täytekakku on koreimmillaan. Limpparia ja jäätelöä lisäksi - läski kasvaa.
Huomenna äitienpäivä hurraa
tap tap
20896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
olisko uusi auto, kesämökki, vai mitähän tässä keksisi?
Olen monen lapsen äiti. Luen Päivämiehestä, miten uskovainen äiti on onnellinen ja koko perhe kunnioittaa toisiaan - erityisesti isä rakastaa uskovaista vaimoaan.
Kaikki synnit on pyydetty anteeksi, eivätkä ole haittaamassa yhteistä taivasmatkaa. Minäkin tunnen huonoutta - sellaista huonoutta, ettei se meinaa lähteä siunauksellakaan.
Päivät ovat raskaat, yöt vielä raskaammat!
Miten jaksan huomiseen? Miten sen yli?
En aijo mennä ry:lle kuuntelemaan teenäisiä puheita. Kierrän sen paikan niin kaukaa kuin vain mahdollista. Jätin päivämiehen myös samaisesta syystä lähestulkoon lukematta.
Koen suurta kiitollisuutta katsoessani lapsiani jotka kasvavat vuosi vuodelta itsenäisyyteen. Ja tunnen suurta helpotusta siitä että lapset lähtevät sylistä. Eivätkä enää palaa siihen niin kuin pieninä.
En voi sanoa kaipaavani sitä aikaa. En ola katkera vaan kiitollinen siitä ettei tuo eilinen ole enää huomista. On vain tämä päivä.
Viime äitenpäisvästä on kohta kulunut vuosi. Olen saanut vuoden elää päivä kerrallaan. Huomiselta ei voi toivoa muuta kuin että se kuitenkin tulisi.
Käytkö sitten yleensä siellä?
Minä kävin ry:llä äitienpäiväjuhlissa muutaman kerran eroonjoutumiseni jälkeen. Olin julkisesti eivl, kun menin sinne perheeni kanssa. Erityisesti halusin mennä senkin vuoksi, koska pienet lapsemme olivat harjoiteleet ry-pyhäkoulussa ohjelmaa.
Istuimme samassa pöydässä tutun vl-saarnamiehen kanssa ja ns. heitimme läppää ilmoista yms.
Sitten tuli juhlapuheen vuoro. Tämä ko. tuttu mies meni saarnaamaan ja kertasi myllynkivivertauksella, miten niiden äitien käy, jotka eivät ole uskomassa ja jotka viettelevät lapsensa väärään.
Seuraväki kuunteli hiljaisena ja ehkä hieman vaivautuneena, kun minä olin siellä. Onneksi olin, sillä muutenhan puhe olisi hukkaan mennyt, jos kaikki olisivat olleet uskomassa!
Tulimme kotiin ja itkin koko päivän...
Jälkikäteen kuulin, että jokunen vl oli kysynyt puhujalta, miksi hän saarnasi siten. Vastaus oli ollut: sattui sellainen Raamatun paikka!
En mennyt sen jälkeen ry:lle äitienpäiville. Ja sanoin syyn ko. puhujan läheisille. Kukaan ei koskaan pahoitellut minulle sitä tapahtumaa, vaikka tiesivät, että olin loukkaantunut.
Sitä on suoruus ja suola vl-piireissä! Ei haittaa vaikka aitaa kaatuu ja heikot sortuu. Kunhan kirvelevät mausteet ja suola tulee kylvetyksi muka Jumalan tahdon mukaisesti!
"Sitten tuli juhlapuheen vuoro. Tämä ko. tuttu mies meni saarnaamaan ja kertasi myllynkivivertauksella, miten niiden äitien käy, jotka eivät ole uskomassa ja jotka viettelevät lapsensa väärään."
Lasten kuullenko tuo mies kehtaa tuollaista saarnata? Miten ihmeessä hän voi nähdä ihmisissydämeen kenellä on usko sydämessä ja kenellä ei?
Ilmeisesti tämä vl-puhuja mittaa ihmisisten sydämentilan sillä, kuka noudattaa SRK:n sääntöjä ja kuka ei:(
Tuohan on silkkaa lasten pelottelua, ja voi miten pahalta heistä saattaa tuntuakkaan kun omasta rakkaasta, ja maailman tärkeimmästä ihmisestä heille puhutaan noin.
