut ja seuraavat 3 ei näe isäänsä kun kerran vuodessa.siksi olisikin kivaa kun kummit avittaisivat jollain lailla minua.Esim kummisedät voisivat mennä poikien kanssa kalaa,kesällä ongelle ja talvella pilkille.
Tai vaikka pyöräilemään tai jotain.
Mielelläni ottaisin kummit mukaan joka päiväiseen elämääni mutta kukaan ei ole tarjonnut apuaan,enkä ole viitsinyt pyytääkään,Joitakin kertoja olen pyytänyt jonkun pakollisen syyn takia, mutta silloin olen maksanut rahalla siitä että kummi on tullut hoitamaan kylläkin kaikkia lapsiani,vanhin on kylläkin nyt 18v, seuraava 9v,ja sitten 5v,ja 2v.
Minun lasten kummit eivät tarjoa apuaa,enkä viitsi anella heitä,onko teidän tapauksessa millaista tämän avun tarjonta???
Olen tarjonnut, että haetaanpa ilmapallot vappuna, kaydäänpä uimassa, mennään lasten teatteriin, tulisiko iltakylään. Siinä muutama esimerkki. Kerran sanoin lapsen isälle, että mikä siinä on...ehdotan mitä vaan, niin ei mikään kelpaa!!! Sovimme, että he sanovat ja pyytävät milloin passaisi esim. kyläily... olenpa nyt odottanut reilun vuoden ja saan varmasti odottaa jatkossakin...turhaan. Käyn vähintään joka toinen viikko heillä, mutta siinäpä se on. Olen aina tervetullut ja leikin lapsen kanssa esim. hänen huoneessaan.
Veikkaanpa, että tämä kaikki johtuu lapsen äidistä. Tulipa huono olo, kun palautin mieleni ne monet pettymykset.
Nyt heillä on se toinen lapsi ja tuntuu että he eivät halua että sielä edes käy...toki eihän synnytyksestä ole vielä viikkoakaan... antaa levätä nyt rauhassa.
Minulla on kolmevuotias ihana kummilapsi. Aivan pienestä pitäen olen saanut häntä luokseni hoitoon niin paljon kuin haluan. Saanut viedä häntä leikkipuistoihin, huvipuistoihin ym. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että lapsen äiti ei luottaisi minuun, eikä siksi antaisi lastaan minun hoiviini.
Nyt oman lapsen synnyttyä (9.4.2003) on jäänyt hieman kerrat harvaan, että olen ottanut häntä hoitoon, tai vienyt häntä johonkin. Hävettää hirveästi, mutta uskon että kummityttöni äiti on ymmärtänyt miksi en ole niin paljoa pitänyt yhteyttä kuin ennen.
Oman lapsen kummin kohdalla on taas niin että hän ei edes ole viitsinyt vaivautua tulemaan katsomaan kummityttöään. Olen hänelle siitä hirveän katkera. Viimeksi kuukausi sitten käydessään tyttö vierasti häntä hirveästi. Hän ihmetteli syytä, miksi lapsi itkee, ja haluaa pois hänen sylistään.
En halua millään tavalla nyt kehua itseäni kummin velvollisuudesta, tai morkata ketään siinä asemassa olevaa. Halusin vain tuoda oman näkemykseni ja kertomukseni esille.
Onko mieleesi juolahtanut,e ttä heilläkin on ehkä oma elämä ja omat lapset/työt???
Ei ole heidän vikansa, että olet yksinhuoltaja. Miksi teit lapsia miehen kanssa, joka ei heistä välitä? Onko sekin kummien vika?
...sitä täti huonolla tuulella! Käsität varmaan ihan työksesi kaiken väärin. Prkl!
Minulla on kummityttö jota en enää pahemmin näe, koska on ex-mieheni siskon tyttö. Olen lähettänyt nimpparikortin ja ostanut joululahjan...mutta saa nähdä saanko edes synttäreille enää kutsua... Haluaisin kuitenkin hoitaa kummin velvollisuuksia. Hoitoon ei pahemmin ole tuotu milloinkaan, mutta haluaisin edes nähdä häntä...
