http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001456&posting=22000000035009975
Häpeän sitä, mitä olen joskus kirjoittanut... Luullen olevani mukamas rakastunut/ihastunut. Kaikki on vain ollut harhaa, itse kehittelemääni. Totuus ---> http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001647&posting=22000000035064862
Toivottavasti hän ei ole saanut käytöksestäni väärää kuvaa. Anteeksi. Nyt olen virallisesti unohtanut hänet ja jatkan elämääni onnellisena elämäni loppuun asti odotaen sitä oikeaa rakkautta tulevaksi... Tai palaavaksi. Miksi olen ollut niin tyhmä? Miksi haluan rikkoa itseni lopullisesti? Sitä en ymmärrä ja sitä häpeän! JOKU RAJA!
Häpeän sitä, mitä olen joskus kirjoittanut... Luullen olevani mukamas rakastunut/ihastunut. Kaikki on vain ollut harhaa, itse kehittelemääni. Totuus ---> http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001647&posting=22000000035064862
Toivottavasti hän ei ole saanut käytöksestäni väärää kuvaa. Anteeksi. Nyt olen virallisesti unohtanut hänet ja jatkan elämääni onnellisena elämäni loppuun asti odotaen sitä oikeaa rakkautta tulevaksi... Tai palaavaksi. Miksi olen ollut niin tyhmä? Miksi haluan rikkoa itseni lopullisesti? Sitä en ymmärrä ja sitä häpeän! JOKU RAJA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä, että tulin joskus tänne palstalle. Häpeän myös sitä, kun luulin erästä kirjoitusta hänen kirjoittamakseen, ketä en edes koskaan ole rakastanut, vaikka niin luulin. Tulostin jopa tuon kirjoituksen - KUVITELKAA! Miten alas ihminen voi vajota? Mutta tänään tulin järkiini, nousin maanpinnalle ja aloin elämäni, oman elämäni. Sain revittyä sen tekstin, ja voitte vain kuvitella, kuinka vapauttavan tunteen sen repiminen toi. ELÄMÄ ALKAKOON ILMAN MURHEITA, SYDÄNSURUJA TAI ILMAN MUUTAKAAN PASKAA, JOTA EN KESTÄ!!!!! Voimia myös muille; Jaksakaa älkääkö vaipuko epätoivoon. Kyllä se elämä vielä hymyilee, ei ehkä tänään, mutta joskus. Hymyilee kuitenkin! Peace.
Tarkoitan, että aikaisempien viestien kirjoittaminen auttoi. Kun olin koulussa aamulla, en tiennyt, kuinka kestäisin. Olo oli taas masentunut ym. paskaa, mutta kun pääsin tänne kotiin hyppytunnilla kirjoittamaan nuo viestit lähinnä itselleni tarkoitettuna, en enää ollut niin masentunut. Pystyin jopa keskittymään oppitunnilla eikä hänenkään näkemisensä lannistanut minua. On tästä sivustosta sittenkin jotain hyötyä - omakätistä terapiaa! :) Toivottavasti auttaa muitakin kuin minua.
olen. En pysty unohtamaan häntä; en edes vaikka kuinka yritän. Hän on vain niin ihana, ja on kyllä pakko myönnettävä, että tässä on jotain enemmän; se ei ole siis itsekehittelemääni, vaikka itselleni niin yritin uskotella. Alussa se saattoi olla, mutta nyt en enää pääse irti...
kukas sä oot? Et ainakaan alkuperäinen, koska olen tässä. Heh. Mutta joka tapauksessa koita jaksella. Itsekään en pysty unohtamaan häntä; olen riippuvainen hänestä, vaikka hän ei oikeastaan liity elämääni millään tavalla. Olisi ehkä parempi vain unohtaa, koska minusta ja hänestä ei tule mitään. Ei ole minua eikä häntä eikä tule koskaan tulemaankaan. Lisäksi luulen, että hän vihaa ja halveksii minua kaikilla mahdollisilla tavoilla.