Vedän puoleeni ongelmatapauksia. Miehet joiden kanssa olen seurustellut ovat aina olleet jollakin lailla hukassa.
En käsitä, mikä siinä on, sillä kaikki nuo miehet olen tavannut niin, että kun olemme kohdanneet ekan kerran, on se on ollut välitöntä huikeaa vetovoimaa molemmin puolin. Ei siis ole pelkästään kysymys siitä, että minä vetäisin puoleeni "reppanoita" vaan he myös vetävät puoleensa minua.
Miehillä on ollut niin alkoholi- kuin huumeongelmaakin, rikollista taustaa ja vaikeita lapsuuksia. Toisaalta on myös aivan tavallisia duunareita normielämällä. Kaikkia on kuitenkin leimannut sitten lopulta joku ammottava tunneaukko, johon he ovat imeneet minua ja minusta kaiken. Lopulta suhteet ovat päättyneet siihen, että olen kyllästynyt suhteiden yksipuolisuuteen; tunteeseen, että vain minä annan. Positiivisten tunnekokemustennälkä näillä miehillä on ollut valtava, ja lopulta sen tyydyttäminen käy todella raskaaksi.
Erikoista on, että tällaisiin suhteisiin ajautuminen ei tapahdu pelkästään parisuhde-elämässä vaan myös työelämässäni (työskentelen koulussa). Vedän puoleeni niitä lapsia, joilla on jonkinlaisia tunne-elämän ongelmia, ja se tapahtuu aivan välittömästi katsekontaktin luotuamme.
Mistä tämä kaikki johtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta olisi tosiaan kiva kuulla muiden ajatuksia asiasta tai samantyyppisistä koemuksista.
Aurinkoista äitienpäivää!!
En käsitä, mikä siinä on, sillä kaikki nuo miehet olen tavannut niin, että kun olemme kohdanneet ekan kerran, on se on ollut välitöntä huikeaa vetovoimaa molemmin puolin. Ei siis ole pelkästään kysymys siitä, että minä vetäisin puoleeni "reppanoita" vaan he myös vetävät puoleensa minua.
Miehillä on ollut niin alkoholi- kuin huumeongelmaakin, rikollista taustaa ja vaikeita lapsuuksia. Toisaalta on myös aivan tavallisia duunareita normielämällä. Kaikkia on kuitenkin leimannut sitten lopulta joku ammottava tunneaukko, johon he ovat imeneet minua ja minusta kaiken. Lopulta suhteet ovat päättyneet siihen, että olen kyllästynyt suhteiden yksipuolisuuteen; tunteeseen, että vain minä annan. Positiivisten tunnekokemustennälkä näillä miehillä on ollut valtava, ja lopulta sen tyydyttäminen käy todella raskaaksi.
Erikoista on, että tällaisiin suhteisiin ajautuminen ei tapahdu pelkästään parisuhde-elämässä vaan myös työelämässäni (työskentelen koulussa). Vedän puoleeni niitä lapsia, joilla on jonkinlaisia tunne-elämän ongelmia, ja se tapahtuu aivan välittömästi katsekontaktin luotuamme.
Mistä tämä kaikki johtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta olisi tosiaan kiva kuulla muiden ajatuksia asiasta tai samantyyppisistä koemuksista.
Aurinkoista äitienpäivää!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla sama ongelma, mutta vedän puoleeni miehiä joilla tunne-elämä on vähän hukassa, eli ovat juuri eronneet tai muuten huono itsetunto eli tunnen että olen vain irtipäästäjä edellisestä suhteesta. Mistähän tämä johtuu, en tiedä.
Tämän piirteen tulen kuitenkin onneksi huomaamaan nopeasti, enkä anna suhteen kehittyä josta voisikin ehkä tulla jotain. Vaadin kuitenkin suhteen alussa huomiota siinä määrin että ei mahdollisuuksia kehittyä jos tunteet ovat muualla tai osoittaa minulta huomiota jota en anna. Miehen kuuluu tehdä minun mielestä rohkeasti aloite suhteen alussa! Näin on näreet !!
Hyvää äitienpäivää !