Kun huominen on uhka

Ei taaskaan mitään järjellistä! Ilmeisesti juristien taso tässä maassa ei ole kovin korkea, jos sinusta voi vetää yleistyksen kaikkiin! Toivottavasti olen väärässä! ;)

No, populismihan ei ole kiellettyä, mutta tyhmää kuitenkin!

Kuvaiet osuvasti fundmentalistista piirrettä politiikassa. Keskustan yhtä osaa se kuvaa hyvin, mutta vielä paremmin ehkä vasemmistoa. Myös kokoomuksessa oli ennen kommunstikauhuiset kypäräpppinsa, jotka katsoivat kaiken asiallisen uudistuspolitiikan "sosialismiksi". Onneksi ei ole enää.

Keskusta on nyt Matti Vanhasen johdolla lähentymässä aitoa liberalismia, jossa oman edun edelle laitetaan koko kansan etu ja yhteiseen hyvään pyrkiminen. Kokoomus on jo tällä linjalla ollut vuosikaudet.

Jännittävin paikka lieneekin, miten SDP:n puoluekokouksessa käy: saako vasemmistokin vihdoinkin itselleen poliittisen johtajan, joka ei kulje sata vuotta vanhat työväenatteen fundamentalistiset ja konservatiiviset laput silmillään, ilman visiota tulevaisuudesta, vastustaen kaikkia mahdollisia muutksia, ainoana politiikkanaan pelkkä perusteeton kritiikki muita kohtaan.

Myönnettävä on, että keskustan korhoslaisissa on paljon samaa kuin SDP:n halos- ja tuomiojalaisissa, mutta hidät aika kyllä hoitaa, sillä kansa nuortuu ja suuretkin ikäluokat ovat 80-90-lukujen kokemuksistaan viisastuneet, mistä on osoituksena se, että nimenomaan vasemmiston kannatus on laskenut eikä noissa puolueissa taida juuri olla alle 65 vuotiaita rivijäseniä.

....SIMPPELI-SOSSUJEn oman puolueen nykytilaa..
MIELIPIDEPANKKIa: muunnellen
>"Tässä on nimittäin kyse taaksepäin katsovat hurmoshenkisen (PUNA-aatteen) ja eteenpäin katsovan dynaamisen vasemmistolaisuuden kohtaamisesta, mikä on aina vaikea pala sossuille kun huominen koetaan uhkana."
SOSSU Puolueen johtoon on nyt pyrkimässä kymmenen hengen poliittinen resupekka joukko.
(RISTO UIMOSEN ilmaisu)

Jos pysähtyneisyyttä etsitään, niin kyllä silloin joutuu katsomaan vasemmalle, ei keskustaan. Aikanaan hyvää ja arvokasta aikaan saanut vasemmisto ja siihen kiinteästi kytkeytyvä SAK:lainen ay-liike on varsinkin nuorille kaupunkilaisille lähinnä kauhistus. Ja nuoria ei kohta muualla kuin kaupungeissa olekkaan. Vanhat vasemmistojäärät istuvat niin SAK:n kuin SDP:n johdossa muistellen 70 lukua ja uskoaan, että tulevaisuudessa odottaa jonkinlainen sosialismi. Kun sosialismi katosi hävisi myös tulevaisuuden kuva ja ryhdyttiin pitämään vain tiukasti kiinni saavutetusta. Staattista jos mikä. Ja hyvinkin uskontoon verrattavissa olevaa menneen ajan muitoja henkivää.

Vasemmiston vanhakantaisuuden kruunaa presidentti Halonen joka näyttää tippuneen täysin ajan kelkasta tyytyen lähinnä idealisminsa mukaiseen Nato ja USA vastaisuuteen ja yleiseen maailmanparannukseen.

Keskusta on kyennyt vuosien saatossa uudistumaan vaikka vanhaa on säilytettykin. Ei puolue muutoin olisi maamme suurin eduskuntapuolue. Ja kuntapuolue. Puolue on ymmärtänyt vahvan kansantalouden merkityksen hyvinvointipalvelujen turvaajana, eikä tyydy SDP:n lailla vain esittämään uusia menoja lisääviä palveluja vaan ajaa esim. kuntien palvelurakenteen ajanmukasitemista ja tehostamista palvelujen takaamiseksi tulevaisuudessakin kaikkialla maassa.

Mielenkiintoinen teoria, olen kuitenkin varsin useassa kohdassa eri mieltä.

Muutoksen pelko on ominaista kaikille ryhmille, tämä on perusfakta. Muutokset lähtevät aina yksilöiden toimintana ja riippuu varsin paljon alulle panneiden yksilöiden karismasta, kuinka hyvin he saavat muutokseen sitoutettua muut ryhmänsä jäsenet. Mikäli riittävää sitoutumista ei tapahdu ja muutosvoimat ovat suuret, silloin ryhmä jakautuu. Useimmiten muutos kuivahtaa kokoon, koska muutosvastarintaisia on yleensä enemmän, mikäli elinolosuhteet ovat edes kohtalaiset.

Islam on paimentolaisuskonto, se eroaa oikeastaan varsin merkittävästi kristinuskosta etenkin luterilaisuudesta. Islamilaisten uskollisuus kohdistuu pääosin kohti uskonnon symboliikkaa ja lähiyhteisöä (sukua, klaania). Luterilaisuus lähtee yhteiskunnallisten arvojen kunnioituksesta, on kunnioitettava esivaltaa, arvostettava työtä, elettävä säällisesti, j.n.e. Tämä suuntautumisen ero on merkittävä, mikäli ajatellaan yhteiskunnallista vakautta ja myös demokratian toimimista.

Suomalaisen maaseutuväestön uskonnollisia näkemyksiä voisi aika hyvin verrata kungfutselaisuuteen, uskonnolliseen järjestelmään jonka perustana on yhteiskunnallisen vakauden haenta ja esivallan kunnioitus -harmonia.

Harmaa ja vailla vahvoja persoonallisia piirteitä omaava johtaja on tehokkain ihminen, mikäli haemme muutosjohtajaa. Tämä johtuu siitä, että ihmisillä on tapana liimata ihanteellisiksi (tai vastenmielisiksi) kokemansa piirteen johtajiin. Mikäli johtaja on neutraali, silloin liimaaminen onnistuu varsin pitkään, johtaja on tutun tuntuinen ja hänen toimintansa on arvattavissa, pitipä siitä tai ei. Käytännössä ihmiset ovat varsin valmiita siihen, etteivät he näe johtajansa todellista persoonallisuutta koskaan, illuusioiden vaikutus on niin vahva.

Kylmää kyytiähän Keskustalaisille on tulossa, mikäli ajattelee aitoja Alkiolaisia ihanteita, niitä ei ole enää puolueessa nähtävissä, mutta ehkäpä puolue tarjoaa jotakin muuta tilalle? Nyt voisi ajatella, että kyseessä olisi pienempi paha, muut puolueet koetaan vielä suuremmaksi riskiksi.