Stressistä reumaa!

reumis

Täällä palstoilla on muutamia kuumana käyviä henkilöitä.En ihmettele,että heidän puolisoillaan on reumaa,jos stressi aiheuttaa ko.tautia.Monissa reuman syitä tai laukeamista pohtivissa tutkimuksissa on tähänkin vaihtoehtoon tultu.
Minulta reuma hellitti,kun "reumatekijä" poistui muihin kuvioihin.
Reuma paheni aina,kun puolisolla oli pahanolonsa purkauspäivät tms

44

3314

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Myy

      ..tuohan on uskomattoman upea uutinen!

      Parannuskeino on löytynyt, kaikenlisäksi noin helppo.

      Harvoin kuulee jonkun parantuneen reumasta..
      mutta en mä tietenkään montaakaan reumaatikkoa tunne, joten puolison häipymisen kautta parantuneitahan voi olla useita!

      Vaan; kuumana näytti käyvän täällä kaikkein eniten ne, joilla itsellään ko. sairaus on!

      Ettei vaan tämä inhimillinen tunne-elämä ja raadollisuus ja itsekeskeisyys ja tuskan omiminen
      olisikin ihan yhteinen ominaisuus niin minulla,
      ällöttävällä marttyyrilla kuin joillakuilla muillakin kirjoittaneilla.
      Ilkeyttäkin on kiitettävästi riittänyt puolin ja toisin. Näin sitä pitää!

      • tarkk...

        Ei reumis sanonut parantuneensa reumasta. Sinä jatkuvasti vääristelet muiden mielipiteitä, että pääset ilkeilemään. Näytä nyt viimeinkin, että osaat keskustella asiallisesti. Lopeta edes muiden syyttely. Olet jo näyttänyt todellisen luonteesi.


      • hämmästynyt
        tarkk... kirjoitti:

        Ei reumis sanonut parantuneensa reumasta. Sinä jatkuvasti vääristelet muiden mielipiteitä, että pääset ilkeilemään. Näytä nyt viimeinkin, että osaat keskustella asiallisesti. Lopeta edes muiden syyttely. Olet jo näyttänyt todellisen luonteesi.

        Hyvänen aika, etkö huomaa, että ilkeilet itsekin!


    • §=0})

      Avioeroa vaan joka vaivaan! Viileetä...

    • reumis

      En tiedä mistä myy ja tuuli ammentaa tietämyksiään,mutta reumassa todella voi olla vuosienkin taukoja,että ei vaivaa.Joskus häipyy jopa loppuelämäksi.Tämän olen itsekin 20 vuoden nivelreuma kokemuksella todennut.
      Monet kertovat,että stressitilanteissa tauti usein pahenee.Nämä ovat vain faktoja todellisuudesta.
      Avioero- juttuihinne en sekaannu.

      • hämmästynyt, yhä

        ei kait tässä muut ero-jutuista puhuneetkaan kuin sinä itse?

        Vilkaisepa oma eilinen viestisi...eikös "reumatekijän" poistuminen tarkoittanut parisuhteen loppua...?

        Mielestäni itse viittasit häijysti Tuuliin ja Myyhyn ikäänkuin he olisivat mielestäsi aiheuttaneet puolisoidensa reuman?
        Tosi epäreilua ja häijyä!


      • Nainen42

        Tuosta reuman taukoamisesta sen verran, että en kyllä uskoisi sitä mahdolliseksi, ellen olisi sitä itsekin kerran kokenut. Noin kymmenen vuotta sitten eräänä kesänä minulla katosivat reuman oireet. (vanhat vammat, liikerajoitukset yms. eivät tietenkään hävinneet) Oireet pysyivät poissa kolmisen vuotta mutta palasivat sitten. Se oli mukava "hengähdystauko".


      • reumis
        hämmästynyt, yhä kirjoitti:

        ei kait tässä muut ero-jutuista puhuneetkaan kuin sinä itse?

        Vilkaisepa oma eilinen viestisi...eikös "reumatekijän" poistuminen tarkoittanut parisuhteen loppua...?

        Mielestäni itse viittasit häijysti Tuuliin ja Myyhyn ikäänkuin he olisivat mielestäsi aiheuttaneet puolisoidensa reuman?
        Tosi epäreilua ja häijyä!

        Niin nämä myyt ja tuulit ovat kirjoitelleet usean otsikon alla.Tarkkaan luet,niin ainakin toinen heistä on häipynyt ukkonsa tyköä,mutta palaillut sitten takasin.Sehän on ollut selvä ero.
        En viitsi lähteä arvailemaan,miksi palaillut,mutta vaikuttaa,että kaverillaan on sen seurauksena reuma aktivoitunut uudelleen.
        Reumatautiselle on ihanne ,että saisi elellä ilman stressiä.Ja jos puolisot kumpikin ajattelevat omilla aivoillaan,niin yhteentörmäyksiä tulee perheen arkisissa touhuissa.
        Minä olen valinnut oman tieni ajatuksella,että reumatautisen ei kannattaisi elellä kovin tiiviissä parisuhteessa.Reumanen rajoittaa sen terveen elämää liikaa.


      • Tuuli
        reumis kirjoitti:

        Niin nämä myyt ja tuulit ovat kirjoitelleet usean otsikon alla.Tarkkaan luet,niin ainakin toinen heistä on häipynyt ukkonsa tyköä,mutta palaillut sitten takasin.Sehän on ollut selvä ero.
        En viitsi lähteä arvailemaan,miksi palaillut,mutta vaikuttaa,että kaverillaan on sen seurauksena reuma aktivoitunut uudelleen.
        Reumatautiselle on ihanne ,että saisi elellä ilman stressiä.Ja jos puolisot kumpikin ajattelevat omilla aivoillaan,niin yhteentörmäyksiä tulee perheen arkisissa touhuissa.
        Minä olen valinnut oman tieni ajatuksella,että reumatautisen ei kannattaisi elellä kovin tiiviissä parisuhteessa.Reumanen rajoittaa sen terveen elämää liikaa.

        Voi vitsi...kyllon vitsit vähissä. Reumakeskustelujen tiimellyksessä monella varmaan on seuraavaks verenpainetauti. Jos näin on asiat, että "reumatekijän" poistuessa muihin kuvioihin, niin alkaa pikkuhiljaa jo tosissaan vahvistumaan päätös. Tämmöstäkö tää on?


