uskaltaako kukaan täällä mainita omia pakko-oireitaan? ne kun usein ovat "aivan hulluja", joita muut eivät tajua, ja itsekin on aina sitä mieltä että ei tässä ole mitään järkeä.
itsellä omasta mielestä todellakin NIIN outoja etten ilkeä kertoa =(
itsellä masenusta, välillä pakko-oireet helpottuu. todella voimakkaana ne alkoivat käytyäni läpi vakavan stressireaktion.
uskaltaako
***
41
8640
Vastaukset
- mun.
oireista tiedä kuin avovaimo ja vanhempani.
- ***
niin tietävät minunkin, mutta eivät siis todellakaan voi ymmärtää. ja sitten jos tekee tosin, ahdistun suunniltani.
- friikki-77
Hellan, vesihanojen ja ulko-oven tarkistukset,
vaikka en kahta ensimmäistä olisi käyttänytkään.
Ovatko pankkikortit lompakossa, etten vahingossa
tiputtanut niitä kadulle. Herätyskellon tarkistelu.
Että kännykkä on pois päältä. Että auton ovi on
lukossa. Tuossa perussetti, tosin olen mestari keksimään päivittäin uusia joita en kuitenkaan
pidä kauaa yllä. Pahimmat jutut ovat jo lähes
huvittavia, kuten että kastelen kynttilän läpimäräksi ettei se vahingossa jäänyt palamaan,
ja varahousujen kuljettaminen repussa jos päällä olevat menevät rikki...naurakaa pois! Tosin yksi
pieni kummallisuus: olenkohan maailman ainoa
neurootikko joka ei kanna huolta kotiavaimista!!?- Mhmm
Tuosta kynttiläjutusta, että minäkin aina puhaltelen niitä vielä pitkään sen jälkeenkin, kun liekki on sammunut, vaikka näenkin hyvin, ettei siinä mikään enää pala...
- kans
tuo kännykän tarkistelu, samoin hella ja ovi tottakai. Onneksi pääsin eroon käsienpesujutusta.
- Mhmm
kans kirjoitti:
tuo kännykän tarkistelu, samoin hella ja ovi tottakai. Onneksi pääsin eroon käsienpesujutusta.
Unohdin mainita tuon kännyjutunkin. Eli aina kun lopetan puhelun tai selaan kännyä muuten vaan, painan sitä C-nappia kymmeniä kertoja peräkkäin, koska en (muka) ole aivan varma, onko puhelu nyt varmasti katkennut tai onko se varmasti alkuruudussa. Tosi turhauttavaa.
- ***
itken kun luen teidän pakko-oireita. minulla ei le noista juuri mitään.
onkohan ongelmani sittenkin jokin muu? olen joillekin niistä kertonut, ja itken ja kerron, koska ne ovat täysin järjettömiä! itsenikin mielestä. mutta kuten sanoin, jos en tee tietyllä tavalla tai joku muu niihin puuttuu, niin ahdistun.
*lähtee etsimään lähintä junarataa johon hypätä* =( - jokin...
*** kirjoitti:
itken kun luen teidän pakko-oireita. minulla ei le noista juuri mitään.
onkohan ongelmani sittenkin jokin muu? olen joillekin niistä kertonut, ja itken ja kerron, koska ne ovat täysin järjettömiä! itsenikin mielestä. mutta kuten sanoin, jos en tee tietyllä tavalla tai joku muu niihin puuttuu, niin ahdistun.
*lähtee etsimään lähintä junarataa johon hypätä* =(esimerkki, mihin asiaan liittyy?
- Mhmm
Minä en ole kertonut OCD:stäni kenellekään, vaikka luulen että melkein kaikki tuttavat jo tietääkin siitä. Oireitani:
* Ulko-oven, hellan ja lukkojen tarkistukset
* Esineiden kääntäminen oikeaan suuntaan
* Esineiden kosketteleminen/tökkiminen monta kertaa peräkkäin ja niiden pitäminen tietyissä asennoissa
* Esineiden ja asioiden katsominen symmetrisen keskeltä
* Käsien peseminen, jos olen koskenut jotain enemmän tai vähemmän likaista/ likaisten paikkojen välttäminen
Ja noitahan riittää vielä mielin määrin, uusiakin pakkomielteitä tulee aina silloin tällöin. Iltaisin en voi mennä nukkumaan, ennen kuin olen tehnyt täsmälleen kaavanmukaisessa järjestyksessä tietyt toiminnat.- ...
hellojen tarkistaminen, vaikken olisi käyttänyt niitä, tuhkiksen tarkistaminen, vaikka olisin nähnyt jo aikaisemmin, että tumppi sammui. (Pienenä pelkäsin muutes aina tulipaloa, neuroottista.)
Ahdistavat ajatukset ja pelot, joita en tässä viitsi sanoa. Pitääkseni ne loitolla, hoen tiettyä kaavaa mielessäni.
- välillä enemmän välillä väh...
