Minä olen yksinäinen. Kavereillani ei ole enää aikaa minulle, vanhemmillanikin on aivan valtavasti kiireitä. Kukaan ei ehdi tekemään kanssani mitään. Kavereillani on jo poikaystvävät, mutta minulla ei. Tuntuu kuin olisin yksin tällä planeetalla.. Mikä minussa on vialla??
Yksinäinen, kukaan ei välitä
Yksinäinen tyttö
91511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Itsekin olen hieman yksinäinen aina toisinaan. Kavereita en sinänsä tarvitsisi lisää, mutta rakastavaa miestä itselleni tarvitsisin. Kaikki ongelmani juontuvat siitä, koska minulla ei ole ketään, kuka rakastaisi minua. Tällä siis tarkoitan miestä, joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen.
Mutta se on sanottava, että sinussa ei ole mitään vialla. Kyllä meidänkin aikamme koittaa, jolloin löydämme Sen Oikean. Se saattaa viedä aikaa, mutta itse ainakin pyrin eteenpäin, vaikkakin se saattaa välillä tuottaa hieman tuskaa itselleni. Nyt olen taas vaihteeksi rakastunut väärään ihmiseen ja jos se on aitoa, siitä toipuminen kestää taas pari vuotta eli toisin sanoen menetän elämästäni pari vuotta.
Eihän sinussa mitään vikaa ole. Saat uusia ystäviä kyllä. Ja nuorikin olet vielä, joten poikaystäväkin löytyy. Nauti tästä kesästä! :)
itse itsestäsi..
Jos on itse itsensä paras kaveri niin
ei ole yksinäinen vaikka olisikin yksin.
Kun tulee toimeen itsensä kanssa ei tarvitse välttämättä muita.
No..jos sinulla on kotonasi netti niin et ole yksin,
voit keskustella kymmenien ihmisten kanssa jos niin haluat.
niinkun joku jo sanoinkin, sinun tulee olla itsesi parasystävä ja rakastaa itseäsi.
opi tuntemaan itsesi ja hyväksymään se yksinäisyyttä tunteva puolesi.
Etkä sinä TARVITSE ketään kumppania jotta et tuntisi yksinäisyyttä vaan tutustumis matkan sisimpääsi.
Elämä on sun puolellas
Ihmisen itsetunto ja minäkuva rakentuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Jos kokee muilta hyljeksintää ja halveksuntaa, niin ei ole mikään ihme jos lopputuloksena on rikkinäinen, masentunut ihminen. Kuinka silloin kykenisi rakastamaan ja arvostamaan itseään, kun näkee itsensä huonona ja täysin arvottomana, mihinkään kelpaamattomana?
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka tahtovat myös muille hyvää. Ikävä kyllä on niitäkin, jotka kohtelevat toisia huonosti. On se oikeastaa aika yksinkertaista (tarkoitan että ongelma on ratkaistavissa), ettei suostu elämään muiden halveksunnan (tms) alla, vaan sanoo suoraan (/puhuu ongelmasta) tai lähtee pois siitä kuluttavasta ihmissuhteesta.
tosta viestistä tuli ajajattelun aihetta mulle.. itse olen ollut yksin monta vuotta. Olen kieltämättä rikki mutta olisiko minun tulevaisuuteni toisella paikkakunnalla jossa minut hyväksyttäisiin ja ihmiset ei ole täysin kateellisia. ->Miettimään :)
Sun täytyy kertoa lisää itsestäsi ja elämästäsi, että me tuohon osattaisiin vastata.
Musta tuntuu ihan samalta, kaikki ystäväni seurustelevat eikä heillä ole enää aikaa minulle. Mutta kuten nuo muutki sano, tutustu kunnolla itseesi ja opi rakastamaan itseäsi sellaisena kun olet. Sinussa ei ole mitään vikaa, elä uskottele itsellesi niin. Ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joku mahtava ihminen voi tulla elämääsi kun vähiten sitä odotat! Keskity nyt vain itseesi ja nauti elämästä! Tiiän että se tuntuu joskus vaikeelta mutta tee asioita joista pidät eläkä jää kotiin murehtimaan! Voimia sinulle!