      • Myy
        Nainen42 kirjoitti:

        Tuosta reuman taukoamisesta sen verran, että en kyllä uskoisi sitä mahdolliseksi, ellen olisi sitä itsekin kerran kokenut. Noin kymmenen vuotta sitten eräänä kesänä minulla katosivat reuman oireet. (vanhat vammat, liikerajoitukset yms. eivät tietenkään hävinneet) Oireet pysyivät poissa kolmisen vuotta mutta palasivat sitten. Se oli mukava "hengähdystauko".

        määrittelemään, MIKÄ asia oli silloin eritavoin,
        siis tarkoitan tätä oireetonta kolmen vuoden jaksoa? Olisko esim. ollut vähemmän stressiä tai
        jokin eri ruokavalio tms? Tai lääke?

        Kysyn ilman "sarvia ja hampaita" olisin kiitollinen jos voit vastata..

        Puolisollani ei oo ollut oireettomia jaksoja käsittääkseni ollenkaan ( ei edes eron aikana, vaikka "reumis" niin arveli), mutta en tiedä vaikuttaako asiaan se, että hänellä on nivelpsori,
        oirehtisiko se sitten eritavalla..

        Pyydän anteeksi aikaisempaa kärkevää kielenkäytöäni ja samalla toivon että voitais keskustella asiallisesti?


      • Nainen42
        Myy kirjoitti:

        määrittelemään, MIKÄ asia oli silloin eritavoin,
        siis tarkoitan tätä oireetonta kolmen vuoden jaksoa? Olisko esim. ollut vähemmän stressiä tai
        jokin eri ruokavalio tms? Tai lääke?

        Kysyn ilman "sarvia ja hampaita" olisin kiitollinen jos voit vastata..

        Puolisollani ei oo ollut oireettomia jaksoja käsittääkseni ollenkaan ( ei edes eron aikana, vaikka "reumis" niin arveli), mutta en tiedä vaikuttaako asiaan se, että hänellä on nivelpsori,
        oirehtisiko se sitten eritavalla..

        Pyydän anteeksi aikaisempaa kärkevää kielenkäytöäni ja samalla toivon että voitais keskustella asiallisesti?

        Lääkitys ei silloin ollut mitenkään erilainen, joten siitä tauko ei ainakaan johtunut. Samoin ruokavaliossa ei ollut eroa.

        Elämässä oli silloin eräs todella positiivinen asia, joka liittyi työhöni ja kouluttautumiseen. Toisaalta oli myös yksi erittäin rankka asia, joka liittyi ihmissuhteisiin. Sikäli "vaakakupit" olivat tasan hyvässä ja pahassa, elikkä vaikea sanoa... Sinänsä uskon kyllä, että mielialoilla voisi olla vaikutusta tautiin.

        Sitten oli kyllä eräs ns. huuhaa-juttu juuri ennen tämän hyvän käänteen tuloa mutta sitä en ilkeä kertoa...


      • Myy
        Nainen42 kirjoitti:

        Lääkitys ei silloin ollut mitenkään erilainen, joten siitä tauko ei ainakaan johtunut. Samoin ruokavaliossa ei ollut eroa.

        Elämässä oli silloin eräs todella positiivinen asia, joka liittyi työhöni ja kouluttautumiseen. Toisaalta oli myös yksi erittäin rankka asia, joka liittyi ihmissuhteisiin. Sikäli "vaakakupit" olivat tasan hyvässä ja pahassa, elikkä vaikea sanoa... Sinänsä uskon kyllä, että mielialoilla voisi olla vaikutusta tautiin.

        Sitten oli kyllä eräs ns. huuhaa-juttu juuri ennen tämän hyvän käänteen tuloa mutta sitä en ilkeä kertoa...

        ois kyllä ollu mielenkiintoista kuulla siitä "huuhaastakin" :)

        En tiedä voiks tätä kysyä mutta kysyn kuitenkin:
        Viittasit mielialan ja oireiden yhteyteen; tiedätkö onko yleisesti lääkäreillä tapana ehdottaa kivuista kärsivälle mielialalääkettä, tarkoitan näitä "onnellisuuspillereitä", serotoniinin takaisinottoestäjiä.

        Eli onkohan niiden syömisestä ollut lievitystä ja apua kelleen?


      • Nainen42
        Myy kirjoitti:

        ois kyllä ollu mielenkiintoista kuulla siitä "huuhaastakin" :)

        En tiedä voiks tätä kysyä mutta kysyn kuitenkin:
        Viittasit mielialan ja oireiden yhteyteen; tiedätkö onko yleisesti lääkäreillä tapana ehdottaa kivuista kärsivälle mielialalääkettä, tarkoitan näitä "onnellisuuspillereitä", serotoniinin takaisinottoestäjiä.

        Eli onkohan niiden syömisestä ollut lievitystä ja apua kelleen?


      • reumis
        Myy kirjoitti:

        ois kyllä ollu mielenkiintoista kuulla siitä "huuhaastakin" :)

        En tiedä voiks tätä kysyä mutta kysyn kuitenkin:
        Viittasit mielialan ja oireiden yhteyteen; tiedätkö onko yleisesti lääkäreillä tapana ehdottaa kivuista kärsivälle mielialalääkettä, tarkoitan näitä "onnellisuuspillereitä", serotoniinin takaisinottoestäjiä.

        Eli onkohan niiden syömisestä ollut lievitystä ja apua kelleen?

        Myy unohda pillerit ym mömmöt.Niihin sekoaa lopullisesti.
        Vaihtoehtolääkkeenä tällä hetkellä suosittelisin hyppäämistä polkupyörän selkään ja ei muuta kuin marjaan ja sieniä keräileen.Siellä ajatus virkistyy.
        Onko koko ajan pakko olla onnellinen.Aika hurjalta elämä tuntuisi,jos ei olisi mielialan vaihteluita.Olkaamme onnellisia siitä mitä meille on lusikalla annettu.


