Nyt kun Esikoislestadiolaisten jakaantuminen näyttää lähes varmalta, niin olen miettinyt sitä, että miten käy rukoushuoneille. Jääkö ruksa vain toiselle ryhmälle vai voiko sitä käyttää molemmat esim. vuorotellen?
Tietääkö joku tästä?
Tietääkö joku tästä?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Eräs ko. liikkeeessä mukana oleva arveli, että ainakin toinen näistä ryhmistä liittyisi ns. heränneisiin. Hän piti mahdollisena, että ehkä molemmatkin ainakin osittain yhdistyvät nykyiseen herännäisyhdistykseen. En tiedä, onko tämä totuus. Te esikoiset voisitte kai teitää paremmin.
Outo spekulaatio, minkä toteutumiseen suhtaudun äärimmäisen epäilevästi. Herännäisiin kaikista liikkeistä??? Tuskin tulisi toimimaan...
Olisiko kyseessä ollut rukoilevaiset eikä esikoislestadiolaiset?
Rukoilevaisuus (suomalainen herätysliike, jolla ei ole mitään tekemistä lestadiolaisuuden kanssa) nimittäin hajosi kahtia joitain vuosia sitten ja tietääkseni toinen näistä rukoilevaisuuden haaroista on ollut hyvin tiiviissä yhteydessä juuri herännäisten kanssa. Joten ehkä huhut ovat saaneet alkunsa siitä?
Jos esikoislestadiolaisuus hajoaisi ja joku osa yhdistyisi johonkin toiseen liikkeeseen niin pitäisin todennäköisimpinä vaihtoehtoina joko leeviläisyyttä tai pikkuesikoisuutta (Rauhan Sana LFF), koska niillä on eniten yhteisiä piirteitä esikoislestadiolaisuuden kanssa. Mutta yleensähän lestadiolaisuus on vain hajonnut eikä juurikaan yhdistynyt...
Vaikka mainitsemasi vaara onkin olemassa, niin ei tässä nyt vielä niin pitkällä olla!
Mutta ainahan tietysti voi tehdä entäs-jos-spekulaatioita. Ja jos nyt niin kävisi, että esikoislestadiolaisuus jakautuisi, niin valtakunnallisen yhdistyksen ja sen paikallisosastojen hallituksilla olisi varmasti suurin sananvalta tässä asiassa. En tiedä, mitä säännöt sanovat tästä. Kumman omistuksessa rukoushuoneet oikeastaan ovat, paikallisen yhdistyksen vai valtakunnallisen yhdistyksen?
No, oli miten oli, niin asia riippuisi varmasti paljon asiasta päättävän hallituksen hyväntahdosta. Jos jollain osapuolella olisi suuri enemmistö kyseisessä päätöselimessä, niin pahimmassa tapauksessa voisi käydä niin, että rukoushuoneet jäisivät ainoastaan sen osapuolen käyttöön, ja muut joutuisivat etsimään muita tiloja. Tai sitten voitaisiin päästä johonkin sopuratkaisuun, mikä olisi varmasti todennäköisin vaihtoehto ainakin, jos mikään ryhmä ei olisi ylivoimaisesti suurin.
Mutta ei kai tässä kannata sen suuremmin spekuloida, koska en usko, että mitään suurempaa hajaannusta tulee.
Vaikka mainitsemasi vaara onkin olemassa, niin ei tässä nyt vielä niin pitkällä olla!
Mutta ainahan tietysti voi tehdä entäs-jos-spekulaatioita. Ja jos nyt niin kävisi, että esikoislestadiolaisuus jakautuisi, niin valtakunnallisen yhdistyksen ja sen paikallisosastojen hallituksilla olisi varmasti suurin sananvalta tässä asiassa. En tiedä, mitä säännöt sanovat tästä. Kumman omistuksessa rukoushuoneet oikeastaan ovat, paikallisen yhdistyksen vai valtakunnallisen yhdistyksen?
No, oli miten oli, niin asia riippuisi varmasti paljon asiasta päättävän hallituksen hyväntahdosta. Jos jollain osapuolella olisi suuri enemmistö kyseisessä päätöselimessä, niin pahimmassa tapauksessa voisi käydä niin, että rukoushuoneet jäisivät ainoastaan sen osapuolen käyttöön, ja muut joutuisivat etsimään muita tiloja. Tai sitten voitaisiin päästä johonkin sopuratkaisuun, mikä olisi varmasti todennäköisin vaihtoehto ainakin, jos mikään ryhmä ei olisi ylivoimaisesti suurin.
