Ikäväkseni olen huomannut, että uskovaiset kotiäidit arvostavat vain kotiäitiyttä ja jopa pitävät pahana sitä, että ison perheen äiti käy töissä ja lapset ovat päiväkodissa.
Olen monta kertaa tässä vuosien saatossa saanut rivien välistä kuulla sitä, että kuinka tärkeää on, että äiti on kotona ja pitää taloutta pystyssä. Päiväkodissa kuulemma oppii niin paljon maailmallista ja lapsista ei kehity niin hyviä kuin kotona kasvatetuista. Minulta on kysytty moneen kertaan, että miten voit käydä töissä ja jättää pienet lapset aamuisin päiväkotiin heitteille. Etkö tunne huonoa omaatuntoa tästä ja miten voit kasvattaa lapsista hyviä ihmisiä tuolla tavoin.
Miltä teistä kotiäideistä tuntuu jos me työssäkäyvät äidit alamme teiltä kyselemää, että miten te voitte olla päivästä toiseen kotona lasten kanssa ja miten lapsenne kehittyy muitten tavoin kun eivät pääse muiden lasten seuraan ja oppiin päiväkotiin? Mitä sisältöä teidän elämässänne on neljän seinän sisällä?
Hyväksykää se, että meitä äitejä on erilaisia. Toiset arvostavat työssäkäyntiä, uraa ja haasteita ihmisten parissa. Toiset tykkäävät olla lasten kanssa kotona, seurata heidän kasvamistaan ja pitää kotia pystyssä.
Molemmat "tehtävät" ovat yhtä tärkeitä ja kumpaakaan ei tule aliarvioida. Välillä vaan tuntuu, että pitääkö minun jäädä kotiin kun viikottain saa kuulla "keskustelua" työssä käynnistä. Koittakaa kotiäidit suvaita, että osa meistä haluaa elää toisenlaista elämää... kouluttautua ja luoda uraa työelämässä... Älkää tuomitko meitä meidän valinnoistamme.
Olen monta kertaa tässä vuosien saatossa saanut rivien välistä kuulla sitä, että kuinka tärkeää on, että äiti on kotona ja pitää taloutta pystyssä. Päiväkodissa kuulemma oppii niin paljon maailmallista ja lapsista ei kehity niin hyviä kuin kotona kasvatetuista. Minulta on kysytty moneen kertaan, että miten voit käydä töissä ja jättää pienet lapset aamuisin päiväkotiin heitteille. Etkö tunne huonoa omaatuntoa tästä ja miten voit kasvattaa lapsista hyviä ihmisiä tuolla tavoin.
Miltä teistä kotiäideistä tuntuu jos me työssäkäyvät äidit alamme teiltä kyselemää, että miten te voitte olla päivästä toiseen kotona lasten kanssa ja miten lapsenne kehittyy muitten tavoin kun eivät pääse muiden lasten seuraan ja oppiin päiväkotiin? Mitä sisältöä teidän elämässänne on neljän seinän sisällä?
Hyväksykää se, että meitä äitejä on erilaisia. Toiset arvostavat työssäkäyntiä, uraa ja haasteita ihmisten parissa. Toiset tykkäävät olla lasten kanssa kotona, seurata heidän kasvamistaan ja pitää kotia pystyssä.
Molemmat "tehtävät" ovat yhtä tärkeitä ja kumpaakaan ei tule aliarvioida. Välillä vaan tuntuu, että pitääkö minun jäädä kotiin kun viikottain saa kuulla "keskustelua" työssä käynnistä. Koittakaa kotiäidit suvaita, että osa meistä haluaa elää toisenlaista elämää... kouluttautua ja luoda uraa työelämässä... Älkää tuomitko meitä meidän valinnoistamme.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Veikkaan, että kukaan vl-äiti ei voi käydä töissä jos ei käytä ehkäisyä.
Eli siis ne jotka käy töissä käyttää myös ehkäisyä ja täten muut ovat närkästyneitä että käytät ehkäisyä.
Se on vain "piilotettu" tuohon muotoon.
Muuten mun mielestä naisella on täysi oikeus valita uran tekeminen.
Tuohan minulta unohtuikin :)
Kun meille kolmannen ja neljännen lapsen välillä tuli kolmen vuoden tauko, niin muutamaan kertaan kuulin selän takaa epäilyn, että veikö ura minut mukanani ja lasten tulo on nyt loppu. Ei kovin mukavaa kuultavaa hyvienkin perhetuttujen suulta.
Ikäväksesi minun täytyy todeta, että ehkäisyä emme ole käyttäneet koskaan. Sitä voi muutenkin harrastaa töissäkäyntiä.
Toivon mukaan et itse ole kotiäiti? :(
Tällä hetkellä siis perheessämme viisi lasta ja toivottavasti lisää vielä siunataan...
lapset saa kasvaa kotona tutun ja turvallisen äidin hoidossa. Kaikki nää lasten ja nuorten ongelmat ja oirehtimiset ovat seurausta siitä, että heillä on ollut laitoslapsuus. Tarhatäti ei voi antaa samaa kuin oma äiti. Jos joku valitsee tai joutuu valitsemaan lapsilleen laitoslapsuuden, vapaus vallitkoon. Nämäkin on arvo- ja valintakysymyksiä. Toiset käy töissä, että saa maksettua kesämökin, toisille riittää, että lapset saa kasvaa kotona.