      • myy
        reumis kirjoitti:

        Myy unohda pillerit ym mömmöt.Niihin sekoaa lopullisesti.
        Vaihtoehtolääkkeenä tällä hetkellä suosittelisin hyppäämistä polkupyörän selkään ja ei muuta kuin marjaan ja sieniä keräileen.Siellä ajatus virkistyy.
        Onko koko ajan pakko olla onnellinen.Aika hurjalta elämä tuntuisi,jos ei olisi mielialan vaihteluita.Olkaamme onnellisia siitä mitä meille on lusikalla annettu.

        ..kait se tosiaan on. Muistelen vaan lukeneeni jonkun kroonisista kivuista kärsivän miehen kirjoittaman kirjan "Delfiinin laulu" (muistaakseni???) jossa kirjailija lämpimästi suositteli masennuslääkkeitä kipuihin...miehellenikin niitä on ehdoteltu, mutta hän ei koe niitä "omakseen", ja se on tietenkin hänen asiansa..ajattelin vain josko joillain ois kokemusta tästä, esim. selvää hyötyä/apua taikka sitten vain huonoja kokemuksia.


      • realisti
        Myy kirjoitti:

        määrittelemään, MIKÄ asia oli silloin eritavoin,
        siis tarkoitan tätä oireetonta kolmen vuoden jaksoa? Olisko esim. ollut vähemmän stressiä tai
        jokin eri ruokavalio tms? Tai lääke?

        Kysyn ilman "sarvia ja hampaita" olisin kiitollinen jos voit vastata..

        Puolisollani ei oo ollut oireettomia jaksoja käsittääkseni ollenkaan ( ei edes eron aikana, vaikka "reumis" niin arveli), mutta en tiedä vaikuttaako asiaan se, että hänellä on nivelpsori,
        oirehtisiko se sitten eritavalla..

        Pyydän anteeksi aikaisempaa kärkevää kielenkäytöäni ja samalla toivon että voitais keskustella asiallisesti?

        Oletko ajatellut, että sinun ja lastesi lähtö ei ollut miehellesi onnellinen tapahtuma? On hyvin tärkeää ajatella asioita myös toisten kannalta. Minulla on oikeus toimia kuten haluan ja toisten on toimittava kuten minä haluan -ajattelulla ei pärjää sen enempää parisuhteessa kuin virtuaalimaailmassa.


      • Myy
        realisti kirjoitti:

        Oletko ajatellut, että sinun ja lastesi lähtö ei ollut miehellesi onnellinen tapahtuma? On hyvin tärkeää ajatella asioita myös toisten kannalta. Minulla on oikeus toimia kuten haluan ja toisten on toimittava kuten minä haluan -ajattelulla ei pärjää sen enempää parisuhteessa kuin virtuaalimaailmassa.

        ..tämän kysymyksen laitoit?

        VOI KYLLÄ, lähtömme oli miehelleni tosi rankka kokemus, pahimpia kuulemma mitä hänelle on tapahtunut, olemme keskustelleet asiasta palattuani.
        Tosinhan l a p s e t ei tavallaan lähteneet, nuorempi poika meni isälleen joka päivä koulun jälkeen ja tuli minulle vasta iltaisin yhdeksän aikaan..ja viikonloput jaoimme tasan, vanhempikin, aikuinen poika kävi isän luona tämän tästä KUNHAN tilanne oli ensin hiukan
        rauhoittunut.
        Myös minulle lähtö oli vaikea ja aiheutti tuskaa ja syyllisyyttä; kävin puhumassa papille ja mielenterveystoimistossa.
        Lähtötilanne oli kuitenkin sellainen, että mieheni oli aika sekavassa kunnossa, masentunutkin varmaan, mutta hän käyttäytyi sillätavoin uhkaavasti ja "oudosti" ja mulla "kilahti" itsellänikin niin että lähdin karkuun, vaikka jälkikäteen ajatellen -se oli liioiteltua!


      • Myy
        Myy kirjoitti:

        ..tämän kysymyksen laitoit?

        VOI KYLLÄ, lähtömme oli miehelleni tosi rankka kokemus, pahimpia kuulemma mitä hänelle on tapahtunut, olemme keskustelleet asiasta palattuani.
        Tosinhan l a p s e t ei tavallaan lähteneet, nuorempi poika meni isälleen joka päivä koulun jälkeen ja tuli minulle vasta iltaisin yhdeksän aikaan..ja viikonloput jaoimme tasan, vanhempikin, aikuinen poika kävi isän luona tämän tästä KUNHAN tilanne oli ensin hiukan
        rauhoittunut.
        Myös minulle lähtö oli vaikea ja aiheutti tuskaa ja syyllisyyttä; kävin puhumassa papille ja mielenterveystoimistossa.
        Lähtötilanne oli kuitenkin sellainen, että mieheni oli aika sekavassa kunnossa, masentunutkin varmaan, mutta hän käyttäytyi sillätavoin uhkaavasti ja "oudosti" ja mulla "kilahti" itsellänikin niin että lähdin karkuun, vaikka jälkikäteen ajatellen -se oli liioiteltua!

        Minusta on tuntunut hirvittävän pahalta, kun saan täällä niin paljon syytöksiä itsekkyydestä jne.

        Sanon siis vielä tämän, ajatelkaa mitä haluatte:
        mieheni on tämän 20v avioliiton aikana muutaman kerran ollut väkivaltainen, potkinut ja lyönyt..
        ja aina olen lopulta ymmärtänyt ja antanut anteeksi, koska ajattelen kuinka vaikeaa HÄNELLÄ on kipujensa kanssa.
        Tuntuu niin kohtuuttomalta että saan "iskuja"
        siitä, että ajattelin itseänikin, lopulta.
        Että lähdin, koska pelkäsin.

        Palasinhan minä takaisin, loppujen lopuksi.
        Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle lopultakin anteeksi, tää tuntuu kohtuuttoman epäreilulta jo-


      • reumis
        Myy kirjoitti:

        Minusta on tuntunut hirvittävän pahalta, kun saan täällä niin paljon syytöksiä itsekkyydestä jne.

