Mä haluaisin nyt ihan tosissani keskustella asiasta joka vaivaa mua itseäni.Joten sanon nyt kerralla:EI ASIATTOMIA KOMMENTTEJA TAI IVAILUJA,KIITOS!
Joku voi pitää tätä jonain teinitytön humpuukina,mutta mä olen kehittänyt asiasta itselleni todellisen ongelman.En nyt nimittäin ole mikään 14-vee tyttö,joka miettii onko samanlainen kuin muut.En ole siis vielä seksiä harrastanut,ja ko. asia pelottaa ihan sairaasti edelleen,vaikka ikää on 18...joku voi yhä sanoa että olen pentu,mutta haluaisin nyt kuitenkin puhua asiasta.Mulla ei itseasiassa ole seksikokemusta lainkaan,joten se voi tietysti osaltaan vaikuttaa asiaan.En osaa miettiä millaista läheisyys ja seksi todella olisi kumppanin kanssa.Mulla on tällä hetkellä tunne,etten voisi koskaan seksiä harrastaa.En ole mikään vanhoillis-lestadiolainen tai lesbo,joten siitä ei ole kysymys.Mulla ei ole mitään seksiä vastaan.Jokainen harrastakoot milloin ja miten haluaa,mutta itseäni en vain voisi koskaan kuvitella rakastelemassa ketään...en tunne itseäni vähimmässäkään määrin seksikkääksi,johtuu poikien osalta tulleesta ala-aste aikaisesta koulukiusaamisesta.Kiitos vain näille kyseisille tyypeille...Oletan ettei kukaan miespuolinen henkilö edes haluaisi minua,ellei sitten satuttaa.
Musta tuntuu etten koskaan voisi luottaa täysin partneriini;pettääkö hän?En halua koskaan kokea petetyksi tulemista,joten ajattelen että ehkä on helpompaa olla sinkku koko ikänsä...Parisuhde kammoa ei sinänsä ole,vain seksin osalta.Sanat "eka kertaa yleensä sattuu" tuntuvat aika pahoilta.Inhoan kipua ja tuo vain pahentaa seksikammoani.Voisin kai todeta etten ole vielä(kään) valmis seksiin.Olenko koskaan,jää nähtäväksi.Pelkään vain että ellen ole..Sinänsä ajatus rakastavasta,hellästa ja LUOTETTAVASTA miehestä tuntuu mieleiselstä,mutta entä ellen ole kiinnostunut seksistä.Seksitön suhdehan ei toimi,vai?Luin juuri toisella palstalla aiheesta ja kaikki,varsinkin miehet,sanoivat että eipäs onnistu...Että näin.Kiva jos joku jakso lukkee loppuun asti:)Olen todella kiitollinen ystävällisyydestäsi ja välittämisestäsi.
Joku voi pitää tätä jonain teinitytön humpuukina,mutta mä olen kehittänyt asiasta itselleni todellisen ongelman.En nyt nimittäin ole mikään 14-vee tyttö,joka miettii onko samanlainen kuin muut.En ole siis vielä seksiä harrastanut,ja ko. asia pelottaa ihan sairaasti edelleen,vaikka ikää on 18...joku voi yhä sanoa että olen pentu,mutta haluaisin nyt kuitenkin puhua asiasta.Mulla ei itseasiassa ole seksikokemusta lainkaan,joten se voi tietysti osaltaan vaikuttaa asiaan.En osaa miettiä millaista läheisyys ja seksi todella olisi kumppanin kanssa.Mulla on tällä hetkellä tunne,etten voisi koskaan seksiä harrastaa.En ole mikään vanhoillis-lestadiolainen tai lesbo,joten siitä ei ole kysymys.Mulla ei ole mitään seksiä vastaan.Jokainen harrastakoot milloin ja miten haluaa,mutta itseäni en vain voisi koskaan kuvitella rakastelemassa ketään...en tunne itseäni vähimmässäkään määrin seksikkääksi,johtuu poikien osalta tulleesta ala-aste aikaisesta koulukiusaamisesta.Kiitos vain näille kyseisille tyypeille...Oletan ettei kukaan miespuolinen henkilö edes haluaisi minua,ellei sitten satuttaa.
