Kuolema tulee aina lopulta jokaisen ihmisen kohdalle. Kuinka moni nytkin itkee lastaan, joka on tuhoutunut rakennusten tai vesimassojen alle Myanmarissa ja Burmassa? Nuo lapset saivat kuitenkin syntyä, he saivat osakseen rakkautta ja heitä kaivataan.
Suomalaisten satojen tuhansien lapsiuhrien perään ei juuri itketä, vaikka he joutuivat oman äitinsä hylkäämiksi ja heiltä varastettiin 70-80 vuotta ainutkertaista ihmiselämää iloineen ja suruineen. Kukaan ei ottanut heitä syliin, äidin kohdusta heidät siirrettiin jonnekin,mikä riisti heiltä lopunkin ihmisarvon. Onneksi he eivät kuitenkaan tienneet, miten surkeista syistä juuri heidät uhrattiin. Onneksi he eivät tienneet, miten heidän äitinsä lupasi, että jos hän joutuu synnyttämään lapsensa (jonka alkuun panemiseen hän aktiivisesti osallistui), lapsi saa kärsiä siitä koko loppuelämänsä.
Satojen tuhansien lapsiuhrien kohtalosta ei mielellän puhuta. Ollaan kuin Burman hirmuhallitus: vaietaan ikävistä asioista, ettei kukaan saisi tietää totuutta. Mutta vaikeneminen ei muuta sitä tosiasiaa, että kuolleita on ja paljon. Suomessa on vuoden 1970 jälkeen tehty jo yli 510.000 aborttia! Yli puoli miljoonaa kuollutta lasta!!!
Suomen ei tarvitse ensisijaisesti pelätä vihollisen hyökkäystä maahamme. Olemme tuhonneet omaa kansaamme ihan omin voimin ja vedonneet vieläpä huonoon sosiaaliseen asemaan - mille loppumaailma nauraisi, jos he näkisivät, miten suomalaislapsi saa ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen, harrastaa monia asioita ilmaiseksi, käy ilmaisissa kirjastoissa jne.
Huolehdimme, että naisella on oikeus tapattaa lapsensa, mutta emme puolusta syntymättömän ihmisarvoa. Olemme huolestuneita, jos joku ryyppää tai tupakoi raskausaikana, koska se vahingoittaa lasta, mutta emme ole huolestu, kun lapselle käy vielä huonommin ja hänet tapetaan...
Suomalaisten satojen tuhansien lapsiuhrien perään ei juuri itketä, vaikka he joutuivat oman äitinsä hylkäämiksi ja heiltä varastettiin 70-80 vuotta ainutkertaista ihmiselämää iloineen ja suruineen. Kukaan ei ottanut heitä syliin, äidin kohdusta heidät siirrettiin jonnekin,mikä riisti heiltä lopunkin ihmisarvon. Onneksi he eivät kuitenkaan tienneet, miten surkeista syistä juuri heidät uhrattiin. Onneksi he eivät tienneet, miten heidän äitinsä lupasi, että jos hän joutuu synnyttämään lapsensa (jonka alkuun panemiseen hän aktiivisesti osallistui), lapsi saa kärsiä siitä koko loppuelämänsä.
Satojen tuhansien lapsiuhrien kohtalosta ei mielellän puhuta. Ollaan kuin Burman hirmuhallitus: vaietaan ikävistä asioista, ettei kukaan saisi tietää totuutta. Mutta vaikeneminen ei muuta sitä tosiasiaa, että kuolleita on ja paljon. Suomessa on vuoden 1970 jälkeen tehty jo yli 510.000 aborttia! Yli puoli miljoonaa kuollutta lasta!!!
Suomen ei tarvitse ensisijaisesti pelätä vihollisen hyökkäystä maahamme. Olemme tuhonneet omaa kansaamme ihan omin voimin ja vedonneet vieläpä huonoon sosiaaliseen asemaan - mille loppumaailma nauraisi, jos he näkisivät, miten suomalaislapsi saa ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen, harrastaa monia asioita ilmaiseksi, käy ilmaisissa kirjastoissa jne.
Huolehdimme, että naisella on oikeus tapattaa lapsensa, mutta emme puolusta syntymättömän ihmisarvoa. Olemme huolestuneita, jos joku ryyppää tai tupakoi raskausaikana, koska se vahingoittaa lasta, mutta emme ole huolestu, kun lapselle käy vielä huonommin ja hänet tapetaan...
