Eikö saarnamiehille Raamattu aukea. Luetaan pieni pätkä Raamattua tavan vuoksi seurojen alussa ja lauvotaan samoja fraaseja tunti. Näitä on tullut kuunneltua liikaakin. Sitten virsi ja seurat on ohi.
Seurapuheet täyttä fraasia
samaa jauhamista
231877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Yleensä puhe alkaa niin, että alkulaulun jälkeen puhuja kiipeää puhujan pöntölle ristien kädet raamatun päälle ja avaten sen. Sitten alku rukous (jos ensimmäinen puhe).
Sitten rupeaa kuulumaan sivujen kahinaa. Luetaan pätkiä raamatusta sieltä täältä, josta paavalikaan ei ota selvää. Tämä vaihe kestää kymmenestä viiteentoista minuuttiin. Sitten alkaa fraasien toisto joissa toistetaan ajoittain myös niitä vähäisiä raamatunlauseita. Tietenkin näitä raamatunlauseita ehditään toistaa kymmeniä kertoja, koska niitä ei paljoa seurapuheen aikana tuu. Viimeinen vaihe puheesta sitten onkin ns. herättelyä. Puhuja saattaa ehkä tirauttaa itkuakin tässä vaiheessa (nykyään yhä harvinaisempaa). Kun väki on saatu heräteltyä, rupeaa se käsien nosteluvaihe. Eli siis ns. anteeksiantamisen evankeliumijakso. Kun tästä on selvitty aletaan "kaartaa aameneen". Jos puhuja ei hoksaa lopettaa, vaan jatkaa edelleenkin, tulee jokin uskoveli kiikuttaa hänelle lopettamiskehoituksen Sitten loppurukous (jos kaksipuhetta, tämä on yleensä viimeisessä puheessa).
Yleensä tuo fraasivaihe on aina just samanlainen, oli raamatunlauseet alussa mitä tahansa. Jotenkin alkaa kypsyttää tällainen kuiva käytäntö. Tietää melkein etukäteen, mitä kaikkia puhuja puheenaikana tulee puhumaan. Turhauttavaa minun mielestä!
Mitä sinä muuten seuroista olet hakemassa, kun olet nykysaarnoihin noin kovasti tyytymätön?
Itse seuroista en hae mitään, kuten tuskin kovin moni muukaan nuori. Harva yksinäinen kaveriton vaivautuu edes tulemaan seuroihin muuta, kuin pakotettuna. Joissain perheissä pakotetaan helpommin, toisissa perheissä sitten vapaampaa.
Olen mennyt seuroihin siinä toivossa, josko joskus järjestyis mullekin mahdollisuus osallistua johonkin iltakylään. En ole siinä vieläkään onnistunut, joten käynnit ovat ruvenneet tuntumaan aivan turhilta. Kun seurapenkiltä seurailen, en näe kovinkaan monta yksinäistä. Itseasiassa minä olen ainut, koska tavallaan minut sinne pakotetaan (menetän tiettyjä oikeuksia, kuten nettiaikaa, viikkorahan yms, jos en osallistu seuroihin).
Tiedän perheitä, joissa ei ole viikkorahoja laisinkaan, mutta porukka vain pakottamalla pakotetaan seuroihin. Nämä eivät olekkaan sitten jaksaneet murrosikäisenä olla uskovaisia, vaan ovat ruvenneet kapinoimaan vanhempia vastaan. Minun mielestä meidän vanhempienkin kiristyskeinot ovat aika törkeät.
Mielestäni ihmisen arvo ei sais riippua siitä, käykö seuroissa, vai ei.
"Iltakylien toivossa...
Kirjoittanut: Doonika 10.5.2008 klo 23.58
tse seuroista en hae mitään,"
Että seuroissa tapaa tuttuja. Ihan tosi, että on sanottu, että seuroihin meno ei muuten kiinosta, mutta haluaa tavata tuttuja joita ei ole pitkään aikaan tavannut:)
samoin on huomattu asia. Seuroissa pohjanmaalla saarnamies, varsin uusi tuli, luki Raamattua jonkin aikaa. Taisi siinä itkukin tulla Raamattua lukiessa. Tietenkin kuulijat vaivautuivat pitkistä tauoista ja saarnamiehen itkusta.