Musta tuntuu etten koskaan voisi luottaa täysin partneriini;pettääkö hän?En halua koskaan kokea petetyksi tulemista,joten ajattelen että ehkä on helpompaa olla sinkku koko ikänsä...Parisuhde kammoa ei sinänsä ole,vain seksin osalta.Sanat "eka kertaa yleensä sattuu" tuntuvat aika pahoilta.Inhoan kipua ja tuo vain pahentaa seksikammoani.Voisin kai todeta etten ole vielä(kään) valmis seksiin.Olenko koskaan,jää nähtäväksi.Pelkään vain että ellen ole..Sinänsä ajatus rakastavasta,hellästa ja LUOTETTAVASTA miehestä tuntuu mieleiselstä,mutta entä ellen ole kiinnostunut seksistä.Seksitön suhdehan ei toimi,vai?Luin juuri toisella palstalla aiheesta ja kaikki,varsinkin miehet,sanoivat että eipäs onnistu...Että näin.Kiva jos joku jakso lukkee loppuun asti:)Olen todella kiitollinen ystävällisyydestäsi ja välittämisestäsi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minulla ei ala seksielämä koskaan....
Halut ovat aika hassuja. Uskon koko sydämestäni, että sinullekin tulee vielä se hetki, kun haluat sitä yhtä miestä koko vartalollasi. Se, ettei sinulla ole pakottavaa tarvetta fyysiseen seksiin ilman tunteita, tuntuu minusta aika normaalilta. Se tulee varmaan vasta ensimmäisen kerran jälkeen, jos silloinkaan.
Ihmissuhteet menevät vähän eri tavalla kuin tällaisilta palstoilta voisi kuvitella. Joskus vielä rakastut, ja sen hellyyden ja rakkauden kautta opit luottamaan siihen toiseen. Ennen tätä seksissä ei ole mitään järkeä. Ei seksiä kannata harrastaa, jos ei oikeasti halua. Ja sen, kun oikeasti haluaa, kyllä huomaa. Jos sitten harrastaa seksiä siten, että oikeasti haluaa, ei se satu tai ainakin oikealle miehelle voi sanoa, jos sattuu. Minun ensimmäinen kertani ei sattunut yhtään, koska olin niin kiihottunut ja sen takia niin märkä, että se tuntui vaan hyvältä.
Ei seksistä kannata ottaa mitään paineita, ainakaan sinun ikäisenäsi. Olen itse 21-vuotias, ja ystäväpiirissäni kovin moni on seurustellut pitkiäkin aikoja ennen seksiä - tai ehkä eksaktimpaa olisi sanoa yhdyntää, periaatteessa jo suuteleminen voidaan laskea seksiksi. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa olimme molemmat sen verran aloittelijoita, vaikkemme ihan kokemattomia, että seurustelimme puoli vuotta ennen yhdyntää. Sinä aikana oppi luottamaan toiseen, tuntemaan itsensä halutuksi ja haluamaan niin paljon, että tuntui, ettei ilman vaan voi olla.
Eikä kaikki ihmiset petä, ei edes kaikki miehet. ;)Jos tutkimusten mukaan joka kolmas on pettänyt, on siinä aina se toinenkin puoli: kaksi kolmasosaa ei ole. On suurempi todennäköisyys osua sellaiseen, joka ei petä. Eikä itseään voi loputtomiin suojella, silloin jää paitsi niistä hyvistä hetkistä. Vaikka poikaystäväni päätyisikin minua pettämään, ei se silti voisi kumota kaikkia niitä hetkiä, kun olen käpertynyt hänen syliinsä ja olemme keskustelleet ja olen tuntenut sen täydellisen kumppanuuden tunteen.