Tässä heti näette rakkaat ystävät hyvän elävän esimerkin mistä ensimmäisessä viestissä kerroin :(
Oletko huomannut, että päivässä on 24 tuntia josta lapsemme ovat 6 hoidossa... viikossa 7 päivää joista he ovat 5 hoidossa... sekä pitkä lomat... Laske montako tuntia vuodessa jää aikaa rakkaille lapsille?
ps. Ihan omasta tahdostamme lapsemme ovat päässeet tarhaan ja kesämökki on ollut meillä on ennen töihin menoani :)
Oletko koskaan vieraillut päiväkodissa?Haluaisitko sinäkin päästä joskus kotoa lasten keskeltä vapauteen? Voisi olla lapsillesi elämys viettää aikaa muiden "ikäistensä" kanssa muualla kuin siskon perheen luona tai kotona neljän seinän sisällä. Tekstisi vaikuttaa siltä, että uskomisesi ei ole vahvalla pohjalla. Kotikin voi olla ankara laitos lapsilleen.
En ole kotiäiti vaan 30-vuotias lapseton sinkku.
Sä olet ihan täysin oikeassa siinä, että äidillä on oikeus mennä töihin ja viedä lapset päiväkotiin. Kuka sen sanoo, että on kauheeta kun lapset on päiväkodissa. Herranen aika, niin olin minäkin ja tykkäsin siitä! Meilläpäin äitsykkä päätti mennä töihin yhdeksän lapsen jälkeen ja eikun koko porukka päiväkotiin! Ja ylpeä olen äidistäni.
Lisäksi inhoan sellaista ajattelua että lapset pitää muka eristää olemaan vaan toisten vl-lasten kanssa. Päiväkodissa lapset voi oppia monikulttuurisuutta ja muitakin hyviä juttuja, mikä on mun mielestä todella hyvä.
pitävät monet kotiäiteinä. Et olisi mennyt naimisiin alaikäisena vaan hankkinut kunnon ammatin ja ollut työelämässä jonkin aikaa ennen synnytystoiminnan käynnistämistä, niin kaipaisit muutakin kuin vauvankakkaa käteesi.
jolle vastasit vaan kirjoitan sivusta seuranneena.
Jo se on sitten kumma kun naista joka jää hoitamaan kotiin omaa lasta ei arvosteta, mutta kas kummaa...kun vien lapseni päiväkotiin ja tuon työn tekee joku muu se onkin ykskaks ihan oikea ammatti. Herätkää jo! Minä arvostan äitiäni että hän on pessyt kakat pyllystäni kun olen ollut pieni. Ei hän varmaan kakkaa ole kaivannut käteensä, mutta pestävähän se on. Rakkaudesta lapseen.
kukaan perheen äiti eo ole laiska. Mielestäni laiskuutta on paremminkin käydä "vain" töissä ja ei haluta vielä lapsia kun ei ole oikea aika vielä hankkia lapsia. Näkökulma laiskuuteen tämäkin.
paikka lapselle kuin laitos. Teit tämän aloituksenkin sen takia, että yrität vaimentaa sisällä olevaa ääntä, joka soimaa sinua siitä, ettet hoida itse lapsiasi. Vanhuksellekin on kuulemma paras paikka oma koti, ja siitä näkee jopa mainoksia, muttei lasten kohdalla ole näin. Hoitakaa lapsenne minun puolesta vaikka missä, mutta älkää väittäkö, että lapsi tarvitsee kehittyäkseen päiväkodin.
Ikävää että viestisi ei pidä paikkansa. Varsinkin väite etten hoida itse lapsiani...
Jos minun sisälläni soimaisi niin samana päivänä jäisin lasten kanssa kotiin. Ei meillä rahasta ole kiinni minun töissäkäyntini. Minulla on arkipäivisin kuusi tuntia aikaa hoitaa lapsia heidän hereillä ollessaan, viikonloput ja lomat. Tarkoittaako tuo sitä, että en hoida lapsiani itse? Tai mieheni? Mihin perustat väitteesi? Onko jossain väitetty, että lapsi tarvitsee kehittyäkseen päiväkodin? Huvittaa, että vedit noin herneen nenääsi siitä, että jotkut ison perheen äidit käyvät töissä ja heidän lapsensa kehittyvät päiväkodissa :) Meillä lapset kehittyvät kotona ja päiväkodissa :) Kotona ovat oppineet lukemaan ja laskemaan ennen esikoulun alkua... Sen verran meillä mieheni kanssa on ollut lapsillemme aikaa vaikka olemmekin töissä päivät... Sen verran aikaa, että ehdimme käydä myös metsäretkillä, uimassa, huvipuistoissa, matkoilla, mökillä ja olla vain kotona perheen kesken. Lapsemme ja me vanhemmat olemme onnellisia tästä kaikesta.
Ikävikseni olen huomannut lähipiirissä, että jos on viisikin alle kouluikäistä lasta, niin välttämättä kaikille lapsille ei juurikaan jää aikaa... jopa vähemmän mitä minulle kun käyn töissä :) Muista... edelleenkään en väitä etteikö kotona kehity tai että päiväkodissa aina kehittyisi enemmän kuin kotona, jne...
Juttuni sai alkunsa siitä, että hyvin useat kotiäidit eivät arvosta työssäkäyntiä ja monesti myös tämän keskusteluissaan ääneen esittävät... Viimeksi tällainen keskutelu käytiin ry:llä seurojen väliajalla. Onko se sinun mielestä kovin rakentavaa?
Hei.
Monet kotonahoidettavat lapset käyvät kerhoissa 2-3 krt viikossa. Sekin voi mainiosti riittää " virikkeeksi". Saa askarrella, laulaa, leikkiä, olla kerho-opettajien kanssa ja samalla opetella ryhmässä oloa.
Varmaan aika harva kotiäidin yli 3.v.lapsi on AINA kotona.
Enemmänkin tässä on ollut kyse siitä, että päiväkotia käyvät lapset ja heidän työssäkäyvä äitinsä olisivat huonompia kuin kotona olevat. Että päiväkodissa on taitamattomia hoitajia ja huono kasvualusta lapsille. Ja että töissäkäyvät äidit hylkäävät lapsensa. Tämä on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta sama kanta "tiettyjen" kotiäitien keskuudessa.
Miksi ei muka voisi käydä töissä ilman ehkäisyä??
