Väistämätön tosiasia on, että nykyaikainen kapitalistinen järjestelmä eli tavaratuotantotapa, joka tuohoaa maailmaa myös luo uutta ja orjuuttaa samalla ihmistä. Tavaratuotannon perustana on yhteiskunnallinen työnjako, mikä siis on yksityisen tavaratuotannon tarve?
Tavaratuotanto kehittyi varsinaisesti feodalismin uumenissa niinkuin nyt kehittyvät sosialismin ainekset kapitalismin uumenissa. Nyt tavaratuotanto on vallitsevana tuotantotapana ja nimenomaan yksityisenä ja luokkiin jakautuneena kapitalismina.
Tavara on myyntiin tarkoitettu tuote, sanoo Marx ja on toki täysin oikeassa. Samoin sanoo kapitalisti työläiselle "Täällä valmistetaan vain myyntiin tulevia tuotteita, sillä vain niistä saamme palkkamme. Asiakas siis maksaa palkkamme". Onko asia ihan näin selviää tuota pikaa...
Tavaralla on käyttöarvo, mutta käyttöarvon tulee olla käyttöarvo nimenomaan tavaran ostajalle, ja vain siksi se on myytävissä. Tavaran käyttöarvo on yhteiskunnallinen arvo, koska sen käyttöarvo on käyttöarvo nimenomaan muille, kuin sen valmistajalle. Lisäksi tavaran tulee siirtyä vaihdonkautta uudelle omistajalle. Yhteiskunnallinen käyttöarvo muuttuu tavaraksi vain siinä tapauksessa, että se joutuu kulutettavaksi vaihdon välityksellä, ja että sillä käyttöarvon lisäksi on vaihtoarvo.
Nämä kaksi arvoa, käyttöarvo ja vaihtoarvo ovat tavaran oleelliset arvot.
Käyttöarvot muodostavat aina yhteiskunnan rikkauksien aineellisen sisällön. Mutta vasta kapitalistisessa tuotantotavassa käyttöarvot muuttuvat tavaroiksi ja vaihtoarvojen perustaksi. Vilja on aina viljaa, mutta vain määrätynlaisissa tuotantosuhteissa vilja muuttuu tavaraksi.
Vaihtoarvo on määrällinen suhde, jossa tavara voidaan vaihtaa toiseen tavaraan. Tämä suhde elää yhteiskunnallisessa elämässä mukana ajan, paikan ja tekijäin suhteen muuttaen näin arvoaan, joka ei siis ole kiinteä. Tavaroita verrataan toisiinsa ja siksi niillä täytyy olla myös jokin yhteinen ominaisuus joka tekee ne yhteismitallisiksi. Käyttöarvo se ei voi olla, sillä käyttöarvoina tavarat eri laatuisia ja tyydyttävät näin eri tarpeita, joten niitä ei voi määrällisesti verrata toisiinsa. Ihmistyö on tämä yhteinen tekijä, juuri ihmistyötä tarvitaan tuottamiseen ja mittaamaan tavaran tuottamiseen käytettyä aikaa ja näin määrittämään tavaran arvoa vaihdossa toisiin tavaroihin. Ei siis tavaran laatua ja käyttöarvoa, vaan nimenomaan tavaran tuotamiseen käytettyä ihmistyötä tarvitaan tavaran arvon määrittelyyn.
Tavarat ovat arvoja juuri niissä olevan Ihmistyön vuoksi, muutoin ne ovat vain käyttöarvoja. Työn kulutus tavaran tuottamisessa on siis tavaran arvon yhteismitallinen verrattava mitta.
Onko kapitalisti siis oikeassa sanoessaan, "että asiakas maksaa palkamme"... ei, sillä asiakas vaihdossa maksaa tavarassa olevan työn mukaisen arvon tavarasta. Kauppiaalle tämä näyttäytyy vain asiakkaan tuomana raha kassaan, koska ilman asiakasta tavara ei mene kaupaksi, luulen kauppias ja niin luulee moni muukin. Mutta tosiasiassa tavara menee kaupaksi vain, koska sillä on käyttöarvo asiakkaalle. Käyttöarvo oli siis se arvo joka tietyissä yhteiskunnallisissa suhteissa muuttuu tavaraksi ja tavaralla on arvonsa siihen käytetyn työn mukaan. Ei siis minkään subjektiivisen arvostuksen mukaan, joka saattaa olla valintaa määrittävä tekijä tavaranvaihtomarkkinoilla.
Onko siis kuitenkin niin, että palkan maksaakin tavaran arvon luoja, eli se työläinen joka tavaraan käytti työtään tietyn määrän ja sai näin sille arvon, vai onko asiakas edelleen palkanmaksaja koska osti tavaran? Ja mikä on kapitalistin välttämätön osuus tässä tapahtumassa?
Tavaroiden tuotamisella on kaksinainen luonne, tavaran tuottaminen on samalla konkreettista työtä ja abstraktia työtä. Sanoo Karl Marx ja tarkoittaa silloin, että tavaroilla on erilaisia käyttöarvoja ja näin toinen näistä kaksoisluontesta on "konkreettista työtä". Ja toisaalta tavarat eivät vain eroa toisistaan käyttöarvojen mukaan vaan niillä on myös yhteinen tekijä ja se on, että niillä on arvo eli inhimillisen työvoiman käyttö tavaran tuotannossa. Tätä siis nimitetään abstraktiksi työksi.
