Olen tuntenut erään kaurispojan kohta kaksikymmentä vuotta. Olin siis paikalla, kun hän syntyi ja tiedän hänestä todella paljon. Nyt hänellä on kuitenkin meneillään merkillinen saamattomuuden kausi eikä hän ole pyrkinyt minnekään opiskelemaan. Antakaa, hyvät ihmiset, neuvoja, kuinka kannustan kaurispoikaani toimintaan!
Miten yllytän kaurista!
Äitiliini
4806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
outoa. itse en ole jaksanut keskittyä kouluun ollenkaan ja muutenkin olen ollut aika aikaansaamaton. olen kyllä ottanut itseäni niskasta kiinni joten eiköhän tämä tästä. normaalisti olen kyllä aika työnarkomaani...
Itselleni tuli samanlainen vaihe joskus nuorempana, mutta onneksi ei äiti pahemmin patistellut mihinkään suuntaan vaan antoi ajan kulua jotta itse kiinnostuin ajatuksesta "opiskelu".Olin tosin ulkomailla töissä monta vuotta ja nyt sitten istun kiltisti jatko-opinnoissa. Kyllä se idea ja motivaatio sieltä jostakin kumpuaa, muista olla kannustava ja tukea hänen omia ajatuksiaan ja päätöksiään! Joskus pitää olla myös tiukkana, jos homma meinaa luisua täysin käsistä!
herkkä ja ujo. nuorempana sulkeutunut, joten kaipaa rajattomasti rakkautta ja HYVÄKSYNTÄÄ sellaisena kuin on. myös sopivasti kehuja, vaikka välinpitämättömältä vaikuttaisikin. ja myös kunnioitusta persoonaansa kohtaan, eli älä puhuttele kuin lasta tai "vähäjärkistä"...
meillä on myös kauris poika :)
Hän tarvitsee kaiken tuen, ei patistamalla.
Kauriila on sellainen yli meno kausi, luonto pistää odottomaan virikkeen tapahtumista.