Jos haluaa adoptoida lapsen niin syynätään tarkkaan ovatko hakijat "päteviä", mutta oman lapsen voi saada kuka tahansa. Mitä mieltä olette, pitäisikö jokaisen tulevan vanhemman käydä pakollisena jonkinlainen "kurssi"? Varmastikin neuvolassa jotain neuvotaan, mutta onko se riittävä? Ja entä isien valmennus vanhemmuuteen? Onko sellaista edes? Jos pitäisi jonkinlainen "kurssi" vanhemmuuteen olla niin minkälainen ja toimisiko se käytännössä? Eikä "kurssi" tarkoita mitään tenttikirjoja tai tenttejä vaan vaikka raskausaikana vanhemmille järjestettävä kunnon kurssi, jossa keskustellaan kasvatuksesta ja kysyä muiden mielipiteitä ja neuvoja kasvatusalan ammattilaisilta. Voisi pohdiskella, miten itse haluaa lapsensa kasvattaa ja saada palautetta siitä, jos haluaa. Tätä mietiskelin, koska oikeasti on ihmisiä, joilla on noi kasvatusasiat epäselviä. Jos tollaisen kurssin olisi joutunut käymään niin monet mieltä askaruttava kasvatusasiat ois jo silloin voineet tulla selvitetyksi.
äitiys- ja isyyskurssi?
joskus tarvetta ois
1234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
onhan nyt kai edelleen olemassa synnytysvalmennus, jossa puhutaan vauvan kanssa olemisestakin? Ja sen jälkeen on neuvola joka kyllä toivottavasti edelleen myös neuvoo. Onkin sitten eri asia otetaanko ne neuvot vastaan.
Tuntuu, että ne, jotka eniten apua ja neuvoja kaipa aon ne jotka ei niitä itse tunne tarvitsevansa. Me muuthan jotka myönnetään, että ei olla seppiä syntyessämme kysellään, pohditaan jne eli todellakin yritetään pitää se ajatus mukana kasvatuksessa.
Tietoa ei voi siirtää toisen päähän joten kyllä se omasta halusta ja tahdosta lähtee liikkeelle. Mikään kurssi ei auta jos asenne on että äiti tietää parhaiten koska on äiti jne. Eli varmaan aika pitkälle monia asioita, jotka täälläkin tulee esiin.
Toisalta olisipa kasvattaminen simppeliä jos sen opin voisi noin vain päntätä ja tenttiä ja olisi valmis! Raskaana ollessa harvalla on oikeasti mitään käsitystä, mitä on olla pienen saati suuuremman lapsne vanhempi joten eipä se silloinkaan keskustelu kovin hedelmällistä ole.
Periaatteessa kannatan apuja niille, joilla homma ei suju. Ja esim kun todella ehkä jo nähdään, että mopo on karkaamassa käsistä niin silloin velvoitetana osallistumaan ohjaukseen jotta ei päädytä erilaisiin ongelmiin ja ehkä jopa huostaanottoihin tms tilanteisiin.
Vaikka pahinta on kurittomat kakarat joilla on ns normivanhemmat jotka ei vaan tajua ettei lapset kasvata itseään...
Adoptiovanhempien syynäys on kyllä ihan paikallaan, vaikka siihen joutuville raskasta onkin.