Aina jos minua ahdistaa jostain syystä enemmän tai vähemmän nousevat pakko-oireet esille.Minulla on todettu toistuvat vakava dbressio, jos olen nyt toipumassa. Mutta pakko-oireita niitä oli ja kaikenlaisia hävettäviäkin
-ulko-oven lukon tarkistelu
-avainten tarkistelu, että on varmasti mukana, vaikka juuri olisinkin tuntenut ne käsissä pitää sulkea ovet niin, että näen avaimet, tai tunnen ne kädessäni
- ikkunoiden tarkistus, että on kiinni
- vaatteiden tarkistus, kun tulee ovesta ulos, siis että ei ole likaa
- käsien pesu nousee esille silloin, kun alkaa ahdistamaan normaalia enemmän. Pesen kädet senkin jälkeen kun olen pyyhkinyt kasvot kasvovedellä,... tai koskenut kasvoihin, niin sitten pitää pestä, tai ulkona liikkuessä yleisillä paikoilla tai julkisissa, ei voi oikein koskea mihinkään
- jotain toistuvaa tekemistä, esim. pasianssia pitää pelata niin usein, että tulee tietynlainen tunne, että nyt lopetan
- ennen nukkumaan menoa tietyt rituaalit ja kuinka kauan ne kestää pakkotoiminnat
- kun pahasti stressaa,niin todella hävettävää ja noloa on se, että pitää kosketella itseä jalkojen välistä, siis sukupuolielimiäni (tätä nyt en ole kertonut kenellekkään, on niin omituinen juttu, mutta näin menee)rauhottaa jostain syystä,...
- kaikenlaiset peiton ja tyynyn järjestelyt nukkumaan laittaessa, että ei vaan stressaa
Nuo oireet tuli nyt mieleen,mutta välillä on ihan kummallisia juttuja muitakin mitä pitää tehdä,ja joilla purkaa energiaa ja ahdistusta. Ai niin yksi pakkotoiminto on sellainen, että pitää ostata valita oikea suklaapatukka kaupassa. Joskus on jäänyt ostokset tekemättä, kun en ole kyennyt päätökseen.
Pienempänä minulla oli pakko-oireita ajatuksen tasolla. Nukkumaan laittaessa piti muistaa luetella kaikki perheenjäsenet ja sukulaiset ja niiden tutut ja kaikki iltarukouksessa tarpeeksi usein, että heille ei vain satu mitään. Minulla oli sellainen pyramidi kuvio mielessä että tein rimpsun varmasti tarpeeksi usein mielessä. Jos jäi kesken, piti alkaa uudelleen alusta. Jos nukahti kesken, seuraavana iltana piti tehdä sama tuplasti, tai tulisi pahempi rangaistus.
Toinen juttu mitä tarkistelin lapsena oli saunan tulipesän edustan tarkistelu, että siellä ei varmasti ole kipinöitä. Hiivin monesti muiden jo nukkuessa saunaan ja saatoin kastella lattian monta kertaa vesiämpärillä, että se ei varmasti syty. Joskus vanhemmat yllätti lattianvalelusta, mutta ei ymmärtäneet minun ahdistusta, jos ei voinut tehdän kastelua tarpeeksi usein.
Minulla ei ole todettu noita pakko-oireita,mutta sitä kai ne ovat, kun vievät välillä niin tuhottomasti energiaa. Eikä tahdo edes itsemielessä järkipuhe niihin auttaa.
Mutta tsemppiä sinulle, meita on monta "omituista", jokaisella tapamme. Helpompaa oloa sinulle, toivoo "selkeämpiin vesiin"- lisäksi
välillä esiintyy ihan hirveää raapimista, kun on sekä ahdistunut että väsynyt: raapii itseä hiusrajasta niskaan,sieltä olkaan ja rintakehään, käsivarret ja sitten selän ja sitten taas uudelleen. Ihan nousee kylmät väreet tuosta, kun se on just sellainen jota ei oikein hallitse kun se iskee,..
- että kun ahdistaa
kuvittelen mahdollisimman pahoja asioita tapahtuvan itselle, ja ne on pakko oireita, ei lähde millään pois mielestä. Pitää kuvitella, kuinka joku nöyryyttä tai pitelee pahoin,..
- pUkkO
täällä yks joka kyttää hellan nappeja aina kun on lähdössä kotoa, aamullakin, vaikkei kukaan ole yöllä mitään paistanutkaan :D joka kerta tietty rinki, että hella ei ole päällä ja että jääkaapin ovi on kiinni, senkin varmistan parit kerrat. sitte ulkoovea kokeilen aina ainakin 3 kertaa että menee ovi lukkoon, jossain vaihdeessa piti kokeilla aina 5 kertaa tai useamminkin.. nyt oon päässy vähemmälle. Puhelinta myös katon illalla useemman kerran että on varmasti näppäinlukko päällä ( tää alko jo n. 15v), nyt noin 10 vuotta vanhempana sama jatkuu.. avaimet tarkastan aina illalla että ovat naulassa, muuten en voi nukkua. samoin pankkikortit että ovat kukkarossa. hhmm.. onhan tää "työntäyteistä" kun samat rutiinit toistuu jokapäivä jo toisinaan monta kertaakin.. mut minkäs sitä itelleen mahtaa kun on mitä on. Mulla meni nuorempana seromex, koska ajatukset alko olla pakonomasia, tuli kaikkee kauheeta mieleen, just esim aloin pelätä että oonko hetero vaikka oon tasan varmasti! mut just tuommosia kauheita ajatuksia , ja sit itketti. kun söin noita lääkkeitä ni aloin jopa nauraa noille ajatuksille että kaikkee sitä saa päässä aikaan.. onneks lääkkeet autto. nyt oon ollut kolme vuotta ilman lääkkeitä ja ajatellut taas ittesä helpottamiseks kokeilla jos alottas taas pillerien pistelyn, sais vapaammaks pään. Hassua on sekin, ettei uskaltas lähtee minnekkään pitemmälle reissuun, koska pelkää että tulee esim. hengen ahistus tai joku tauti ja sit on pitkä matka sairaalaan. .. pakko olla aina lähellä sairaalaa. on tää yhtä %¤/vettiä jos alkaa syvemmin miettiä... noo onnea kohtalotovereille =) pärjätään me !!!