        Sanon siis vielä tämän, ajatelkaa mitä haluatte:
        mieheni on tämän 20v avioliiton aikana muutaman kerran ollut väkivaltainen, potkinut ja lyönyt..
        ja aina olen lopulta ymmärtänyt ja antanut anteeksi, koska ajattelen kuinka vaikeaa HÄNELLÄ on kipujensa kanssa.
        Tuntuu niin kohtuuttomalta että saan "iskuja"
        siitä, että ajattelin itseänikin, lopulta.
        Että lähdin, koska pelkäsin.

        Palasinhan minä takaisin, loppujen lopuksi.
        Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle lopultakin anteeksi, tää tuntuu kohtuuttoman epäreilulta jo-

        Tosi on.Ei keneltäkään tarvitse sietää turpiin saantia ja pahoinpitelyjä,vaikka kyseinen henkilö olisikin sairas.
        Tuollaisissa tilanteissa kuin jää yhteiseloon vapaehtoisesti ,niin siihen liittyy jo silloin läheiriippuvuudet ym jutut.
        On näitä hullunkurisia tilanteita varmaan maa täynnä.
        Yksi elämähän meillä kaikilla on,joten kannattaa mietiskellä vaihtoehtoja sen kuluttamiseen.


      • harvinainen
        Myy kirjoitti:

        ois kyllä ollu mielenkiintoista kuulla siitä "huuhaastakin" :)

        En tiedä voiks tätä kysyä mutta kysyn kuitenkin:
        Viittasit mielialan ja oireiden yhteyteen; tiedätkö onko yleisesti lääkäreillä tapana ehdottaa kivuista kärsivälle mielialalääkettä, tarkoitan näitä "onnellisuuspillereitä", serotoniinin takaisinottoestäjiä.

        Eli onkohan niiden syömisestä ollut lievitystä ja apua kelleen?

        Onnellisuuspillereistä.... En sanoisi,että ne takaavat onnea, mutta niistä voi olla apuakin. Onhan tutkittu, että monilla masennuslääkkeillä on kipua lieventävä vaikutus. Itselläni diagnostisoitiin harvinainen sidekudossairaus noin vuosi sitten. Olin kärsinyt erilaisista oireista päänsärystä nivelkipuihin vuosikausia. Lopuksi en enää jaksanut ja menin mielenterveystoimistoon hakemaan apua, koska en sitä muualta saanut. Siis olin aivan lopussa oireideni takia. Aloitettiin mielialalääkitys ja terapia. Sillä seurauksella, että sain potkua ja jaksoin ajaa asiaani, koska tiesin, että jotain oli vialla myös somaattisella puolella. Ja kun vihdoin pääsin reumalääkärin vastaanotolle, löytyi syy: MCTD. Nyt syön kortisonia, oxiklorinia ja trexania, koska tauti on aika hankala. Kuitenkin helpotti, kun oireille löytyi joku syy. Käyn edelleen mielenterveystoimistossa purkamassa tuntojani ja syön mielialalääkettä nimeltä Efexor. Ja lääkkeestä sanoisin, että se auttaa jaksamaan näiden (joskus tosi hankalienkin)oireiden kanssa elämistä. Sanoisin, että se lähinnä palautti mielialani "normaaliksi". Olen jutellut monen reumapotilaan kanssa ja useat syövöt näitä lääkkeitä. Yksikin sanoi, että eihän tätä muuten jaksa. Ja tottahan se on kun pitää jaksaa elää perhe-elämää kaikkine vastoinkäymisineen eli hoitaa muutakin kun itseään. Itse olen kolmen lapsen äiti ja avioliitossa. Kaksi murkkuikäistä tyttöä ja 9-vuotias ADHD-poika. Mielestäni kannattaisi kokeilla kaikki mahdollisuudet,samanlaisia mömmöjä ne on reumalääkkeetkin ja niitäkin on pakko jonkun syödä. Jaksamista vaan Myylle!


      • Myy
        harvinainen kirjoitti:

        Onnellisuuspillereistä.... En sanoisi,että ne takaavat onnea, mutta niistä voi olla apuakin. Onhan tutkittu, että monilla masennuslääkkeillä on kipua lieventävä vaikutus. Itselläni diagnostisoitiin harvinainen sidekudossairaus noin vuosi sitten. Olin kärsinyt erilaisista oireista päänsärystä nivelkipuihin vuosikausia. Lopuksi en enää jaksanut ja menin mielenterveystoimistoon hakemaan apua, koska en sitä muualta saanut. Siis olin aivan lopussa oireideni takia. Aloitettiin mielialalääkitys ja terapia. Sillä seurauksella, että sain potkua ja jaksoin ajaa asiaani, koska tiesin, että jotain oli vialla myös somaattisella puolella. Ja kun vihdoin pääsin reumalääkärin vastaanotolle, löytyi syy: MCTD. Nyt syön kortisonia, oxiklorinia ja trexania, koska tauti on aika hankala. Kuitenkin helpotti, kun oireille löytyi joku syy. Käyn edelleen mielenterveystoimistossa purkamassa tuntojani ja syön mielialalääkettä nimeltä Efexor. Ja lääkkeestä sanoisin, että se auttaa jaksamaan näiden (joskus tosi hankalienkin)oireiden kanssa elämistä. Sanoisin, että se lähinnä palautti mielialani "normaaliksi". Olen jutellut monen reumapotilaan kanssa ja useat syövöt näitä lääkkeitä. Yksikin sanoi, että eihän tätä muuten jaksa. Ja tottahan se on kun pitää jaksaa elää perhe-elämää kaikkine vastoinkäymisineen eli hoitaa muutakin kun itseään. Itse olen kolmen lapsen äiti ja avioliitossa. Kaksi murkkuikäistä tyttöä ja 9-vuotias ADHD-poika. Mielestäni kannattaisi kokeilla kaikki mahdollisuudet,samanlaisia mömmöjä ne on reumalääkkeetkin ja niitäkin on pakko jonkun syödä. Jaksamista vaan Myylle!

        ..vastauksestasi, ajattelinkin, että t ä y t y y h ä n olla muitakin, joille lääkäri on lämpimästi suositellut mielialalääkkeitä, koska kivut alentavat serotoniinitasoa.

        Jaksamista Sinullekin, pieniä ilonhetkiä elämään !