Mutta ei kai tässä kannata sen suuremmin spekuloida, koska en usko, että mitään suurempaa hajaannusta tulee.
Kirjoittanut: el kirahwi 27.8.2003, klo 10.04
Täälläpäin ainakin jakaantuminen vaikuttaa todennäköiseltä. Hyvä ettei naiset revi toisiltaan silmiä päästä ja ettei miehet käy toistensa kurkkuun kiinni. (Vähän noin karrikoidusti sanottuna)
Sitten he miettivät toisiaan, miten paljon sielunvihollinen on saanut tuossa tyypissä pahaa aikaan.
on hajoittamassa esikoislestadiolaisuuden?
eivät siis kehtaa vastata tällä julkisella palstalla, mistä tapellaan ja mikä on hajoittamassa esikoislestadiolaisuuden.
Oukei...
En ole ihan varma siitä, missä määrin asia kuuluu tällaiselle palstalle, mutta kerrotaan nyt sitten jotain, ettei jäisi sellainen kuva, että asiassa on jotain salailemista. Ja sitä paisi onhan asiasta keskusteltu täällä ennenkin, joten nämä asiat eivät ole tällä palstalla mitenkään uusia, joten toistettakoon.
Esikoislestadiolaisuuden ajankohtaiset "kuumat" kysymykset koskevat lähinnä tiettyjä esikoislestadiolaisuuden kulttuuripiirteitä ja niiden merkitystä, seurakuntaoppia, suhdetta ev.lut. kansankirkkoon, suhdetta Ruotsin Lapin saarnaajiin ja heidän asemaansa es.lest. herätysliikkeessä monia erilaisia käytännön kysymyksiä. Eivätköhän ne tässä olleet tärkeimmät...
Ja vastaukseni siihen, mikä on hajoittamassa esikoislestadiolaisuutta, on - sielunvihollinen, joka vihaa elävää kristillisyyttä.
ei väsy.
Valitettavasti.
Yritän selostaa niin, että ulkopuolinenkin jotakin tästä tilanteesta tajuaisi.
Mielestäni voisi tämän päivän esikoislestadiolaiset jakaa liberaaleihin ja konservatiiveihin. Tosin konservatiiveistakin löytyy äärilaitaa, he jotka haluaisivat pitää kaikki vanhat ”tapasäännöt” voimassa ja sitten niitä jotka hyväksyvät kyllä jotain muutoksia mutta ehdottomasti esim. seurakuntaopin pitää sellaisenaan mitä se aikaisemminkin on opetettu eli esikoistenseurakunnan ulkopuolelta ei löydy pelastusta. Toisena esimerkkinä voisi kertoa vaikkapa tämän: jotkut konservatiivit haluavat, että ehkäisy olisi ”kieltolistalla”, toiset sen taas hyväksyisi.
Yksi iso kysymys on Lapin vanhinten asema täällä Suomessa, konservatiivit tietenkin haluaisivat säilyttää heidän ”auktoriteeriansa”, mutta kuka sitten milläkin tavalla.
Samoin liberaaleista löytyy se toinen laita, he jotka sallisivat kaikki mitä kenenkin omatunto sitten kolkuttamatta kestää tai mitä yleensäkin ev.lut. kirkossa hyväksytään.
Eli, kyllä löytyy asioita, mistä olla samaa mieltä ja mistä olla eri mieltä.
Nämä liberaalit ehkä helpommin antaisivat myös konservatiivien pitää ajatuksensa, mutta konservatiivit ei hyväksyisi näitä liberaalien ajatuksia.
Siitä sitten nämä erimielisyydet, joista viime aikoina on ”riidelty”.
Mitä ovat Lapin vanhimmat? Mikä virka heillä on tai on ollut?
Ei harmaata hajua joistakin Lapin vanhimmista.
Heitä tunnutaan palvovan kuin Buddhaa. Mitä ihmeen tyyppejä, joihin pitää kohdistaa tuollaista ihmispalvontaa?