- ajatuksia..
Joskus ahdistuneena mieleen on tullut jotain pelottavia painajaiskuvia, että esim. murhaan jonkun. Yritän tällöin torjua kuvan ajattelemalla, että jos jonkun tapan, niin itseni. Joskus pelkään veitsiä ja saatan kääntää ne poispäin itsestäni tai suljen laatikkoon.
Normaalit ihmiset varmaan pelästyvät tällaisia juttuja, mutta olen oppinut, että ne ovat tosiaan vain ajatuksia.- aina välillä
tälläistä, huh, olen aina kuvitellut olevani ainoa, mutta en tietty ole kenellekään kertonut. Stressaantuneena tai jos muuten menee huonosti, niin tulee vastaavanlaisia ajatuksia. Sitten rupean pelkäämään, että mitä jos oikeasti niin tapahtuu. Mutta tosiaan olen myös oppinut että ne on vaan ajatuksia. ja se on sitten se veitsi aina jolla pelkään jotain tekeväni.
- koljk
aina välillä kirjoitti:
tälläistä, huh, olen aina kuvitellut olevani ainoa, mutta en tietty ole kenellekään kertonut. Stressaantuneena tai jos muuten menee huonosti, niin tulee vastaavanlaisia ajatuksia. Sitten rupean pelkäämään, että mitä jos oikeasti niin tapahtuu. Mutta tosiaan olen myös oppinut että ne on vaan ajatuksia. ja se on sitten se veitsi aina jolla pelkään jotain tekeväni.
pelkään menettäväni kontrollin ja teväni jonku hirveän väkivallanteon,vaikken haluakaa.jees,veitsiä pelkään,sisso jos on veitsi esillä,niin taatusti alan pelätä,että mitä jos sekoankin sillä siunaamalla sekunnilla ja alan huitomaan sillä muita.ahdistun joskus niin että laitan veitsen pois silmistä tai poistun itse paikalta.
typerää,kai minä nyt itse tiedän etten sellaista kuuna päivänä tekisi,muuta silti tulee ajatus,että jospa kattos sekoan enkä tajua mitä teen.on ihan vitun rasittavaa.
pelkään että menen psykoosiin tai sairastun skitsofreniaan. - Tyttelinen
koljk kirjoitti:
pelkään menettäväni kontrollin ja teväni jonku hirveän väkivallanteon,vaikken haluakaa.jees,veitsiä pelkään,sisso jos on veitsi esillä,niin taatusti alan pelätä,että mitä jos sekoankin sillä siunaamalla sekunnilla ja alan huitomaan sillä muita.ahdistun joskus niin että laitan veitsen pois silmistä tai poistun itse paikalta.
typerää,kai minä nyt itse tiedän etten sellaista kuuna päivänä tekisi,muuta silti tulee ajatus,että jospa kattos sekoan enkä tajua mitä teen.on ihan vitun rasittavaa.
pelkään että menen psykoosiin tai sairastun skitsofreniaan.Kärsin lapsena samasta asiasta. Lue tarinani alempaa. Ei ole kiva fiilis... Voimia sulle.
- ...oli..
..sellainen (joskus -70 luvulla) kun oli vielä hipaisu näppäin tv:t, eli sormella vaan kevyesti hipaistiin sitä numeroa mille kanavalle halusi, jonka kärpänenkin siinä kävellessään saattoi vaihtaa, niin laskin aina mielessäni että kerkeenkö laskee kymmeneen, ennenkuin kärpänen vaihtaa kanavan! Jos kerkesin, se oli hyvä, mutta jos en, niin tapahtuisi jotakin pahaa...!
Sitten tuli pakko miettimisiä esim. mistä maailman ensimmäinen ihminen on tullut ja miten just minä voin olla minä ym. (kerron tuosta myös tuossa ylempänä olevassa otsikossa)
Sitten alkoi eri ihmisistä mieleen tulevat ajatus rimpsut, jotka muuttuivat myöhemmin numero rimpsuiksi.
Lisäksi on sellaisia pakko äännähdyksiä ja "naputusta" kielellä kitalakeen. Myös huulien "vetelyä" ja mutruttelua. et sellasii...- telkkariin liittyviä asioita
Kun pikkukakkosessa oli ne piirroshahmot, jotka muodosti sen kakkosen, niin niitä mun piti osata luetella tietyssä järjestyksessä ulkoa tuhannen nopeaa, koska ajattelin, että siten jotenkin voi vaikuttaa siihen kuinka nopeasti joku ohjelma-alkaa. Toinen juttu oli, että piti yrittää "hymistä" jotain laulun tai tunnarin säveltä niin kauan, että se sävel tuli taas uudelleen, sävel ei saanut katketa. Ois seurannu kamalia, jos ois katkennu. Siinä sitten melkein naama sinisenä hymistelin.