        P:S: ( Tämä nyt kylläkin liittyy muihin kirjoituksiini täällä)
        Kyllä haluan yhä jatkaa avioliittoa mieheni kanssa, vaikkakin hän on ollut "vähän vaikea" ja
        käyttänyt fyysistäkin voimaa apuna kun sanat ei oo riittäneet...siksi, koska uskon hänenkin kärsineen tästä serotoniinivajauksesta..ja siksi, että itsekään en toimi aina oikein..ja siksi, koska rakastan häntä.


      • realisti
        Myy kirjoitti:

        Minusta on tuntunut hirvittävän pahalta, kun saan täällä niin paljon syytöksiä itsekkyydestä jne.

        Sanon siis vielä tämän, ajatelkaa mitä haluatte:
        mieheni on tämän 20v avioliiton aikana muutaman kerran ollut väkivaltainen, potkinut ja lyönyt..
        ja aina olen lopulta ymmärtänyt ja antanut anteeksi, koska ajattelen kuinka vaikeaa HÄNELLÄ on kipujensa kanssa.
        Tuntuu niin kohtuuttomalta että saan "iskuja"
        siitä, että ajattelin itseänikin, lopulta.
        Että lähdin, koska pelkäsin.

        Palasinhan minä takaisin, loppujen lopuksi.
        Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle lopultakin anteeksi, tää tuntuu kohtuuttoman epäreilulta jo-

        juuri siitähän täällä on yritetty herättää keskustelua, että sairaus ei ole ehkä todellinen syy miehesi tai kenenkään muunkaan sairaan käytökseen mutta sinä et salli keskustelua vaan otat kaikki itseesi.


      • Retsu
        Myy kirjoitti:

        Minusta on tuntunut hirvittävän pahalta, kun saan täällä niin paljon syytöksiä itsekkyydestä jne.

        Sanon siis vielä tämän, ajatelkaa mitä haluatte:
        mieheni on tämän 20v avioliiton aikana muutaman kerran ollut väkivaltainen, potkinut ja lyönyt..
        ja aina olen lopulta ymmärtänyt ja antanut anteeksi, koska ajattelen kuinka vaikeaa HÄNELLÄ on kipujensa kanssa.
        Tuntuu niin kohtuuttomalta että saan "iskuja"
        siitä, että ajattelin itseänikin, lopulta.
        Että lähdin, koska pelkäsin.

        Palasinhan minä takaisin, loppujen lopuksi.
        Antakaa nyt hyvät ihmiset minulle lopultakin anteeksi, tää tuntuu kohtuuttoman epäreilulta jo-

        Minulle taas tulee paha mieli miehesi ´puolesta, kun kirjoitat niin, että teidän perhe on helppo tunnistaa. (loukkaannut tästäkin) Olen nimittäin itse ollut työpaikkakiusattu sairauteni vuoksi. Vuosien sinnittelyn jälkeen sairastuin niin pahoin, että piti jättää työt. Tuskin pääsen enää mihinkään töihin. Vieläkin kiusaajani kertovat minusta valeita. He kaikki ovat naisia. Siksi jutut myös naisten kovuudesta ja pahansuopuudesta lohduttavat vähän. (en osallistu keskusteluun tämän enempää,)


      • Myy
        realisti kirjoitti:

        juuri siitähän täällä on yritetty herättää keskustelua, että sairaus ei ole ehkä todellinen syy miehesi tai kenenkään muunkaan sairaan käytökseen mutta sinä et salli keskustelua vaan otat kaikki itseesi.

        NYT mä vasta käsitin MISSÄ asiassa tää väärinkäsitys ja "ilkeily" on, pohjimmiltaan..

        EI, en minäkään luule/ajattele että tää sairaus,nivelpsori olisi syynä mieheni käytökseen tai luonteenpiirteisiin, sinällään...
        olin ajatellut kyllä, että osa hänen käytöksestään johtuisi kivuista ja masennuksesta.
        EN luule, että kaiki reumasairaat on keskenään samanlaisia, että reuma ois jokin yhdistävä tekijä joka tekisi kaikista sitä sairastavista jotenkin klooneja keskenään, ihan kuin muuta kuin reumaa ei ihmisessä olisikaan....

        mutta SE, minkä tämä sairaus vaikutti MEIDÄN perheessä, oli se, että MINÄ aloin selittämään, hyväksymään yhtä sun tosta siksi, koska toinen on sairas, aloin "uhrautumaan" ja panemaan omia tarpeitani sivuun liiaksi sen vuoksi koska yritin siloitella toisen oloa kun hän muutenkin kärsii, kipujen vuoksi..ongelma on siis MINULLA, ja luulin, että se näkyi jo aiemmista teksteistäni että tämän itsekin tiedostan...

        ja syy siihen miksi olen tänne kirjotellut on se, että halusin kuulla muilta, miten/mitä reuma on heihin vaikuttanut, jotta toisaalta ymmärtäisin paremmmin miestäni ja toisaalta saisin itselleni tietoa, joka auttaisi MINUA suhtautumaan oikein sekä mieheni että itseni kannalta.
        ja alussa mä sain paljon täältä apua, olinkin TOSI helpottunut... sitten vastasin yhteen omaisen kirjoitukseen ja sen jälkeen aloin saada "saatanan sika!" palautetta...ja vaikka mitenkä yritin selitellä ei se enää näytä auttavan, olin jo "mokannut" ilmeisesti eikä myötätuntoa ja ymmärrystä heru -joten, mun lienee aika älytä lakata kerjäämästä tietoa/kokemuksia ja jättää ihmiset rauhaan.

        Sen vielä mainitsen että voi olla niinkin, että jos olismme voineet PUHUA keskenämme, nähdä ilmeet ja kuulla äänensävyt, ei tämmöistä sekasotkua olisi päässyt syntymään...TEKSTISTÄ on kuitenkin niin paljon vaikeampi tulkita ilman, että väärinkäsityksiäkin tulee.

        Hyvää jatkoa ja kiitos kumminkin kaikille joilta sain apua..ja kyllä kielteinenkin palaute on mulla saanut miettimistä aikaan.

        Terv (viimeisen kerran) Myy


      • tarkkaavainen
        Myy kirjoitti:

        NYT mä vasta käsitin MISSÄ asiassa tää väärinkäsitys ja "ilkeily" on, pohjimmiltaan..