Kävi Einarille vähän hassusti. Tarkoituksena oli selittää asia siten, että ulkopuolinenkin jotain ymmärtäisi, mutta unohti selittää termit, ja siihen se kaatui... ;)
Mutta ns. Lapin vanhimmat ovat siis Pohjois-Ruotsissa asuvia saarnaajia, joita esikoislestadiolaisuudessa perinteisesti pidetään koko lestadiolaisuuden auktoriteetteina, koska lestadiolaisuus on Pohjois-Ruotsista lähtöisin. Näiltä kysytään neuvoa eri asioissa (joskus neuvovat kysymättäkin...) ja he tekevät saarnamatkoja pyydettäessä muihin maihin (eivät tietääkseni koskaan pyytämättä).
Kiinnostus lisääntyi. Anteeksi jos tuntuu tunkeilevaiselta, mutta kun täällä yleisellä palstalla ollaan…
Onko Lapin vanhin vain nimitys, jonka voi saada myös vaikkapa Hämeessä asuva?
Miten valitaan nämä Lapin vanhimmat?
Onko heidän toimikautensa määräaikainen vai tapahtuuko heidän vaihtonsa vain kuoleman kautta?
Miksi heillä pitäisi olla jokin erityinen asema, eivätkö he kuitenkin ole tavallisia tallaajia?
Pidetäänkö heitä erehtymättöminä?
Käsittääkseni "Lapin vanhin" voi olla vain sellainen, joka on Pohjois-Ruotsissa syntynyt ja kasvanut. En ainakaan tiedä, että kukaan sinne muualta muuttanut olisi koskaan laitettu saarnaajaksi.
Olettaisin, että siellä valitaan saarnaajat samalla tavalla kuin Suomessakin, eli saarnaajat neuvottelevat siitä keskenään ja voivat kysyä joidenkin kokeneiden kristittyjen neuvoa asiasta.
Yleensä "Lapin vanhin" toimii virassaan kuolemaansa asti, jos ei ilmene opillisia tai muita asioita, joiden perusteella katsottaisiin, ettei hänen ole enää hyvä olla siinä asemassa. Mutta erottamistapaukset ovat olleet hyvin hyvin harvinaisia.
Tavallisia tallaajiahan ne ovat, mutta silloin joskus lestadiolaisen herätysliikkeen alussa on katsottu hyväksi tällainen organisaatiojärjestys. Itse en sen perusteita oikein ymmärrä, joten ehkä joku toinen voi selittää, jos mielestään ymmärtää, miksi heillä pitää olla jokin erityisasema.
Periaatteessa "Lapin vanhimpia" ei pidetä erehtymättöminä, mutta käytännössä sellaistakin käsitystä valitettavasti esiintyy. Mutta sellaisille on aika helppo osoittaa asioita, joissa käsitys Pohjois-Ruotsissakin on aikojen kuluessa muuttunut, joten erehtymättömyys kaatuu siihen. Eihän kukaan ihminen voi olla erehtymätön. Pyhä Henki on kyllä erehtymätön, mutta uskovaisessakin ihmisessä mukana on myös ns. "vanha ihminen" eli turmeltunut osa, joka aina yrittää pistää lusikkansa mukaan soppaan.
Käsittääkseni "Lapin vanhin" voi olla vain sellainen, joka on Pohjois-Ruotsissa syntynyt ja kasvanut. En ainakaan tiedä, että kukaan sinne muualta muuttanut olisi koskaan laitettu saarnaajaksi.
Olettaisin, että siellä valitaan saarnaajat samalla tavalla kuin Suomessakin, eli saarnaajat neuvottelevat siitä keskenään ja voivat kysyä joidenkin kokeneiden kristittyjen neuvoa asiasta.
Yleensä "Lapin vanhin" toimii virassaan kuolemaansa asti, jos ei ilmene opillisia tai muita asioita, joiden perusteella katsottaisiin, ettei hänen ole enää hyvä olla siinä asemassa. Mutta erottamistapaukset ovat olleet hyvin hyvin harvinaisia.
Tavallisia tallaajiahan ne ovat, mutta silloin joskus lestadiolaisen herätysliikkeen alussa on katsottu hyväksi tällainen organisaatiojärjestys. Itse en sen perusteita oikein ymmärrä, joten ehkä joku toinen voi selittää, jos mielestään ymmärtää, miksi heillä pitää olla jokin erityisasema.
