Välillä tuntuu etten olisi olemassa, tuntuu kuin kaikki olisi hidastettua filmiä enkä taua mistään mitään. Joskus taas tuntuu että elän ihan omassa maailmassa, mietin miksi tämä kaikki on, maailma ja ihmiset, mitä varten? Miksi pitää elää? Samaan aikaan kun nuo ajatukset pyörivät päässäni elän ihan omassa maailmassani ja tuntuu ettei jotenkin kuitenkaan ole olemassa? Välillä mietin niinkin paljon että ihan ärsyttää ja pelottaa. Ja ikäähän on vasta 13. Help?
Ihanko normaaliavai päässä joku vinksallaan?
Attitude69
5425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja vielä tuolloin kun tulee tommonen kausi että tuntuu etten ole olemassa, ajattelen myös toisinaan niin että jos en kojaa taulua suoraksi niin kuolen, jollen korjaa juustohöylän esntoa niin kuolen.
Minulla oli nuorena tyttönä tuollaisia ajatuksia. Ajattelin, että miksi minä olen olemassa ja mitä jos minua ei olisikaan, ja silloin tunsin kuin putoavani mielessä johonkin tyhjään. Se on vaikea kuvailla. En liikkunut tai reagoinut muuten fyysisesti, mutta minulla oli voimakas, aivan huimaava tunne että olin kuin jossain tyhjässä. Pelkäsin näitä ajatuksia, mutta toisaalta tunne oli kiinnostava. Asia meni ohi noin parissa vuodessa. En sanonut siitä kenellekään mitään. Nyt olen terve aikuinen.
Jos sinulla on usein tällaisia ajatuksia että sinun täytyy tehdä jotain, ettet kuole, ne voivat alkaa häiritä enemmänkin. Todennäköisesti nekin kuuluvat vain tähän nuoruuden vaiheeseen jossa aletaan tiedostaa oma itse, erillisenä vanhemmista ja sisaruksista ja kavereista. Mutta voisithan käydä kouluterkkarin luona ja kertoa näistä ajatuksista. Et ole ainoa ja terkkari varmasti kuuntelee sinua ja ottaa puheesi todesta. Mitään hoitoa et varmaankaan tarvitse, mutta hyvähän olisi, jos saisit puhua asiasta.
Tuo esineiden "oikeaan" asentoon korjailu kuulostaa aikalailla OCD:ltä, eli pakko-oireiselta häiriöltä. Itselläni on jonkinasteinen OCD, ollut jo sellaiset 16 vuotta, ja minulle tulee mm. sellaisia ajatuksia, että jos en nyt käännä jotain tiettyä esinettä "oikeinpäin", tapahtuu jotain kamalaa. Tiedän hyvin, ettei oikeasti tapahdu, vaikken korjaisikaan sitä, mutta pakkoajatus toistaa päässäni koko ajan, että se tulisi kääntää. Jos vastustelen ajatusta, tulen vain koko ajan ahdituneemmaksi, ja lopulta minun on pakko korjata epäkohta.
Lukaisin wikipediasta tuosta OCD:sta ja huomasin että kuin siellä lueteltiin näin "Joillakin potilailla on muita samanaikaisia sairauksia, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko, Touretten syndrooma, dermatillomania, dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö ja trikotillomania." niin kaikki muut vastasivat omaa käytöstäni tai ajatuksia paitsi trikotillomania.. Onko tämä vaarallista vai voinko antaa asian olla?
Tervekin ihminen jos lukee kaikenmaailman sairauksia, hänestä alkaa tuntumaan että hänellä itsellään on näitä. Suosittelen että käyt kouluterkkarin luona juttelemassa, sitten hän voi katsoa onko kyseessä mitä kannattaisi enemmälti tutkia, ja saattaa ohjata sinut lääkärille.
Itsellänikin on ollut joskus aikoja sitten joitain pakkomielteitä; "Jos en juokse tien yli nyt heti perheeni kuolee jne."