Hyviä satuja erityisesti depressiivisille lapsille
ovat Tuhkimo, Muumi ja Näkymätön lapsi ja Myyrän jäähyväislahja.
Psykkottiselle lapselle sadut voivat olla liian pelottavia.
- Vanhan hindulaisen lääketieteen mukaan psyykkisesti häiriytyneelle ihmiselle oli annettava mietiskeltäväksi satu, joka antoi vertauskuvallisen muodon hänen persoonalliselle ongelmalleen.
Hindut uskoivat, että häiriytynyt ihminen satua mietiskellessään pystyisi näkemään selvästi sekä oman elämänsä umpikujan että mahdollisuuden siitä vapautumiseen.
Kaikki se, mitä satu viitteellisesti ilmaisi ihmisen epätoivosta, toiveista ja keinoista, joilla koettelemuksista voi selvitä, auttoi potilasta näkemään ulospääsytien omasta epätoivostaan ja myös tien itsensä löytämiseen samalla tavalla kuin sadun sankari. (Bettelheim)
- Sadut sopivat siis myös nuorille ja aikuisille.
Saduissa on alku, keskikohta ja loppu. Loppu on aina onnellinen.
Sadun onnellista loppua tulisi jokaisen tavoitella omassa elämässään. Kysymys on voimakkaasta uskosta hyvään, jonka ihminen ottaa päämääräkseen. Sadun onnellinen loppu on käytännössä hyvän elämän alku ja sen ajankohdan määrittelee ihminen itse.
Oikeat teot palkitaan tarinan lopussa, näin myös ihmisen ajatusmaailmassa. Hyvät ajatukset konkretisoituvat todeksi, kun jaksaa toivoa.
Aikuisella on oikeus regressoitua aika ajoin lapseksi mielikuvamaailmassaan.
ovat Tuhkimo, Muumi ja Näkymätön lapsi ja Myyrän jäähyväislahja.
Psykkottiselle lapselle sadut voivat olla liian pelottavia.
- Vanhan hindulaisen lääketieteen mukaan psyykkisesti häiriytyneelle ihmiselle oli annettava mietiskeltäväksi satu, joka antoi vertauskuvallisen muodon hänen persoonalliselle ongelmalleen.
Hindut uskoivat, että häiriytynyt ihminen satua mietiskellessään pystyisi näkemään selvästi sekä oman elämänsä umpikujan että mahdollisuuden siitä vapautumiseen.
Kaikki se, mitä satu viitteellisesti ilmaisi ihmisen epätoivosta, toiveista ja keinoista, joilla koettelemuksista voi selvitä, auttoi potilasta näkemään ulospääsytien omasta epätoivostaan ja myös tien itsensä löytämiseen samalla tavalla kuin sadun sankari. (Bettelheim)
- Sadut sopivat siis myös nuorille ja aikuisille.
Saduissa on alku, keskikohta ja loppu. Loppu on aina onnellinen.
Sadun onnellista loppua tulisi jokaisen tavoitella omassa elämässään. Kysymys on voimakkaasta uskosta hyvään, jonka ihminen ottaa päämääräkseen. Sadun onnellinen loppu on käytännössä hyvän elämän alku ja sen ajankohdan määrittelee ihminen itse.
Oikeat teot palkitaan tarinan lopussa, näin myös ihmisen ajatusmaailmassa. Hyvät ajatukset konkretisoituvat todeksi, kun jaksaa toivoa.
Aikuisella on oikeus regressoitua aika ajoin lapseksi mielikuvamaailmassaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.healingeagle.net/Fin/Awareness.html
Daniil Harmsin tarinoita.
Kokemuksesta tiedän, että tässä elämässä ei kannata palkintoa odottaa. On parempi ja dynaamisempi, että palkinto on jo olemassa ihmisessä itsessään ja että mitään hyvää ei enää tarvitse. Kun elämä tulee riippuvaiseksi hyvän saamisesta palautteeksi, ihminen masentuu, sillä näin psykopaattisessa yhteiskunnassa on vain varastamista ja raiskaamista. Jos tavoittelee onnea, riippuvaistuu riippuvaistajista, jotka eivät anna mitään, mutta ottavat senkin edestä.
Työpaikoilla ihmiset orjuutetaan tekemään mitä tahansa vasten tahtoaan tarjoamalla pullaa ja kahvia, kuten keksiä koiralle. Ja eläimiä he ovatkin, sillä ei ihminen sellaiseen alistu.
kehittyminen voidaan myös kuvata palkinnoksi.
Siinä olen samaa mieltä, että mitään varsinaista ulkoista palkintoa yhteiskunnalta on turha odottaa "hyvin eletystä elämästä".
Transaktioanalyysissa (Berne) kuvataan helppotajuisesti sitä, kuinka ihminen ajattelee. Kuin lapsi, aikuinen tai vanhempi.
- Mallin mukaan yksilö on Vanhemman minätilassa käyttäessään vanhemmiltaan tai heitä vastaavilta isä- tai äitihahmoilta opittuja ajattelu-, tunne- tai toimintamalleja. Vanhemman minätila siis koostuu ulkoisista lähteistä omaksutuista asenteista ja käyttäytymismalleista.
Aikuisen minätilassa yksilö on silloin, kun hän on läsnä tässä hetkessä, kykenee ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan rationaalisesti sekä käyttämään resurssejaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Aikuisen minätilalla ei ole mitään tekemistä henkilön iän kanssa. Tässä minätilassa toimiessaan yksilö on suuntautunut vallitsevaan todellisuuteen sekä tiedon keräämiseen ja käsittelyyn objektiivisella tavalla.
Lapsen minätilassa yksilö on silloin, kun hän käyttäytyy, ajattelee ja tuntee kuten lapsena. Lapsen minätilalla ei viitata epäkypsään tai lapselliseksi tulkittavaan käyttäytymiseen, vaan lapsuudesta palautuviin lapsenomaisiin piirteisiin. Berne piti Lapsen minätilaa tärkeimpänä persoonallisuuden osana, koska kyseinen minätila sisältää kyvyn luovuuteen ja välittömyyteen. -
Masentuneena ihminen on itseään kohtaan ankara vanhempi. Ihmisen ajattelu on juuttunut lähinnä yhteen tilaan; lapsen luovuus ja aikuisen rationaalisuus puuttuu.
Tuolloin ihmisen (sisäinen) huolehtiva vanhempi ei ole läsnä ja hänen on vaikea pitää itsestään huolta.
Pyrkimykseni on lähinnä heittää ajatuksia ilmaan itseymmärryksen suhteen.
mielen tasolla konkretisoituu todeksi, kun pystyy olemaan läsnä tässä hetkessä ja toimimaan rationaalisesti.