Freibergin tauti

Sillon ei kannata liikkua paljoakaan, koska kipu lisääntyy liikunnan myötä. Hoidoksi riittää lepo ja pehmike jalkapöydän alla.

Tyttärelläni on ollut kyseinen tauti v. 2008 lopusta. Asiaa on tutkittu Ortonissa ( ent. Invalidi säätiö) Helsingissä ortopedi spesialisti ( Arsi Harilainen).
Tautihan aiheutuu että luun pään verenkierto estyy ja tästä johtuen luun pään pyöreys, joka pitää sitä nivelestä, alkaa kalkiutua ja häviää, eli luun päästä tulee tylppä. Täten en usko että leikauksesta on juuri apua. Samoin fysikaalinen hoitokaan ei auttane, koska jos paikka on tulehtunut ja turvoksiss, ainut lääke on kylmäpakkauksen pito.
Olemme olleet levossa nyt yli 6 kuukautta ja juuri uudelleen rasituksen alettua (tanssi) kivut ovat palanneet.
Taudille on ominaista että se murrosikäisillä tytöillä saattaa kestää pitkään 6-12 kk.
Omasta lääkärin kanssa käymistä keskusteluista päätellen tauti ei ole vaarallinen, mutta kivulias ja parantuminen vie hyvin pitkään.

Toivottavsti oli jotain apua.

Minulla sairaus ei parantunut itsestään, vaikka kipsihoitoakin jo koitettiin. Yli 2 vuotta yritin tulla toimeen sen kanssa, mutta lopulta menin leikkaukseen. Varpaani ei enää kunnolla taipurnut ylös tai alas ja kivut vain jatkuivat(vaikka tietenkin jalka oli jo turtunut kipuun, eikä se häirinnyt nii paljon). Itse leikkaus ei ollut paha ja pääsin jo samana päivänä kotiin. Sauvat ja tukikenkä (saan varata kantapäälle painoa) ovat käytössä 4 viikkoa. Kuuden tikin haava on jalassa :) Kipuja ei ole ollut oikeastaan yhtään, mutta onhan se hankalaa kun niin kauan joutuu keppien kanssa liikkumaan.

Minä taistelin Freibergin taudin kanssa melkein 5 vuotta. Se alkoi kun olin yläasteella, mutta minua ei otettu terveyskeskuksessa ollenkaan tosissaan, vaikka jalka välillä kirjaimellisesti lähti kivun ja turvotuksen takia alta. Sinnikkäästi jaksoin ravata lääkärissä, kunnes pääsin röntgeniin ja sitä kautta alueen keskussairaalaan, jonne jonotin puoli vuotta. Siellä todettiin vain, että luuhan se on mennyt kuolioon ja minut passitettiin kiireen vilkkaa yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen.

Leikkauksesta on nyt aikaa 3 vuotta. Joskus jos potkaisen tuon varpaani, se tuntuu ilkeältä ja korkokengät ovat suurimmaksi osaksi taaksejäänyttä elämää. Myöskin arpi kihelmöi toisinaan inhottavasti, mutta se taas johtuu terveyskeskuksen hoitohenkilökunnan mokaamisesta todennäköisesti- repäisivät haavan nimittäin auki vahingossa.

Päiväkirurginen toimenpidehän tuo oli, nykyisin pitää vain muistaa venytellä. Varvas ei pahemmin taivu, pari ruuvia ja metallinpalaa kun jäykistää tuon nivelen joka oli hioutunut tunnistamattomaksi. Suurin haitta leikkauksesta on se ettei korkekenkiä enää voi oikein käyttää, mutta muuten olen ollut tyytyväinen- elämänlaatu nousi huomattavasti leikkauksen jälkeen. Samalla olen kyllä katkera, että jos olisin saanut pätevää hoitoa, olisin todennäköisesti selvinnyt fysioterapialla ja tukikengänpohjallisella.. sen sijaan kärsin 5 vuotta, sain kuunnella vain vittuilua ja naljailua niin lääkäreiden kuin opettajienkin taholta ja sain kuolion jalkeen.

