Raha-peliautomaatti pakkomielle

Hei Ville,
Miehelläni oli rahapeliriippuvuus ja hän pelasi joka päivä ja melkein koko palkka meni pelaamisen. Onneksi hän on nyt pystynyt lopettamaan pelaamisen, ihan omalla tahdonvoimallaan. Nykyisin hän pystyy lopettamaan pelaamisen vaikka 2 euron jälkeen ja käy muutenkin tosi harvoin pelaamassa.

Voit yrittää pysyä poissa paikoista, joissa tiedät olevan pelikoneita. Keksi uusi harrastus. Jos pelaaminen on iso ongelma, siihen on myös tukiryhmiä. Tästä osoitteesta saat lisätietoa peliriippuvuudesta:
http://www.sininauhaliitto.fi/

Tsemppiä!

Tuet pelaamalla hyviä asioita! Kaikki vaan pelaamaan!

monelle ongelma ja monelle iso ongelma. Katseleppa muiden pelaajien kasvoja, jos ehdit, missä sitten pelaatkin. Ei siellä paljon iloa näe. Muutama voiton kiljahdus ja sitten rahat takaisin koneeseen.

Itse pelasin vuosikausia "normaalisti". Sitten jossain vaiheessa vain huomasin, että nyt menee överiks. Viimeine kolikko tyhjästä kukkarosta oli, kun hävisin työmatkalla ulkomailla omat ja firman rahat. Lentolippu jäi.
Silloin päätin, että jos selviän tästä kusesta, niin ikinä en pelaa markallakaan mitään peliä. En edes raaputtele näitä ilmaisia voittokuponkeja.

Ei minun elämäni onnellisuus saa olla siitä kiinni, että saisin pelaamalla joskus omani takaisin tai tosi ison potin.

Se päätös helpotti. Vähän kyllä tuntui haikealta repiä lottorivit, joita olin pelannut niin kauan kuin lotto oli ollut olemassa.

Se oli vuonna 1984. Kerran olen retkahtanut, jälleen ulkomailla. Jäin roikkumaan paikkaan, jossa pelattiin laitonta uhkapeliä. Järki sanoi: Lähde pois! Pelipiru sanoi: Nyt voitat.

Rahallisesti en hävinnyt paljoa, koska eka tappion jälkeen älysin vihdoin lähteä tieheni, mutta henkisesti se oli uskomattoman iso ja katkera romahdus. Yritin soittaa Suomeen GA-ystävilleni (Gamblers Anonymous), mutta en saanut kiinni ketään. Kaksi päivää hypin hotellissani seinille säikkynä. Retkahdus pelaamaan oli minulle pahempi kuin alkoholistille retkahdus juomaan.
Kaikki häpeä ja pettymys itseensä piti niellä selvin päin. No se meni ohi.

Nyt olen ollut täysin (siis aivan täysin, ei markkaakaan mihinkään eikä sentin vertaa sihenkään, mistä voi voittaa, ei edes ilmaisraaputuksia)pelaamatta kohta 9 vuotta.

Jos pelaaminen kehitty pahaksi, siihen saa hoitoa Kouvolan A-klinikalta (aloitti ensimmäisenä Suomessa) ja Sininauhaliitosta.

Helsingissä on ainakin itseapuryhmä pelureille: GA (Gamblers Anonymous, Nimettömät Pelurit), kokoontuu keskiviikkoisin Kampin palvelutalossa I-kerroksen kerhohuonessa kello 18.00.

Internetistä löytyy paljon tietoa hakusanoilla: Nimettömät Pelurit, Gamblers Anonymous, peliriippuvuus etc.