Periaatteessa "Lapin vanhimpia" ei pidetä erehtymättöminä, mutta käytännössä sellaistakin käsitystä valitettavasti esiintyy. Mutta sellaisille on aika helppo osoittaa asioita, joissa käsitys Pohjois-Ruotsissakin on aikojen kuluessa muuttunut, joten erehtymättömyys kaatuu siihen. Eihän kukaan ihminen voi olla erehtymätön. Pyhä Henki on kyllä erehtymätön, mutta uskovaisessakin ihmisessä mukana on myös ns. "vanha ihminen" eli turmeltunut osa, joka aina yrittää pistää lusikkansa mukaan soppaan.
Vielä kysyisin onko Lapin vanhimpia aina jokin tietty määrä?
Mihin tämä ajatus heillä perustuu, jotka pitävät näitä Lapin vanhimpia suurena auktoriteerinä?
Ymmärsinkö oikein, että Lapin vanhimmat olisi esikoislestadiolaisten eräänlainen hallitus?
Näin ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, että jokin Jumalan antama viisaus olisi sidottu johonkin alueeseen, tai tarkemmin siellä asuviin määrättyihin ihmisiin.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin sinä el kirahvi kuulut mielipiteittesi puolesta noihin liberaaleihin
"Vielä kysyisin onko Lapin vanhimpia aina jokin tietty määrä?"
Ei käsittääkseni ole mitään tiettyä määrää, mutta en ole ihan 100% varma asiasta. Tällä hetkellä Ruotsissa on laskujeni mukaan yhdeksän sellaista, joita kutsutaan nimellä 'predikant' eli saarnaaja ja samoja kutsutaan myös nimellä 'äldste' eli vanhin. Lisäksi siellä on minulle tuntematon määrä paikallisia saarnaajia, joita Ruotsissa kutsutaan nimellä 'bönhållare'. Näitä viimeksi mainittuja ei kutsuta vanhimmiksi eivätkä he käy saarnamatkoilla muualla. Mutta luulisin oikeastaan, että eräällä toisella tänne kirjoittavalla nimimerkillä olisi minua paremmat edellytykset vastata näihin kysymyksiin taustansa vuoksi, joten ehkä hän palaa asiaan kun taas ilmaantuu tänne palstalle...
Periaatteessa Suomessakin on samanlainen systeemi, jossa on paikallissaarnaajia ja ns. lähetyssaarnaajia, joista vain viimeksi mainitut tekevät saarnamatkoja muille paikkakunnille. Suomessa heitä ei kuitenkaan sanota yleensä vanhimmiksi. Norjassa taas vastaavia muualle saarnamatkoja tekeviä norjalaisia saarnaajia sanotaan usein vanhimmiksi (eldste).
Niin palataanpas taas asiaa, eli niihin kysymyksiisi... :)
"Mihin tämä ajatus heillä perustuu, jotka pitävät näitä Lapin vanhimpia suurena auktoriteerinä?
Ymmärsinkö oikein, että Lapin vanhimmat olisi esikoislestadiolaisten eräänlainen hallitus?"
Tavallaan joo, voi niitä ehkä sanoa hallitukseksi. En itse ymmärrä sitä, että jollain alueella olisi enemmän "ymmärrystä" kuin jollain toisella, joten en oikein osaa selittää sitä. Eräs norjalainen esikoislestadiolainen perusteli sitä joskus sillä, että koska eri puolilta maailmaa on vuosikymmenien kuluessa kysytty neuvoa näiltä "Lapin vanhimmilta" kaikenlaisissa vaikeissa asioissa, niin heille on kehittynyt siitä paljon kokemusta hengellisten ongelmien ratkaisemissa. Joten kai se voisi olla jonkinlainen hyväksyttävä selitys.
"Jos olen ymmärtänyt oikein, niin sinä el kirahvi kuulut mielipiteittesi puolesta noihin liberaaleihin."