"Tulimme kotiin ja itkin koko päivän... "
Ihan varmasti itkettää, ja itkettää pitkään. On pahamieli lasten vuoksi, ja paha mieli itsellä kun tuollain tuomitaan:(
Kirjoitin tämän nimelläni sen vuoksi, että kukaan kunnon vl ei usko tämän olevan totta, jos se on nimettömän kirjoitus.
Muka turhaa mustamaalausta vain!
Minua se loukkasi tosi syvältä ja SRK:sta on tullut minulle melkein kirosana. Näen sen virallisen opetuksen niin rakkaudettomana ja törkeän loukkaavana meitä muita kohtaan. Vaikka välillä oltaisiin mielinkielin ja fiksusti, niin silti tuollainen käytös ja kohtelu on hyväksyttävää!
Tämäkin puhuja oli ERITTÄIN arvostettu paikkakunnalla ja SRK:ssa!
Osaan kuvitella miltä sinusta äitinä tuntuu. Rakastat lapsiasi yli kaiken, ja sinusta puhutaan tuollaista heidän kuullen.
Tiedän, että se raastaa sydäntäsi, ja on hyvä että tuostakin asiasta sanot ajatuksesi juuri siten miltä sinusta tuntuu.
Kiitos empatiastasi! Tiedän, että ymmärrät.
Hyvää Äitienpäivää Sinulle!
Kyllä täälläkin pärjätään, on lapset ja lastenlapset, joille kuitenkin olen ihan oikea äiti ja mummo!
Kukaan ei sitä osaani voi viedä! ;D
ei saarnamiehet itketä eivätkä määräile.
Olen kasvattanut kolme lastani kunnon kansalaisiksi, kaikilla akateeminen koulutus ja tyytyväisiä ovat elämäänsä.
Koskaan en ole heille uskotellut mitään taivas ja helvettijuttuja, koska hyvin tiedän sellaisten olevan vain entisaikoina keksittyä satua.
Se on harmillista, ettei sinun voimaasi ole siirrettävissä meihin heikkoihin ja epävarmoihin ihmisiin!
Minua ei auta lainkaan se, että sinulla menee hyvin. En halua omia 'saavutuksiani' mainostaa täällä, jos niitä ehkä olisi.
Jos elämä potkii päähän ja kohtelee kaltoin, ei siinä monella omat eväät pitkälle riittäne, eikä tuollainen asennekaan?
Jos vl ei sinulle mitään merkitse, niin älä hyvä nainen uhraa omaa arvokasta aikaasi meille! Luulisin, että tärkeämpääkin tekemistä on, vaikka meidän neuvominen voi tietysti olla sitäkin.
Minä olen kurkkua myöten täynnä onnistuneiden ihmisten vakuutteluja, miten hyvin heillä on asiat. Kun siihen lisätään vihjaus siitä, että olen jotenkin reppana, kun olen elänyt tällaista elämää vl-liepeillä, niin eipä tee mieli jatkaa.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi.
Tuumiskelin vain, että vl-naistenkin olisi hyvä huomata, että vapaana saarnamiesten vallan alta on parempi elää, niin uskovien kuin uskonnottomien.
Itkemisen sijaan tuollaisille saarnaajille pitäisi nauraa!
On totisesti helppo neuvoa toisia niissä asioissa, missä itse on vahvemmalla puolella. Jopa silloin voi neuvoa, vaikka itse kärsisi samasta.
Oma kohta on niin monen asian yhteissotku, ettei siitä jaksa nousta erilleen. Sitten kun pääsee irti, niin ei tajua, miksi siinä oli niinkin kauan...! ;(
yhdestä äitienpäiväkakusta. Silloin kun on juhlat niin silloin voi syödä hyvää ja lihottavaa, ottaa sitten arkena tiukemman kurssin. On tosi epämielyttävää tehdä ihana kakku tai ihania leivoksia ja sitten tulee vieraita, jotka nyrpistävät nenäänsä ja sanovat, että enpä taida maistaa kun on niin lihottavaa. Kissan viikset. Jos menee toisen juhlaan niin silloin juhlii ja syö mitä on tarjolla.
