Poikani. En kykene antamaan anteeksi Sinulle sitä aiheuttamaasi tuskaa minkä minulle aiheutit poissaolollasi äitienpäivänä. Vaivauduit kyllä toivottamaan onnittelusi tekstiviestin välityksellä. Silläkö kuittaat äitiyteni tuona päivänä?
Häpeätkö sitä ettet tullut? Siksikö et muille kertonut ettet kohtaisi minua, vai olenko vain itsestäänselvyys Sinulle?
Onhan Sinulla nyt uusi "perhe", siitä olen puolestasi onnellinen. Vaan millainen on se perhe joka tuollaisena päivänä ei lasta omien vanhempien luokse patista,mitkä ovet silloin sen perheen arvot?
En ole surullinen niinkään itseni puolesta. Olen surullinen Sinun puolestasi. Millainen Sinusta on tullutkaan, mitkä ovat arvosi tässä maailmassa, millainen olet tulevana isänä?
Olen vailla sanoja. Kyyneleeni ovat tyhjiin ammennetut vuoksesi. Olen toivonut ja jaksanut elää ne kaikki ajat kanssasi kun väärillä poluilla kuljit, sisuksiisi ammensit myrkkyjä. Niiden tuskaisten aikojen jälkeen luulin seesteisyyden koittavan. Toisin kävi. Nytkö on se aika kun en sua enää tunne? Nytkö kun olet päässyt jaloillesi taas? Tällainenko Sinusta tulikin?
Nyt on minun vuoroni olla heikko. Saan olla, kun et minua enää tarvitse.
Rakkaudella se nainen joka Sinut synnytti ja kasvatti 18-vuotiaaksi asti (eivät siipesi olleet riittävän vahvat silloin, sen me molemmat nyt tiedämme),sen jälkeen kuljit omia polkujasi jotka veivät minne veivät...
Häpeätkö sitä ettet tullut? Siksikö et muille kertonut ettet kohtaisi minua, vai olenko vain itsestäänselvyys Sinulle?
Onhan Sinulla nyt uusi "perhe", siitä olen puolestasi onnellinen. Vaan millainen on se perhe joka tuollaisena päivänä ei lasta omien vanhempien luokse patista,mitkä ovet silloin sen perheen arvot?
En ole surullinen niinkään itseni puolesta. Olen surullinen Sinun puolestasi. Millainen Sinusta on tullutkaan, mitkä ovat arvosi tässä maailmassa, millainen olet tulevana isänä?
Olen vailla sanoja. Kyyneleeni ovat tyhjiin ammennetut vuoksesi. Olen toivonut ja jaksanut elää ne kaikki ajat kanssasi kun väärillä poluilla kuljit, sisuksiisi ammensit myrkkyjä. Niiden tuskaisten aikojen jälkeen luulin seesteisyyden koittavan. Toisin kävi. Nytkö on se aika kun en sua enää tunne? Nytkö kun olet päässyt jaloillesi taas? Tällainenko Sinusta tulikin?
Nyt on minun vuoroni olla heikko. Saan olla, kun et minua enää tarvitse.
Rakkaudella se nainen joka Sinut synnytti ja kasvatti 18-vuotiaaksi asti (eivät siipesi olleet riittävän vahvat silloin, sen me molemmat nyt tiedämme),sen jälkeen kuljit omia polkujasi jotka veivät minne veivät...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Mitä tarkoitit kirjoittaessasi "onhan sinulla nyt uusi perhe"?
Jos poikasi on esimerkiksi vakiintuneessa parisuhteessa, ja vietti äitienpäivän tyttöystävänsä kanssa tyttöystävän vanhempien luona, niin eihän siinä mitään pahaa ole. Itse olin avomieheni kanssa omien vanhempieni luona koko viikonlopun, ja avomieheni lähetti äidilleen vain tekstiviestin äitienpäivänä. Viime vuonna puolestaan olimme hänen äitinsä luona, ja minä soitin omalle äidilleni. Vuorotelleen siis.
Avomieheni paikka on ensisijaisesti minun luonani, ei äitinsä. Aivan sama kuinka vaikeaa äidillä on ollut yksinhuoltajana poikansa kasvattaa.
Kirjoituksestasi paistaa sellainen käsitys, että lapselle oman äidin pitäisi olla aina ensimmäisellä sijalla. Oletko todella sitä mieltä?
Onneksi et ole äitini! Sinä olet päättänyt lapsesi tähän maailmaan synnyttää, hän ei ole voinut siihen vaikuttaa. Poikasi ei ole sinulle mitään velkaa, itsehän sinä hänet halusit.
Tekstiviesti onnittelu on aivan riittävä tapa onnitella äitiä. Hänhän muisti sinua. Olisit tyytyväinen ilman ihme vaatimuksia.
En minäkään käynyt äitini luona, enkä häpeä sitä lainkaan.
Olin töissä, mutta niin oli äitinikin. Illan muutama tunti vietettiin sitten oman perheen parissa omien lapsieni (ja puolison)kanssa. Enkä häpeä minäkään lainkaan. Me teimme jo joitakin vuosia sitten päätöksen, että jokaisessa paikassa emme kyläile, koska koko äitienpäivä meni siihen hommaan. silloin oli mummojakin vielä monta elossa. Pyrimme siis käymään vain niiden "vanhimpien" luona. Muille sitten soiteltiin onnittelut. Sama käytäntö on myöskin isänpäivänä. Meille on tärkeää olla omien lasten kanssa, mutta työt tosiaankin asettavat noita rajoitteita. Mutta äitienpäiväähän voi viettää milloin vain, meilläkin juotiin leivoskahvit jo perjantaina, kun silloin oli minullakin vapaata.
En esitä marttyyria. En tahdo pojaltani liikoja. Vain sen mitä on sovittu. Kyse ei ole siitä onko käynyt anoppilassa vaan kyse on siitä että vaivautuu menemään 1km:n päähän laittamaan minulle viestin mutta ei kerkeä luokseni.
Olen synnyttänyt hänet kyllä ja hän on aina lapseni ja minä aina hänen äitinsä,niitä ei mikään maailmassa muuta. En myöskään oleta enkä halua olla tärkein maailmassa. se ei olisi oikein. Tahdon vain että hän kävisi luonani vuoden minulle tärkeimpänä päivänä jo siksi että hän sen tärkeyden tietää. vaikka vain yhden kerran. Kyse on siitä että olen surullinen puolestaan kun ei ajattele muiden ja tällä kertaa minulle tärkeää asiaa. Vain siitä on kyse,noin selvennykseksi