Lapsenlapsellani on todettu kyseinen vamma. Teillä jos on todettu sama Freibergin-tauti, olisiko teillä antaa mitään neuvoa hoitotoimenpiteistä?
Hän on aikuinen 24 v. kivut ovat todella häiritsevät. Hän on aiaisemmin harrastanut Taitoluistelua ja Balettia (harrastanut aktiivisti 15 vuotiaaksi,
on edelleenkin aktiivi-liikkuja.

mikä neuvoksi? terv. vaari

10-vuotiaana todettiin jalkapöydän luunekroosi, eli 26 vuotta olen sitä potenut. Muutaman kerran ollut todella kipeäkin, laittanut ihan nilkuttamaan, mutta lepo auttaa. Välillä on käynyt mielessä leikkauskin, mutta muiden kokemuksia lukiessa ajatukset ovat hävinneet melko nopeasti. Korkokengillä pystyn kävelemään mainiosti, kun nivel on rauhallisessa vaiheessa. Toki nivelen päällä tuntuu kohouma rauhallisessakin vaiheessa, mutta kovin paljon se ei ole elämää päässyt vaivaamaan. Hölkkää tai juoksua ei ole tullut mieleenkään harrastaa, kun jalka kipeytyy välittömästi, joten kuntoilu on järjestettävä muuten. Varvas ei todellakaan taivu muiden mukana, sen kanssa nyt vaan on elettävä. Häiritsevää kipua ei ole ollut kuin pari kertaa diagnoosin jälkeen, eli ei kovin paha.. :)

Kerronpa omia kokemuksiani. Olen taistellut kipuilevan varpaani kanssa kohta 15v. Lääkäreiltä olen kysellyt neuvoja: yleislääkäri, reumatologi, ortopedi, yms. Vaivaan olen saanut kortisonipiikkiä (turhaan, ei auta) ja muuta hoitoa en sitten ole saanutkaan. Eilen 15.1.13 kävin jälleen uudella ortopedilla, ja hän antoi vaivalleni diagnoosin, Freibergin tauti, sepä vapautti mieltä. Kertoili minulle mitä varpaalle voisi tehdä. Keskusteltiin myös leikkauksen mahdollisuudesta, muttei suositellut sitä, koska siinäkään ei ole takeita, että kivut poistuisivat. Itsekään en halua mennä leikkaukseen. Onneksi minulla ei ole särkyä, jos olisi tri suositteli siihen särkylääkettä. Kävelen ja liikun varpaan ehdoilla.
On kyllä kiusallinen vaiva, mutta sen kanssa kyllä oppii elämään. Pitää vaan muistaa, että on ihmisiä joilla on paljon vakavampia vaivoja ja tyytyä tähän kohtaloon.

minä olen 16v tyttö ja harrasin tanssia 5 vuotiaasta asti, jo ala-asteella huomasin usein toistuvaa kipua oikean jalan jalkapöydässä, ja vasta ylä asteella aloin seitsemännen luokan alussa ottamaan ongelmastani selvää. kävin vaikka kuinka monella lääkärillä kunnes erän lasten lääkäri sanoi että jalka on vietävä heti röntgeniin ja freibergin tautihan se siinä oli.. en voi vastustaa liikuntaa ja olen joidenkin mielestä "terveysintoilia" mutta kyllä jalkaani hoidankin silloin tällöin kylmä geeli pussia pitelen jalkapöydänpäällä, se vaimentaa jomotusta. oireeni ovat sillon tällöin todella kivuliaita, ja useimmiten aika lieviä.

itse olin 7vkoa sitten leikkauksessa ja hyvin pyyhkii :) en tiedä, että oliko normaalia, että minulta positettiin myös melkein kaikki rustot kysisestä "sairaasta" varpaasta. ortopedi sanoi, että jalka ei tule ehkä koskaan kokonaan kuntoon ja, että paranemisessa saattaa kestää vielä n. 6-12kk.. mutta jalka on nyt suht kivuton siihen nähden, että luuta poistettiin, sahattiin, lisättiin luutuvia "piikkejä" ja "tappeja". sirauslomalla olen ollut nyt n. 11kk... mutta iloitaan siitä, että meillä on jalat mitkä "toimii" :) tsemppiä kaikille saman kohtalon "kärsineille"!! meillä on kuitenkin aikamoinen tarina kerrottavana, tai ainakin itsellä on! :) itketään sit, jos tulee syöpä tjms.

Itse sain juuri diagnoosiin aseptinen luunekroosi... En muista sanoiko lääkäri juuri freibergin tauti, mutta kertomanne kuvaukset sopivat hyvin taudinkuvaan. Itse aktiivisena urheilijana (juokseminen ja lacrosse) haluaisin kysyä (en tajunnut kysyä lääkäriltä), että onko tämän vaivan kanssa mahdollista jatkaa juoksemista? Siis parantuuko tämän tila yhtään ajan kanssa? Magneettikuvaus on viellä tulossa ja silloin pitää tarkemmin tiedustella mitä tämän kanssa voi tehdä, mutta tällä hetkellä kiinnostaa teidän kokemukset?

Pieni kipu ei haittaa...