        EI, en minäkään luule/ajattele että tää sairaus,nivelpsori olisi syynä mieheni käytökseen tai luonteenpiirteisiin, sinällään...
        olin ajatellut kyllä, että osa hänen käytöksestään johtuisi kivuista ja masennuksesta.
        EN luule, että kaiki reumasairaat on keskenään samanlaisia, että reuma ois jokin yhdistävä tekijä joka tekisi kaikista sitä sairastavista jotenkin klooneja keskenään, ihan kuin muuta kuin reumaa ei ihmisessä olisikaan....

        mutta SE, minkä tämä sairaus vaikutti MEIDÄN perheessä, oli se, että MINÄ aloin selittämään, hyväksymään yhtä sun tosta siksi, koska toinen on sairas, aloin "uhrautumaan" ja panemaan omia tarpeitani sivuun liiaksi sen vuoksi koska yritin siloitella toisen oloa kun hän muutenkin kärsii, kipujen vuoksi..ongelma on siis MINULLA, ja luulin, että se näkyi jo aiemmista teksteistäni että tämän itsekin tiedostan...

        ja syy siihen miksi olen tänne kirjotellut on se, että halusin kuulla muilta, miten/mitä reuma on heihin vaikuttanut, jotta toisaalta ymmärtäisin paremmmin miestäni ja toisaalta saisin itselleni tietoa, joka auttaisi MINUA suhtautumaan oikein sekä mieheni että itseni kannalta.
        ja alussa mä sain paljon täältä apua, olinkin TOSI helpottunut... sitten vastasin yhteen omaisen kirjoitukseen ja sen jälkeen aloin saada "saatanan sika!" palautetta...ja vaikka mitenkä yritin selitellä ei se enää näytä auttavan, olin jo "mokannut" ilmeisesti eikä myötätuntoa ja ymmärrystä heru -joten, mun lienee aika älytä lakata kerjäämästä tietoa/kokemuksia ja jättää ihmiset rauhaan.

        Sen vielä mainitsen että voi olla niinkin, että jos olismme voineet PUHUA keskenämme, nähdä ilmeet ja kuulla äänensävyt, ei tämmöistä sekasotkua olisi päässyt syntymään...TEKSTISTÄ on kuitenkin niin paljon vaikeampi tulkita ilman, että väärinkäsityksiäkin tulee.

        Hyvää jatkoa ja kiitos kumminkin kaikille joilta sain apua..ja kyllä kielteinenkin palaute on mulla saanut miettimistä aikaan.

        Terv (viimeisen kerran) Myy

        HYVÄ että VIHDOINKIN älysit poistua, TÄMÄ ei ole oikea foorumi sinun ongelmillesi..mene hoitoon!


      • samaa mieltä
        tarkkaavainen kirjoitti:

        HYVÄ että VIHDOINKIN älysit poistua, TÄMÄ ei ole oikea foorumi sinun ongelmillesi..mene hoitoon!

        Kannattas Myy vähä kattoo mitä kirjotit ite .
        Neuvosin suo ettet tänne enää kirjottelis, ei pahal!


      • tarkkaavainen lukija
        Myy kirjoitti:

        ..tämän kysymyksen laitoit?

        VOI KYLLÄ, lähtömme oli miehelleni tosi rankka kokemus, pahimpia kuulemma mitä hänelle on tapahtunut, olemme keskustelleet asiasta palattuani.
        Tosinhan l a p s e t ei tavallaan lähteneet, nuorempi poika meni isälleen joka päivä koulun jälkeen ja tuli minulle vasta iltaisin yhdeksän aikaan..ja viikonloput jaoimme tasan, vanhempikin, aikuinen poika kävi isän luona tämän tästä KUNHAN tilanne oli ensin hiukan
        rauhoittunut.
        Myös minulle lähtö oli vaikea ja aiheutti tuskaa ja syyllisyyttä; kävin puhumassa papille ja mielenterveystoimistossa.
        Lähtötilanne oli kuitenkin sellainen, että mieheni oli aika sekavassa kunnossa, masentunutkin varmaan, mutta hän käyttäytyi sillätavoin uhkaavasti ja "oudosti" ja mulla "kilahti" itsellänikin niin että lähdin karkuun, vaikka jälkikäteen ajatellen -se oli liioiteltua!

        Ite kerroit aiemmin lähetenees lasten kanssa. Sotkeennut jatkuvasti omissa puheissasi. Se ärsyttää monia eniten. Ja tietty moneen kertaan mainittu vääristely.


      • tarkkaillut olen minäkin
        tarkkaavainen lukija kirjoitti:

        Ite kerroit aiemmin lähetenees lasten kanssa. Sotkeennut jatkuvasti omissa puheissasi. Se ärsyttää monia eniten. Ja tietty moneen kertaan mainittu vääristely.

        ..olla itse vähän sairas..kuinkas monta persoonaa sinussa on?
        ..."aiheuttaa monissa eniten ärtymystä"...heh heh..
        voi voi sinua itseäsi


      • tarkkaavainen oon minäkin
        tarkkaavainen lukija kirjoitti:

        Ite kerroit aiemmin lähetenees lasten kanssa. Sotkeennut jatkuvasti omissa puheissasi. Se ärsyttää monia eniten. Ja tietty moneen kertaan mainittu vääristely.

        ...avohoidossako olet? Montas sivupersoonaa sulla on, kun oikein "monia on ärsyttänyt" Myyn jutut..

        Sulla taitaa kuules olla vikaa sekä lukutaidossa että ymmärryksessä, ei pahal.

        Oot kyllä varsinainen pelle, ei voi ku nauraa sunkin jutuilles


      • tarkkaavainenpa hyvinkin
        realisti kirjoitti:

        Oletko ajatellut, että sinun ja lastesi lähtö ei ollut miehellesi onnellinen tapahtuma? On hyvin tärkeää ajatella asioita myös toisten kannalta. Minulla on oikeus toimia kuten haluan ja toisten on toimittava kuten minä haluan -ajattelulla ei pärjää sen enempää parisuhteessa kuin virtuaalimaailmassa.

        ..sitä riittää omahyväisyyttä neuvoa toisia...
        taidatpa itse olla oikea kirkasotsainen kulta-aarre.
        Häpeäisit -pyörit palstoilla nälvimässä muita, itsellä ei mitään kokemusta annettavana.
        Mene hyvä ihminen itseesi ja mieti mitkä sinun motiivisi ovat!


