... tunnen itseni pohjattoman yksinäiseksi vaikka minulla on maailman ihanin aviomies ja lapset. Lapsilla on kuitenkin omat kaverit ja harrastukset. Aviomies pelaa päivät pitkät netissä tai muuten vaan chattailee netissä.
Itse olen sairaslomalla stressin ja uupumuksen takia enkä pysty lähtemään kotoa mihinkään. Ajatukset kiertää samoja ratoja haluaisin lopettaa päiväni. Ja kaikki vaan sikis että tuntuu että on tullut stoppi tähän yksinäisyyteen. Aikaisemmin piti hoitaa lapsille päivittäiset ruuat, vaipanvaihdot ulokoilut ym. Ja nyt tuntuu et olen tarpeeton kaikille. tänä äitienp'äivänä havahduin siihen että kukaan lapsistani ei edes muistanut minua. Aikiasemmin itse tein lapsille kakun askarreltiin mummoille kortit ym. mut tänä vuonna en jaksanut enää huomioida muita kun kukaan ei huomio muakaan. En ole saanut koskaan isiltä äitienpäivä kortia tai kukkia lahjoista puhumattakaan. Isänpäivän olen kuitenkin aina järjestänyt lahjoineen kortteinee herkkuineen. Minun syntymäpäiviäkään ei kukaan koskaan muista. Kuinka voi naisihminen elää elämänsä niin ettei kukaan huomaa????????
Itse olen sairaslomalla stressin ja uupumuksen takia enkä pysty lähtemään kotoa mihinkään. Ajatukset kiertää samoja ratoja haluaisin lopettaa päiväni. Ja kaikki vaan sikis että tuntuu että on tullut stoppi tähän yksinäisyyteen. Aikaisemmin piti hoitaa lapsille päivittäiset ruuat, vaipanvaihdot ulokoilut ym. Ja nyt tuntuu et olen tarpeeton kaikille. tänä äitienp'äivänä havahduin siihen että kukaan lapsistani ei edes muistanut minua. Aikiasemmin itse tein lapsille kakun askarreltiin mummoille kortit ym. mut tänä vuonna en jaksanut enää huomioida muita kun kukaan ei huomio muakaan. En ole saanut koskaan isiltä äitienpäivä kortia tai kukkia lahjoista puhumattakaan. Isänpäivän olen kuitenkin aina järjestänyt lahjoineen kortteinee herkkuineen. Minun syntymäpäiviäkään ei kukaan koskaan muista. Kuinka voi naisihminen elää elämänsä niin ettei kukaan huomaa????????
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mene terassille kaljoittelemaan sillävälin kun miehesi on netissä. Taatusti alkaa huomiota tulla jos on naispuolinen.
Kun asiat alkaa olla tuossa pisteessä kuin sulla,menisin sinuna todellakin baariin.Sieltä löytyy seuraa ja niitäkin miehiä,jotka ei viihdy netissä.Ehkä löydät sieltä vielä paremman.Sinuna laittaisin omaisuuden jakoon miehen kans,hommautuisin sairaseläkkeelle ja lähtisin ulkomaille.Miehiä esim.espanjasta löytyy myös pikkurahalla.
Kuulostaa tutulta hyvä ystävä. Mulla toi tilanne oli kyllä pysähtymisen ja myös avun hakemisen paikka. Eli käyn terapiassa työstämässä itseäni ja katsomassa, mikä toiminnassani ja asennoitumisessani on ajanut minut tähän tilanteeseen. Ei ole helppo tie, mutta muutakaan vaihtoehtoa en tiedä. Ehkä se mieskään ei ole niin ihanne aviomies, jos istuu kaikki vapaa ajat netissä. Oletteko keskustelleet asiasta? Hae kuitenkin ihmeessä apua ja tukea. Jaksamista Sinulle!
Lukiessani tekstiäsi olisi tehnyt mieli huutaa "et ole yksin mekin olemme täällä".
Uskon näin että jokainen meistä on kokenut juuri tuon pohjattoman yksinäisyyden ,yksin voi olla joukossakin tuntee vaan kertakaikkiaan ulkopuolisuutta .
Elämässäsi on varmaan uusi vaihe ,lapset ei tarvitse nään niin paljon sinua ,aikonaan aikasi meni eläessä lastesi ehdoilla ja he täyttivät päiväsi niin ettet joutanut edes ajattelemaan omaa itseäsi.Miehesi kanssa ehkä olette pikkasen kasvaneet erilleen kuten monet sanovat ,eli silleen erilleen että hänellä on omat "juttunsa".Mikähän olisi se sinun juttusi ja mistä saisit ne tuttusi jotka ymmärtävät NYT hetkeäsi .Hyvä kun olet löytänyt kirjoittamisen joka tosi terapeuttista .Uskon että tästä se alkaa kun ääneen oikein sanot tahdon muutosta elämääni ,on vain yksi ainoa elämä ja todellakin kannattaa laskea perustuksia mille kannattaa loppu elämä rakentaa .
