Haluan kuolla pois. Itsemurhaa en voi tehdä, mutta toivoisin kuoleman tulevan jollain muulla tavalla. Olen täällä jo montakymmentä vuotta ollut ja olen kitunut kuin helvetissä. Olen vuorenvarma että mut on jollain tavalla kirottu. Sitä ei vain kukaan voi uskoa. Itse vain tunnen sen. Minähän tätä helvettiä olen elänyt kaikki nämä vuosikymmenet. Jo lapsena tunsin suurta elämäntuskaa. Nyt tuska on taas vuorenkorkuinen ja vihaan tätä kaikkea paskaa mitä ympärilläni on ja mitä sisimmässäni tunnen. Menneisyys ei jätä mua rauhaan, se väijyy kuin Saatana mun edessäni joka hetki, ei hetken rauhaa anna.
Tulevaisuuden muka parempiin päiviin en jaksa uskoa. Vain tuska on mulle totta. :(
Terapiat ja lääkkeet eivät muhun tehoa, valuvat vain hiekkaan. Vuosikaudet olen hoidossa ravannut, turhaan.
Tulevaisuuden muka parempiin päiviin en jaksa uskoa. Vain tuska on mulle totta. :(
Terapiat ja lääkkeet eivät muhun tehoa, valuvat vain hiekkaan. Vuosikaudet olen hoidossa ravannut, turhaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olet masennuslääkkeitä syönyt eikä vastetta ole ollut,niin onko tullut lääkärisi kanssa puhetta ECT-hoidosta,siis sähköhoidosta.Hyvä hoitomuoto vaikkakin kulkee pelottavalla sähköshokki-nimellä.
palan painiketta,millä ahdistukset saadaan helpommin sisiinpiin ja kroonisoitumaan.Näin saadaan lääkkeiden nautiskelijoita pidemmänpäälle.Samalla lääketehtaat saavat lisää resulsseja kehittää vielläkin parempia lääkkeitä useampiin tauteihin.On ajateltu joskus ihmiskunnan ruokailutottumuksetkin siirtyvän kokonaan lääkkeisiin,jotka olisivat helpommin nautittavissa kuin nykyinen ravintomme valmistuksineen.Terapia lähinnä muuttaa meitä vastaannottokykyisemmäksi tuleviin visioihin.
Tiedän tunteen kun ei millään jaksa uskoa että juuri minun elämälläni olisi tarkoitus ,eikä mitkään sanat lohduta sitä ei vaan kertakaikkiaan jaksa ...
Lentokoneessa istuessani katsoin alaspäin maahan mutten nähnyt kuin paksun pilviverhon vaikka siellä missä kone lensi oli aurinkoista ja pilvetöntä .Ajattelin että näin sitä tuolla alhaalla ajattelee ettei pilvien takana ole muuta kuin paksumpaa pilveä ei voi kuvitellakkaan kuinka ohut se pilvikerros onkaan ja hetkonen vaan kun tuuli käy ja raottaa verhoa tuoden aurinkoa pilvenraosta .
Uskotko että sinunkin elämäsi on tälläistä voi olla että pilvistä on ollut monet päiväsi etkä edes usko että näin pilven taakse saati että olin lentokoneessa :)
Tällä vertauksella yritän tsempata sinua jaksamaan ja uskomaan elämääsi tulee vielä niitä päiviä jolloin sanot ei elämäni olekkaan turhaa ja kaikki vaikeutenikin on kasvattanut minua ymmärtämään elämän suurta salaisuutta .
Näin minulle on käynyt .
Muistan sinua rukouksin
Ei varmasti apua mistään löydy, hukut varmasti itsesääliisi, ei tuolla asenteella voi ketään auttaa....huh huh
Kenen tässä pitäisi asennettaan muuttaa, huomaatko?
Masentuneelle ei tarvitse kirjoittaa tuohon sävyyn ollenkaan!
Sullakin varmaan paha olla, mutta keksithän jatkossa toisen tavan purkaa sitä.
Olen melkein 50-vuotias eli masennukseni johtuu monista menetyksistä, viimeisin viikonloppuna kun exäni kuoli, erosimme aikojen alussa kuitenkin ystävyytemme säilyi, nyt tuen lastani joka käsittelee isänsä kuolemaa, käyn töissä ja illat ja yöt hoidan vakavasti sairasta miestäni, taloudellisesti on todella tiukkaa ja vastoinkäymisiä riittää, en kuitenkaan usko että itsesäälillä tämä tilanne paranisi yhtään...tai että pitäisi katkeroittaa tai kadehtia muiden parempaa osaa, lapsuuttani en voi syyttää...itse olen omat ratkaisuni elämässä tehnyt.Ymmärrän kyllä että kaikilla on erinlainen elämäasenne.
Kuin luin kertomustasi, niin totesin monessa kohtaa, kuinka samanlaisia ajatuksemme tietyistä asioista ovat (olleet).
Minäkin olen elänyt helvettiä ensin vuosikymmeniä, sitten meni suht koht normaalisti (minun mittapuuni mukaan, muiden mukaan se oli varmaan edelleenkin helvettiä) ja nyt taas parisen vuotta todellisessa helvetissä.
Se ero meillä kuitenkin on, että olen (ehkä noina parempina vuosina) pystynyt jollain tasolla käsittelemään ne aiemmat helvetin vuodet ja niiden tuottamaa tuskaa.
Mutta minäkin olen väsynyt siihen kirottuna olemisen tunteeseen tai pikemminkin todellisuuteen. Jopa omat lähimmäiseni pitävät minun kohdalleni tulleita riesoja ja niistä koitunutta tuskaa aivan käsittämättömänä: miten yhdellä ihmisellä voi olla niin huono tuuri. Mutta niin vain on. En tässä käy itseäni tämän enempää kuvailemaan. Tässä ketjussa kyse on kuitenkin sinusta.
Onko sinulla joku, jolle voisit näistä asioista puhua juuri niin raadollisina kuin ne sinusta kulloinkin tuntuvat? Se voisi ainakin jossain määrin helpottaa ja parhaassa tapauksessa edes löysätä solmuja.
Toivottavasti aurinko lämmittää sieluasi.
Toivoa on. Olet tärkeä varmasti jollekin ihmiselle. Tarvitset nyt lähellesi jonkun, joka tuntee sinut ja haluaa olla lähelläsi. Kaltaisiasi ihmisiä on paljon, jotka kokevat samaa. On myös lukuisia, joiden elämä on sitten kuitenkin tavalla tai toisella korjaantunut. On tullut uusia ulottuvuuksia ja iloa elämään. Niin käy sinunkin kohdallasi. Ei sinua ole kirottu, olet vain herkkä ihminen, joka olet kokenut, ettei sinulla ole kiinnekohtaa elämässä. Kuulehan, kerron sen, että sinulla on Ystävä, Jeesus, joka on sinua koko ajan lähellä ja tahtoo auttaa sinua. Tässä laittaisin sinulle joitakin hyviä nettisivuja, joista voisit saada apua: www.radiodei.fi, www.nokiamissio.fi, www.tv7.fi ja www.kotisatama.fi Ihan kokeilet katsoa, olisko niissä joku mielenkiintoinen kohta, josta olisi apua. Niihin voi myös laittaa kysymyksiä ja muuta viestiä. Siunausta sinulle ja hyvää, turvallista ja mielenkiintoista kesää!