Heipa hei!
Kunhan ajattelin kirjoittaa tanne, jotenkin tuntuu uskomattomalta etta ihmiset on nain kykenemattomia luomaan ihmissuhteita. Uskon etta suurimmalla osalla ihmisista taalla asian laita on toisin pain, ei kiinnosta luoda ihmissuhteita ja sitten marmatetaan kun ollaan yksin, tyypillista suomalaista melankoliaa. Ei kukaan tule sun ovelle koputtaan etta lahetko mun kaa kavelylle puistoon. Tee aloite itse, ja jos joku tai jopa useampi sanoo etta ei nyt, niin kysyt jotain muuta. Itse muutin Suomesta koulun jalkeen Ruotsiin, taysin yksin ja asuin siela vuoden. Tuona aikana onnistuin saamaan todella hyvia kavereita joita edelleen kayn kylailees ja pidan yhteytta. Ruotsin vuoden jalkeen muutin Skotlantiin, olen asunut taalla nyt yli kolme vuotta. Mulla on muutama tosi hyva kaveri taalla ja myos hyvanpaivan tuttuja, joiden kanssa tulee juttuun. Ei tietenkaan unohdeta kavereita Suomesta, joita mulla on ikava! En usko etta minulla on vaan ollut uskomattoman hyva saka tavata mahtavia ihmisia, vaan uskon, etta kun uskaltaa ja menee niin niita ihmisia loytaa, ihmisia joiden kanssa pystyy luomaan jotain ainutlaatuista. Puhtaasti oma valinta jos sita tahtoo istua kotona ja haaveilla kuinka kivaa sita olisi tavata ihmisia. Ei niita sielta sohvalta tapaa. Ei kukaan pure sua, saattavat pitaa omituisena, mutta haittaako tuo mitaan? Paaasia etta sulla on hauskaa, avoimuus kunniaan. Mielestani ihmiset miettii ihan liikaa mita se tuokin minusta ajattelee. Jos ei veikkaa ei voi voittaa! Toivottavasti tama piristi suurinta osaa porukkaa, muista viis!
Makiaa kesaa!!
Kunhan ajattelin kirjoittaa tanne, jotenkin tuntuu uskomattomalta etta ihmiset on nain kykenemattomia luomaan ihmissuhteita. Uskon etta suurimmalla osalla ihmisista taalla asian laita on toisin pain, ei kiinnosta luoda ihmissuhteita ja sitten marmatetaan kun ollaan yksin, tyypillista suomalaista melankoliaa. Ei kukaan tule sun ovelle koputtaan etta lahetko mun kaa kavelylle puistoon. Tee aloite itse, ja jos joku tai jopa useampi sanoo etta ei nyt, niin kysyt jotain muuta. Itse muutin Suomesta koulun jalkeen Ruotsiin, taysin yksin ja asuin siela vuoden. Tuona aikana onnistuin saamaan todella hyvia kavereita joita edelleen kayn kylailees ja pidan yhteytta. Ruotsin vuoden jalkeen muutin Skotlantiin, olen asunut taalla nyt yli kolme vuotta. Mulla on muutama tosi hyva kaveri taalla ja myos hyvanpaivan tuttuja, joiden kanssa tulee juttuun. Ei tietenkaan unohdeta kavereita Suomesta, joita mulla on ikava! En usko etta minulla on vaan ollut uskomattoman hyva saka tavata mahtavia ihmisia, vaan uskon, etta kun uskaltaa ja menee niin niita ihmisia loytaa, ihmisia joiden kanssa pystyy luomaan jotain ainutlaatuista. Puhtaasti oma valinta jos sita tahtoo istua kotona ja haaveilla kuinka kivaa sita olisi tavata ihmisia. Ei niita sielta sohvalta tapaa. Ei kukaan pure sua, saattavat pitaa omituisena, mutta haittaako tuo mitaan? Paaasia etta sulla on hauskaa, avoimuus kunniaan. Mielestani ihmiset miettii ihan liikaa mita se tuokin minusta ajattelee. Jos ei veikkaa ei voi voittaa! Toivottavasti tama piristi suurinta osaa porukkaa, muista viis!
Makiaa kesaa!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjotus, tuli mukava mieli... hauskaa kesää sulle!
en aio muiden puolesta puhua, mutta omalla kohdallani yksinäisyys ei johdu siitä, etteikö muiden seura kiinnostaisi. en vain enää osaa pitää ihmisistä kiinni. tutustuminen toisiin ihmisiin on melko helppoa, mutta sitten se yhteydenpito ja muu aina välillä unohtuu joksikin aikaa. sitten ei einää tunne toista ollenkaan ja kaikki on aloitettava alusta. ongelmani on siis, että olen itseni pahin vihollinen. olen muuttunut tällaisesksi vasta kuluneen vuoden sisällä. tiedän kyllä, että tämä puoli on minussa aina ollut, mutta nyt se on jostain syystä päässyt valoilleen.