Onneksi lapseni eivät nirsoile, heille kyllä maistuu eivätkä ole lihavia, eipä silti en ole minäkään. Mutta kulinaristi valitettavasti olen.
Äitienpäivä on hyvä päivä. Se on vanhanaikainen kunnian osoitus äideille. Äideillä ei ole koskaan ollut helppoa. Jos ajatellaan kaikkia maailman äitejä, niin surku tulee. Ei ole äidin osa ruusuinen.
En kuitenkaan tiennyt, että vl-lahko voi pilata tällaisenkin juhlan. Haluavatko vl-äidit olla marttyyreja alistuessaan kohtaloonsa? Silitetäänkö heidän kruunujaan äitien päivänä?
En halua kritisoida vl-äitien lasten lukumäärää, jos he vain jaksavat taakkansa alla. Mutta se syy miksi lapsia tehdään, mikä se on? Onko se marttyyrin kruunun hankkimista? Onko se sitä, että tulee hyväksytyksi yhteisössä? Miksi se hyväksytyksi tuleminen on naiselle paljon paljon raskaampaa kuin vl-miehelle?
En ole kuullut monen vl-äidin valittavan tästä asiasta. Tuskin he meikäläiselle kertovatkaan ja luulen, etteivät omilleenkaan? Sehän olisi oman uskon heikkouden merkki ja siten hälytyskellojen sointi muille veeällille. Huolestumisen aiheuttaja. Kuka vl sellaista haluaa? Pyytää vain kaikkea anteeksi, niin kukaan ei epäile mitään.
Mutta ei sinne ry:lle ei-veeällillä ole asiaa eikä siellä ole mukava olla! Tietysti voi ottaa kaiken niin pinnallisesti, ettei ole huomaavinaankaan sitä piikkiä, mikä 'epäuskoisille' äideille on osoitettu. Minä en siihen vielä kykene. Siksi olen ollut pois, vaikka se on hajottanut perhettäni tuona juhlapäivänä. Minä äitinä olen jäänyt yksin juhlan ulkopuolelle.
Minulla on ollut vuosikymmeniä synkkä varjo aina äitienpäivänä ylläni. Muulloinkin, mutta erityisesti tuona päivänä. En ole päässyt sitä karkuun. Syynkin kerroin edellisessä viestissäni.
Onko heillä jokin jumalallinen oikeus loukata jopa äitienpäivänä? ;(
eivätkö he ole lojaaleja äidilleen ja boikotoi äitienpäivä seuroja?
Kumpi heille on tärkeämpää, äidin ja hänen päivänsä kunnioittaminen vai se, että on ulkokultainen ja menen seuroihin, vaikka sydämessään kantaa kuitenkin kaunaa omaan äitiinsä kohdistuneesta ivapuheesta?
Kumpi on aidompaa rakkautta, rakkaus äitiin vai rakkaus uskon yhteisöön?
Harvoin elämänkatsomusten erilaisuus erottaa äidin ja lapsen. Heidät erottaa toisistaan henkinen ja fyysinen väkivalta. Äidit kun kestävät lapsensa erilaisuuden paremmin kuin isät, mutta kestävätkö lapset äitinsä muuttumisen tai erilaisuuden?
Tuohon en voi täällä vastata, vaikka haluaisin.
Sen sanon, että minä en ole muuttunut. Olen ollut tällainen jo heidän lapsuudestaan saakka.
Mutta niistä asioista ei pysty lapsen kanssa puhumaan. Uskonnollista ristivetoa ei halua mielellään heidän ajatuksiinsa. Vaikka tuskin he ovat siltä säästyneet? ;(
että seuroihin ei ole asiaa.
kehottaa iloitsemaan iloitsevien kanssa ...ja suremaan surevien kanssa. Ei me itse aina näihin kuuluta. !
itketään ja surraan meidän yksinäisten naisten kohtaloa, kun uskovaisten keskuudesta ei voi löytää miestä. Loppurukoukseen voisi liittää myös meidän yksinäisten hätä ja suru perheettömyydestä.