Se on vaan järjestelykysymys ja onnistuu kyllä, jos vaan mies suostuu tekemään muutakin kuin vaan makaamaan soffalla!
Nimim. viisi lasta (lyhyillä väleillä) ja työkokemusta kertynyt katkeamatta (ts. ei hoitovapaalla ollenkaan)
arka, viestisi sisltö on jotenkin puollustelevainen. En halua asetella vastakkain tällaisia asioita, jokainen elämäntilanne vaatii omat ratkaisunsa, ja ratkaisuista seuraa sitten tiettyjä asioita. Olen vaan jotenkin vakuuttunut siitä, että pienen lapsen kehitykselle on korvaamattoman tärkeä se tunne, että rakastava isä tai äiti on läsnä nimenomaan arjen keskellä, ottamassa syliin, että on nimenomaan läsnä. Päiväkodin virikkeellisyydet ja sosialistavat vaikutukset ovat arvoasteikossani kaukana tästä tosiasiasta.
ja vein lapseni hoitoon aamuisin, kaipasin sitä vauvankakkaa käteeni aivan sairaasti, ja niinpä sitten annoin pitkät sille 'vapaudelle' ja jäin kotiäidiksi ja ajattelin että ähäkutti!
kotona, joten voit valita. Onneksi me muut jaksamme käydä töissä että teille riittää rahaa kotiin maksettavaksi.
itsensä kipeiksi SINUN kullannuppujesi päiväkotipaikasta. Kannattais hieman perehtyä eri hoitopaikkojen kustannuksiin, ennenkuin päästelet sammakoita suustas.
Tarkoitatko, että lapsi kehittyy paremmin kun on kotona?
Olin viiden ensimmäisen lapsen kanssa kotona ja nyt kolmen viimeisimmän aikana olen mennyt aina äitiysloman jälkeen töihin ja muksut päiväkotiin.
Ihan samanlaisia, yhtä rakastavia ja yhtä kehittyneitä lapsia tulee niin kotoa kuin päiväkodista. Sitä ehtii rakastaa, pitää sylissä ja hoivata lapsia vielä töiden jälkeenkin.
Itsekin sain aika kovaa palautetta kun viimein lähdin töihin ja vein lapsia päiväkotiin. Ihmettelin suuresti, että eikö jokainen saa tehdä itse omia valintojaan ja tarviiko kaikesta arvostella ja varsinkin se, että pitääkö puhua asioista selän takana.
Nämä palautteen antajat ja selän takana puhujat ovat pääasiassa äitejä jotka eivät ole olleet työelämässä, eikä heillä ole kokemusta päiväkodeista, perhepäivähoidoista tai hoitajista muuta kuin naapureilta ja tutuilta kuultuna. Tai sitten niitä jotka eivät oikeasti kykene työelämään. Olihan tässäkin ketjussa viesti, jossa kerrottiin työelämän kiireydestä, yms, yms.
Kyllä on ihana aamulla katsoa kun vie alle kaksivuotiasta päiväkotiin ja hän juosten kirmaa hoitotädin syliin halaamaan häntä. Tietenkin vielä ihanampaa on mennä iltapäivällä hakemaan lapsia jotka samaan tapaan juoksevat syliin suukottamanaan äitiä tai isiä.
Eli ole sinäkin huoleti niiden lasten kehityksestä jotka käyvät päiväkotia. Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus ja voin vakuuttaa sinulle, että yhtä ihania lapsia ovat kotona ja päiväkodissa olleet. Päiväkodista sen verran plussaa, että kaksi lapsistani ovat oppineet suhteellisen paljon englannin kieltä siellä.
palkastani maksettavat verot kyllä kattavat hyvinkin lasteni päivähoitomaksut. Se ei ole kovin vaikea
päiväkodissa varmaan paremmin kuin monessa yksityiskodissa. Ei siitä olekkaan kysymys. Olen sen verran kotipsykologi, että uskon, että jotain tapahtuu silloin, kun lapsi eroteetaan äidistään ja hän saa kokea hylkäämiskokemuksen toisensa jälkeen. Toiset lapset tottuu tähän ja alkavat pitää sitä normaalina, toiset eivät totu, ja huutavat päivä päivän perään äitinsä jälkeen. Itselläni on ollut tällainen kokemus ja koen vieläkin syyllisyyttä siitä, että vein lapseni päiväkotiin, vaikkakin harvakseltaan. En ole muuten vl, ihan tiedoksi vaan.
puolet on jo työelämässä, maksavat sinunkin vanhuuden hoivaasi ,niinkuin minunkin , aikanaan.
kuluttamaan monisatakertaisesti sen, mikä kävivät veroja maksamassa... Onnea.
Katsotaan kuinka kauan teillä riittää jaettavaa... Oletko suorittanut peruskoulun matematiikan?
omien lastemme hoitopaikat, mutta jos vaihtoehto on jäädä kotiin elätiksi, on työn tekemisestä yhteiskunnalle enemmän hyötyä...
Mutta lapsihan nimenomaan oppii, että vaikka äiti hänet jättää vieraan hoidettavaksi, niin hän ei nimenomaan hylkää tätä lasta, sillä lapsi haetaan aina hoidosta kotiin äidin ja isän luo, jossa häntä rakastetaan ja hoivataan.
Vai kokeeko lapsi mielestäsi hylkäämiskokemuksen silloinkin kun jää kotona yksin huoneeseen kun äiti poistuu huoneesta? Mitä oikein tarkoitat?
Itsellä on muuten kokemusta sellaisesta vl-lapsuudesta, jossa lapsia tuli niin tiuhaan että saimme aina äidin suusta kuulla, kun hän ei olisi halunnut yhtään lasta, aina oli naama irvistyksellä kun vanhemmat lapset hakivat häneltä huomiota. Kuulimme että olemme aina hänen tiellään, että menkää pois siitä jaloista pyörimästä! Suurimman osan aikaa äitimme vain itki ja huusi, että hän sekoaa tähän paikkaan, ei jaksa enää. Olen sitä mieltä, että meidän olisi ollut parempi olla siellä päiväkodissa jossa olisi ollut vähän normaalimpaa elämää!