Työ on siis yhteiskunnallisen työnjaon kannalta katsottuna ristiriitaista, koska samalla kun se on yhteiskunnallisesti välttämätöntä yhteistä työtä, se on yksityisomistuksen vallitessa työn tuottajan yksityisasiaa. Tämä ristiriita, yksityisen ja yhteiskunnallisen työn välillä on kapitalistisen tavara talouden ristiriita ja kaikkien muiden ristiriitojen perussyy.
Markkinoilla verrataan eri tavaratuottajien työtä toisiinsa, joten markkinoilla tarvitaan monia tavaratuottajia ja juuri tässä yksityinen työ muuttuu yhteiskunnalliseksi työksi. Ilman vaihtomahdollisuutta, tavaroita ei voi markkinoilla vaihtaa eli jollei ole muitakin tavaran tuottajia, ei ole markkinoitakaan. Yksityistyön yhteiskunnallinen luonne ilmenee vasta markkinoilla, kun yksityistyön tavaroita verrataan markkinoilla muiden yksityistyön tavaroihin ilmenee tavaratuottajien työn yhteiskunnallien luonne.
Joten¨tässä nyt näkyy se ristiriita, miksi yksityinen tuottaminen on virheellinen tuotantotapa ja yhteiskunnalle täysin tarpeetonta. Koska työ vaatii kuitenkin yhteiskunnalisen työn suhteet ollakseen ylipäätään mahdollista. Kapitalisti on siis vain välissä hääräävä riistäjä, joka on ominut itselleen oikeuden riistää työläistä eli tämän työaikaa, voidakseen kerätät tästä hyödyn itselleen, vaikka emme olisi mihinkään tätä kapitalistia koskaan tarvinneet. Tässä näkyy myös se miksi toverit voivat olla oikeassa vastustaessaan yksityistä tavaratuotantoa, vaikka keskenään voivatkin olla erimieltä tavaratuotannon tulevaisuudesta, kehitystämme määrittävänä tekijänä.
Tavaratuotanto yhteiskunnallisena on tavaratuotantoa vain todellisten yhteiskunnalisten tarpeidemme tyydyttämiseksi ja näin se on myös luonnonkannalta ainut tavaratuotantotapa joka säilyttää maapallomme asuinkelvollisena. Koska yksityinen tavaratuotantotapa ei ole yhteiskunnallista on se myös tarpeetonta yhteiskunnalisesti.
Hannu Rainesto
Tavaratuotanto kehittyi varsinaisesti feodalismin uumenissa niinkuin nyt kehittyvät sosialismin ainekset kapitalismin uumenissa. Nyt tavaratuotanto on vallitsevana tuotantotapana ja nimenomaan yksityisenä ja luokkiin jakautuneena kapitalismina.
Tavara on myyntiin tarkoitettu tuote, sanoo Marx ja on toki täysin oikeassa. Samoin sanoo kapitalisti työläiselle "Täällä valmistetaan vain myyntiin tulevia tuotteita, sillä vain niistä saamme palkkamme. Asiakas siis maksaa palkkamme". Onko asia ihan näin selviää tuota pikaa...
Tavaralla on käyttöarvo, mutta käyttöarvon tulee olla käyttöarvo nimenomaan tavaran ostajalle, ja vain siksi se on myytävissä. Tavaran käyttöarvo on yhteiskunnallinen arvo, koska sen käyttöarvo on käyttöarvo nimenomaan muille, kuin sen valmistajalle. Lisäksi tavaran tulee siirtyä vaihdonkautta uudelle omistajalle. Yhteiskunnallinen käyttöarvo muuttuu tavaraksi vain siinä tapauksessa, että se joutuu kulutettavaksi vaihdon välityksellä, ja että sillä käyttöarvon lisäksi on vaihtoarvo.
Nämä kaksi arvoa, käyttöarvo ja vaihtoarvo ovat tavaran oleelliset arvot.
Käyttöarvot muodostavat aina yhteiskunnan rikkauksien aineellisen sisällön. Mutta vasta kapitalistisessa tuotantotavassa käyttöarvot muuttuvat tavaroiksi ja vaihtoarvojen perustaksi. Vilja on aina viljaa, mutta vain määrätynlaisissa tuotantosuhteissa vilja muuttuu tavaraksi.