En mielelläni lokeroituisi oikein mihinkään, mutta jos nyt välttämättä johonkin paikkaa esikoislestadiolaisuuden kartalla pitäisi sijoittaa, niin olisin ehkä jonkinlainen "keskustaliberaali". Jos viittaat tässä noihin einarin yllä esittämiin määritelmiin, niin niihin kannattaa ehkä suhtautua vähän varauksella. Ei ole olemassa mitään selviä rajoja, joiden mukaan kaikki esikoislestadiolaiset voisi jakaa joihinkin tiettyihin selvärajaisiin joukkoon.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Oikein hyvää päivän jatkoa ;-)
toivoo: Utelias
Jo Jerusalemissa aikoinaan oli seurakunnan vanhimmat, joilta kysyttiin neuvoja. Aina kun on syntynyt suuria herätyksiä jonnekinpäin maailmaa, on vanhimmat olleet siellä, missä herätys on ensin alkanut kunakin aikana. Tämän etsikkoajan aikana suuri hengellinen herätys alkoi juuri Ruotsin Lapista. Siksi siellä on tämä "kynttilänjalka" vieläkin. Kansan suussa puhutaan "Lapin vanhimmista". Itse käytän sanontaa seurakunnan vanhimmat. Pääasia, että tiedetään kenestä puhutaan.
Kun kuuntelee ja tarkkailee vanhinten opetusta ja elämää, huomaa mikä hengellinen viisaus heillä onkaan. Kaikki opetus perustuu visusti Raamattuun. Kuitenkin tunnustavat olevansa vajavaisia vaeltajia ja tarvitsevat itsekin anteeksiantoa. Eivät ole itse mielestään mitään kuninkaita seurakunnassa, mutta me pienet ja vähemmin asioista selvillä olevat annamme vanhimmille kunnioituksen siitä, että he jakavat meille "kaikkinaista hyvää" niinkuin Sanassakin sanotaan. Vanhimmat kulkevat saarnamatkoilla vain seurakuntien pyynnöistä. Eri maitten saarnaajat pitävät yhteisesti yhteyttä vanhimpiin ja keskustelevat heidän kanssaan ajankohtaisista asioista.
Ihan tavallisia ihmisiä ovat ja olemme kaikki esikoiset.
Täällä saarnataan samaa Sanaa Raamatusta kuin "vanhimpien seurakunnissakin".
Kertokaapa joku ihan avoimesti - en kysy pilkatakseni vaan kiinnostuksesta - miten oppienne mukaan taivaspaikat jakaantuvat kun lestadiolaisväki on näin mahdottoman eripuraista ja jakaantuu nähtävästi edelleen?
Mikä näistä seuroista on lähinnä luterilaisen kirkon peruskäsityksiä?
Toivottavasti joku uskaltaa vastata! Kysymyksen luulisi olevan tärkeä ennenkaikkea lestadiolaisille itselleen, keskustelun tarvetta tuntuu olevan. Tuomioita jaellaan niin että häijyä tekee, olisiko aika jonkun havahtua huomaamaan ero uskon ja vallankäytön välillä?
...aiheuttaa helposti myös eripuraa - ihmisiä kun ollaan ja fundamentalisteja sen päälle.
Jos ryhmä on tärkeämpi kuin usko, johon suhtautuu ympäripyöreästi pyrkimättäkään soveltamaan Raamattua kovin käytöntöön, vaan asennetta uskoon leimaa suvaitsevainen välinpitämättömyys, ei eripuraakaan synny. Jokainen voi itse tykönänsä miettiä, millä tavalla valvomassa ja miten heränneellä tunnolla. Etttei vain pelkkiä tapakristittyjä, semmoista nukkuvien puoluetta - ja nukkuvathan ovat sopuisia, eivät eripuraisia ensinkään.
Eihän kyse ole välttämättä AINA äärilaitojen hakemisesta! Eikö voi puhua vain suvaitsevaisuudesta, eikä heti lisätä siihen tuota välinpitämättömyyttä.
Kerropa minulle edes yksi asia maailmassa, missä fundamentalismi on johtanut johonkin hyvään? Vain yksi esimerkki miltä tahansa elämänalueelta, olkoon uskontoa, politiikkaa, mitä vain.
Ihmisiä kun ollaan, niin fundamentalismi on kamala ase.
Rukoushuoneet omistaa yhdistys ja paikallisosastot käyttävät niitä ilman vastiketta pelkästään kunnossapitovelvottein.
Siis yhdistyksen hallitus ja vuosittain kokoontuva vuosikokous ovat ratkaisevassa asemassa.
Joitakin pieniä esimerkkejä kai historiassa on, että erilaiset ryhmät olisivat voineet käyttää samaa taloa.
Hajaannuksen jälkeen rukoushuoneet menivät paikkakunnittain suurimmalle ryhmälle, koska toiset vetäytyivät tai tulivat savustetuiksi.