      • Huomasinpa
        realisti kirjoitti:

        juuri siitähän täällä on yritetty herättää keskustelua, että sairaus ei ole ehkä todellinen syy miehesi tai kenenkään muunkaan sairaan käytökseen mutta sinä et salli keskustelua vaan otat kaikki itseesi.

        ..olen seurannut kirjoitteluasi ja en voi olla kysymättä millainen Sinun mielestäsi on hyvä keskustelu?

        Minun mielstäni hyvään keskusteluun kuuluu se, että kaikki tuovat esiin OMAN kokemuksensa asiasta.
        Tätä Sinä et ole tehnyt, olet vain tuominnut toisia ja sitten syyttänyt että he eivät "halua keskustella", olet keskittynyt "ohjaamaan" muita
        ja ennekaikkea -tuomitsemaan..tai tuomari sentään pyrkii oikeudenmukaisuuteen, Sinä vaikutat pikemminkin syyttäjältä.

        Olet ilmeisesti kovin nuori, koska olet niin kärkäs vaatimaan toisilta virheettömyyttä ja mielelläsi haluat osoittaa missä joku toinen on tehnyt väärin.
        Kypsät ihmiset päivastoin keskittyvät kertomaan omia kokemuksiaan ja jättävät muiden ruotimisen rauhaan. No, ehkä ikä tuo Sinullekin vähän lisää taitoa.
        Syyllistyinpä tässä samaan kuin Sinä, tämän kerran.
        Tuntuuko mukavalta?

        Kerropa nyt seuraavassa viestissä, jos vielä kirjoitat, mikä on SINUN osuutesi täällä; oletko reumaa sairastava, omainen tai onko jopa niin, että itseasiassa et "kuulu" tänne.

        Terveisin Isoveli


      • realisti
        Huomasinpa kirjoitti:

        ..olen seurannut kirjoitteluasi ja en voi olla kysymättä millainen Sinun mielestäsi on hyvä keskustelu?

        Minun mielstäni hyvään keskusteluun kuuluu se, että kaikki tuovat esiin OMAN kokemuksensa asiasta.
        Tätä Sinä et ole tehnyt, olet vain tuominnut toisia ja sitten syyttänyt että he eivät "halua keskustella", olet keskittynyt "ohjaamaan" muita
        ja ennekaikkea -tuomitsemaan..tai tuomari sentään pyrkii oikeudenmukaisuuteen, Sinä vaikutat pikemminkin syyttäjältä.

        Olet ilmeisesti kovin nuori, koska olet niin kärkäs vaatimaan toisilta virheettömyyttä ja mielelläsi haluat osoittaa missä joku toinen on tehnyt väärin.
        Kypsät ihmiset päivastoin keskittyvät kertomaan omia kokemuksiaan ja jättävät muiden ruotimisen rauhaan. No, ehkä ikä tuo Sinullekin vähän lisää taitoa.
        Syyllistyinpä tässä samaan kuin Sinä, tämän kerran.
        Tuntuuko mukavalta?

        Kerropa nyt seuraavassa viestissä, jos vielä kirjoitat, mikä on SINUN osuutesi täällä; oletko reumaa sairastava, omainen tai onko jopa niin, että itseasiassa et "kuulu" tänne.

        Terveisin Isoveli

        Minulla on nivelreuma.


      • realisti
        realisti kirjoitti:

        Minulla on nivelreuma.

        Olen kirjoittanut vain nuo kaksi mielipidettä, "uskallanko" ja "mutta" -otsikkoina. Anteeksi, kun en huomannut katsoa, onko joku muut käyttänyt samaa nimimerkkiä.


      • Tarkkailija
        tarkkaavainen oon minäkin kirjoitti:

        ...avohoidossako olet? Montas sivupersoonaa sulla on, kun oikein "monia on ärsyttänyt" Myyn jutut..

        Sulla taitaa kuules olla vikaa sekä lukutaidossa että ymmärryksessä, ei pahal.

        Oot kyllä varsinainen pelle, ei voi ku nauraa sunkin jutuilles

        Nyt sie poika poloinen haaskaat väärää puuta... mie ja tarkaavaiset sivupersuunani valvoo tätäkin sättiä. se siulta on jääny huomaamati. Naarataan yhes. Kerro sie miul otitko aamulääkket vai otinko mie ne? No ne siun lääkkeet. Romuska meit vaivaa. Muistakko sie miut?Oltiin samas petis siel avohoitolas.


      • Huomasinpa
        realisti kirjoitti:

        Olen kirjoittanut vain nuo kaksi mielipidettä, "uskallanko" ja "mutta" -otsikkoina. Anteeksi, kun en huomannut katsoa, onko joku muut käyttänyt samaa nimimerkkiä.

        perusteella käsitys Sinusta syntyikin...
        vai olitko mielestäsi niissä puhunut omasta puolestasi vai arvostellut ja "ohjannut" toista
        tänne kirjoittavaa..mielestäni teit vain jälkimmäistä.
        Mutta, kuen sanottu, ehkä elämä opettaa...


      • realisti
        Huomasinpa kirjoitti:

        perusteella käsitys Sinusta syntyikin...
        vai olitko mielestäsi niissä puhunut omasta puolestasi vai arvostellut ja "ohjannut" toista
        tänne kirjoittavaa..mielestäni teit vain jälkimmäistä.
        Mutta, kuen sanottu, ehkä elämä opettaa...

        sinä oikein tarkoitat? Kirjoititko oikealle nikille?


      • realisti
        Huomasinpa kirjoitti:

        perusteella käsitys Sinusta syntyikin...
        vai olitko mielestäsi niissä puhunut omasta puolestasi vai arvostellut ja "ohjannut" toista
        tänne kirjoittavaa..mielestäni teit vain jälkimmäistä.
        Mutta, kuen sanottu, ehkä elämä opettaa...