Meillä lähdetään jokaikinen arkiaamu päiväkotiin, ei lapset siitä mitää traumoja saa vaan haluavat tavata kaverinsa ja päästä leikkimään. Enemmän siellä on virikkeitä ja aktiviteetteja kuin kotona.
Joskus on toki loppuviikosta lapsetkin väsyneitä viikkorutiineihin, mutta sitten tulee taas viikonloppu ja ollaan koko perhe yhdessä. Mitään syyllisyyttä en todellakaan tunne siitä, että kaikki lapsemme ovat olleet hoidossa päiväkodissa josta sitten siirtyneet eskarin kautta kouluun samassa ryhmässä.
T: viiden lapsen isä
hoitamaan lapsia, jotka vain suinkin kykenevät.
Turha tuottaminen ja kulutus pois ja tilalle yksinkertaista ja ihmisläheistä elämää.
Tämä nykyinen elämänmuoto on ekologisesti aivan kestämätön, ja tämän hulluuden maksajina ovat juuri meidän jälkeläisemme.
Kuinka nämä sinun arvosi sopivat vl-arvojen kanssa yhteen?
Ei lapselta sitä koskaan kysytä, haluaako hoitoa kotona vai päiväkodissa. Päiväkodista on tullut monelle toinen ja varmaan pysyväisempi koti. Lapsi sopeutuu pakon edessä vaikka mihin, hän ei kyseenalaista vanhempiaan. Siksi vanhempien tehtävä on ajatella, mikä on lapselle paras. En voi koskaan ymmärtää tätä, että näitä vaihtoehtoja edes verrataan toisiinsa; missään muualla maailmassa ei ole näin lapsiansa hyljeksivää kansaa kuin Suomessa.
vanhempi tietää, ettei hän hylkää, mutta lapsi tietää vain sen, että rakas tuttu vanhempi katoaa kohta moneksi tunniksi. Kotona vanhempi on tavoitettavissa, vaikkei olisikaan koko ajan silmien alla. Kokemuksessi osoittaa sen että vl:ien joukossa on monensorttista sakkia, on lapsirakasta ja vähemmän lapsirakasta. Ei minullakaan vanhempiini olleet mitkaan pusi-pusi välit, mutta turvallinen olo oli silti ja olen siitä kiitollinen vanhemmilleni.
muuhun kuin lastesi päiväkodin kustannuksiin. Niillä rahoilla pitäisi rahoittaa paaaljon paaaaljon muutakin. Sittenhän kotona lapsensa hoitavat maksavat kirkkaasti veroissa omat kotihoidontukensa, koska mies käy varmaan töissä ja maksaa veroja.
hyvin tavallista, että äiti hoitaa lapsensa kotona, ja hyvinhän noilla sakeanneilla näyttää taloudellisesti pyyhkivän, miksei Suomessa.
No en nyt sanois, että ei missään...
Mutta, tutkimuksissa on todettu että suomalaislapset voivat hitusen huonommin kuin pohjoismaalaiset toverinsa. Lisäksi tutkimuksissa on todettu että päivähoito saattaa olla lapselle jopa parempi vaihtoehto kuin kotihoito.
Lisäksi se, että äiti on kotona ei vielä takaa mitään.
Vl-lapsille tosin suosittelisin päiväkotia muita useammin, jotta saa vähän monikulttuurista kasvatusta.
koska en ole vl. Vl:t ovat noine arvoineen jo ajastaan jäljessä.
Teillähän on hyvin asiat, kun ei lastenkaan tarvitse tuon pidempiä päiviä olla päivähoidossa! Kuusi tuntia päivässä voi olla aika hyvä lapsille. Saavat siellä päivähoidossa kavereita ja pääsevät näkemään vähän muutakin kuin kotielämää. Paljon on niitäkin lapsia, jotka joutuvat olemaan hoidossa kellon ympäri ja se on heille rankkaa! Ehkä juuri siksikin monet pitävät kotiäitiyttä paljon parempana vaihtoehtona? Kun on totuttu ajattelemaan aikaisia ylösnousuja, kipeinä tarhaan menemisiä, pitkiä päiviä jne. Ei aina muisteta, että eri perheissä on niin erilaisia tilanteita. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Sinä ilmeisesti viihdyt työssäsi? Tulet sitten sieltä tyytyväisenä ja hyvillä mielin kotiin ja jaksat sitten iloisena touhuta lastesi kanssa. Jos niin on, niin älä anna muiden ihmisten mielipiteiden häiritä itseäsi. Onhan se tyytyväinen äiti ja vaimo parempi, kuin kiukkuinen ja tympääntynyt riivinrauta.
Ymmärräthän silti niitäkin, jotka pitävät kotiäitiyttä parempana? Heillä on ehkä huonompia kokemuksia hoitopaikoista kuin sinulla ja parempia kokemuksia kotiäitiydestä.
T: Tiinaliina
Meillä lapsia rakastetaan sydämemme pohjasta. Hae apua.
IT- alalla toimivat miehetkin...Ja rakennusalan ammattilaiset..??? En usko, että malttavat kottiin jäähä, velat painaa päälle !!
Vaikka kuinka paljon mies paiskii töitä, ei hän ehdi veroja maksamaan edes oman perheensä tarpeiksi -saati sitten minun (tai kenenkään) vanhuuteni turvaksi..
Matematiikka vaikeaa?