Hei! Minulla oli viime toukokuussa leikkaus ja vasta nyt harkitsen, uskaltaisiko sitä juoksuaskelia ottaa.. Kävelen n. 50km viikossa, mutta juokseminen epäilyttänyt. Jos ketään kiinnostaa niin voin tulla tänne kertomaan miten kävi :)

Hei! Onko lisää freibnergiläisiä? :) Täällää kirjottaa ellu, siis kirjoitin tänne aikasemmin.. Ootteko saanu jalkanne kuntoon? :)

Olin 64 vuotias mummi, kun vasen jalkateräni nilkkaan asti turposi, oli kirkkaan punainen, kuuma, hirveän kipeä, aivan kuin olisi kova tulehdus! Kävin lääkärillä, otettiin verikokeet ja röngenkuva, ei mitään löytynyt, kaikki hyvin! Kärsin taas 4 kuukautta, menin yksityiselle, erikois ortobedille, taas otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja kuvat! Eikä mitään selvyyttä saatu! Taas meni 3 kuukautta, oli vaihtunut TK omalääkäriksi kreikkalainen lääkäri, joka heti, kun näki jalan sanoi , että se on Freibergintauti! Sanoi, sen olevan nuorten naisten vaiva, eikä ollut koskaan kuullut, että tämän ikäiselle se tulisi. On kuulema rasitusvamma, korkokengät suurin aiheuttaja, ei kyllä minulla, sillä en vuosikymmeniin, ole pitänyt enään korkokenkiä. Ystäväni oli säärihaavan hoitoon käyttänyt suomalaista ANTI WIR LUONTAISLÄÄKETTÄ. ja sen kanssa saanut haavan kiinni pysyvästi. Joten aloin käyttää tätä samaa luontaislääkettä! 6 tab. päivässä, ja parin kuukauden päästä, alkoi turvotus laskea ja jalka on kohtalaisessa kunnossa. Jos alkaa tuntua, että tauti iskee taas, se alkaa pistelynä, otan heti viikon , parin kuuri Anti Wir lääkettä, siten olen selvinnyt päivästä toiseen.
Ainoa huono puoli on lääkkeen hinta, ja kun niitä pitää ottaa niin paljon, muuten ei tehoa! Nyt on 4 vuotta, jo taudin alkamisesta, pois se ei mene, enkä laikkausta tarvitse, ainakaan toistaiseksi!

Freibergin tauti vaivasi 2 vuotta oikean jalan II-varpaassa. Leikkaus toukokuussa 2013 päiväkirurgiassa. Kipu loppui siihen ja nyt pystyn liikkumaan normaalisti. Suosittelen kaikille ko. kuvusta kärsiville.

Täytin juuri 60v. Minulla on ollut vasemmassa jalkaterässä Freibergin tauti nyt 5v. Toissa keväänä todettiin myös Charcotin jalka -oireyhtymä. Olen käyttänyt pian vuoden Walker-saapasta, vaikka se aiheuttaa selkäkipuja. Vaiva(t) eivät ole parantuneet, aina, kun yritän kävellä ilman Walkeria, Freiberg-kohta kipuilee. Nyt ortopedi laittoi leikkausjonoon. Hieman hermostuttaa, koska olen diabeetikko, eli tulehdusriski on suurempi kuin normaalisti. Sairaalabakteerit huolettavat. Silti haluaisin tästä kivusta eroon! Kaiken päälle minulla on myös Parkinsonin tauti, joka ilmenee juuri vasemmalla puolellaa, laahaan jalkaa ja astun ensin päkiällä, mikä varmasti on alunperin aiheuttanutkin Freibergin taudin - siis rasitusvamma.

Minulla todettiin freibergin syndrooma vasemmassa jalassa v. 2012. Jalka leikattiin keväällä 2013. Jalka parani leikkauksesta aika mukavasti, mutta jalka kuitenkin magneettikuvattiin uudelleen kuukausi sitten. Selvisi, että kuolio on tullut jostain uudestaan ja levinnyt melkein koko jalkapöytään. Nyt olen taas leikkausjonossa. Jalkapöydästä joudutaan poistamaan kokoknaan yksi luu, jonka tilalle yritetään tehdä jotain kudosta. Että täällä yksi tapaus, jolla ei freiberg parantunut leikkauksesta huolimatta :(

Hei, olen 42-vuotias nainen ja minulla todettiin freibergin tauti viime viikolla. Diagnoosi oli tyrmäävä! Olen todella aktiivinen lenkkeilijä, nautin ulkoilmasta, luonnosta ja hoidan juoksemalla mielenterveyttäni. Maalla asuvana en edes keksi muuta tapaa nollata työpäivän jälkeen, uimahallit ja muut ovat kaukana kaupungissa. Juoksu on siis itselleni elintärkeä asia ja olen harrastanut sitä viimeiset 20 vuotta liki päivittäin.
Olen kiinnostunut kuulemaan, ovatko juoksuni nyt juostu? Korkokenkien perään en haikaile, en vain näe elämää ilman juoksuharrastusta :'(