Mullakin oli kaikenlaista naksuttelua ja kurkulla tein sellaista omituista juttua, jota ei pidä muistella tai jää hyvin helposti päälle. - on varmaan
telkkariin liittyviä asioita kirjoitti:
Kun pikkukakkosessa oli ne piirroshahmot, jotka muodosti sen kakkosen, niin niitä mun piti osata luetella tietyssä järjestyksessä ulkoa tuhannen nopeaa, koska ajattelin, että siten jotenkin voi vaikuttaa siihen kuinka nopeasti joku ohjelma-alkaa. Toinen juttu oli, että piti yrittää "hymistä" jotain laulun tai tunnarin säveltä niin kauan, että se sävel tuli taas uudelleen, sävel ei saanut katketa. Ois seurannu kamalia, jos ois katkennu. Siinä sitten melkein naama sinisenä hymistelin.
Mullakin oli kaikenlaista naksuttelua ja kurkulla tein sellaista omituista juttua, jota ei pidä muistella tai jää hyvin helposti päälle.kaikilla lapsena, tyyliin, ettei saa astua asfaltin viivojen päälle.
- nykyään aina kun
menen nukkumaan alan laskemaan numeroita ykkösestä eteenpäin. Oikeastaan teen sitä vähän joka paikassa, täytyy täyttää tyhjää? Kävellessä yksin, esimerkiksi alkaa laskemaan. Huomaan, että se liittyy itseni rauhoittelemiseen, että olisi muka tylsää, mutta ei se taida sitä olla...
Mullakin on pakkomielle teräviin esineisiin, että ei voi koskaan kulkea terä itseenä päin, tai pitää suojata terät tosi hyvin, oikein puistattaa jos niitä näkee. PAhimpina masennusaikoina, pelkäsin, että tökkään jota kuta veitsellä, jos sellaisen näen. Nuo ajatukset oli kyllä sairaan ahdistavia! Ja aiheutti huonoa omaatuntoa, että miten voi ajatella läheisistä niin.
Kerran piti pyytää tuttua viemään yksi terävä esine pois mun luota, koska pelkäsin, että teen sillä jottain, itselle lähinnä. En voinut olla edes samassa huoneessa, kun se otettiin ja pistettin laukkuun. Ja silloinkin kun se teräesine oli asunnossani, niin en voinut katsoa sitä, koskea sitä tai edes sen pakkausta, koska se oli niin paha, ja pelkäsin, että se jää vaivaamaan minua todella,... - Mhmm
telkkariin liittyviä asioita kirjoitti:
Kun pikkukakkosessa oli ne piirroshahmot, jotka muodosti sen kakkosen, niin niitä mun piti osata luetella tietyssä järjestyksessä ulkoa tuhannen nopeaa, koska ajattelin, että siten jotenkin voi vaikuttaa siihen kuinka nopeasti joku ohjelma-alkaa. Toinen juttu oli, että piti yrittää "hymistä" jotain laulun tai tunnarin säveltä niin kauan, että se sävel tuli taas uudelleen, sävel ei saanut katketa. Ois seurannu kamalia, jos ois katkennu. Siinä sitten melkein naama sinisenä hymistelin.
Mullakin oli kaikenlaista naksuttelua ja kurkulla tein sellaista omituista juttua, jota ei pidä muistella tai jää hyvin helposti päälle.Minullakin oli lapsena pakonomaista kurkun naksuttelua, pään ravistelua ja nenällä niiskuttamista. Vähän aikaa sitten tuo kurkun naksuttelu palasi takaisin, mutta yritän kanssa olla miettimättä sitä, kun se on sitten jatkuvasti päällä.
Lapsena aina ihmettelin pakkomielteitäni, enkä osannut yhdistää niitä sairauteen. Ajattelin vain olevani hieman kummallinen, ja luulin, että olin ainoa maailmassa, jolla on tällaisia oireita. Yllätyin jossain vaiheessa, kun sain kuulla pakko-oireisen häiriön olemassa olosta, ja siitä, että melko moni ihminen sairastaa sitä. - ...
Olinkin jo ihan unohtanut tämän jutun, että pienenä kun vein koiraa lenkille, rupesin miettimään, että ehdinkö aina seuraavan lamppupylvään ohi ennen kuin seuraava auto ohittaa minut. Kävelin siis lujempaa ja rupesi todella ahdistaan jos en kerenny. Aika naurettavaa xD
- Mhmm
Mhmm kirjoitti:
Minullakin oli lapsena pakonomaista kurkun naksuttelua, pään ravistelua ja nenällä niiskuttamista. Vähän aikaa sitten tuo kurkun naksuttelu palasi takaisin, mutta yritän kanssa olla miettimättä sitä, kun se on sitten jatkuvasti päällä.
Lapsena aina ihmettelin pakkomielteitäni, enkä osannut yhdistää niitä sairauteen. Ajattelin vain olevani hieman kummallinen, ja luulin, että olin ainoa maailmassa, jolla on tällaisia oireita. Yllätyin jossain vaiheessa, kun sain kuulla pakko-oireisen häiriön olemassa olosta, ja siitä, että melko moni ihminen sairastaa sitä.Kurkun naksuttelu on taas palannut takaisin.. kestänyt jo kuukauden.
- Väsynyt tyttö
Lohdullista lukea ettei ole ainoa, joka kärsii näistä ongelmista. Itse en oikein tiedä mitä nimikettä vaivastani käytetään, mutta se todellakin haittaa jokapäiväistä elämääni. Jos olen tavallista ahdistuneempi, myös pakko-oireet pahenevat. Joka päivä toivon, että herättyäni olen päässyt tästä eroon, mutta sitä päivää ei vielä ole koittanut..
