Onko isä muuta,kuin hiekka rattaissa,kun hänen merkityksestään puhutuaan perhe-elämässä?
Lapsen ja äidin symbioosihan pääsee kehittymään alusta alkaen,heidän keskinäistä suhdettaan vahvisten.Isä toimii tässä lähinnä sivustaseuraajana ja lopulta vain turistina omassa perheessään.Jos symbioosiin pyrkii kolmanneksi osapuoleksi,niin se tuottaa vain ongelmia.Isän ja lapsen välistä symoosia on vaikea muodostaa,koska lapsi EI oikeasti ole riippuvainen isästään.
Isä voi tietysti leikkiä ja viettää aikaansa lapsen kanssa.Mutta se on vain väliaikaista ja lopun alkua.Ja lopulta isästä tulee äidin veli,joka auttaa äitiä hieman arjenpyörityksessä,joka äidiltä toki yksinkin sujuisi.
Kaiken kaikkiaan "isyys" on ylimainostettu juttu,jonka perheasiainsuunnittelukeskukset ovat onnistuneet lanseeramaan.Isä on perheessä,ikääkuin keinotekoinen statussymboli,jolla voidaan hieman rehvastella - tosin aiheettomasti,koska asemansa ymmärtäneet isät ovat jo ymmärtäneet poistua takavasemmalle - päiväkotien pihoilla tai tuttavien keskellä.
Lapsen ja äidin symbioosihan pääsee kehittymään alusta alkaen,heidän keskinäistä suhdettaan vahvisten.Isä toimii tässä lähinnä sivustaseuraajana ja lopulta vain turistina omassa perheessään.Jos symbioosiin pyrkii kolmanneksi osapuoleksi,niin se tuottaa vain ongelmia.Isän ja lapsen välistä symoosia on vaikea muodostaa,koska lapsi EI oikeasti ole riippuvainen isästään.
Isä voi tietysti leikkiä ja viettää aikaansa lapsen kanssa.Mutta se on vain väliaikaista ja lopun alkua.Ja lopulta isästä tulee äidin veli,joka auttaa äitiä hieman arjenpyörityksessä,joka äidiltä toki yksinkin sujuisi.
Kaiken kaikkiaan "isyys" on ylimainostettu juttu,jonka perheasiainsuunnittelukeskukset ovat onnistuneet lanseeramaan.Isä on perheessä,ikääkuin keinotekoinen statussymboli,jolla voidaan hieman rehvastella - tosin aiheettomasti,koska asemansa ymmärtäneet isät ovat jo ymmärtäneet poistua takavasemmalle - päiväkotien pihoilla tai tuttavien keskellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä isä on ainakin perheenpää joka päättää viime kädessä KAIKKI asiat.Toki äidin ja lapsen välinen symbioosi on ainutlaatuinen imetyksen takia.Mutta meillä isä on mm.hoitanut jokaisen lapsen kylvetykset vauvana.En ole kuin muutaman kerran kylvettänyt lapsiamme heidän ollessa vauvoja.Ja kun olen vieroittanut vauvan rinnalta,on isän apu ollut korvaamaton.Hän on lapsen opettanut nukahtamaan ilman rintaa.Meillä isä on opettanut vauvat tutille!Jos äiti on niin itsekäs että "omii" vauvan itselleen niin toki ongelmia syntyy.En epäile yhtään.Nyt kun en enää nuorimmaistamme imetä on isä viettänyt vielä enenmmän aikaa lasten kanssa.Ja isä on meillä tosi tärkeä henkilö.
Noh,itse olen sitä mieltä että jo lakikin nujertaa isyyden tärkeyttä näillä kaikenmaailman hedelmöityslaeilla kun yksinäiset naisetkin voivat saada hedelmöityshoidoilla lapsen.Tätä emme mieheni kanssa hyväksy ollenkaan.
Olen pahoillani kun olet niin katkeroitunut jostain.Meillä ainakin tarvitaan isää päivittäin.Ja isä tarvitsee meitä. =o)
Tervetuloa todellisuuteen!
Minäkin olen ollut monessa touhussa mukana,mutta se ei vain riitä.
Ja kuka on perheenpää?No meillä en ainakaan minä.Taitaa olla se toinen?Minun tekemät päätökset eivät ole itsestään selvyyksiä,äidin tekemät taas useimmiten ovat.
Ongelmana voi olla myös se,että äiti ei osaa tai pysty vierottamaan lasta itsestään,vaan antaa lapsen takertua tai pysyä takertuneena itseensä.
Mutta onnittelut teille,jos olette saaneet suhteenne kuuntoon.Joskus niinkinpäin.
noin :( Meillä isä on äidin kanssa tasavertainen, ei mikään ylimääräinen pyörä! Kumpikaan ei ole "perheen pää", vaan kaikista asioista keskustelemme yhdessä. Jos jossain hankkeessa vaikkapa ei päästä sopuun, tehdään joko molempia tyydyttävä kompromissi tai haudataan hanke :) Vanhempina tuemme toisiamme- jos toinen meistä on ehtinyt jotain lapselle lupaamaan tai jotakin kieltämään, toinen on samaa mieltä (ainakin lapsen kuullen :) Mutta pointtini siis on, että meillä arki pyörii yhteisillä pelisäännöillä ja ilman toista kaikki menisi armottoman sekaisin! Miksipä et yrittäisi rakentaa tiiviimpää suhdetta lapseesi ja vaimoosi? Kerro miltä sinusta tuntuu...
jos minä teen jonkin päätöksen esim. kiellon lapsille vaikka tappelun (lue nyrkkien heilumisen lasten kesken) takia, niin äitihän sen kumoaa tuosta vain,mutta....
jos äiti kieltää jotain niin siihenhän ei ole isillä mitään sanomista
"Onko isä muuta,kuin hiekka rattaissa,kun hänen merkityksestään puhutuaan perhe-elämässä?"
