keskeytyneen keskenmenon kokeneet

Mulla väheni oireet selkeästi muistaakseni rv7 ja 9 viikolla ultrassa todettiin että sikiö on kuollut pari viikkoa sitten. Lisäksi olin pari päivää ennen ultraa jo alkanut vuotaa hieman reilumpaa tuhrua joka muuttui kokoajan punaisemmaksi, ja sairaalassa lääkäri sanoikin että keskenmeno on jo käynnistynyt. Tosin mainittakoon myös, että ajoittaista pahoinvointia ja muita raskausoireita oli silti myös niiden kahden viikon aikana jolloin vauva oli kuollut, mutta tosi paljon vähemmän mitä alussa ja se väheneminen tapahtui oikeastaan yhdessä yössä.

takana kolme peräkkäistä keskeytynyttä km:a. Kaikissa raskausoireet loppuivat juuri niihin aikoihin kun sitten ultralla todettiin sikiö kuolleeksi. Muuta oireilua ei juurikaan ollut, ei siis kovia kipuja tai vuotoa tms. Ensimmäinen keskenmeno oli "yllätys", ajattelin vain että tämä on erilainen raskaus kun edelliset (joista siis terveet lapset syntyneet)kun oireet loppuivat yllättäen kun seinään, mutta kahdesta jälkimmäisestä keskenmenosta olin jo aika varma. Oma keho siis kertoi että kesken on mennyt. Nyt tosin vihdoin onnistunut raskaus (ainakin tähän asti, rv 28).
MUTTA muistutan nyt kuitenkin että nämä olivat minun kokemuksia, tiedän myös paljon tapauksia joissa oireilu vähentynyt tai loppunut ja raskaus silti jatkunut ihan normaalisti. Kaikilla ei edes juuri ole oireita, eivätkä edes tiedä alkuun olevansa raskaana. Toivon sydämestäni että raskautesi jatkuu onnistuneesti eteenpäin :)

Mulla oli n. rv 11 6-12 0 jotain vuotoa. Se meni ohi. Rv 12 3 oli np-ultra, ja kaikki oli hyvin. Virkeän oloinen sikiö siellä liikuskeli ja sydän sykki normaalisti.

Rv 13 5 oli neuvola-aika. Sykettä ei löytynyt, vaikka samalla laitteella oli jo kerran aikaisemmin löytynyt. Neuvolan ultrassa ei löytynyt sykettä, vaikka myös sillä laitteella oli kerran jo nähty syke. Sairaalan ultralla, samalla, jolla np-ultra oli tehty, näkyi kippuralle käpertynyt eloton sikiö. Sykkeestä ei tietoakaan.

Pahoinvointi yms. raskausoireet helpottivat vasta kaavinnan jälkeen.

minulla, kuten monella muullakin, on joskus oireet loppuneet kuin seinään ja kaikki on silti hyvin. Älä vielä panikoi. Käy neuvolassa tarkistuttamass asydänäänet jos huoli on suuri.

Itselläni sikiön kuoltua jatkuivat oireet kuin ei mitään, vähän enemmän kipuiluja oli muutaman päivän päästä, tosin raskaus oli jo Todella pitkällä.

Neuvolassa saat käydä jos pelottaa. Mutta oireiden loppuminen noilla viikoilla voi parhaimmillaan kertoa sen helpon vaiheen alkamisesta, ei raskauden keskeytymisestä!

***

Yllätys oli. Oireet kyllä laimenivat hieman, mutta säilyivät muuten samanlaisina. En osannut ajatella oireiden vähenemistä minään merkkinä. Oli keskeytynyt joskus 7-8 rv ja huomattiin ultralla rv 9-10.

Kaikki voi olla sinulla kuitenkin hyvin. Niin kauan kuin et pääse ultraan tarkistuttamaan, et voi tietää mitään varmaa. Tsemppiä!

Kaikki voi olla kuitenkin ihan hyvin. Ei loppuneet oireet välttämättä tarkoita, että keskenmeno olisi tulossa. Oireet voivat tuossa vaiheessa jo lieventyäkkin.
Minulla oireet loppuivat jo rv6 ja vuoto alkoi rv12.
Nyt on oireita vaikka kuinka paljon, mutta tuulimuna
on tämäkin.
Onnea ultraan, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Mulla olis ollu ultra seuraavana pvänä eli olin jo kolmannella kuulla. Alkoi yhtäkkinen verinen vuoto ja lähdin sairaalaan. Ultrassa todettiin että raskaus oli keskeytynyt jo viikolla 9, enkä todellakaan osannut sitä odottaa ja voi sitä tuskaa ja surua..
Nyt mulla kaksi onnellista pikku tyttöä! Kaikki siis kääntyi parhain päin =) Kyllä tuo keskenmeno pyörii mielessä jostain syystä vähän väliä, en ikinä unohda kuinka katsoin ultrassa näyttöön, eikä siellä sydän lyönyt. Kamalaa oli.

Kiitos kaikille vastauksistanne!

Otan samalla osaa menetyksenne johdosta.

Ensi viikolla tiedetään, kuinka kävi, jos ei jo aikaisemminmin. Oli ihana lukea noita kannustaviakin viestejä, yritän suhtautua jokaiseen päivään positiivisesti ja miettiä negatiivisia asioita vasta sitten, jos niihin ilmenee todella aihetta.

Auringonpaistetta ja lämpöisiä ilmoja toivotan kaikille!