Esimerkkinä yhteiskäytössä olevasta rukoushuoneesta tulee mieleen Helsingin Fredrikinkadun rukoushuone, jota käyttävät Uusheräys ja Rauhan Sana (eli pikkuesikoiset). Rukoushuoneen omistaa Uusheräys ja Rauhan Sana on vuokralla. Seurat ovat eri kellonaikoina, tosin Uusheräys ei taida pitää seuroja joka sunnuntai, olisiko pari kertaa kuussa, Rauhan Sanalla joka sunnuntai.
Norjassa hajosi lyngenlestadiolaisuus neljään osaan 1990-luvulla, ja rukoushuoneet jäivät näistä kahden suurimman ryhmän käyttöön. Jos jollain paikkakunnalla jompikumpi näistä pääsuunnista oli ylivoimaisessa enemmistössä, rukoushuone jäi heille. Mutta jos voimasuhteet olivat tasaväkisemmät, rukoushuone jäi yhteiskäyttöön. Esim. Tromssan rukoushuone on vuorosunnuntain molempien pääsuuntien käytössä, ja aina silloin kun rukoushuone on toisen suunnan käytössä, pitää toinen seurat kirkon tiloissa, ja sitten seuraavana sunnuntaina osat taas vaihtuvat.
Suomalaiskansalliseen tyyliin raha ja omistusoikeus ratkaisevat. Ajattele, miten kävi työväentalojen omistuksen, kun kommunistit ja sosiaalidemokraatit eriyttivät toimintansa!
Vanha yhdistys omistaa. Eroavat eivät todennäköisesti saa edes kynnysmattoa mukaansa...
Näin pidetetään porukka otteessa.
Kiinteistövero on nykyään niin kova juttu, että kannattaisi luopua tiukasta ideologiasta ja sallia monimuotoisempi rukoushuoneen käyttö.
Tietenkin on selvää, ettei pyhitetyssä rakennuksessa mitä tahansa voi olla. Olisi annettava kaikille kynnelle kykeneville mahdollisuus järjestää tilaisuuksia. Kun seinällä olisi selkeä lukujärjestys, jokainen voisi valita, mihin haluaa osallistua. Tällä tavalla voisi löytyä kiinteistöveron maksajia lisää.
Nykyisellä politiikalla monilla paikkakunnilla pienetkin versot nyrhitään puhtaan opin puolustamisen nimissä pois.
Minullapa on salaista tietoa. Esikoislestadiolaisuus ei hajoa lainkaan, ei ole hajonnut ennenkään. Siitä on voinut erota joukkioita, jotka ovat olleet tyytymättömiä ja heistä on ajan mittaan tullut kristityille tuntemattomia metsätokkia.
Niitä kyllä löytyy, jotka iloitsisivat hajaannuksesta. Toivotaan kuitenkin, että hekin saisivat tuntea, että se ilo on vihollisesta ja siitä täytyisi tehdä parannus.
Kun ajattelen ketä tahansa nykyisistä lähetysmiehistä, en voi kuvitella, että joku heistä lähtisi perustamaan jotakin omaa puljua. Mahdoton ajatus tai sitten olen kovin sinisilmäinen.
Kukaan ei saisi sellaista joukkoa koolle, että kannattaisi ryhtyä. Pirstaloituminen estää hajaannuksen, jonkinlainen konsensus jatkuu.
Yksi mies, joidenkin mielissä ½-jumala, olisi voinut saada mukaansa melkoisen joukon. Kyseinen henkilö totesikin noin 10 vuotta sitten, että kun minä lähden, seinät repeää. Ei revennyt, koska Israelin Jumala puuttui peliin ja järjesti asiat omalla tavallaan. Mutta kovaa kipuilua on huomattavissa edelleen joidenkin kohdalla. Uskon, että aika umpeuttaa haavat - voihan niitä arpia jäädä joksikin aikaa.
Kiitos täydellisestä vastauksesta. Isä kyllä pitää omistaan huolen. Elävä usko ei tunne pelkoa, ei erilaisia joukkoja eikä tarvetta spekuloida turhia.
Ainoastaan uskoa, toivoa ja luottamusta siihen, että minäkin saan kuulua Jumalan lasten joukkoon, hänen elävään seurakuntaansa ja kerran pääsen perille taivaan kotiin.
Nostakoon vihollinen kuinka kovat tuulet ja myrskyt tahansa, Kristus -kalliolle rakennettu huone ei järistä taida.