Omalla tytölläni on mielestäni ihan mukavast kummit, vaikka asuvatkin kauempana. Toinen kummeistani on siskoni ja ottaisi mielellään kummityttöään mutta ei onnistu hänen työnsä puolesta...on melkein kaikki viikonloput töissä, mutta käy katsomassa tai me käydään heillä silloin ku mahdollista. Samoin kummisetä käy katsomassa ja kirjoitellaan molempien kanssa sähköpostia. Pyrin myös välillä lähettämään valokuvia joita en omasta kummitytöstäni ole saanut pitkiin aikoihin.
Tuntuu että meitä on monenlaisia...eikä kaikki ajattele kummiuden tärkeyttä. Omat kummini ovat aina olleet elämässäni mukana ja muistaneet. Kummisetäni on jopa hoitanut minua joka päivä ollessani 1-2 vuotias ennen kuin menin päiväkotiin.
Nyt minulle on tulossa kummilapsi yksinhuoltajakaverilleni ja aion olla hänelle hyvä kummi. Ja varmasti saan häntä hoitaa, ja aionkin auttaa, koska tiedän että kaverillani tulee olemaan rankkaa 3 alle kouluikäisen lapsen kanssa.
Tsemppiä!
Asia ei nyt minulle tietystikään kuulu, mutta todella ihmettelen miksi täytyy tehdä lisää lapsia vaikka on yksinhuoltaja. Ja sitten valitetaan kummeja, ystäviä, vanhempia , yhteiskuntaa jne....
.. asiahan ei sulle kuulu ollenkaan! Eikä sitäpaitsi ole sinun ongelmasikaan, sinuahan ei hoitoavuksi kutsutakaan.
Mistä sinä tiedät mihin minua on kutsuttu ja kuka on kutsunut.
Siellä taas yksi yh, joka veti herneen nenäänsä, kun hieman uskaltaa kyseenalaistaa tuota elämäntyyliä.
Ja tämä palsta on mielipiteiden vaihtoa varten. Liian vaikeaa sinun käsityskyvyllesi ?
tuollainen turhanpäiväinen päänaukominen. Miksi ihmeessä tulet lukemaan mitään keskusteluja on asenteesi on tuollainen? Aivan kuin kaikki maailman yh:t olisivat tolloja jotka tekevät lapsia miehille jotka eivät heistä eikä lapsista välitä! Ja sitten jos kehtaa olettaa kummien edes hieman käyttäytyvän niin kuin kummin virkaan kuuluu, niin hallelujaa joku sekopää repii verkkarinsa! Miksihän mahdat olla yksinhuoltajien vihaaja? Olisi vähän kirveelle töitä. Kappas kun naiset eivät tänäkään päivänä sikiä neitseellisesti....
Osuinpa oikeaan paikkaan. Eihän teitä saa mistään huomauttaa. Ei..ei..ei...
Niin herkkiä ollaan.
Enkä missään vaiheessa ole yleistänyt mutta eo. kirjoitus tuntuu todella kummalliselta.
Ja millainen asenteeni pitäisi olla?
Sellainen, joka sama kuin sinulla?
Älä nyt viitsi, aikuinen ihminen. Herää ! Äläkä nuku.
En kyllä ymmärtänyt oikein pointia mutta siis en itse ole saamassa lasta vaan ystäväni, eikä hän ole tilannettaan tietoisesti valinnut. Aborttiko sitten pitäisi tehdä kaikkien yksinhuoltajien joilta miehet on tosipaikan tullen lähteneet....?
Tiedä vaikka itse olisit joku päivä yksinhuoltaja...
Minäkään en ole saanut lapseni kummeilta minkäänlaista apua, samaten, ei ne lahjat kiinnostakkaan mutta olisi kiva päästä edes joskus yksin ulos! Mutta ei heistä kukaan kertaakaan ole tarjonnut apua, vaikka olen joskus pyytänyt. Kännipäissään sitten tulevat sanomaan minulle että " osta jääkaappi täyteen ruokaa ja anna vähän rahaa niin sitten tulen auttamaan lapsen hoidossa niin pääset johonkin menemään"...(vähistä rahoistani kun jää juuri sen verran että pärjää ja JOS pääsee lähtemään, niin siihen sitten..) Olen todellakin 24h vrk:ssa lapseni kanssa ja mikäs siinä, rakastan lastani, mutta kaikki samassa ongelmassa olevat tietävät että jo lapsen hyvinvoinnin takia olisi tärkeää että äitikin saisi joskus omaa aikaa! Joten kaikenmaailman "tertut" mielipiteineen voi jättää omaan arvoonsa...