Hei
Mulla oli ultra 12. raskausviikolla. Ja tieto keskeytymisestä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen asti olimme miettineet innoissamme vielä nimiä ym.
Näin jälkikäteen mietittynä ehkä merkkejä oli. Eli hirveä väsymys oli poistunut, sekä kuvotuksen tunne. Rintojen turvotus oli myös ehkä laskenut.
Mutta ajattelin silloin vaan, että niinhän oireiden pitääkin vähetä raskauden edetessä.
Mutta raskaus oli keskeytynyt n. 2 viikkoa aiemmin.
Mutta kirjoissa sanotaan, että jossakin vaiheessa voi tulla tunne, ettei mahassa olekaan mitään, kun ei okseta ym. ikäviä asioita. Mutta se ei todellakaan tarkoita aina mitään pahaa.
Joten varmasti sinulla menee kaikki ihan hyvin. Onnea ja jaksamista.

Raskauden keskeytyminen rv. 8.

Raskaus – tunteiden sekametelisoppa!
Eräänä iltana teimme miesystäväni kanssa ClearBlue digitaalitestillä raskaustestin, sillä minusta oli tuntunut jo jonkin aikaa oudolta ja kuukausia ei ollut näkynyt hetkeen. Testi sanoi ” 3 raskaana”. Emme voineet uskoa sitä. Kaiken maailman tunteet valtasivat meidät. Olimme hämmästyneitä, onnellisia, paniikissa ja huh, kaikkea.
Aikamme keskustelimme raskaudesta ja elämän tilanteestamme. Olisiko itsekästä pitää lapsi vai itsekästä tehdä abortti? Elämäntilanteemme oli lapsen tuloon epävakaa. Molemmat opiskelijoita, rahattomia ja asuimme eri asunnoissa, mutta rakasti(a)mme toisiamme ja lastamme jo paljon.

Abortti – en pystynytkään.
Menin yksityiselle lääkärille ultraan, jossa todettiin, että olen rv. 6 4 ja, että kaikki oli hyvin. Lääkäri totesi myös, että minulla on kaksoinraskaus!!! Tämä muutti aikalailla ajatuksiamme. Ainakin sillä hetkellä. Päädyimme miesystäväni kanssa kuitenkin raskauden keskeytykseen ja meninkin keskussairaalaan naistentautien poliklinikalle, että saisin keskytyslääkkeet.. En vain pystynyt siihen.. En millään.. Lähdimme kotiin, terveet lapset mahassani... Olimme onnellisia!!

Mulla on kaksi onnistunutta raskautta mitä oli aivan erilaiset. Mutta kun aloin odottamaan kolmatta ei ollut oireita ollenkaan. Ajattelin heti että kaikki ei ole hyvin. Menin ultraan viikolla 6 2 ja siellä pieni sydän sykki. Silti koko ajan tunne että kaikki ei ole hyvin ja pari päivää tuli verta ihan vaan pyyhkiessä et just ja just näki että punaista on. Sitten menin ultraan viikolla 8 4 ja keskeytynyt keskenmeno. Tulin aika pian taas raskaaksi ja oli todella voimakkaat raskaus oireet. Että kun menin ultraan viikolla 7 ni aika yllätyksenä tuli että oli pari päivää aikaisemmin sikiö kuollut.. Eli jälleen keskeytynyt keskenmeno. Toivon että sulla kaikki on hyvin:)

Meillä 1,5 yritystä takana ja ehdimme käydä jo lapsettomuuteen liittyen erikoissairaanhoidon puolella, kunne meni viikko ja tajusin olevani raskaana. Tein kaksi testiä ja molemmat oli niin selvästi plussaa, että olin aivan onnesta sekaisin. Kuitenkin takaraivossa oli koko ajan sellainen tunne, että ei uskalla iloita vielä. Sanoin miehellekin koko ajan, että kaikki ei ole kunnossa ja kärsin parin viikon ajan jatkuvista kuukautiskivuista ilman vuotoa vaan. Kaikki sanoivat sen olevan normaalia ja keho vasta totuttelee raskauteen ja alkaa valmistamaan minua jo tulevaan. Turvotti ja närästi.

Viikko raskaustestin tekemisen jälkeen oli outoa kipua yhden illan, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. K aikki oireet loppuivat tai ainakin siirtyivät taka-alalle, ei turvotusta ei närästystä. Sitten rv 6 4 yhdynnän jälkeen pientä vuotoa, jatkui seuraavan päivän. Ohje oli olla vaan ja levätä, kuuluu asiaan.

Eipä kuulunut asiaan minun kohdallani. Päivystyksessä meni seuraava ilta, gynelle seuraavana päivänä. Ultrassa näkyi melkein pari viikkoa jäljessä oleva pieni "lapsemme", tai no musta möykkyhän siinä vain näkyi. Hormoniarvot ei kohdallaan ja jo samana alkoi vuotamaan ja kipua oli paljon. Silloin toivo oli menetetty. Pari päivää vuodosta eli tänään kävin lääkärissä, kun vuoto ei pienene. Tyly tuomio: kesken on ja lääkkeillä viedään loppuun. Nyt istun kotona yksin, mies töissä ja odotan josko alkaisi lääkkeet vaikuttamaan, onneksi suurin osa tullut jo pois. Kivut ovat hirveät, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Mutta siis tässä tarinani ja ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että oireet loppuivat jo silloin kuin lapsemme kehitys loppui. Rintoihin ei enää koskenut ja muutenkin oli paljon kevyempi olla. Nyt kannan tuskaa harteillani, kuinka kauan, sitä en tiedä.