Lapsuudessa kärsin eri tarkistamisjutuista kuten hellan ja ulko-oven tarkistamiset, mutta pahempia olivat tulipalopelko, johon liittyi jokailtainen ikkunasta katselu ja tarkistelu palaako jossain. Eniten pelkäsin, jos oma talomme olisi tulessa. Asuimme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja tämäkin lisäsi tulikammoani ja kuolemanpelkoani. En vielä yläasteen alussakaan uskaltanut sytyttää tulitikkua ja muutenkin välttelin tulta. Tämä tietysti aiheutti noloja tilanteita ja oli yksi "hyvä" syy koulukiusaamiseen.. Olin todella pelokas ja säikky muutenkin.
Viime aikoina olen taas kärsinyt jo nuorena ilmenneistä äännähtelyistä ja "nykimisistä" ja muista pakkoliikkeistä. Kai niitä on minulla aina ollut, mutta välillä ne ovat vähän lievittyneet. Koulukiusaaminen vain pahensi oireitani ja aloin vältellä ahdistavia tilanteita joissa oireeni pahenivät. Myös pelko, että joku huomaa nämä liikkeni, lisäsivät niitä. Lähinnä kasvoissa mulla niitä aina ollut, erilaisia "irvistyksiä" ja muuta. Joskus myös vatsan sisäänvetäminen ja hengityksen pidättäminen ja haistelua ym. Lapsena olin myös todella tarkka, että tavaroideni piti olla juuri oikeassa asennossa, samoin piti noudattaa tiettyjä rituaaleja hyvin tarkkaan esim. ennen nukkumaankäyntiä.
Vaivat ovat aina olleet todella voimiavieviä ja rajoittaneet normaalia elämää.. Täysi-ikäisenä sain masennuslääkityksen, mutta en ole kokenut siitä olevan apua itse masennuksen aiheuttajaan eli pakko-oireisiin. Tosin en kyllä koskaan ole kehdannut lääkärille todellisesta ongelmastani puhuakaan. Olen naamioinut vaivani esim. päänsäryksi ja niskajännitykseksi tai sosiaalisten tilanteiden peloksi.
Joku tuolla on puhunut, että monet herkät ja taiteelliset ihmiset saavat helpommin näitä oireita ja myös minä olen taiteellisesti lahjakas. Olen aina osannut hyvin piirtää ja kirjoittaminenkin on ollut luovaa. Mielikuvitukseni on ollut todella vilkasta. Myös äidilläni on joitain "lieviä" pakko-oireita kuten alituinen sähkölaitteiden tarkistus, etenkin kotoalähtiessä. Sama juttu ulko-oven kanssa..
Pakkoliikkeistä en tiedä hänen kohdallaan, en ole ikinä ottanut asiaa puheeksi perheeni kanssa. Olen jotenkin hävennyt näitä omituisuuksiani ja häpeän edelleen. :(
Oliskohan mulle apua jostain muusta lääkityksestä kuin paroksetiinista(josta ei siis ole juuri ahdistukseenikaan apua, mutta en vain halua kokeilla oloani ilmankaan). Kouluni, työni ja muu sosiaalinen elämäni on todella kärsinyt näistä oireistani. Olen tosi ahdistunut jatkuvasti ja välillä toivoisin kuolevani ettei tarvitsisi kestää tätä tuskaa.. Luulen, että muiden on todella vaikea ymmärtää mikä mua todellisuudessa vaivaa, ei siis pelkkä masennus vaan niin paljon siihen johtavia syitä. :(- yxtoinen
...puhua ihan avoimesti lääkärin kanssa noista jutuista. Lääkityksen tehoaminenkin on varmaan ihan henkilökohtainen juttu, tuskin kuitenkaan kokonaan mikään lääke saa noita pakkojuttuja loppumaan. Itselläni ei ole kokemusta lääkityksestä, niin en osaa sen kummemmin vastata.
On totta, että ulkopuolisten on erittäin vaikea ymmärtää pakko-oireisen ajatuskulkua mutta ainakin minä toisena pakko-oireisena ymmärrän olotilasi ja ahdistuksesi.
Mutta kannattaa kuitenkin puhua aluksi vaikka äitisi kanssa juttu läpi, hän varmasti ymmärtää. - hyvin
mutta muista, että ne lääkärit tekevät vain työtään. Eivät he työpäivän päätteeksi jää muistelemaan päivän potilaita ja kaiken maailman vaivoja. Kannattaa sanoa se todellinen syy niin saat apua.
- OCD
OCD ja masennus kulkevat usein käsi kädessä. Jotta pakko-oireiden kimppuun jaksaa käydä terepeutin tai oman ajattelun avulla, joutuu usein turvautumaan lääkitykseen.
Itse olen kärsinyt pakko-oireisestä häiriöstä (lähinnä pakkoajatukset) noin 10-vuotiaasta eli suurin piirtein 25 vuotta. Lähes 10 vuotta olen syönyt sitalopraamia ja se pitää ongelman hyvin kurissa. Lyhyt terapia lääkityksen aloittamisen aikaan antoi lisäapua. Suosittelen myös kirjaa "Kerrasta poikki", E. Foa ja R. Wilson. Olen yrittänyt päästä eroon/vähentää sitalopraamin käyttöä, sillä seurauksella etten aio siitä luopua...
Suosittelen lämpimästi kertomaan lääkärille avoimesti koko oireskaalan ja omat epäilysi OCD:sta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että jatkuvasta ahdistuksesta ja ajatusten pyörimisestä samojen asioiden ympärillä on todella hienoa päästä kiinni valoisaan "normaaliin elämään". Onnea matkaan!