Haluatko oikeasti nyrkin ja hellan väliin ilman "omaa rahaa"? Miksi haluat?
mitenkään kata kotona oleilevan 10-15 -henkisen perheensä kustannuksia. Kannattaa laskea ennen kuin väittää perättömiä..
neljäkin lasta on päivähoidossa kodin ulkopuolella niin se se vasta maksaa. kotihoito on halvinta!! Jos perheemme olisi perhekoti, jossa olisi tämän verran lapsia, meillä olisi töissä monta ulkopuolista työntekijää minun ja mieheni lisäksi. Joten kotiäiti ei "oleile" kotona. Hän hoitaa lapsia ja kotia kotona. Ja hurjat murrosikäiset päälle. Tervetuloa seurammaan kun "oleilen" kotosalla. Voit yllättyä. Helppohan minulla nyt on kun ei ole edes vauva-ikäistä talossa. Nyt on helppo ja silti ei ole tarvinnut miettiä että mitähän tekis. En ole edellisen viestin kirjoittaja, mutta vastaan sivusta seuranneena.
että kotiäiti olisi "hellan ja nyrkin välissä ilman omaa rahaa"? Oletpa vanhanaikainen!
Ei meillä ainakaan ole mitään nyrkkiä näkynyt, tai jos on, se on minun nyrkinheristelyäni, kun olen se räiskyvämpi luonne.
Rahat ovat yhteiset, koska kumpikin antaa perheen eteen sen oman panoksensa.
Kotiäiti on oma herransa, tai valtiattarensa, aivan toisella tavalla kuin kovan työelämän oravanpyörässä ravaava sisarensa.
Vaikka suurperheen vanhempien mittava tupakointi vahingoittaakin perheen hyvinvointia, niin hyvää siinä on se, että tupakan hinnasta valtaosa on veroa.
VL-tupakkavanhemmat ovat veron maksamisessa kunkkuja!
vl-äidit saavat heidän merorahoillaan olla koko ikänsä kotona...
Onnea oi verratonta.
niin sillä maksetaan jo meidän 17-lapsisen kotona olevan perheen kahden vanhimman lapsen lapsilisät! Mitä vielä valitat? Joudutte siis maksamaan kuukausittain VAIN viidentoista nuorimman lapsen lapsilisät kotihoidon tuet äitiyspäivärahat muut avustukset.
Niillä ostamme kesäksi uuden asuntoauton suviseuroihin, että pääsemme parempien uskovaisten alueelle.
tuhotaan maailmaa oikein urakalla, rakennetaan ja tuetaan turhaa ja vahingollista.
Kotiäidit tekevät tärkeintä työtä mitä maailmassa on, hoitavat ja kasvattavat lapsia. Mietipä, olisitko nyt siinä netin ääressä, jos kukaan ei olisi sinua hoitanut.
Kaikkien jonninjoutavassa työssä kulkevien äitien pitäisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, niin saataisiin tämä maailma vähän järkevämmälle mallille.
Jokainen itsekäs äiti (alle kymmenen lasta), joutaisi vaikka kuolla pois. Mitä hyötyä niistä kenellekään on?
Mitä tekemistä tuolla on kotiäitiyden tai työssäkäymisen kanssa?
Kukaan ei ole tässä puhunut lasten lukumäärästä mitään.
Todellinen harvinaisuus siis...
lasten lukumäärästä mitään.
Oletko muuten se häiriköijä täällä, kun ei tunnu olevan mitään varsinaista asiaa?
Ovatko vuodet kotona tylsistyttäneet noin paljon?
Kyllä meidän vl:ien joukossa on niitäkin, jotka ovat sitä mieltä, ettei lukioon kannata mennä. Ne ovat jokaisen ihmisen omia mielipiteitä, eikä niitä saa rinnastaa uskoon. Ei tuo kantasi ole todellakaan mikään kaikkien vl:ien kanta. Jokaisella on oma sellainen.
Monissa euroopan maissa kotiäityis on ihan eri tavalla arvostettua kuin suomessa. Kotiäitiys ei tuota rahaa, joten nykyään sitä on helppo pitää halveksittavana. Sellaista lapsireservaatti toimintaa minä kuitenkin kritisoin, missä lapsi viedään tyylii aamu kahdeksalta päiväkotiin ja haetaan ilta kuudelta. Parin tunnin päästä siitä pitäisi olla jo nukkumassa. En usko, että tällainen toiminta luo lapsen ja vanhempien välille välttämättä parasta mahdollista sidettä. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen Lapsi, päiväkoti ja venhempi ovat yksilöitä. Näin ollen mitään tiukkaa kaavaa ei voi keksiä, miten asia toteutettaisiin.
asiaa voi tai kannate katella vain yhdestä näkövinkkelistä, niinku ei tätäkään...
Pääasia liene tässä asiassa se et LAPSI VOI HYVIN. Joissakin perheissä se tarkoittaa sitä et äiti on kotona ja joissakin sitä et äiti käy töissä kodin ulkopuolella.
En ole havainnut meikäläisyydessä sellaista ilmapiiriä, etteikö äiti olis yhtä hyvä äiti myös työssäkäyvänä...no, mielipiteitä mahtuu suuntaan jos toiseenkin.
Jos mun ois mahdollista olla vielä kotona (taloudelliset syyt pakottaa töihin kodin ulkpuol), oisin riemumielin. Syy; mul on töissä niin ikävä pikkusia. Voi että mun on monesti haikeeta viedä ne päiväkotiin, ihan hirveen vaikeeta.
Toisaalta sitä asiaa vaikeuttaa ystävieni kertomukset päiväkodeista, joissa he työskentelevät. Tuntuu siltä et vähintään puolet hoitajista tekee työtänsä vastentahtoisesti ja sillä periaatteella et "kun nyt ei muuta työtä ole, niin teenpä tätä". Kyllähän lapset aistivat sellaisen ilmapiirin.
Mutta; on hyviäkin päiväkoteja! Ja hyviä hoitajia, jotka tekevät työtänsä sydämellään!
