Missä budolajeissa kontaktimuotoinen harjoittelu on mahdollisimman vähäistä, ilman ettei niissä olisi itsepuolustuskoulutusta? -Tai chistä kerrottiin jo, siinä ei ole kumpaakaan.
Vammathan aiheutuvat useimmiten kontakteissa ja sellaisen seurauksena itsekin jouduin luopumaan - lääkärinkin kehotuksesta - enemmän kontakteja sisältävästä lajista, jonka harjoittelussa pyrittiin nimenomaan siihen, ettei siitä tulisi liian "akateemista".
Luin juuri erään puheenvuoron, jossa kerrottiin, miten erään nuoren harjoittelijan vanhemmat - lienee ollut Lahden tienoilla - joutuivat lapsen vammautumisen johdosta myymään omakotitalonsa.
Muutenkin välttäisin kovien iskujen ja heittojen vastaanottamista, sillä olen jo vanhempaa ikäluokkaa, johon kuuluvilla kuntoutuminen vie kauemmin.
Olisiko sittenkin voimajooga tai tai chi osuvampi ratkaisu?
Vammathan aiheutuvat useimmiten kontakteissa ja sellaisen seurauksena itsekin jouduin luopumaan - lääkärinkin kehotuksesta - enemmän kontakteja sisältävästä lajista, jonka harjoittelussa pyrittiin nimenomaan siihen, ettei siitä tulisi liian "akateemista".
Luin juuri erään puheenvuoron, jossa kerrottiin, miten erään nuoren harjoittelijan vanhemmat - lienee ollut Lahden tienoilla - joutuivat lapsen vammautumisen johdosta myymään omakotitalonsa.
Muutenkin välttäisin kovien iskujen ja heittojen vastaanottamista, sillä olen jo vanhempaa ikäluokkaa, johon kuuluvilla kuntoutuminen vie kauemmin.
Olisiko sittenkin voimajooga tai tai chi osuvampi ratkaisu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulle sopisi varmasti aikido parhaiten. Ei otteluita ja muutenkin meininki on rauhallisen kontrolloitua.
Noin yleisesti ottaen kommenttisi on aika vastenmielinen siinä mielessä että mitään kamppailulajia tai ylipäätään urheilua ei voi harrastaa ilman että on loukkaantumisen riskiä. Jos ylipäätään aikoo tehdä mitään niin on pakko hyväksyä että voi sattua. Toki treenamisesta voi ja pitääkin tehdä turvallista mutta kyllä sen verran täytyy löytyä spirittiä että uskaltaa treenata jotain muuta kuin joogaa!!!!
Aikidossa vammautumisriski on kyllä todella pieni. Vaikka heittoja jne onkin niin niitä voidaan harjoitella niin pehmeästi, että koko homma menee teatterin puolelle.
Suosittelen eritoten "vanhemmalle väelle"
siitä ettei kuunnella/totella opettajaa ja tämän neuvoja. Useimmiten vammautumiset tapahtuvat juuri silloin kun ei keskitytä tekemään asioita sillä tavoin kuin on neuvottu tai ei oteta huomioon sitä että treenikaveri ei ole ihan samalla tasolla ja aletaan mätkimään niin kovaa kuin lähtee. Tosin on myöskin mahdollista että vetäjä neuvoo vahingossa tietämättään asioita väärin. Kontakti ei tarkoita treenikontekstissa sitä että aiheutetaan toiselle vahinkoa vaan sitä
simuloidaan oikeaa tilannetta ilman liiallista voimankäyttöä ja siten myöskin vähennetään loukkaantumisriskiä (erittäin tärkeää tehtäessä esim lukkoja joissa pienikin voima saattaa tehdä pahaa jälkeä). Tietenkin on lajeja joissa treenimenetelmät on suunniteltu alunperinkin armeijakäyttöön ja ovat tällaisinaan yksityisen ihmisen treenimuotona hieman kyseenalaisia (tehokas ei siis aina tarkoita samaa kuin terveellinen). En ala suosittelemaan mitään lajia sen enempää vaan kehottaisin enemmänkin tutustumaan paikkakuntasi lajitarjontaan esim seuraamalla näiden treenejä. Tällä tavalla pystyt arvioimaan paremmin sopiiko laji sinulle vai ei ja kuinka hyvin vetäjillä on homma hanskassa.
Totta tosiaan. Suurin osa ihmisten vammautumisista tuollaisissa VAPAA-AJAN riennoissa ynnä HARRASTUKSISTA johtuu tyhmyydestä tahi liiasta innostuneisuudesta (tai mikä pahinta, noiden kombinaatiosta...). Nostan nöyränä käteni sen merkiksi että itsekin miehisyyden puuskassa syyllistyn moisiin temppuihin.
BTW lähes mitä tahansa lajia voi harrastella rauhallisemmin. Ja jos ihan nolla kontakti linjalle pitää mennä niin ainahan on Iaidoa yms. jännää.
Ei nyt ihan selvinnyt alkuperäisen kijoittajan harjoittelun motiivi. Onko se vain yleistä hauskanpitoa vai pitääkö se olla dead serious nuortenmiesten puberteetin nostattamaa macho ultimate self defence kombating methodia vai jotain siltä väliltä?
Tietenkin vammat voivat johtua huolimattomuudesta ja liiasta innokkuudesta, jopa huonosta valmentajastakin. Väitän silti, että monien lajien luonteeseen kuuluu "pieni kolhiintuminen". En tarkoita, että kuuluu hakata kaveri rikki, mutta esimerkiksi sääriluiden yhteenpotkimista esiintyy useammassakin lajissa. Siinä varmasti kolhiintuu ja saa mustelmia jne. mutta samalla sitä ns. karaistuu eli sanotaan vaikka näin että samat potkut eivät enää tunnu niin pahalle. Itse olen tottunut siihen, että välillä palaan treeneistä käsivarret sinisinä.
Jos siis haluaa välttää kipua ja vammoja kannattaa tutustua lajiin tarkasti, sillä useimmiten taistelulajit ovat kolhivaa sorttia.
Tai Chi'ssä et varmastikaan mustelmia saa, joten jos laji kiinnostaa, suosittellen lämpimästi.
No minä en pikku kolhuja ja mustemia vammoiksi lukisi toisin kuin vaikkapa paukkuvat nivelsiteet...