Vastaukset 15
Vanhimmat
olla suomalainen...
Suomessa tehdään sivistyneistä länsimaista toiseksi vähiten abortteja... On siis varsin ymmärrettävää, että olisit mielummin kiinalainen, jotta pääsisit itkemään maanjäristyksessä kuollutta lasta...
tietää millaista muualla maailmassa on! Toit esille asioita joita jokainen meistä voi miettiä mielessään ja pohtia, että kannattaako suomalaisuutta hävetä!
että tällaisen hyvinvoinnin ja tukien maassa, tapetaan pieniä ihmisyksilöitä 'sosiaalisista syistä'. Kun alkaa vertaamaan noiden ihmisten tilanteeseen, joilla olot on oikeasti huonot, niin hävettää todenteolla... Täällä kaikilla on mahdollisuus, monin paikoin taas ei ole ja ihmiset ovat todellakin pakkotilanteessa vaikka miten yrittäisivät!
Ja se oli 1977, joka sanoi, että olisin mieluummin kiinalainen, en minä.
vingutaan naisten oikeudettomuudesta ja huonosta asemasta, jos mukavuusabortit kiellettäisiin.. HUH!
Ne "sosiaaliset syyt" ovat useimmiten seurausta jälkijunassa puuskuttavasta lainsäädännöstä. Mikäli laki olisi asianmukainen, suurin syy Suomessa tehtäviin abortteihin oletettavasti olisi naisen oma halu, eli siis haluttomuus lapsen tekoon.
Sekä aborttioikeuden puolustajat että vastustajat ovat molemmat todenneet tämän epäkohdan lainsäädännössä.
Mitä aloitukseen tulee, niin on se nyt kumma, pitäisikö minun ruveta väkipakolla pakertamaan lapsia joita en halua siksi, että Kiinassa ja Burmassa tapahtuu kamalia. Toisinaan todella ihmettelen...
Onhan toki päivän selvää, että kiinalaisnaista auttaisi ja ilahduttaisi hurjasti, jos Saara-täti pakotettaisiin synnyttämään lapsi, jota hän ei halua.
Todennäköisesti häntä vain hatuttaisi entistä enemmän.
Niinpä juuri.. mitä enemmän saadaan ja paremmin voidaan, sitä itse/halukeskeisemmiksi tullaan... tai siis jotkut tulevat.
Samojen mahdollisuuksien ja hyvinvoinnin keskellä ne haluabortitkin tehtäisiin ja samalla tavoin häpeällisiä olisivat nekin!
Ei abortissa mitään häpeällistä ole, vaikkei toki se ole mitenkään toivottavaa.
Kysymys onkin siitä, että koska kaikki ei-lääketieteellisin syin tehtävät abortit niputetaan "sosiaalisiin", se antaa aika omituisen kuvan maamme elinolosuhteista.
Ketään ei pidä pakottaa vastentahtoisesti synnyttämään, olivat hänen puitteensa mitkä hyvänsä.
Minusta abortti on häpeällinen ja ruma teko (paitsi pakkotilanteessa) ja mielipiteeni on ja pysyy, joten asia on sinulle höpsis, mutta ei minulle... eikä monelle muullekaan!
Aborttiväen eldorado on Kiina.
Kuvauksessa käy kieltämättömästi ilmi abortin rakenteellinen ja yksilökohtainen naiseen kohdistuva väkivalta ja alistaminen.
Sekä Kiinassa että Suomessa käytetään tilaisuutta ja vahvemman oikeutta lapsen surmaamiseen.
Erityisen hyvin kiinalainen aborttikulttuuri sopii ekofaisteille, joitka pitävät väkivaltaa tavoiteltavana. Elintasoaan abortilla kohottamaan pyrkivät voisivat miettiä, miksi köyhille lapset ovat tavaraa arvokkaampia.
Kiinassa naisilta riistetään lapset viranomaisten pakolla. Suomessa aborttiväki edistää naisten alistamista talouden ja työelämän pakoille, jollon vaikutuksille altis viidennes kuvittelee omaksi parhaakseen lapsensa surmaamisen.