Mul on nykysellään työkaveri, joka on aiemmin työskennellyt tosi pitkään päiväkodeissa. Hänen kertomuksensa ovat vielä pahempia, mitä ystävieni. Ajautuukohan lastenhoitoalalle sellaisia persoonia, jotka oikeasti passaisivat ihan muuhun työhön, mutta eivät ole syystä taikka toisesta onnistuneet pääsemään sinne?
Työkaverini kertoi yhdestäkin lastenhoitajasta, joka oli sanonut hänelle et "inhoan lapsia, en halusisi ikinä hoitaa heitä". Työkaverini oli sanonut hänelle et "vaihda ihmeessä alaa, sehän on huono asia lapsille jos hoidat heitä tuolla asenteella".
Sit on niitä hoitajia, jotka eivät tykkää pestä esim lapsen kakkoja poies. He keksivät aina muuta tekemistä jos joku lapsista alkaa 'haiskahtaan'. Ei kiva. Meidän lasten päiväkodissa, yks hoitaja sanoi et "silloin kun mietin, mitä alaa alan opiskeleen mul oli kaks vaihtoehtoo; vanhusten ja lastenhoito, valitsin lastenhoidon, koska ajattelin et lasten pyllyjä nyt pystyn just ja just pesemään, mutta vanhusten (ilmeilyä); uhhuh!" Ja ajattele; tämmönen nainen hoitaa lapsiani. Ok, mut kyl must tuntuu et hän hoitaa silti ihan hyvin lapsiani ja ainaski mul on siitki huolimatta hyvät ja lämpöiset välit hänen kanssaan.
Eli; kyllä hoitaisin omat lapseni mieluiten ihan itse. Kukaan ei voi rakastaa lapsiani niin paljon kuin minä ja mieheni plus lasteni sisarukset ja lähipiiri.
Mutta on äitejä, jotka viihtyvät kodin ulkopuolella paremmin ja heidän lapsilleen on tietty parasta se et äiti käy silloin töissä kodin ulkopuolella. Lapsethan vaistoo senki jos äiti ei viihdy kotona. Ja varmasti tällaisessa tapauksessa, äiti jaksaa iltaisin panostaa lapsiin ja nauttia niistä ihan eri tavalla, kuin että ois kaiket päivät kotona. Meit vain on niin erilaisia ja erialisuus on rikkautta. Mikä passaa toiselle, ei taas käy kolmannelle. Pääasia et lapset voi hyvin.
Huvittavaa että teidän pitää aina ottaa muutama "ikävä" esimerkki esille päiväkodeista. On sellaista ja sellaista hoitajaa ja hoidettavaa. Tottakait maailman mahtuu monenlaista ihmistä, mutta oletteko ajatelleet sitä, että onko lapsilla kotonakaan aina niin hyvä olla? Minulla on siskoni perheessä ja parin tuttavan perheessä tällaiset esimerkit. Monta lasta peräkkäin synnyttäneet kotiäidit ovat väsähtäneet taakan alla, kaksi näistä käyttää masennuslääkkeitä ja välillä hoitaja hoitaa kotona lapsia. Yhdessä perheessä äiti yrittää selvitä ilman "ammattiapua", mutta välillä mies on pois töistä ja lasten kanssa kotona. Eli näitäkin ikäviä tapauksia on erittäin paljon ympäri Suomea. Joten ei kotona oleva äiti ole läheskään aina se paras ratkaisu.
Minulla on lapsia ollut 12 vuoden ajan eri paikkakunnilla eri päiväkodeissa, siskoni on työskennellyt yli 20 vuotta lastentarhanopettaja ja nykyään päiväkodinjohtajana. Kyllä minulla on päiväkodeista niin hyvät kokemukset kun olla vain voi. Lapseni ovat päässeet tutustumaan eri kulttuureihin, ovat tekemisissä hyvinkin erilaisten lasten ja hoitajien kanssa. HEillä on miltei kokoajan leikkejä, pelejä, kehittäviä tehtäviä, laulua, metsäretkiä, yms. Lapseni innolla odottavat aamulla päiväkotiin menoa, että mitäs kivaa taas tänään on tarjolla, mutta he odottavat innolla myös viikonloppuja, lomia ja vapaapäiviä kun saavat olla kotona ja lähteä lomalle perheen kanssa.
Itse koen, että lapsillani on monipuolisempi ja rikkaampi lapsuus kun on tarjolla sekä päiväkotia, että kotia. Nuorin siskoni myös kertoi, että 80-luvulla hänen päiväkotiaikansa oli erittäin ihanaa aikaa ja haluaa myös omat lapsensa päiväkotiin. Hän oli kolme vuotta kotona ja kaksi vuotta päiväkodissa ennen kouluun menoa.
Kyllä kuulen hirveän paljon kannanottoja työssäkäyntiä vastaan täällä meidän paikkakunnalla pohjanmaalla. Eivät suoraan tule sanomaan, mutta kotiäitien kanssaa kehuvat kotona oloaan ja eivät ikipäivänä uskaltaisi viedä lapsiaan päiväkotiin tai kuvitella itse olevansa töissä.
Hyvin harvalla uskovaisella äidillä rahantarve on syy mennä töihin. Kaikki tuntemani työssäkäyvät äidit ja heidän perheet ovat hyvin toimeentulevia ja pärjäisivät hyvin vaikka äiti olisi kotona.
Toinen väite mikä hyppäsi tekstistäsi oli tuo että äiti ei viihtyisi kotona vaan on töissä. Itse kyllä viihdyn erittäin hyvin myös kotona, mutta minulle antaa suurta lisäpotkua käyd päivittäin töissä kodin ulkopuolella. Olen kyllä kotonakin kaksi kuukautta vuodessa(en silti ole opettaja).
Minä arvostan molempia yhtä paljon... mutta molemmista löytyvät niitä huonoja puolia mitä sinä et löytänyt muuta kuin päiväkodeista.
