palstan veeällät ovat lapsellisuuden huippu

Onko Lutherin opetuksissa siis ristiriitoja, koska hän yhdessä paikassa puhuu, että ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus ja toisessa paikassa, että vain suullisen sanan kautta saa synnit anteeksi?

Mielestäni ei, koska ensiksikin myös ehtoollisessa on läsnä se suullinen sana. Ja toiseksi, voi olla, että hän siinä Kirkkopostillan saarnassa suullisesta sanasta puhuessaan tarkoittaa syntien anteeksisaamisella sitä, miten ihminen saa uskon. Ja ehtoollisesta puhuessaan taas hän tarkoittaa sitä, miten uskovainen ihminen saa syntien anteeksiantamuksen uskonsa vahvistukseksi.

el kirahwi kirjoitti:

Onko Lutherin opetuksissa siis ristiriitoja, koska hän yhdessä paikassa puhuu, että ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus ja toisessa paikassa, että vain suullisen sanan kautta saa synnit anteeksi?

Mielestäni ei, koska ensiksikin myös ehtoollisessa on läsnä se suullinen sana. Ja toiseksi, voi olla, että hän siinä Kirkkopostillan saarnassa suullisesta sanasta puhuessaan tarkoittaa syntien anteeksisaamisella sitä, miten ihminen saa uskon. Ja ehtoollisesta puhuessaan taas hän tarkoittaa sitä, miten uskovainen ihminen saa syntien anteeksiantamuksen uskonsa vahvistukseksi.

Lue lisää

Tarkentaisin hieman ajatustani, jonka uskon olleen myös Lutherin ajatus.
Kun esim. ehtoollisella –tai missä tahansa- uskoo omalle kohdalleen saarnatun synninpäästön evankeliumin, niin saa varmasti uskoa syntinsä anteeksi ja synnit on ”visusti” anteeksiannettu. Mutta syntien anteeksiantamusta ei olla sidottu leipään ja viiniin eikä sen paremmin kasteveteen, vaan Pyhältä Hengeltä saarnattuun evankeliumin sanaan, jonka syntinen kohdalleen uskoo.

En muuten näe, että tässä asiassa olisi suurtakaan opillista eroa Esikoisten ja Vanhoillisten välillä. Mutta en tiedä.

vl Lyydia kirjoitti:

Tarkentaisin hieman ajatustani, jonka uskon olleen myös Lutherin ajatus.
Kun esim. ehtoollisella –tai missä tahansa- uskoo omalle kohdalleen saarnatun synninpäästön evankeliumin, niin saa varmasti uskoa syntinsä anteeksi ja synnit on ”visusti” anteeksiannettu. Mutta syntien anteeksiantamusta ei olla sidottu leipään ja viiniin eikä sen paremmin kasteveteen, vaan Pyhältä Hengeltä saarnattuun evankeliumin sanaan, jonka syntinen kohdalleen uskoo.

En muuten näe, että tässä asiassa olisi suurtakaan opillista eroa Esikoisten ja Vanhoillisten välillä. Mutta en tiedä.

Lue lisää

Niin, Lutherin mukaan sana tekee sakramentin yhdistyessää aineeseen, eikä ilman sanaa itsessään ole mitään sakramenttia eikä aineissa itsessään ole mitään sisältöä.

Minustakin tuntuu, että loppujen lopuksi tässä ei olla kovin suuressa määrin eri mieltä. Vanhoillislestadiolaisuudessakinhan myönnetään, että ehtoollinen vahvistaa uskoa, ja minä en ainakaan ymmärrä, miten se voisi muuten vahvistua kuin syntien anteeksiantamuksella. Jostain syystä ei vain haluta käyttää juuri näitä sanoja siitä. Ehkä siinä pelossa, että joku alkaisi pitää ehtoollista Jumalan lapseksi tulemisen välineenä?

Toinen tällainen mielestäni potentiaalisesti pääasiassa kielellinen kiista on kysymys ns. lain kolmannesta käytöstä, eli laista kristityille. Lestadiolaisuuden suunnista uusheräys ja lyngenlestadiolaisuus (Norjassa) ovat hyväksyneet luterilaisissa tunnustuskirjoissa mainitun lain käytön myös kristityille, kun taas muissa lestadiolaisuuden suunnissa sitä on vieroksuttu, vaikka samalla ollaan voimakkaastikin korostettu parannussaarnan tarpeellisuutta myös kristityille. Mitä yksi sanoo laiksi, toinen sanoo parannukseksi, ja sitten katsotaan kieroon toisiaan, koska toinen käyttää eri sanoja...

se Jukka sanoi minun mielestäni aivan samaa, että ehtoollisella saa synnit anteeksi, koska siellä on sanallinenkin avenkeliumi mukana

Lukekaa tarkempaan, älkää kivittäkö ketään.

Jukalla oli paljon asiaakin, tosin uhmakas kirjoitustyyli

vl!