Ilonpisaroita päivääsi
Miksi et ota tilanteesta kaikkea iloa irti. Jos lapset eivät enää "tarvitse" sinua samalla tavalla niin käytä se aika itseesi. Nyt on sinun vuorosi elää niinkuin monet ihmiset sanovat silloin kun lapset muuttavat kotoa.
Oletko koskaan toivonut että sinulla olisi aikaa käydä vaikka kasvohieronnassa? Tai uimahallissa, nauttimassa saunasta ja vaikka porealtaasta? Tai kampaajalla käynti, uuden hiustyylin laitto tai ehkä kynsien laitto?? Mikä sinua kiinnostaisi?
Ja eiköhän se miekkosesi pää käänny sitten joko siitä ettet aina ole kotona, että jokin sinussa on täysin muuttunut tai sitten siitä että "kostat" hänelle niin ettet huomioi häntä isänpäivänä.
Jos hän kysyy sinulta miksi et huomioi häntä niin kohauta olkapäitä ja sano vain ettet tiedä mitä tarkoittaa tai että samalla tavalla käyttäydyt kuin hänkin äitienpäivänä.. tasavertaisuutta nainen!!
sanoisin vain sen vielä, että ainahan lapset tarvitsevat sinua, sinä olet lapsillesi korvaamaton!
Se miksi he eivät muista sinua äitienpäivänä tai syntymäpäivänäsi, on heidän isästään. Lapset matkivat molempia vanhempia. Jos haluat että muuttavat tapojaan niin sinun tulee vaatia muutosta mieheltäsi, tai opetat lapsesi siihen että yhdessä järjestätte synttärit tai äitienpäivän sinulle.
Mieheni ei ole lasteni isä. Eikä heidän perheessä juhlittu äitien päivää. Eikä muuten mitään muutakaan ainoastaan joulua ja juhannusta.
Itse yksinhuoltajana olen opettanut muksut huomioimaan. Mutta nyt en enää jaksanut järjestää joten ei sit kukaan muukaan.
Kotona asuu vielä kuitenkin 18v, 14v, 12v, ja 9 v lapset. Kaisi vanhinta on muuttaneet pois kotoa ja vanhimmalla on kaksi muksua jo itselläänkin eikä aviomies ole kaksinen. Joten ymmärrän jos vanhin lapsistani ei muista minua, oma arki vaatii niiin paljon. Sen aviomies ei anna minun auttaa tytärtäni. eikä anna tavat lapsenlapsia.
Kyllä mä etsisin vastausta vähän syvemmältä kuin baareista. Itse kokeilin sitä tyhmyyttäni vastaavassa tilanteessa sillä tuloksella, että hetkeksi helpotti, mutta lapset kärsivät. Se oli ikäänkuin pakoa tilanteesta.
Mä uskon vetovoiman lakiin, eli että mä vedän puoleeni tietynlaisia tilanteita ja ihmisiä niin kauan, kun olen oppinut läksyni. Eli siis muutosta tapahtuu oman sisäisen muutokseni kautta.
Sen verran olen oppinut, että parisuhteen ongelmat ei ratkea sillä, että hyppää vieraisiin. Jos ei miehestä ole niitä yhdessä käsittelemään, niin kannattaa harkita onko säilyttämisen arvoinen suhde.
Taidat olla kovin ymmärtäväinen nainen. Niin olin minäkin ja vieläkin teen sen kanssa töitä. Alan kuitenkin oppia, että saan sen, mihin suostun. Ja minun on ainakin ollut ja on edelleen syytä oppia ymmärtämään itseäni ja katsomaan, mitä itse tarvitsen ja mikä tekee minulle hyvää. Vasta sen jälkeen, kun ikäänkuin itse olen täyttynyt, minulla edes voi olla jotakin annettavaa toisille.
Sulla on vielä kovin nuoria lapsia, jotka kipeästi tarvitsevat äitiä. Voi kun sä jaksaisit täysillä olla heidän kanssaan, pitää lähellä ja rakastaa. Muista myös, että lapsesi oppivat sinun käytöksestäsi. Jos annat muiden astua ylitsesi, hekin oppivat tekemään niin. Tyttäresi tilanne kuulostaa kauhealta. Huh, ei sellaisessa pitäisi suostua elämään.
.. tavata lapsenlapsia tai auttaa tytärtäsi?? Jokainen äiti on vain kiitollinen kun saa apua omilta vanhemmilta tai edes seuraa ehkä yksitoikkoiseen päivään?!
Lapsenlapset ei saa tulla meille kun tytäreni aviomies on päättänyt että lapsilla on astma (vaikka lääkäri totesi lapset teveeksi) ja meillä on kaksi koiraa, joista pienempi on tyttäreni. Tyttäreni aviomies vie lapset kyllä oman äitinsä luo jossa on taas kissa.
Tyttäreni opiskelee ja siksi lapset ovat päivisin päiväkodisssa. Aionoa mahdollisuus tavata tytärtäni ja lapsenlapsia on minun mennä heile mutta tämä taas ei ole kivaa kun mies kyttää koko ajan vieressä mitä teet tai sanot.