        En ymmärrä mitä tarkoitat ohjaamisella. Mielestäni arvostelin Myytä hyvin hienovaraisesti verrattuna noihin kuranheittäjiin. Miksi et arvostele heitä? En ole kenenkään puolella tai ketään vastaan. Olen aivan uusi näissä reuma-asioissa, mutta realistina olen ollut mukana monenlaisissa ympyröissä. Jos haluat vain riidellä, tällä palstalla sinulle näyttää olevan yllin kyllin riitapukareita valmiina taistoon.


      • huomasinpa
        realisti kirjoitti:

        En ymmärrä mitä tarkoitat ohjaamisella. Mielestäni arvostelin Myytä hyvin hienovaraisesti verrattuna noihin kuranheittäjiin. Miksi et arvostele heitä? En ole kenenkään puolella tai ketään vastaan. Olen aivan uusi näissä reuma-asioissa, mutta realistina olen ollut mukana monenlaisissa ympyröissä. Jos haluat vain riidellä, tällä palstalla sinulle näyttää olevan yllin kyllin riitapukareita valmiina taistoon.

        Onpa ihmisillä eri käsitys siitä, mikä on "hienovaraista"
        Omissa viesteissäsi Myylle kerroit hänelle, että hänen tapansa ajatella "minulle kaikki heti muille ei mitään" ei toimi elämässä eikä virtuaalimaailmassa = "tiesit" hänen olevan hyvin itsekäs ihminen.
        "mutta sinä et halua keskustella vaan otat kaikki itseesi" = taas uusi määrittely toisen
        persoonasta, vaikka Myy selvästi jopa kerjäsi
        ymmärrystä ja koitti parhaansa mukaan selittää..
        minua hän kävi sääliksi.

        Ja nyt, kun itse sait yhtä hienovaraista palautetta, ymmärrätkin tämän riidan haastamisena...

        Etkö itse todellakaan näe tässä mitään ristiriitaa?
        Voi hyvänen aika sentään, sinussa on samat viat josta Myytä syytit, hassua, eikös?


      • realisti
        huomasinpa kirjoitti:

        Onpa ihmisillä eri käsitys siitä, mikä on "hienovaraista"
        Omissa viesteissäsi Myylle kerroit hänelle, että hänen tapansa ajatella "minulle kaikki heti muille ei mitään" ei toimi elämässä eikä virtuaalimaailmassa = "tiesit" hänen olevan hyvin itsekäs ihminen.
        "mutta sinä et halua keskustella vaan otat kaikki itseesi" = taas uusi määrittely toisen
        persoonasta, vaikka Myy selvästi jopa kerjäsi
        ymmärrystä ja koitti parhaansa mukaan selittää..
        minua hän kävi sääliksi.

        Ja nyt, kun itse sait yhtä hienovaraista palautetta, ymmärrätkin tämän riidan haastamisena...

        Etkö itse todellakaan näe tässä mitään ristiriitaa?
        Voi hyvänen aika sentään, sinussa on samat viat josta Myytä syytit, hassua, eikös?

        Et kirjoittanut tai ajatellut Myyn olevan itsekäs. Sinä syytät minua niistä asioista, joista useampi henkilö on syyttänyt Myytä. Etkö keksi mitään omaperäistä? Olen kokenut elämässäni aika tavalla samantapaisia asioita kuin Myy. Sen vuoksi yritin rauhoittaa tilannetta, jotta päästään keskustelemaan varsinaisesta asiasta. Vain tuo "...otat kaiken itseesi" -lause oli tarkoitettu pelkästään hänelle. Tuntuu, että Myy ymmärsi paremmin kuin sinä mitä tarkoitin. Myy, olen pahoillani, että joudun näin keskustelmaan sinusta. En enää tämän jälkeen tee näin.


    • untuvikko

      Minä olen sairastunut nivelreumaan alle vuosi sitten. Reumatologi ihmetteli, koska minulla ei ole ollut virustauteja eikä muitakaan ennen reuman puhkeamista. Sitten kerroin, millaista jatkuvaaa stressiä elämäni on viime vuosina ollut. Hän sanoi, että tuollaisilla asioilla on hyvin suuri merkitys nivelreuman puhkeamisessa ja taudin etenemisessä.

    • Samppa

      Ihmisen sairauksista jopa 6-70% on psyykeperäisiä. Itselläni reuma tekee tuloaan ja välillä painin koviakin kipuja vastaan. USEIN huomaan että kivut alkavat kunnolla vasta kun niitä alkaa miettimään. Mukavan askareen parissa ne saattaa taas "kadota" tai ainakin helpottaa.

      Onko kenelläkään kokemuksia Reuman ja tupakin yhteyksistä? Itse lopetin pari päivää sitten ja pitäisihän sen ainakin vitamiinien imeytymistä parantaa joka on reumataudissa tärkeää..

    • ymmällään

      Minulla alkoi jo vähän päälle kolmenkymmenen ikäisenä kouristella oikeaa ukkovarvasta ja joskus ylä- ja alaleuan hampaat loksahtivat yhteen tahdosta riippumatta.

      Nyt olen 58 v. ja kouristeluja on molemmissa jaloissa ja oireet tihenevät ja nousevat ylöspäin jaloissa. Niitä on ollut jo toisen polven yläpuolella. Myös sormissa on joskus ollut kouristelua.

      Lisäksi olen joskus huolestuneena lukenut kirjoittamaani tekstiä. Ajoittain tuntuu kuin "ajatuksenkulku kouristelisi", eikä kirjoituksesta saa selvää.
      Päässä ei ole kipuja.

      Usein minulta meinaa unohtua ostokset kaupan liukuhihnalle.

      Oireita on vain ajoittain ja ohimenevästi. Mistä nämä voisivat johtua?

      • Kohtalotoveri

        Selvästi kuolema lähestyy...


      • Desantti K.B.

        sinulla on Munchausenin syndrooma. Tauti ei ole nopeasti tappava (valitettavsti), vaan aiheuttaa enempi kärsimystä ja kipua läheisillesi. Suosittelen siis lääkäriin menoa. mutta älä säntää päivystykseen, odota maanantaihin... tai tiistai voisi olla parempi päivä sinun tapauksessasi.

        Ps.Osut oikealla palstalle, ko tauti on yleinen reumalääkkeiden sivuvaikutus


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7981
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2267
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2183
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      1756
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1246
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1233
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1146
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      842
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      795
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      746
    Aihe