> Minullapa on salaista tietoa.
> Esikoislestadiolaisuus ei hajoa lainkaan
Jep. Voisivatko ihmiset vielä vähän enemmän hötkyillä?
Ootas, mäkin testaan:
"Nykku KOKO kristinuskon hajoaminen ja tuhoutuminen ja räjähtäminen ja ainaski IHAN totaaline tuhoutuminen jajaja näyttää ihan SATAROSENTTISEN varmalt, nii miten käy kaikkien noiden kliffojen pytinkien, siis kirkkoje? Voisko vaik ne sellaset muslimaanit niinku käyttää niit?"
Sepäs oli hauskaa :)
Okei, ja nyt saa aloittaa panikoimaan: "Mitä me sitten tehdään kun kristinuskoa ei enää ole??? Voi ei, me ollaan ihan hukas!!!" ;)
En oikein näe tällä huhulla siipiä. Ääni tosin kuuluu.
Fläpäti fläpäti.
Näin minäkin uskon. Minä uskon, että Taivaan Isä pitää uskovistaan huolen loppuun asti. Vaikka tulisi minkälaisiet koettelemukset seurakunnassakin, se ei pelota. Uskon Jeesuksen ristinkuoleman omaksi voitokseni. Syntini ovat anteeksiannetut. Omatunto ei kalva. Jeesus tulee noutamaan omansa aikojen lopussa. Jos joillakin riittää energiaa eriseuraisuuden rakentamiseen ja omien käsitysten huomioimisen ajamiseen, niin senkuin vaan! Aina on ollut niitä, jotka seuraavat muiden vaellusta ja löytävät vikoja siitä. Taitavat sellaiset olla tuntematta sitä miten elävä seurakunta oikeasti hoitaa pienten karitsojen ja arkojen lampaiden sieluja. Kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta ja siitä, että on kutsunut minutkin elävien todistajien joukkoon!
Mitä prusteita sinulla on uskoosi? Kunhan höyryät.
Taisit kirjoitella toisenkin otsikon alle kovista kokemuksistasi tietyissä porukoissa? Olen juuri sitä mieltä mitä sanoin. Voihan se sinusta tuntua höyryämiseltä, mutta toivoisin, että sinäkin voisit höyrytä samalla tavalla. Ehkä tunnemme samoja tyyppejä joitakin vuosikymmeniä sitten.
Miksi vaikutat vihaiselta? Onko toisen onni toisen harmi?
Oletko käynyt Tuureporinkadulla?
Pysyy suu märkänä
Mä oon usein miettinyt sitä että mihin tilanteeseen nuoret joutuisivat "valitessaan puoliaan". Oma pieni sukuni olisi "lähtevässä" joukossa...mutta monien ystävieni tietäisin jäävän toiselle puolelle.
Miten kävisi amerikan uskovais-ystävä perheilleni?
Olisinko enää tervetullut?Kyllä, kysyn olisinko tervetullut?He seisovat "lapinvanhempien" takana, vastaavathan he kysyttäyessä mihin uskotte: Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen sekä ruotsin lapin vanhempiin......He eivät voisi ymmärtää näkemyksiäni..
Tämä tarkoittaisi riitoja perheitten välille, vihaa, katkeruutta..saavutetaanko sillä mitään?
Haluaako Jumala nähdä joukkonsa hajoavan?
Eikö meidän pitäisi koittaa yhtenäistää porukkaa eikä hajottaa?
Tiedän että on raskasta koittaa taistella mielipiteittensä puolesta, olen nähnyt mitä se tekee "etujoukoissa" kulkeville, mutta eikö ole "rakentavaa" koittaa muuttaa pienin askelin kuin hajottaa koko pesä?
Jeesus sanoi, ettei hän hukannut yhtään niistä, jotka Isä hänelle antoi. Ole siis turvallisella mielellä. Hän hoitaa sinua ja kaltaisiasi. En nyt osaa sitä tarkkaan kuvailla, mutta sinä tulet sitten näkemään johdatuksen, kun se tulee ajankohtaiseksi.
Kaikki tämä sekaannus kertoo Jumalan puhuttelusta. Enemmän pitäisi luottaa Jumalaan ja vähemmän ihmisiin ja perinteeseen. Kun on tarpeeksi kauan rakennettu ihmisten varaan, on Jumalan pakko puuttua asiaan, ettei kaikki hukkaantuisi. Nyt olisi pahinta mitä voi kuvitella, ihmisiin luottava yksimielisyys.