Kannattaa myös itse tutustua/perehtyä päiväkoteihin, eikä kuunnella sukulaisten tai naapureiden huhuja. Tottakait päiväkodeillakin on eroja ihan eri kaupunginosienkin välillä, mutta jokaisesta kaupungista löytyy ainakin yksi erittäin hyvä päiväkoti missä on ihanat työtään rakastavat hoitajat. Näitä paikkoja voisin luetella jo yksistään meidän perheen kokemuksista lähes kymmenkunta eri puolilla Suomea.
vedit herneet?
Sanoinhan et pääasia on et lapset voi hyvin. Jotku äidit viihtyy kotona ja toiset töissä (ei sulje pois kotona viihtymistä). Oomma erilaisia, toisille passaa toinen malli ja kolmansille kolmas malli...
Mut kerroin vain ittestäni, mikä mulle passaa. Olisin mieluusti kotona jos vain rahallisesti pärjättäis, tää on tosiasia. Kuitenkaan en halveksi työssäkäyviä; päinvastoin kunnioitan heitä ja oon huomannu et muutki kunnioittaa sellaisia äitejä, jotka jaksavat perheen lisäksi kouluttautua ja käydä töissä yms.
Kiva kuulla et sul on hyviä kokemuksia päiväkodeista, varmaan kuitenki hyviä päiväkoteja ja lastenhoitajia on enempi ku huonoja. Mut oon monen sen alan ammattilaisen olevan toista mieltä...vaikuttaakohan siihen asuinpaikka...?
Lue tarkemmin ed kirjotukseni, käsitit joitai asioita päin honkkelia.
että päiväkodit ovat tosi korkeatasoisia ja hoitajat koulutettuja. Muistan, kun ajattelin joskus pienten lasteni kanssa kotona, että päiväkotilapset saavat tosi laadukkailla leluillakin leikkiä, että meillä on tosi vaatimatonta lelujenkin suhteen tämä elämä. Mutta sitten , kun itekin kasvoin näiden lasteni vanhempana, katselin tyytyväisenä lasten majanrakennuspuuhia,pyöräilyjä suuressa pihapiirissä, isompien mopoiluja ja moottorikelkalla pärristelyjä, lumikenkäilyä, hiihtoa.....uintiä tuossa lähirannassa, ongintaa joella kalastelua...ym.. Kyllä tämä kaikki kotona kasvaminenkin on ihan virikkeellistä. Ei siihen aina hienouksia tarvita. Mutta päivähoito Suomessa on kyllä laadukasta, se on ihan selvä. Hyvillä mielin voi valita koti- tai työäitiyden.!!!
Olen huomannut, että suurin osa näistä kotiäideistä jotka eivät arvosta uskovaisten äitien töissäkäyntiä ovat kateellisia ja katkeria siitä kun heillä itsellä ei ole mahdollisuus lähteä mukaan työelämään. Joko siksi, että heillä ei ole koulutusta ja siksi, että lasten syntymien takia ei ehdi töihin.
että töihin pitäisi mennä kun nuorimmasta en saa enää kodinhoidontukea. Olen ollut muutamia viikkoja tutustumassa erääseen alaan ja mietin sopiiko se minulle, mutta...oikeasti en jaksa!! minulle on ihan sama olenko kotona vai töissä kunhan jaksan ja koen että tämä on meille ok. En oikesti voi ymmäärtää miten äiti voi jaksaa hoitaa hyvin työn ja perheen? Onhan siinä mieskin mutta... Minusta tuntuu, että lähtisin opiskelemaan, jos olisi mahdollista että mies jäisi kotiin.Lähtisin niin mielelläni johonkin mutta voimia ei ole.
Ja isossa porukassa aina satuu jotain ja joudut joustamaan ja venymään. lapset sairastavat jne ja joudut olemaan töistä pois ja se ottaa pannuun. Ja kun ne lapset on yksinkertaisesti laitettava etusijalle. En voi jättää sairasta lasta yksin kotiin ja menisin töihin tms.
Arvostan valtavasti työssäkäyviä ja kotiäitejä.
Äidin osa on aika raskas, en voi sille mitään että koen näin.
Ja onko se työssäkäynti niin ihanaa että sitä kadehtia täytyy? Itse kun olin näillä tutustumisjaksoilla niin valtava kiire oli koko ajan. minuutti aikataulu hommisssa. Joku jäi sairaslomalle, työkaverit puhuivat pas... selän takana, työpaikkariitoja... Onko tämä kadehdittavaa? Ei minulla ainakaan käy kateeksi, sen verran on kovaa hommaa.
pukanneet niitä kersoja niin paljon, että pittää ruikuttaa, että "kodinhoidontukikin loppuu". Ensin pukataan lapsia tupa täyteen, ja sitte ruikutetaan väsymystä jne. Oma on vikas.
vain toteamalla tosiasian että kodinhoidontuki loppuu. en ruikuta. Yhteiskunnalle on tullut halvemmaksi kun olen hoitanut lapseni kotona kuin järkestää heille hoitopaikka päiväkodista. hoitopaikatkaan eivät ole ilmaisia. Jo päiväkotien rakentaminen maksaa miljoonia, ainakin täällä.Ja yllätys yllätys, olen kuullut äitien valittavan väsymystään vaikka talossa olisi yksi lapsi.Jopa Jani sievinen ja mari Samuelssonkin vähän vihjaisivat kun vauva tuli taloon väsymyksestä on tullut vähän parisuhteeseen kiistoja.
Ihan on tietysti oma vika!No, on elämäntilanteessamme muitakin juttuja johon en ole itse pystynyt vaikuttamaan ja jotka väsyttävät.Aina ei saa sitä mitä tilaa!
Ja on kuule hienoa kun huomaa mikä voima lapsissa on! Uskomattomia energia pakkauksia.