Hei,

minulla alkoi jalkaterän paha kipuilu nelisen vuotta sitten...pelkkää vittuilua ja vähättelyä tuli, kun yritin useammalta lääkäriltä saada selkoa mikä ihme jalkaterässä on. Viime ekväänä vihdoin röntgenkuvattiin ja lausunnossa luki tuo "avaskulaarinen nekroosi", eli freibergin tauti sitten kai, vaikka onkin minulla eri varpaassa kuin ylleensä. Koiko oikea jalka on mennyt vinoon, toki muidenkin syiden takia, polvessa ja lonkassa nyt nivelrikko...kukaan ei kuunnellut eikä uskonut, kun yritin saada apua....leikkaushoitoa ei suositeltu...sen sijaan minut tutkinut totaalipölkky ortopedi keksi, että kun kolmasti murtunut nilkkani on jäykkä ja tämä kuoliojalkaterä kipeä, niin hei...ei vaivani kuulu ortopedille, vaan minulle täytyy tästä päätellen olla Parkinsonin tauti....Tämä viime elokuussa....minua on nyt sen jälkeen juoksutettu mymmenellä erikoislääkärillä, edelleenkään ei ole tietoa onko minulla parkinsonin tauti, jalkaterässä jatkuva lepokipu, kukaan ei enää välitä eikä muista mistä farssi alkoi, eikä toivoakaan, että saisin apua siihen alkuperäiseen vaivaan:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD.

Huomenna olen menossa yksityisesti ortopedille. Kannustavaa kuulla,e ttä joillain myönteisiä kokemuksia leikkaushoidosta! Pitäkää pintanne nuoret ja vanhemmat joilla tämä vaiva!!! itselläni miljoona muutakin kremppaa ja usko julkiseen terveydenhuoltoon mennyt täysin...en ennen tätä vuotta ole edes käyttänyt sitä juurikaan, maksanut vaan. Yleinen käytäntö on, että potilasta ei kuunnella, potilas ei ole kipunsa asinatuntija, potilas on joka käynnillä altavastaaja,e ikä suinkaan asiakas, joka sen koko lystin maksaa....Julkisen sektorin poliklinikat tuntuvat olevan jonkinlaisia kummallisia sisäpiiriharastekerhoja, joissa pääset kyllä käymään, mutta olen tunkeilija, jolle ei suoda sympatiaa eikä empatiaa eikä varsinkaa hoitoa saati että kanssasi keskusteltaisiin ja sinulle selitettäisiin asioita...Ei, oli mikä tahansa nulikka sinua hoitamassa, niin sinua kohdellaan kuin vähän-älyistä lasta, joka huvikseen käy lääkärissä...ei suinkaan saadakseen hoitoa.

Hei olen 70-v ja mies ja sain juuri Freibergin diagnoosin, joten ei ole yksin nuoten ja naisten tauti. Hoidoksi suositellaan räätälöitya erikospohjallista kipeään jalkaan. Vielä en ole hankkinut mutta täytynee kokeilla.

Olen 61 vuotias nainen, joka sai kanssa tämän freibergin diagnoosin mang. kuvan perusteella. Olen leikkaus jonossa , mietien mikä on toipumisaika ? Olen kärsinyt päkiävaivoista jo vuosikausia, pahenee vaan kokoajan.

no jo vain..kärsitty ollaan ainaski 5vuotta....Kortisoonia siihen kokeiltu...auttanut ennen.Nyt akuutti vaihe taas...ei auttanut Kortisoonikaan...kylmää päälle ja pehmustetta päkiän alle....sisulla mennään eteenpäin...ps.hiihtäminen varmaan laukasi taas tään...onneks lumet sulaa....t.mummi v.1961

Nainen 39v. noin 1,5v vaivannut oikean jalan kipu. Viime kesänä heitin kaikki huonot kengät mäkeen kun ajattelin sen olevan mortonin neurooma (vaikka vähän väärässä kohtaa jalkaa kipuilikin) 6 viikkoa sitten kipu oli niin kova, ettei pystynyt kävelemään kunnolla ja menin viimein näyttämään sitä. Lääkäri laittoi heti röntgeniin ja sieltä tuli selkeä dg freibergin tauti. Lääkäri sanoi, että 10km juoksut voi unohtaa ja suositteli uintia ja pyöräilyä.. ne vaan eivät kuulu lempilajeihini.
Nyt fysioterapiaa ja katsotaan mihin sillä päästään. Jos ei helpota, niin mahdollisesti leikkaus.
Itse tykkään liikkua ja harmittaa tuo juoksu, mutta katsotaan miten käy.