Lopputulos aborteissa on lapsen ja naisen kannalta sama Kiinassa ja Suomessa. Naiselle yksinäisyys, kuolemansuru ja pakottaminen tuotanto- ja kulutuskoneiston rattaaksi. Sekä kiinalaiselle ja suomalaiselle lapselle tuotetaan väkivaltainen kuolema.
Kun viime vuoden tilasto osoittaa, että suomessa abortoitiin noin joka seitsemäs lapsi ja esimerkiksi euroopassa keskimäärin joka kolmas ja sama yhdysvalloissa ja loput maat meneekin lähes sinne kehitysmaiden piiriin... Ja kun häpesit juuri tuota määrää 600 tuhatta, niin ajatella, että se täyttyy suuremmilla mailla jo vuodessa. Niin minkä maalainen sinusta olisi mukava olla?
Hollantilainen? Ainut maa jossa abortoidaan suhteutettuna väkilukuun vähemmän kuin meillä, mutta saattaisitko hollantilaisena hävetä kansalaisten lepsua asennetta huumeisiin tai intohimoa kukkiin? Olisiko kuitenkaan niin auvoisaa olla hollantilainen, kannattaako niitä kadehtia?
Huomaatte miten antoisaa näiden kanssa on keskustella maailman tilanteesta, ovat niin ulkona...
Väkivalta on vain median luoma harha , yksi suosikeistani, mutta toiseksi taitaa nyt nousta veratailu kiinan ja suomen aborttilainsäädännön kanssa: lopputulos on sama!
Kiinassakin näiden pakkoabortti lakien pojalla on tietysti se hieno aate, että kaikille jo syntyneille olisi taattu hyvä elämänlaatu. Tämähän on jokaisen valtion tavoite, että kansalaiset, jotka valtion muodostavat, voisivat mahdollismman hyvin. Kiinassa ei ajatella kohdennetusti naisten hyvinvointia, vaan pyritään hillitsemään väestön kasvua.
Kiinassa on pienelle osalle planeettaa kertynyt liikaa populaa ja pakko toimia sen mukaan.
Mutta entä kun kansainvälistyminen lisääntyy koko ajan? Jo nyt tiedostetaan laajalti, että köyhyys ongelmat eivät ole vain sen köyhän maan ongelma, vaan koko planeetan yhteinen ongelma. Entä kun täydellisesti herätään siihen, että lliika väestön kasvu on myös kaikkien ongelma, ei vain tiettyjen alueiden? Onko silloin Kiina vain suunnannäyttäjä? Näin pitää toimia, että väestön kasvua rajoitetaan...
Euroopassa sivistystaso on korkea, meillä ei tehdä lapsia kuin muutamia. Mutta kun täälläkin on ihmisiä jotka haluavat useamman lapssen. Pitääkö alkaa rajoittamaan heidänkin toiveitaan? Tehdä tiukat kiintiöt, kun ihmiset eivät muuten ymmärrä olla lisääntymättä liikaa? Milloin kansainvälistyminen on niin pitkällä? Tallotaanko täälläkin silloin jo syntyneiden ihmisoikeuksia, koska on pakko, että väestönkasvu pysäytetään?
valtioiden rajat ovat kuin veteen piirretty viiva ja koko ajan hälvenevät lisää. Maailma on yhteinen valtiomme ajatus voimistuu. Kohta Kiinaa ja muita väestöpommeja voidaan pitää kuin tämän valtion kaupunkeina, me muut ollaan maaseutu. Ja maaseudulta tulee se ruoka, sitä pitää tulla enemmän kuin vain maaseudun tarpeeksi, sillä ne kaupunkilaisetkin tarvitsevat ravintoa. Jos maaseudulla väestö lisääntyy hurjana ja syövät kaiken tuottamansa ravinnon, jäävät kaupunkilaiset paitsioon. Ja kun ketään ei haluta nälkään tappaa, ei kaupungissa eikä maalla, on ongelma molempien yhteinen... (Maaseutu - kaupunki vertaus ei ole aivan nappi tässä, sillä Kiinahan se on yksi länsimaiden suurimpia ruuan tuottajia, mutta koettakaa ajatella vain ajatuksena, perinteisenä maaseutu-kaupunki mallina, jossa kaupunkiin kertyy väkeä ja maaseutu tuottaa ruuan...)
Onko sulle ressukalle tehty joskus abortti, joka on sitten sekoittanut pääsi näin totaalisesti?