Kummankin ongelman voi ratkaista. Ensinnäkin, koulutusta ja ammattitaitoa on mahdollisuus hankkia jokaisella. Toiseksi, jokainen nainen voi säädellä raskaaksi tulemistaan niin että pystyy toimimaan ammatissa. Siis JOS HALUAA.
Ehkä kotona marisevat ja kateelliset naiset eivät tiedä tätä.
Nyrkin ja hellan välissä pidetyt kotiäidit ovat parasta karjaa SRK:lle. He kun ilman siteitä ulkomaailmaan uskovat millaisen propagandan tahansa. SRK pelkää todella paljon naisten itsenäistymistä..
Kuka ne kotihoidontuet maksaa, jos kaikki naiset jäis koteihin lapsia hoitamaan. Kyllä töissäkäyvien äitien veroeuroja tarvitaan, jotta lapsilisät ja tuet saa valtio maksetuksi.
yhdwn lapsen päivähoitpaikka kuukaudessa maksaa,mutta jos monta lasta on hoidossa harvalla on niin paljon tuloja että verot kattaa todelliset päivähoitokustannaukset. Näppituntumalla voisin sanoa että jos veisin kolme lasta päivähoitoon se maksaa kunnalle enemmän kuin minun kodinhoidontukeni. jos on asiasta tietäviä, kerro apljonko maksaa kunnalle yksi lapsen hoitopaikka/kk?
en lukenut ja korjannut tekstiä ja tuli näköjään paljon virheitä.
Aika huvittavasta asiasta väitellään...
Jokaisen oma ratkaisu on aina se paras?
Sama kun väiteltäis onko tomaatti vai kurkku parempaa. Silloin kuin toinen on täysin mätä se ei maistu kenellekään.
Tssä iässä jo ajattelee la laskeskelee omia tulevia eläketulojaan. "Vain" kotiäitinä työtä tehnyt äiti ei ansaitse euroakaan siitä työstä eikä säästöistä, mitä on yhteiskunnalle tienannut, jos noin voi sanoa.
Eduskunnassa ja muissa valtakunnan vaikuttajissa on paljon ihmisiä, jotka ovat läheltä nähneet ja jotka tietävät niistä epäkohdista, joihin pitäisi puuttua.
Itse ison perheen (en tiedä mikä on ison ja suurperheen raja) äitinä niin kotona kuin sen ukopuolellakin työtä tehneenä tiedän, mistä kirjoitan.
Nyt juuri on töihinlähdön aika. Oli mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin, josta myös pidän.
Työn- ja elämäniloa niin kotonaoleville kuin sen ulkopuolella työskenteleville!
T. sirkka
Ihan silkkaa kateutta sisarilta!
Olen itse kokenut samaa, ja tiedän mistä puhut. On aivan naurettava naapuri meilläkin joka aina vaahtoaa kuinka hänen paikkansa on kotona ja kuinka ihana on olla illat kotona kun mies tulee kun kotihommat on tehty valmiiksi aamulla jne.
Sit kuitenkin tasaisin väliajoin hän tuumailee et voi ku ois työpaikka mihin mennä...
Ja tämä on vain yks esimerkki. Sisarilloissa se on vakiopuheenaihe. Aina taivastellaan, miten meillä pärjätään ja miten lapset pärjää jne.
Ja miten minä raskin olla pois kotona ja kaikkea!
Hohhoijjaa, mutta nauran partaani, että kateeksi käy vaan. Luojan kiitos, meillä lapsia niin harvassa, että olen saanut olla töissä. JA olen tästä eteenkin päin. Olen juuri saanut ottaa vastaan ylennyksen :)
kuin kotona. Olen ison vl-perheen lapsi, syntynyt 70-luvulla. Minusta oli aivan mahtavaa kun äiti meni töihin ja me PÄÄSTIIN päiväkotiin! Viihdyin ihan huippuhyvin ja jälkeenpäin äiti on sanonut että töihinmeno oli hänen/ perheen pelastus. Ei kaikista vl-naisista ole kertakaikkiaan onnellisiksi kotiäideiksi vuodesta toiseen. Itselläni on 2 lasta ( en ole enää vl) jotka vein païväkotiin. Hekin rakastavat sitä, ja minä en jaksaisi olla kotona joka ikinen päivä. Viihdyn huippuhyvin töissä, mulla on ihanat työkaverit, sosiaalisuus ja tämä ainut elämä. Ihan kauhean egoistista varmaan monen vl-naisen mielestä. Muttei kaikkien. Tiedän sen kokemuksesta. JA. epäileville kotiäideille: uskokaa tai älkää niin minäkin rakastan lapsiani! Te ette olekaan ainoita lapsiaan rakastavia... Minun äitinikin rakasti MUN MIELESTÂ meitä niin paljon että meni töihin kun tajusi että se on kaikille paras ratkaisu. Olen ylpeä äidistäni.
hyvä äiti, kun en mielestäni jaksanut hoitaa lapsiani tarpeeksi hyvin ja hain heille osa-aikaista hoitopaikkaa. Mutta lapseni eivät halunneet lähteä sinne. koko kesä oli väkisin raahaamista ja marinaa. Mielestäni lapsille ja minulle olisi ollut parempi päivähoitpaikka, mutta voimille otti kun piti suostutella ja maanitella lähtemään. Sosiaali työntekijäkin sanoi että on viisasta vanhemmuutta hakea silloin apua kun omat voimat eivät riitä. mutta mehän ollaan vahvoja, aktiivisia selvityjätyyppejä...!?
Niinhän ne johtomiehet on teille sanoneet. Vl-naisen osa on ottaa mieheltä kaikki vastaan mitä tulee ja kantaa vastuu seurauksista.
Jos sanotaan, että vahvoja ootte niin paha on alkaa sanoon vastaan kun naisen on vaiettava seurakunnassa.