Mutta sitten. Saarnamies alkoi selittää Isä Meidän rukouksen sisältöä. "Meidän isä on taivaassa, jota on pyhitettävä jne".
Saarna oli itkunsekainen tie, joka vei seuravieraat kotiin pelonsekaisin tuntein, ilman mitään saamista. En mielelläni lähde arvostelun tielle, mutta tätä saarnaa arvioi monet muutkin.
Saarnamiehellä on oltava verbaliikkaa, samat fraasit todella kyllästyttävät ja saavat kuulijat tuntemaan itsensä tyhmiksi.
Saarnamiesten on tiedettävä, että kuulijat ovat osa akateemisesti sivistyneitä. Valheita ja fraaseja on riittämiin.
Osa puhujista ovat akateemisia, osa ihan vain maajusseja tai muita tavallisia tallaajia. Yleensä akateemisten ja tavantallaajien puheet eroavat toisistaan aikalailla. Pelkästä puheesta voi melkein päätellä, onko puhujalla akateeminen tausta. Jos puhe kuulostaa jäsenneltyltä, puhuja on luultavimmin akateeminen. Jos se taas rönsyilee sinne tänne, eikä siitä saa mitää tolkkua, voi kyseessä olla joku maajussi tms.
Samoja fraaseja ne molemmat käyttävät, mutta selviä rakenne-eroja silti on. Sitten joidenkin puhujien puheista aistii selvästi, etteivät he tiedä luonnonlaista mitään. Eräs puhuja ajoi sateenkaaren ali, kuis tää on mahollista? No siten, ku puhuja sattuu olemaan maajussi..
"Seurapuheet täyttä fraasia
Kirjoittanut: samaa jauhamista 10.5.2008 klo 23.10
Eikö saarnamiehille Raamattu aukea."
Fraasit tarttuvat tavallisiin rivi-vl-ihmisiin.
Ihan todella, olimme kinnostuneitä siitä naispappeusasiasta, ja kysyimme sitä vl-ihmisiltä, että mihin Raamatun kohtaan perustuu, se ettei naispappeja hyväksytä, ja onko se oikeasti väärin jos nainen on pappina.
No näiltä vl-ihmisiltä tuli yksi ainoa Raamatun kohta, ja siinä sanottiin "nainen vaietkoon seurakunnassa". Muuta Raamatun kohtaa he eivät löytäneet, eivätkä selitystä kyseiseen kysymykseen.
juutalaisesta uskonnosta tietää mitä tarkoittaa "nainen vaijetkoon seurakunnassa".
Ollessani snägoogassa ensimäistä kertää tajusin heti mitä se tarkoittaa?
Naiset ovat yleensä synägoogan ylisillä koska he eivät saa olla alakerrassa missä tapahtuu Jumalan palvelus.
No naiset keskustelevat stten siellä ylisillä ja rabbi kieltää heitä häiritsemästä Jumalan palvelusta.
Eli nainen vaijetkoon seurakunnassa.
Mutta silti vaikka olenkin nainen en hyväksy naispappeutta.
Papin virka on palvelustehtävä. Onko naisen tehtävä olla Jumalan työtoverina ,luodessaan Hänen kanssaan uutta elämää, yhtään vähäpätöisempi?
Ei todellakaan, naisen tehtävä täällä maanpäällä on suuriarvoinen eli arvokas tehtävä.
Onhan meillä naisilla monenlaisia lahjoja ja ehkä pystyisimme hoitamaan papin tehtäviä paljon paremmin ,omasta mielestämme.
Naispappeus ei ole tasa-arvokysymys se on todella hengellistä laatua oleva Jumalan papeuteen liittyvä todellisuus.
Mies on vastuussa perheestään Jumalalle ja nainen miehelleen.