- LillaSexy
Minullakin näitä on, runsaasti, mutta vielä (onneksi) vain muutama haittaa elämääni huomattavasti.
Makuuhuoneen oven on oltava kiinni, kun alan nukkua. Tämä on ainainen riesa, joka paikassa oven pitää olla kiinni tai en saa unta ja tunnen koko ajan niskassani tuijotusta (olin sitten selkä tai kasvot oveen päin). Oli tilanne mikä tahansa, paikka mikä tahansa, AINA on pakko laittaa ovi kiinni, jos haluan nukkua edes hiukan.
Kaappien ovien on oltava kiinni. En kykene tekemään mitään, jos yksikin kaapin ovi on auki. Kotona ja vanhempien luona tämä ei niinkään haittaa, mutta kylässä käydessä tämä on niin rasittavaa. Tunnen myös kaapin ovien ollessa auki tuijotusta ja kuvittelen, että siellä on joku/jokin vaikka tasan tarkkaan tiedän että mitään/ketään ylimääräistä ei kaapista löydy.
Käsidesin käyttö. Vessareissujen jälkeen tämä on pakollista, oli kyseessä minkälainen reissu vessaan tahansa. Kotiin ostin käsihuuhdetta ja sain äidinkin ostamaan (tosin en minua varten), joten niiltä osin ongelma on ratkaistu, mutta esimerkiksi koulussa ahdistun suunnattomasti, sillä siellä vessoissa ei käsidesiä ole. Siksi välttelenkin yleisissä vessoissa käymistä niin paljon kuin voin, tai muuten olen ärtynyt ja vihainen koko loppupäivän.
Sitten minulla tulee kasvoihin jonkinlainen pakkoliike, kun oloni on yhtään vaikeampi kuin yleensä. En osaa tätä tarkemmin selittää, mutta se on sellainen nykivä tunne poskessa - en tiedä vaikuttaako se mitenkään ilmeisiini tai mitään, mutta tunnen selvästi poskeni nykivän. Se häiritsee itseäni suunnattomasti, vaikka epäilenkin että muut eivät sitä edes huomaa.- Käytössä on
Minullekin on käsien puhtaus tärkeää ja olen ottanut tavakseni kantaa laukussa mukana matkakokoista käsidesiainepulloa. Voi aina halutessaan huuhdella kädet sillä ja tehokasta on! Esim. vessassa käynnin jälkeen ja ennen syömistä, jos ei vettä ole saatavilla. Saa helposti (ainakin hetkellisen) mielenrauhan tuossa pöpöasiassa! :)
- PakkoKertoa
-Täytyy tarkistaa miltä mikäkin haisee (myös roskikset)
-kaiken täytyy olla symmetrisesti
-pöydän- ja tuolinjalkojen alla ei saa olla mitään (paitsi lattia tietty), jos istun jossain niin ei mitään saa olla tuolin ja perseen välissä
-pöydällä ja hyllyissä kaiken pitää olla niin etteivät voi vahingossa pudota tai liukua jos pöytää/hyllyä vähän tönäsee tai jos siirtää jotain lähellä olevaa tavaraa eikä saa olla teoreettistakaan mahdollisuutta että joku tavara lähtisi liikkumaan ilman kosketusta (esim. paperia ei voi pistää kansion tai vaatekasan päälle koska papru voi jossain vaiheessa lähteä liukumaan)
-jatkuvaa pureskelua (kynnet, kynät, mikä tahansa)
-Tavarat, jotka ovat lähes jossain kiinni pitää siirtää kauemmas
-täytyy tarkistaa ettei o irronneita munakarvoja housuissa tai terskassa
-ovet täytyy avata ja sulkea monta kertaa putkeen, valot täytyy sytyttää ja sammuttaa monta kertaa putkeen, nappeja täytyy painaa aina enemmän kuin kerran
Näit on viel saatanasti lisää mut siinä oli joitain.- PakkoKertoa
Todella monta vuotta oli niiskuttamispakko-oire. Niiskutin koko ajan ihan täysiä vasemmalla sieraimella. Tärykalvot eivät tykänneet.
Ja kymmenen vuotta on ollut yskimispakkis. Yskiminen alkoi keuhkoputkentulehduksella. Tulehdus meni mut yskä jäi tavaks. En o varma voiko kutsua pakko-oireeks mutta hyödytön ja haitallinen tapa kuitenkin. - hkjui
PakkoKertoa kirjoitti:
Todella monta vuotta oli niiskuttamispakko-oire. Niiskutin koko ajan ihan täysiä vasemmalla sieraimella. Tärykalvot eivät tykänneet.
Ja kymmenen vuotta on ollut yskimispakkis. Yskiminen alkoi keuhkoputkentulehduksella. Tulehdus meni mut yskä jäi tavaks. En o varma voiko kutsua pakko-oireeks mutta hyödytön ja haitallinen tapa kuitenkin.anteeksi,mutta tuo kaikki kuulostaa aivan hulvattomalta,ei varmaankaan toki sinusta itsestäsi.
itse olen pakkoajattelija,jos kertoisin jollekin ocd:sat tietämättömälle,mitä päässäni liikkuu,hän todennäköisesti juoksisi kiljuen karkuun. - PakkoKertoa
Täytyy tarkistaa ovatko tekstin pisteet pyöreitä vai neliöitä (. i ä ö). Sehän vaihtelee varsinkin painetuissa teksteissä.
Täytyy tarkistaa kymmeniä kertoja sivunumero kun luen kirjaa (ei auta että on tosi mielenkiintoinen kirja).