Joup. Toivot ilmeisesti, että ensimmäinen kumppanisi olisi samalla myös seurustelukumppani..? Jos, niin silloin lienee luontevaa, että tilanteet etenevät rauhallisemmin. Ikäisesi pojat (ajatellen itseänikin tossa vaiheessa) ovat helposti aika kärsimättömiä "loppuun menemisen" kanssa. Tärkeä olisi muistaa, että seksiä on paljon muutakin kuin yhdyntä.
luulen, että oikeanlaisessa seurassa kiihottuneisuus ja halukkuus voi kasvaa siihen pisteeseen, että ITSE toivot kokevasi yhteensulautumisen-miehen täyttäen sinut.
Hyväily, masturbointi yhdessä (sekä itseä, että toista), suutelu...kaikki tämä on seksiä, eikä pitäisi sattua.. ;-)
Sitten voi esim hyväillä kalulla häpyhuuliasi, tunnustella toisen herkkiä alueita, kasvatella kiihkoa...
Itsestäni on joskus todella kiihottavaa masturboida toisen vierellä maaten ja suudella toisen hyväillessä minua, tai itseään.
Mielikuvitus ja avoin mieli olisivat hyviä eväitä vuoteeseen mennessä.
Älä unohda tutkia itseäsi seksuaalisesti, nainen, joka tuntee hyvin oman kehonsa nautinnot on otollisempi yhdessä niistä nauttimaan ja jakamaan nautintoa myös toiselle.
Onnea tutkimusretkille ja sopivan kumppanin löytymiselle...
Mä ajattelin joskus ihan samalla tavalla. Ei ihme, että ajattelet noin, jos sinua on kiusattu. Mäkin ajattelin tosi kauan aikaa, ettei kukaan vois ikinä haluta mua, vaikka olenkin melko kaunis, mutta olinkin väärässä. Ja ei se satu, jos todella välittää siitä toisesta ihmisestä ja on rentoutunut. Ihmiset, jotka sanoo, että eka kerta sattui, on luultavasti jännittänyt liikaa. Ei siis kannata tehdä mitään, ellei ole ihan varma. Silloin ei jännitä eikä se sitten luultavasti satu. Vaikken tunnekaan sinua, niin kirjoituksesi perusteella vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka ei jää yksin ja joka kyllä joku päivä harrastaa kivutonta seksiä, koska niin minullekin kävi...
No mul o vähä sama stoori ku täl kuka tän aiheen o alottanu.. eli entine koulukiusattu.siks ujo jätkäseuras.puhun tietty jos pakko mut harvemmi on.. ja sit toi sexi.. en digga suihinotosta.pelkä alkuneste o jo pahaa.. ja sit mä oon semmone etten osaa oike emiehlle mitn tehä.ku käsi väsyy runkatessa.. ja sit tykkään olla al ns.alistettuna mut tietty mä sanon mistä en pidä... eli ns. en oo sujut sexin kans(pelko) ja enkä itteni kans ku en tiiä mitä haluun.. ja se kelle mä neitsyyteni annan ni haluun et se o vakkarisuhtees mun kaa..
Halusin kiittää teitä kaikkia ymmärtäväisistä vastauksistanne!Oli mukavaa lukea kannustavia ja lohduttavia kommentteja joidenkin pilkkausten sijaan.(Sellaistakin täällä nähtävästi voi saada osakseen..)Onnistuitte piristämään päivääni:)
kiitos!!
kuvaiksen annoit nuoren ihmisen aidosta peloista ja kyselyistä. Kaikki normaalia, mutta tutkimusten mukaan läheisuuskin kannattaa aloittaa aakkosista. Eli: puhuen kymmeniä tunteja>
sit voi olla jo valmiouksia kävelemiseen rinnan>ja käsi kadessä. Seksi on 90% muuta kuin yhdyntää. Myös aikaa kantsii varata asioiden kehittymiselle. Itse kuljin "pitkän tien" eli 2 v ennenkuin menin naimisiin. Ja vasta silloin hitaasti yhdyntään.---Itämaissa väki nauttii hi-
taasta etenemisestä, meillä on heti kaikki-kulttuuri pilannut kaiken!