Vaihtoarvo on määrällinen suhde, jossa tavara voidaan vaihtaa toiseen tavaraan. Tämä suhde elää yhteiskunnallisessa elämässä mukana ajan, paikan ja tekijäin suhteen muuttaen näin arvoaan, joka ei siis ole kiinteä. Tavaroita verrataan toisiinsa ja siksi niillä täytyy olla myös jokin yhteinen ominaisuus joka tekee ne yhteismitallisiksi. Käyttöarvo se ei voi olla, sillä käyttöarvoina tavarat eri laatuisia ja tyydyttävät näin eri tarpeita, joten niitä ei voi määrällisesti verrata toisiinsa. Ihmistyö on tämä yhteinen tekijä, juuri ihmistyötä tarvitaan tuottamiseen ja mittaamaan tavaran tuottamiseen käytettyä aikaa ja näin määrittämään tavaran arvoa vaihdossa toisiin tavaroihin. Ei siis tavaran laatua ja käyttöarvoa, vaan nimenomaan tavaran tuotamiseen käytettyä ihmistyötä tarvitaan tavaran arvon määrittelyyn.
Tavarat ovat arvoja juuri niissä olevan Ihmistyön vuoksi, muutoin ne ovat vain käyttöarvoja. Työn kulutus tavaran tuottamisessa on siis tavaran arvon yhteismitallinen verrattava mitta.
Onko kapitalisti siis oikeassa sanoessaan, "että asiakas maksaa palkamme"... ei, sillä asiakas vaihdossa maksaa tavarassa olevan työn mukaisen arvon tavarasta. Kauppiaalle tämä näyttäytyy vain asiakkaan tuomana raha kassaan, koska ilman asiakasta tavara ei mene kaupaksi, luulen kauppias ja niin luulee moni muukin. Mutta tosiasiassa tavara menee kaupaksi vain, koska sillä on käyttöarvo asiakkaalle. Käyttöarvo oli siis se arvo joka tietyissä yhteiskunnallisissa suhteissa muuttuu tavaraksi ja tavaralla on arvonsa siihen käytetyn työn mukaan. Ei siis minkään subjektiivisen arvostuksen mukaan, joka saattaa olla valintaa määrittävä tekijä tavaranvaihtomarkkinoilla.
Onko siis kuitenkin niin, että palkan maksaakin tavaran arvon luoja, eli se työläinen joka tavaraan käytti työtään tietyn määrän ja sai näin sille arvon, vai onko asiakas edelleen palkanmaksaja koska osti tavaran? Ja mikä on kapitalistin välttämätön osuus tässä tapahtumassa?
Tavaroiden tuotamisella on kaksinainen luonne, tavaran tuottaminen on samalla konkreettista työtä ja abstraktia työtä. Sanoo Karl Marx ja tarkoittaa silloin, että tavaroilla on erilaisia käyttöarvoja ja näin toinen näistä kaksoisluontesta on "konkreettista työtä". Ja toisaalta tavarat eivät vain eroa toisistaan käyttöarvojen mukaan vaan niillä on myös yhteinen tekijä ja se on, että niillä on arvo eli inhimillisen työvoiman käyttö tavaran tuotannossa. Tätä siis nimitetään abstraktiksi työksi.
Työ on siis yhteiskunnallisen työnjaon kannalta katsottuna ristiriitaista, koska samalla kun se on yhteiskunnallisesti välttämätöntä yhteistä työtä, se on yksityisomistuksen vallitessa työn tuottajan yksityisasiaa. Tämä ristiriita, yksityisen ja yhteiskunnallisen työn välillä on kapitalistisen tavara talouden ristiriita ja kaikkien muiden ristiriitojen perussyy.
Markkinoilla verrataan eri tavaratuottajien työtä toisiinsa, joten markkinoilla tarvitaan monia tavaratuottajia ja juuri tässä yksityinen työ muuttuu yhteiskunnalliseksi työksi. Ilman vaihtomahdollisuutta, tavaroita ei voi markkinoilla vaihtaa eli jollei ole muitakin tavaran tuottajia, ei ole markkinoitakaan. Yksityistyön yhteiskunnallinen luonne ilmenee vasta markkinoilla, kun yksityistyön tavaroita verrataan markkinoilla muiden yksityistyön tavaroihin ilmenee tavaratuottajien työn yhteiskunnallien luonne.
Joten¨tässä nyt näkyy se ristiriita, miksi yksityinen tuottaminen on virheellinen tuotantotapa ja yhteiskunnalle täysin tarpeetonta. Koska työ vaatii kuitenkin yhteiskunnalisen työn suhteet ollakseen ylipäätään mahdollista. Kapitalisti on siis vain välissä hääräävä riistäjä, joka on ominut itselleen oikeuden riistää työläistä eli tämän työaikaa, voidakseen kerätät tästä hyödyn itselleen, vaikka emme olisi mihinkään tätä kapitalistia koskaan tarvinneet. Tässä näkyy myös se miksi toverit voivat olla oikeassa vastustaessaan yksityistä tavaratuotantoa, vaikka keskenään voivatkin olla erimieltä tavaratuotannon tulevaisuudesta, kehitystämme määrittävänä tekijänä.
Tavaratuotanto yhteiskunnallisena on tavaratuotantoa vain todellisten yhteiskunnalisten tarpeidemme tyydyttämiseksi ja näin se on myös luonnonkannalta ainut tavaratuotantotapa joka säilyttää maapallomme asuinkelvollisena. Koska yksityinen tavaratuotantotapa ei ole yhteiskunnallista on se myös tarpeetonta yhteiskunnalisesti.
Hannu Rainesto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.