Dödöä pistän kainalooni 5 minuuttia. Kun pesen jonkun ruumiinosan niin pesen kädet ennenku pesen seuraavan (en halua "levittää likaa").
Täytyy tarkistaa tavaroiden kulmien terävyys/pyöreys. Tavaroitten paino täytyy tarkistaa tavaraa kantamalla (käsi alla) ja roikottamalla.
Ylipäänsä en luota aisteihini vaan kaikki täytyy katsoa, haistella, tunnustella, maistella ja kuunnella moneen kertaan eri tavoilla ennenku saan oon varma että tulkitsin oikein.
Puhumunen on rasittavaa ku kaikki täytyy toistaa kymmeniä kertoja.
Tän viestinkin kirjoittaminen on tosi vaikeaa ku viesti pitää lukea läpi monta kertaa.
- listaa
- ajattelen pahoja asioita tapahtuvan läheisille tai itselleni, sitten hoen päässäni no not never tai jotain vastaavaa x)
- joskus keskustellessani ihmisten kanssa alan räpyttämään silmiä ärsyttävän usein, siis kun sitä ajattelee niin se refleksi tulee
- oman käsivarren nuuhkuttelu, se oli jo pienestä pitäen kuulemma, äiti on kertonut
- kun säädän volumea ,mistä tahansa, sen täytyy olla parillinen luku
- hampaiden pieni narskuttelu, ite en sitä aina edes huomaa
- hellan tarkistaminen useampaan otteeseen kotoa lähtiessä, samoin pesukone jos olen sitä sinä päivänä käyttänyt ja dvd ym., vaikka tarkistin jo aijemmin.
- oven painelu kiinni, vaikka kuulin jo, että se loksahti lukkoon
- joittenkin vieraskielisten sanojen toistelu päässä, ilmän mitään syytä, joskus yllätän itsenikin niitä hokemasta pääni sisällä
- en voi käyttää ikävistä asioista muistuttavia vaatteita kahdesti
- vessapaperia aina pakko ottaa 2 palaa kerrallaan, joskus pakotan itseni yhteen... ettei paperia tuhlaannu
- joidenkin asioiden tekeminen 4 kertaa
- ajattelen numeroita hyvinä tai pahoina tai neutraaleina
Siinä niitä. - Tyttelinen
Näistä pakko-oireista osa on alkanut joskus ala-aste ikäisenä ja osa tullut ajan mittaan:
Runsas tupakointi
Kaiken lainen sormilla näprääminen kasvoihin; kynsinauhojen pureskelu, nenän kaivaminen, rähmän poistaminen silmistä...
Silmien pyörittäminen, vasemmalta oikealle/alhaalta ylös "nykivästi liikuttaminen"
Suun aukaiseminen äärimmilleen, alaleuan työntäminen alhaalta ylös/vasemmalta oikealle
Ranteiden naksuttelu ja väänteleminen
Korvien naksuttaminen
Ajatteleminen että läheisilleni tapahtuu jotain kamalaa
Jos selailen esim. lehteä nopeasti, mieleeni voi jäädä joltain sivulta kuva/teksti jolle pitää ennemmin tai myöhemmin palata ja tutkia se huolellisemmin
Lapsuuteen (onneksi) jääneet pakko-oireet:
Kuvioiden jne. laskeminen moneen kertaan
Pakkomielle onnistua jossain asiassa, esim. juokseminen tiettyyn pisteeseen, ei saa astua saumakohtiin tiellä, tai muuten jollekkin läheiselle tapahtuu kamalaa
Revin päälaelta hiuksia yksi kerrallan, josta aiheutui kalju läntti. Vanhemmat eivät uskoneet kun yritin sanoa että niitä on vain PAKKO repiä, luulivat pälvikaljuksi. Ja sitten aloin repimään ripsiäni yksi kerrallaan irti. Kun jossain vaiheessa ripset alkoivat taas kasvamaan, revin ne pinseteillä irti. Täysin järjetöntä, mutta en voinut sille mitään. Sain ikään kuin nautintoa, ehkä jopa jossain määrin seksuaalista, niiden repimisestä vaikka samalla usein itkin miksi teen niin. Koulukaverit tietenkin huomasivat nämä seikat ja naljailivat. Niiden repimisestä ei aiheutunut kovaa kipua, mutta henkinen puoli kärsi. Tosiaan yritin selittää vanhemmilleni että revin niitä jostain syystä mutta asia jäi sikseen. Samaten kun heitä huvitti suun aukomiseni ja ranteiden naksuttelu. Eivät vain käsittäneet että jotain oli vialla. Ehkä sen takia en ole tänäpäivänäkään kertonut kenellekkään pakko-oireistani.
Vaikka yritän aina peitellä niitä, niin kyllähän ihmiset huomaavat jossain vaiheessa. Kukaan ei ole onneksi kysynyt miksi teen jotain "tollasta". Ne ovat minulle hyvin häpeällisiä. Jos olen joskus ajatellut meneväni lääkärin puheille, homma kariutuu siihen että ajattelen että lääkäri ei usko mitä sanoisin. Vaikka eihän kukaan menisi valehtelemaan tuommoisia asoita. Ehkä se että olen pitänyt tätä sisälläni, saa minut ajattelemaan näin. Tiedän että lääkäri uskoisi minua ja minua pystyttäisiin auttamaan, mutta joku osa minussa uskoo väkisin siihen että tekisin itseni naurun alaiseksi ja lääkäri passittaisi minut ulos.
