Mitenhän muilla?

Vedän puoleeni ongelmatapauksia. Miehet joiden kanssa olen seurustellut ovat aina olleet jollakin lailla hukassa.

En käsitä, mikä siinä on, sillä kaikki nuo miehet olen tavannut niin, että kun olemme kohdanneet ekan kerran, on se on ollut välitöntä huikeaa vetovoimaa molemmin puolin. Ei siis ole pelkästään kysymys siitä, että minä vetäisin puoleeni "reppanoita" vaan he myös vetävät puoleensa minua.

Miehillä on ollut niin alkoholi- kuin huumeongelmaakin, rikollista taustaa ja vaikeita lapsuuksia. Toisaalta on myös aivan tavallisia duunareita normielämällä. Kaikkia on kuitenkin leimannut sitten lopulta joku ammottava tunneaukko, johon he ovat imeneet minua ja minusta kaiken. Lopulta suhteet ovat päättyneet siihen, että olen kyllästynyt suhteiden yksipuolisuuteen; tunteeseen, että vain minä annan. Positiivisten tunnekokemustennälkä näillä miehillä on ollut valtava, ja lopulta sen tyydyttäminen käy todella raskaaksi.

Erikoista on, että tällaisiin suhteisiin ajautuminen ei tapahdu pelkästään parisuhde-elämässä vaan myös työelämässäni (työskentelen koulussa). Vedän puoleeni niitä lapsia, joilla on jonkinlaisia tunne-elämän ongelmia, ja se tapahtuu aivan välittömästi katsekontaktin luotuamme.

Mistä tämä kaikki johtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta olisi tosiaan kiva kuulla muiden ajatuksia asiasta tai samantyyppisistä koemuksista.

Aurinkoista äitienpäivää!!