Mitä tarkoitetaan perhe-elämällä? Jos ajatellaan että isä tuo perheen käyttöön lisää taloudellista hyvinvointia, tekee osansa kotitöistä ja tarjoaa sen toisen tukijalan perheen käyttöön niin ei kai se nyt ole mitään hiekkaa rattaissa?
"Lapsen ja äidin symbioosihan pääsee kehittymään alusta alkaen,heidän keskinäistä suhdettaan vahvisten.Isä toimii tässä lähinnä sivustaseuraajana ja lopulta vain turistina omassa perheessään."
Kivoja kielikuvia, joiden viesti on kuitenkin ohut. Symbioosissa molemmat eliöt hyötyvät toisistaan... tässä tapauksessa äiti ei hyödy mitenkään... tai ei ainakaan sen enempää kuin isäkään (varmistaa suvun jatkumisen, saa jälkeläisen). Mitenkä isä muka on lopulta turisti omassa perheessään? Mitä tarkoitat tällä? Kyllä minä ainakin vielä useamman lapsen jälkeenkin olen mukana perheen toiminnassa ja koen sen omakseni.
"Isän ja lapsen välistä symoosia on vaikea muodostaa,koska lapsi EI oikeasti ole riippuvainen isästään."
Jos lapsen äiti on vaikka lenkillä ja isä huolehtii lapsesta sillä välin, niin lapsi on riippuvainen isästään. Meidän perheessä imetys ei onnistunut alkuunkaan, joten niin ruokintavastuu kuin muutkin vastuut jaettiin alusta alkaen... meidän perheessä lapset ovat olleet riippuvaisia vanhemmistaan. Ja se jos mikä on ollut rikkaus; oli kyseessä sitten mikä tahansa huoli tai kipu, niin lapsillemme on kelvannut sen vanhemman hoiva, joka sattuu lähempänä olemaan. Perheemme voi tämän ansiosta hyvin; vaikka äiti olisi matkoilla, niin matkan aikana ei sellaista asiaa olekaan, jossa lapsi ei hyväksyisi isää hoitamaan.
"Isä voi tietysti leikkiä ja viettää aikaansa lapsen kanssa.Mutta se on vain väliaikaista ja lopun alkua.Ja lopulta isästä tulee äidin veli,joka auttaa äitiä hieman arjenpyörityksessä,joka äidiltä toki yksinkin sujuisi."
Koko lapsen lapsuusaika on väliaikaista... ellei sitten vanhemmat sairaalloisesti yritä sitoa lasta kiinni itseensä. Lapsi kasvaa ja varttuu ja jossakin vaiheessa nousee omille siivilleen... olettaen että vanhemmat ovat tähän antaneet mahdollisuuden. Ja mitä tulee arjenpyöritykseen, niin ainakin meidän perheen isä pyörittää arkea ihan siinä missä äitikin... vaikka yksikseen. Mitään sellaista kotityötä ja arjen askarta ei ole, jota meillä ei osaisi molemmat vanhemmat hoitaa.
"Kaiken kaikkiaan "isyys" on ylimainostettu juttu,jonka perheasiainsuunnittelukeskukset ovat onnistuneet lanseeramaan.Isä on perheessä,ikääkuin keinotekoinen statussymboli,jolla voidaan hieman rehvastella"
Jos ihan totta puhutaan niin nimenomaan äitiys on ylimainostettua... varsinkin naisten keskuudessa. Puhutaan niinkuin äitiys olisi jokin kaikkivoipa väärän oikeaksi tekevä ihme, ja kuitenkin samaan aikaan kaikenmaailman huumeäidit tuhoavat lapsiensa tulevaisuuden jo kohdussaan.
Isyys ja isä on perheen toinen tukijalka... se jonka varaan perhe voi aika ajoin nojata... se joka ottaa osan painosta varaansa.
"asemansa ymmärtäneet isät ovat jo ymmärtäneet poistua takavasemmalle - päiväkotien pihoilla tai tuttavien keskellä. "
Osa äideistä on omii lapsensa niin, että häätävät isän pois läheltään ja näissä tapauksissa isä kenties on takavasemmalla... mutta sitten on myös niitä äitejä jotka ovat alusta alkaen ymmärtäneet että lapset ovat yhteisiä... ja he ovat niitä onnellisia äitejä. Jaettu suru on puoli surua ja jaettu ilo kaksinkertainen ilo ... tämä sanonta pitää lapsiperheessäkin paikkansa.
Noin ylipäätänsä kirjoituksesi on mielestäni jotenkin tekoviisas. Tuntuu että kielikuvien tarkoitus on hämärtää todellista viestiä ja saada teksti kuulostamaan filosofiselta, jota se ei kuitenkaan ole. Itse asiasisältö on ohutta huttua, joka on heikosti perusteltua.