Ja myös seurakuntaperhettä johtaa mies koska hän on vastuussa myös eurakuntaperheestään Jumalalle.
Ja vaikka mies on vastuussa perhekuntalasistaan Jumalalle on se tosiasia kuitenkin että mies ja vaimo ovat tasavertaisia johtaessaan perhettään tuossa vaikeassa ja pyhässä tehtävässä.
Sama koskee seurakuntaperhettä kyllä naisille riittää kunniakkaita tehtäviä
seurakunnassa vaikka ei pappeutta olisikaan!
Nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja tarpeellisia ja kunnioitettavia vaikka naisella ei ole pappeuden palvelustehtävää.
Mielestäni naispappeusasiaa ei kannata ottaa tasa-arvokysymyksenä seurakunnassa. Kotona ja seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella nainen saa ottaa kantaa minkä ehtii ja haluaa. Harmittaa vaan, että naiset on käsittäneet tämänkin usein niin, että mies on aina oikeassa, eikä kotonakaan sovi kritisoida. Hävettää jopa, miten naiset eivät edes uskalla Suomessa kyseenalaistaa miestensä näkemyksiä. Jos olis tasa-arvo perheessä ja naiset käyttäisivät ymmärrystään, se heijastuisi sinne seurakuntaankin ja puheisiin. Jos puhujien vaimot edes uskaltaisivat kritisoida kehää kiertäviä puheita, ja kyseenalaistaa sitä, että puheet eivät aina ihan Jumalan suuhun panemia ole, niin voisi olla muutostakin tiedossa. Ihan naisten oma vika, jos eivät saa ukkoihin tolkkua.
Jos pyydetään puhujaksi, niin ei siihen kannata suhtautua niin, ettei voisi kieltäytyä. Mooseksin valitti Jumalalle, että ei osaa puhua ja hän järjesti veljensä asialle. Joten, itsekritiikkiä puhujat ja jos ei sitä ole, niin pyytäkää Jumalalta. Puhujan tehtävä on nimenomaan palvella, palvella ja palvella. Se on vaativa tehtävä.
"Sama koskee seurakuntaperhettä kyllä naisille riittää kunniakkaita tehtäviä
seurakunnassa vaikka ei pappeutta olisikaan! "
Kunniakkaita naisen tehtäviä? Synnyttää lapsia, vaikka perheen voimat eivät riittäsi? Pääasia, että vl-liikkeen jäsenmäärä mahdollisesti kasvaa.
Myyjäisiin leipominen yms. , että saadaan rakennettua hienoja ökytaloaja vl-seuran pito paikoiksi. Sen lisäksi tulee hyväksyä, että perheen miehet ovat siellä rakennustalkoissa vieden ajan lapsiltaan, vaimoltaan, siis perheeltään.
Mistä nuo selittämäsi kohdat löytyvät raamatusta?
Ja onko ne laadittuja lakeja joita ihmisen tulee noudattaa kuin vaikka kymmenen käskyä?
vaan ne toistellaan samat fraasit riippumatta mitä raamatunpaikkaa ollaan selittävässä... Hirveetä on kuunnella. Mummot tosin etupenkissä hurskaasti pää kallellaan nyökkäilevät kun tulee tuttu fraasi...
se, että niitä käyttämällä ilmaistaan, että tämä usko on muuttumaton, ko. puhuja kuuluu tähän porukkaan ja on luotettava. Kuvitelkaa, MITÄ tapahtuisi, jos puhuja yhtäkkiä alkaisi tulkita Sanaa uusilla käsitteillä, uusista näkökulmista??? No joo, tiedätte toki, ei ole oikealla paikalla, puhutteluun.. MITÄ JOS Pyhä Henki alkaisi puhua ihan uutta asiaa ry:llä? Mitä tapahtuisi? Tajuaisiko kukaan, että NYT Jumala on täällä?
saarnoja kuin Ry:llä. Kirkossa työn puolesta pidetyt saarnat ovat monella papilla avarakatseisempia ja armollisempia kuin esim samana päivänä Ry:llä pidetyt palopuheet kaiken synnillisyydestä ja pahuudesta...
esimerkiksi kuulen usein seuroissa, että "istut, eli makaat". Tämähän on suoraan raamatusta, mutta sitä ei puhujat rupee selittää, mitä tällä oikein tarkoitetaan.
