Sinä sanoit lähteväsi
Yksin työntäisin käteni multaan
tuohon tummaan kosteaan rakkauden multaan
Yksin tuntisin maatuvan maan huumaavan tuoksun
Yksin näkisin
miten mullasta työntyisi esiin kukkasten väräjävät varret,
auki rävähtävät lehdet ja tumman punaisena hehkuvat kukinnot
--
Vain hetken kukkivat rakkauden köynnöspuut
Heteet levällään kuin auki levitetyt enkelin siivet
Suojassaan sykkivä sametinpehmeä emi……..
Yksin työntäisin käteni multaan
tuohon tummaan kosteaan rakkauden multaan
Yksin tuntisin maatuvan maan huumaavan tuoksun
Yksin näkisin
miten mullasta työntyisi esiin kukkasten väräjävät varret,
auki rävähtävät lehdet ja tumman punaisena hehkuvat kukinnot
--
Vain hetken kukkivat rakkauden köynnöspuut
Heteet levällään kuin auki levitetyt enkelin siivet
Suojassaan sykkivä sametinpehmeä emi……..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulee mieleen sana; Juureva!
Kerrassaan upeeta tekstiä - nautinnollista ja vahvaa!
Olen läkähdyksissäni!
Kiitos palautteestasi!
“Ensimmäisiä askeleitani” otan täällä “runoilijoiden palstalla”
Aivan ihanaa palautetta olen saanut.
Niin kuin nytkin Sinulta!
……. ihanaa kuulla että runoni on herättänyt Sinussa tunteita…….
Sydämeni pohjasta saakka kiitokseni Sinulle lähetän!!!
Tämä on käsittämättömän kaunista, koskettavaa,
upeaa tekstiä. Kuinka joku voikin yltää tällai-
seen, en ymmärrä !
Sinä olet taivaan lahja meille ystäväni,
tajuhan tässä menee lukiessa - huhhuh !
Taltioin tämän, ja luen kaikessa rauhassa tätä
vielä ...
Kiitos, kiitos !
Voi Linda
Miten pystyisin kiitoksella vastaamaan Sinulle tästä palautteestasi.
Enpä koe tällaista ansainneeni, mutta suurella kiitollisuudella sen vastaanotan.
Yritän kaikesta täällä lukemastani ammentaa sieluuni opinaskeleita runouden kiehtovaan maailmaan.
Sinä olet ollut opastajanani……
Kiitos Sinulle!!!!
Enpä voisi kauniimpia sanoja lukea kuin nämä Sinun kirjoittamasi: " Taltioin tämän, ja luen kaikessa rauhassa tätä
vielä ..."
.........tämän hienompaa palautetta en voisi saada........
Kunpa pystyisin paremmin ilmaisemaan kiitokseni Sinulle.
Talletan sanasi…
...ja tunnetta on runossasi...
Pystyn suorastaan kuvittelemaan yksinäisen neidon kuoputtamassa puutarhassa hänelle niin rakasta kukkatarhaa.
Et saa loukkaantua, kun kerron miehekkään näkemyksen saman runon alkulauseista:
Sinä sanoit lähteväsi
Yksin iskin lapion multaan
Yksinäinen neito kuoputtelee kukkatarhaansa ja saa onnekseen vielä kukat nostamaan väräjävät vartensa ja avaamaan kukintonsa
Vaan jo koputtelee vaaniva vieras jok` tullessaan kuihduttaisi kaiken….
Ehkäpä pelastuksen antaisi miehekäs lapion isku ……
…….tummaan kosteaan rakkaudenmultaan…..*hymyilen*
En siis loukkaantunut…tietenkään
Toivottavasti et Sinäkään kun muutin palautteesi tällaiseen muotoon.
Kiitos Sinulle sanoistasi