Kaikkein inhottavinta lapsuudessa oli pahojen asioden ajattelu. Olen siis ollut vasta joku 12-vuotias kun aloin ajattelemaan että satuttaisin vanhempiani, koiraamme ja sisaruksiani. En siis ikinä tehnyt mitään, en todellakaan, mutta kuvittelin kuinka jostain syystä työntäisin jonkun rappusilta alas tai jopa puukottaisin jota kuta. Silloin oli vaikeaa käsitellä tällaisia ajatuksia. Sain hillittömiä itkukohtauksia kun en pystynyt lopettamaan heti tällaisten järkyttävien asioiden ajattelua. Ja tuostahan ei saanut sanoa kenellekkään halaistua sanaa... Onneksi tuosta olen päässyt jo siis yli. Tavallaan säälittää lapsuusaikani, että miksi minun kärsiä semmoisesta. Kun ei vielä ymmärtänyt kunnolla kaikkea.
Harrastan seksiä yksin tai kaksin, en saa orgasmia ellen kuvittele mitä ihmeellisempiä juttuja. Asiat joita normaalisti en voi sietää tai hyväksy, kiihottavat jostain syystä. Outoja seksifantasioita on kylläkin kaikilla, eikä niitä kuulemma pitäisi kieltää vaan pitää fantasiat fantasioina.
Pakko-oireet eivät onneksi rajoita elämääni etten voisi liikkua ulkona ja tehdä töitä. Olen vieraiden ihmisten seurassa hiljainen, sitä olen ollut jo lapsesta lähtien. Ujous on karissut hieman pois mutta vähiksi ovat jääneet ystävät sekä koulutus. Minun tieni taitaa mennä hanttihommissa missä ei tarvitse hirveästi seurustella ihmisten kanssa, koulut jäi kesken koska olin yksin. Masennuksesta olen myös muutama vuosi sitten kärsinyt joka kärjistyi itsemurhayritykseen. Mutta pelästyin tapahtumaa niin paljon että tajusin haluavani elää. Jos jotain positiivista asiasta haen. Onneksi minulla on kumminkin ihana avomies, hyvä ystävä sekä vanhemmat ja sisarukset.
Kerron nyt rehellisesti myös että olen pari vuotta käyttänyt satunnaisesti huumeita. Niin inhottavaa kuin se onkin, pääsen vähäksi aikaa pois minun maailmastani. Henkisesti koukussa. Tiedän myös että pahennan luultavasti samalla tilannettani ja olotilaani. Huumeet vaikuttavat aivoihin, samaan paikkaan missä on jo jotain vikaa.
Tässä oli minun stoorini. Tuntuu hieman paremmalta kun sai avautua kasvottomasti ongelmistani. Jos joku nyt jaksoi lukea kaikkea =)
Hyvää kesää kaikille!- .........
..etten oo ainut jolla on yksi kuvaamistasi oireista. On todella noloa ja ikävää kun on joku pakko-oire, varsinkin sellanen mikä näkyy aina vaikka itse toimintoa pystyykin olla tekemättä ihmisten ilmoilla. :/
Mulla se alko ihan pienenä, en edes pysty muistaa millon koska tuntuu et oon aina tehny sitä. Välillä helpottaa ja välillä pahenee. Enkä pysty lopettaa. Kamala tunne. Sit välillä tulee muitakin pakko-oireita jotka onneks menee muutamassa vuodessa tai kuukaudessakin ohi mut tää yks vaan on ja pysyy. Uusin pakko-oire mikä mulle on muutama vuosi sit tullu ja on kylläkin alkanu jo helpottaa (ei tuu niin usein tehtyä) on sellanen et mun pitää koko ajan tarkistella lyökö mun sydän. Oon aina ihan varma et se on pysähtyny ja siks pitää vahtia että ehdin soittaa ambulanssin ajoissa ennen kun tuuperrun.
- ja muuta,.,
-huulien repiminen verille asti monta kertaa päivässä (tämä pahin ja haittaavin oire)
-rähmän kaivaminen silmistä ja nenän tonkiminen
-kuivien rupien repiminen
-pakko toistaa jotain vierasperäistä sanaa päässäni
-pakko siivota esim. imuroida huoneet tietyssä järjestyksessä
-pakko kirjoittaa muistilappuja ja muistioita tulevista tärkeistä tapahtumista
-nuuskin ilataisin miestäni, jos hän ei ole kotona niin nuuskin tyynyä
-lapsena nuuskin omaa peittoani tai vanhempieni peittoja - pakkokokoko
Tällä hetkellä pahin on korvien naksutteleminen. Ihan jatkuvasti. Rassaa mieltä ja ruumista kun ei pysty lopettamaan. Ahdistaa jos ei naksuttele.
Vaatteiden saumojen näprääminen sormilla. Pakko tunkea se sauma kynnen alle.
Joskus nuorempana ahdistavien asioiden ajatteleminen englanniksi helpotti ahdistusta.
Häiritseviä ajatuksia seksin aikana. En kyennyt sitten enää nauttimaan koko touhusta...
Joku muukin todella omituinen oire oli, mutta en enää sitä muista vaikka äsken muistinkin...- pakkokokoko
Ai niin tosiaan! Teini-ikäisenä kuuntelin musiikkia ja virkkasin samaan aikaan. Piti sitten saada tietty määrä silmukoita virkattua ennen kertosäettä :DDD
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.42437- 1161607
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361346Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1561181- 521095
- 1131082
- 571041
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051034Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46909- 60882