Jeesus kulkee kuitenkin roinan ja roskan keskellä rakenteiden hajottuakin. Siunattua taivasmatkaa sinulle.
Mä oon usein miettinyt sitä että mihin tilanteeseen nuoret joutuisivat "valitessaan puoliaan". Oma pieni sukuni olisi "lähtevässä" joukossa...mutta monien ystävieni tietäisin jäävän toiselle puolelle.
Miten kävisi amerikan uskovais-ystävä perheilleni?
Olisinko enää tervetullut?Kyllä, kysyn olisinko tervetullut?He seisovat "lapinvanhempien" takana, vastaavathan he kysyttäyessä mihin uskotte: Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen sekä ruotsin lapin vanhempiin......He eivät voisi ymmärtää näkemyksiäni..
Tämä tarkoittaisi riitoja perheitten välille, vihaa, katkeruutta..saavutetaanko sillä mitään?
Haluaako Jumala nähdä joukkonsa hajoavan?
Eikö meidän pitäisi koittaa yhtenäistää porukkaa eikä hajottaa?
Tiedän että on raskasta koittaa taistella mielipiteittensä puolesta, olen nähnyt mitä se tekee "etujoukoissa" kulkeville, mutta eikö ole "rakentavaa" koittaa muuttaa pienin askelin kuin hajottaa koko pesä?
haluaa repiä joukot hajalle.
"Oma pieni sukuni olisi "lähtevässä" joukossa...mutta monien ystävieni tietäisin jäävän toiselle puolelle."
Sitähän ei tiedä, mikä joukko lähtee, jos joku ylipäätänsä lähtee...
"Tiedän että on raskasta koittaa taistella mielipiteittensä puolesta, olen nähnyt mitä se tekee "etujoukoissa" kulkeville, mutta eikö ole "rakentavaa" koittaa muuttaa pienin askelin kuin hajottaa koko pesä?"
Ehdottomasti parempi harrastaa hiljaista rakentavaa toimintaa kuin nousta barrikadeille ja polttaa koko kylä. Siinä voi nimittäin jäädä sortuvan talon alle itsekin...
Ymmärrän huolesi. Voit rukoilla Taivaan Isää, että Hän huolehtisi sinusta ja perheestäsi ja pienestä suvustasi. Mutta omasta puolestasi erityisesti rukoile!
Vihollinen tekee kovasti työtään saadakseen rikottua kristittyjen välisen rakkauden.
Oletko jo omasta puolestasi tehnyt joitakin ratkaisuja uskon asioiden suhteen? Ajatteletko kuten vanhempasi ja sukusi? Sinulta Taivaan Isä haluaa vain, että olet kuuliainen ennenkaikkea Hänelle. Kuuntele tarkasti miten saarnaajat opettavat. Voit verrata sitä vanhempiesi ja sukusi elämään. Elävätkö he niinkuin Raamattu opettaa ja kristillisyydessä neuvotaan?!
Joskus nuorella voi olla todella vaikea paikka sellaisessa kodissa, jossa vanhemmat ja kenties sisaruksestkin elävät eri tavoin mitä Pyhä Henki kirkastaa seurakunnalleen.
Raamatun neuvo on se, että ole kuuliainen maallisille vanhemmillesi niissä asioissa, jotka koskevat maallisia asioita. Mutta niissä asioissa, joita Raamattu ja Pyhä Henki kirkastavat, seuraa Pyhän Hengen ääntä.
Rukoilen puolestasi, rakas Nuori.
åååååååå
ennen kuin tipahtaa,vaikka skandaalinnälkäinen mielesi kuinka janoaisikin kunnon kohojuttua, jolla sitten herkutella. liekö syy sitten omassa katkeruudessasi tai kateudessasi, vain sinä tiedät. tietenkin on aina mahdollista, että jonkinlainen fyysinenkin hajaannus tulee (hengelliset eriseurathan ovat aina elävän Jumalan seurakunnan keskellä, Raamattukin siitä todistaa), mutta mitenkään "lähes varmana" asiana sitä ei voida pitää, eikä mielestäni edes todennäköisenä. mutta mietittyää kovasti, mikä henki saa ihmisen hekumoimaan toisen vaikeuksissa ja vielä liioittelemaan niitä...