TERAPEUTIN TOIMET, OIKEIN vaiko VÄÄRIN ?

1.
Puolisoni on kärsinyt vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuudesta siten että joutui viime vuonna huomattavan pitkäksi ajanjaksoksi sairaalahoitoon. Nyt ollut avohoidossa, johon sisältyy mm. terapeuttikäyntejä ( miel.terv. shoit ).
Heinäkuussa puolisoni otti kirjahylystämme uskonnollisaiheisen teoksen ja lukaisi sen. Kun kertoi terapeutille lukeneensa ko. kirjan oli terapeutti lähtenyt kommentoimaan ettei mitään helvetiä ole olemassakaan.
En kommentoi terapeutin näkemystä, vaan kyselen muidenkin mielipidettä käsityksellenei siitä ettei terapeutin tulisi lähteä laukomaan näkemyksiään ko. tyypin, kuten ei myöskään poliittisista, aiheista.
Mitä mieltä olette ?

2.
Meillä on perheessämme juuri 18 vuotta täyttänyt poika. Poika on koko ikänsä ajan aina kysynyt vanhemmiltaan lupaa kutsua kavereitaan tai lähteä kaveidensa luokse.
Nyt kyseinen terapeutti oli suorastaan paasannut puolisolleni siitä, että asiaan tulisi välittömästi tehdä muutos. Sen sijaan että kotona asuva poikamme edelleenkin kysyisi lupaa, tulisi hänen, terapeutin mielestä, täysikäiseksi juuri tultuaan, muuttaa heti tyylinsä kysyvästä ilmoitusluonteiseksi. Ts. ettei enää kysyisi, vaan että vain ilmoittaisi tyyliin: "kaveri tulee", "nyt lähden" jne...

Kun puolisoni oli maininnut asiasta pojallemme sanoi poikamme että kyseessä on hänen oma(ehtoinen) tapansa, tai tarkemmin sanoi: "sehän on hyvä tapa".
Poikaa ei ole estelty menemisistä. Sen sijaan kyse on joskus ollut siitä, lähdenkö viemään autolla kilometrien päähän ja taas muutaman tunnin päästä noutamaan takaisin.

Terapeutti oli näkemyksessään niin voimakas, että toivoi ehdottomasti tapaavansa pojan. Poika suhtautuu tapaamisehdotukseen vastentahtoisesti.
Kyseessä on täysin normaali lukiolaispoika, omine menoineen. Hänellä on omat harrastuksensa ( sähly), nyt myös autokoulu, spr-toiminta jne, koulukin menee keskitasoisesti jne..

Onko todellakin pahasta jos hän edelleenkin, kotona asuvana, kysyy vanhemmiltaan ??