PÄÄ PENSAASSA - TAKAPUOLI NÄKYVISSÄ
Julkaistu 25.3.2008
Kansalaiskeskusteluun on iskostunut hokema: ”Suomella ei ole turvallisuusvajetta”, ja sille säepari: ”Venäjä ei ole uhka.”
Samaan aikaan Suomi kuitenkin ylläpitää asukaslukuun nähden Euroopan suurinta armeijaa. Suomessa asuu yksi prosentti Euroopan väestöstä, mutta meillä on kymmenen prosenttia maanosan sotavoimasta. Miksi?
Maanpuolustushenki on meillä korkeammalla kuin missään muussa EU-maassa. Kahdeksankymmentä prosenttia nuorista miehistä suorittaa aseellisen palvelun mukisematta, mutta sivarit joutuvat selittelemään.
Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala on juuri käynyt kauppamatkalla rapakon takana. Mihin ihmeeseen tarvitaan kypärätähtäimiä, Hornetteja ja ohjuksia, jos uhkakuvat ovat pelkästään ei-sotilaallisia?
Jokin asetelmassa mättää aivan perusteellisesti.
Jos Suomea ei mikään uhkaa mistään ilmansuunnasta, on tietenkin älytöntä ylläpitää puolustusvoimia ollenkaan. Rahat voisi käyttää paljon järkevämmin.
Onko niin, että norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset tai virolaiset hautovat hyökkäystä Suomeen ja vain politiikan eliitillä on siitä tieto? Ei tietenkään. Eliitti vain leikkii kuurupiiloa kansalaisten kanssa. Eliitti on uskottelevinaan, ettei uhkaa ole, ja kansa on sen uskovinaan.
Keskustelua leimaavat Venäjän pelko, Amerikan vastaisuus, jälkisuomettuminen ja poliittinen laskelmointi. Kansakuntaa ei johdeta edestä vaan äänestäjien takaa, gallupeita vilkuillen.
Kansallinen itsepetos ottaa vauhtia jopa historiaa väärentäen. Sanotaan, että Suomi on tähänkin asti selvinnyt yksin, ilman vieraan apua ja siksi ”liittoutumattomuus” olkoon turvallisuuspoliittinen ratkaisumme tästä eteenkin päin.
Suomi ei olisi 90-vuotias, jos ei se ratkaisevilla hetkillä olisi saanut apua lännestä. Vuonna 1918 Saksasta tullut sotaväenosasto piti Suomen lännessä, ei ”Leninin lahjoittama itsenäisyys”. Stalin suostui keväällä 1940 talvisodan rauhaan, ei jalomielisyyttään, vaan siksi, että hän pelkäsi länsivaltojen sekaantuvan sotaan. Tali-Ihantalan ihme olisi jäänyt toteutumatta kesällä 1944 ilman Saksan aseapua.
Poliittisen historian emeritusprofessori Osmo Jussila kirjoittaa viime syksyn teoksessaan ”Suomen historian suuret myytit” näin: ”Entäpä jos Kremlistä joskus avautuu sellaisia arkistoja, jotka osoittavat, ettei tuota [Paasikiven-Kekkosen] linjaa olisi koskaan tarvittukaan, että myöntyminen saati rähmälleen heittäytyminen oli, ei vain turhaa, vaan myös vahingollista, sillä Suomen asema ja kohtalo oli ratkaistu jo talvisodassa ja jatkosodassa.”
Se nimittäin tiedetään nyt, että Ruotsilla oli silloin – ja on edelleen – kassakaappisopimus Naton kanssa. Jos Suomea olisi kylmän sodan aikana liikaa kurmootettu, Ruotsi olisi virallisestikin liittynyt Natoon.
Siispä pelkkä Naton olemassaolo suojeli Suomea kylmän sodan ajan tehokkaammin kuin ”harjoitettu ulkopolitiikka”. Se suojeli meitä myös yya-sopimukselta, jota markkinoitiin suurena valtioviisautena.
Jos yhdessä päätämme, että Suomi ei enää milloinkaan tarvitse lännen apua eikä Venäjä ole minkäänlainen uhka, niin voimme samantien toteuttaa yleisen aseistariisunnan esimerkiksi muille. Lasse Lehtinen
Julkaistu 25.3.2008
Kansalaiskeskusteluun on iskostunut hokema: ”Suomella ei ole turvallisuusvajetta”, ja sille säepari: ”Venäjä ei ole uhka.”
Samaan aikaan Suomi kuitenkin ylläpitää asukaslukuun nähden Euroopan suurinta armeijaa. Suomessa asuu yksi prosentti Euroopan väestöstä, mutta meillä on kymmenen prosenttia maanosan sotavoimasta. Miksi?
Maanpuolustushenki on meillä korkeammalla kuin missään muussa EU-maassa. Kahdeksankymmentä prosenttia nuorista miehistä suorittaa aseellisen palvelun mukisematta, mutta sivarit joutuvat selittelemään.
Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala on juuri käynyt kauppamatkalla rapakon takana. Mihin ihmeeseen tarvitaan kypärätähtäimiä, Hornetteja ja ohjuksia, jos uhkakuvat ovat pelkästään ei-sotilaallisia?
Jokin asetelmassa mättää aivan perusteellisesti.
Jos Suomea ei mikään uhkaa mistään ilmansuunnasta, on tietenkin älytöntä ylläpitää puolustusvoimia ollenkaan. Rahat voisi käyttää paljon järkevämmin.
Onko niin, että norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset tai virolaiset hautovat hyökkäystä Suomeen ja vain politiikan eliitillä on siitä tieto? Ei tietenkään. Eliitti vain leikkii kuurupiiloa kansalaisten kanssa. Eliitti on uskottelevinaan, ettei uhkaa ole, ja kansa on sen uskovinaan.
Keskustelua leimaavat Venäjän pelko, Amerikan vastaisuus, jälkisuomettuminen ja poliittinen laskelmointi. Kansakuntaa ei johdeta edestä vaan äänestäjien takaa, gallupeita vilkuillen.
Kansallinen itsepetos ottaa vauhtia jopa historiaa väärentäen. Sanotaan, että Suomi on tähänkin asti selvinnyt yksin, ilman vieraan apua ja siksi ”liittoutumattomuus” olkoon turvallisuuspoliittinen ratkaisumme tästä eteenkin päin.
Suomi ei olisi 90-vuotias, jos ei se ratkaisevilla hetkillä olisi saanut apua lännestä. Vuonna 1918 Saksasta tullut sotaväenosasto piti Suomen lännessä, ei ”Leninin lahjoittama itsenäisyys”. Stalin suostui keväällä 1940 talvisodan rauhaan, ei jalomielisyyttään, vaan siksi, että hän pelkäsi länsivaltojen sekaantuvan sotaan. Tali-Ihantalan ihme olisi jäänyt toteutumatta kesällä 1944 ilman Saksan aseapua.
Poliittisen historian emeritusprofessori Osmo Jussila kirjoittaa viime syksyn teoksessaan ”Suomen historian suuret myytit” näin: ”Entäpä jos Kremlistä joskus avautuu sellaisia arkistoja, jotka osoittavat, ettei tuota [Paasikiven-Kekkosen] linjaa olisi koskaan tarvittukaan, että myöntyminen saati rähmälleen heittäytyminen oli, ei vain turhaa, vaan myös vahingollista, sillä Suomen asema ja kohtalo oli ratkaistu jo talvisodassa ja jatkosodassa.”
Se nimittäin tiedetään nyt, että Ruotsilla oli silloin – ja on edelleen – kassakaappisopimus Naton kanssa. Jos Suomea olisi kylmän sodan aikana liikaa kurmootettu, Ruotsi olisi virallisestikin liittynyt Natoon.
Siispä pelkkä Naton olemassaolo suojeli Suomea kylmän sodan ajan tehokkaammin kuin ”harjoitettu ulkopolitiikka”. Se suojeli meitä myös yya-sopimukselta, jota markkinoitiin suurena valtioviisautena.
Jos yhdessä päätämme, että Suomi ei enää milloinkaan tarvitse lännen apua eikä Venäjä ole minkäänlainen uhka, niin voimme samantien toteuttaa yleisen aseistariisunnan esimerkiksi muille. Lasse Lehtinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viimeksi tämä nähtiin Halosen kommentoidessa Berliinissä Häkämiestä, vaikka lupasi edellisenä päivänä olla sellaista tekemättä. Vanhuus ei tule presidentillekään yksinään.
Halonenhan kommentoi, että puolustuspoliittisiset ratkaisut tekee kukin maa itse, eikä Häkämiehen pitäisi mennä opastamaan Ruotsia asiassa - jota Häkämies ei edes tehnyt, kuten tarkkaavaisuuteen taipuvaiset kuuntelijat huomasivat. Tästä pääsemmekin kuitenkin perimmäiseen kysymykseen, mitkä luokitellaan puolustusratkaisuiksi: Halonen ja Tuomioja, ekä muut ulkopolitiikan vaikuttajat kautta aikojen ovat ylistäneet Suomalaista puolueettomuuspolitiikkaa ja itsenäistä puolustusratkaisua mailla ja mannuilla. Halonen joko piuhuu ristiin itsensä kanssa tai sitten voimme todeta joko
A) itsenäinen puolustus ei ole Halosen mielestä puolustusratkaisu
B) Halosen mielestä Suomalaiseen demokratiaan ei kuulu vapaa keskustelu. Eteenkään jos on hänen kanssaan eri mieltä
Eero "Pari pierua ihmisen suuntaan" Heinäluoma, alias Onneton, iso, kaljupäinen,
akkamainen jätkä (s.1955) on Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja,
oppositiojohtaja ja entinen valtiovarainministeri.
Heinäluoman merkittävin poliittinen ansio on, että hän on pari pierua pidempi kuin Matti Vanhanen.
tyhmät luulee olevansa turvassa kun pää on pensaassa ja muu roppa näkyvissa