Muutenkin on paljon ns. kaanaankielisiä fraaseja, ettei ne aukene mulle, vaikka oon tenavasta asti seuroissa käynyt. Tosin uudemmat puhujat ovat ruvenneet käyttämään rinnalla myös raamatun uutta käännöstä ja uudistanut joitain sanontoja. Esimerkiksi viime sunnuntaina mulle selvisi, mitä isoominen tarkoittaa. Olen jo 26 vuotias ja olen luullut, että isoominen tarkoittaa sitä, että alkaa luulee itestä liikoja, eli kasvaa ikäänkuin muiden yläpuolelle.
Voi olla, että puhujainkokouksissa ollaan jo käsitelty fraasien uudistamista, koska olen huomannut, että myös vanhemmat puhujat ovat ottaneet käyttöön suomennettuja sanontoja. Mutta miksi niitä pitää hokea puheen aikana niin valtavasti. Aivan, kuin takomalla taottais ihmisten aivoihin niitä sanontoja, että ne muistaisi vielä haudassakin. Ja sitten emme kuitenkaan tiedä, mitä sanonnat loppujenlopuks tarkoittaa.
Puhuja puhui tänään evankeljumista, vaikka oikea sanamuoto olisi evankeliumi.
Puhuja puhui verisestä evankeljumista. Koko raamattu on alusta loppuun vain väkivaltaa ja verta, kuolemaa, kyyneleitä.
MIksi puhujat viljelee taivaaseen pääsyä, vaikka eräässä laulussa lauletaan näin:
Oi kaanaan maa, oi kallis maa, se maa jossa Jeesus on, jonne Jumalan lapset pääsevät, ijäisesti olemaan.
Jeesuksen ristinkuolema oli vertaansa vailla oleva väkivaltainen tapahtumasarja.
On käsittämätöintä, että maailman synnit piti tällä tavalla sovittaa, siis väkivaltaisesti.
Ja väkivaltahan maailmassa jatkuu siitä huolimatta.
sanaparina oli helpompi käsitellä kuin erikseen. VL-saarnamiehen tarkoituksena on juuri saada kuulija hämmentyneeksi siitä, etei ymmärrä kaikkea. Näin he ovat seurakunnan yläpuolella "sanan" ymmärtämisessä.
Ja raamatun kohdat mitä seuroissa käsitellään?
Esim. tuhlaaja poika.. valtakunnan korostelut..
Yleisin ja kulunein fraasi, jota tosin nykyään ei tarvi enää kuunnella hirveen pitkään, on se Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, usko kaikki synnit anteeksi. Yks on, että hän sai laskea matkasauvan ja siirtyä vanhurskasten lepoon.
Älkäät istuko siellä missä pilkkaajat istuvat.
Sielunvihollinen on kuin kiljuva jalopeura, joka etsii, kenet se sais niellä.
Ja te rakkaat nuoret, tämä evankeliumi kuuluu teillekkin, uskokaa.....
ja haluaisin sanoa myös teille rakkaille nuorille..
Jokainen saa uskoa ihan sille omalle vartiopaikalle....
tullut Jumalan sanan kuuloon, ole ahkera ja tee parannus!" Tämän olen usein kuullut (huomaavatko he aina minut siellä seurapenkissä?)...
jokkaista henkilökohtaisesti. Jumalan sanan mukaan , sinä päivänä, kun kuulee Jumalan äänen , ei saisi paaduttaa sydäntänsä. Myöskään ei saisi parannuksen tekoa siirtää huomiseen.
pitäisi keksiä omia juttuja raamatun ulkopuolelta?
ja Hän vastaa sinulle! Jatka matkaa eteenpäin kuivaneelta kaivolta. Tämä maa on täynnä eläviä lähteitä.