Mulla on rankka opiskelu takana ja valmistuin syyskuussa -07. Opiskeluaikana narsistinen oppilas teki minusta silmätikun, eikä muut uskaltaneet jutella kanssani.
Mies meinasi kuolla samaan aikaan(pitkä elvytys) ja sairastaa nyt parantumatonta etenevää sairautta.
Vaihdevuodet alkoivat valmistuttuani viime syksynä.
Muutimme heti Helsinkiin asuttuamme 30 vuotta muualla.
Menin heti töihin ja olin sairaalassa 3 kuukautta. Verenpaineet nousivat pilviin ja tuli kamalia migreenikohtauksia.
Vaihdoin päivätyöhön lennossa. Nyt olen ollut puoli vuotta töissä ja tunnen olevani vankilassa. Työpaikka on ihan kiva mutta en meinaa jaksaa enää mitään. Asunto on työsuhdeasunto joten alan vaihto ei tule kyseeseen. Minulla on vakipaikka nyt tässä toisessa työpaikassani Helsingissä.
Ajattelen joka päivä, että huomenna jään sairaslomalle. Sitten taas matelen päivästä toiseen puolitokkurassa. Töissä olen alisuoriutuja ja koton nukahdan sohvalle syötyäni itseni nukuksiin. Sitten aamulla herään säpsähtäen, enkä millään jaksa selviytyä edes aamutoimista ja itseni huolehtimisesta. Kotihommat kasautuvat ja kohta en jaksa pestä edes pyykkiäkään.Tyttäreni sanoi, että olen vanhentunut puolessa vuodessa ja kehoitti minua laiduttamaan taas. En vaan jaksa. Paino on noussut 5 kiloa kuukaudessa.
En ole uskaltanut edes mitata verenpaineitani tai sokereitani.
En osaa oikein selittää miltä tuntuu mutta kamalalta tuntuu ja pelkään mitä minulle tapahtuu. Kadulla on sellainen tunne että lysähdän kohta maahan ja jalat eivät kanna. Laiminlyön omaa puhtauttanikin jo kun en jaksa pestä pyykkiä.Itkeskelen jatkuvasti ja mieliala vaihtelee. Pinna on tiukalla.Tuntuu, että en jaksa elää. En ole niinkään masentunut vaan mielestäni olen enemmänkin uupunut.
Hain Estrogeeniä mutta se ei tuonut tarpeeksi apua elämääni joten lopetin sen kun tuli lisäkiloja.
Sanokaas mitä minun pitäisi nyt tehdä. EN usko, että työterveys antaisi sairaslomaa. Viikko ei edes auttaisi tai kaksikaan.
Mies meinasi kuolla samaan aikaan(pitkä elvytys) ja sairastaa nyt parantumatonta etenevää sairautta.
Vaihdevuodet alkoivat valmistuttuani viime syksynä.
Muutimme heti Helsinkiin asuttuamme 30 vuotta muualla.
Menin heti töihin ja olin sairaalassa 3 kuukautta. Verenpaineet nousivat pilviin ja tuli kamalia migreenikohtauksia.
Vaihdoin päivätyöhön lennossa. Nyt olen ollut puoli vuotta töissä ja tunnen olevani vankilassa. Työpaikka on ihan kiva mutta en meinaa jaksaa enää mitään. Asunto on työsuhdeasunto joten alan vaihto ei tule kyseeseen. Minulla on vakipaikka nyt tässä toisessa työpaikassani Helsingissä.
Ajattelen joka päivä, että huomenna jään sairaslomalle. Sitten taas matelen päivästä toiseen puolitokkurassa. Töissä olen alisuoriutuja ja koton nukahdan sohvalle syötyäni itseni nukuksiin. Sitten aamulla herään säpsähtäen, enkä millään jaksa selviytyä edes aamutoimista ja itseni huolehtimisesta. Kotihommat kasautuvat ja kohta en jaksa pestä edes pyykkiäkään.Tyttäreni sanoi, että olen vanhentunut puolessa vuodessa ja kehoitti minua laiduttamaan taas. En vaan jaksa. Paino on noussut 5 kiloa kuukaudessa.
En ole uskaltanut edes mitata verenpaineitani tai sokereitani.
En osaa oikein selittää miltä tuntuu mutta kamalalta tuntuu ja pelkään mitä minulle tapahtuu. Kadulla on sellainen tunne että lysähdän kohta maahan ja jalat eivät kanna. Laiminlyön omaa puhtauttanikin jo kun en jaksa pestä pyykkiä.Itkeskelen jatkuvasti ja mieliala vaihtelee. Pinna on tiukalla.Tuntuu, että en jaksa elää. En ole niinkään masentunut vaan mielestäni olen enemmänkin uupunut.
Hain Estrogeeniä mutta se ei tuonut tarpeeksi apua elämääni joten lopetin sen kun tuli lisäkiloja.
Sanokaas mitä minun pitäisi nyt tehdä. EN usko, että työterveys antaisi sairaslomaa. Viikko ei edes auttaisi tai kaksikaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjoittamasi perusteella et ole vain uupunut, vaan todennäköisesti sairastunut keskivaikeaan masennukseen. Oli miten oli, sinun kannattaa nyt ottaa tauko, tai muuten olet pian pidemmän tauon tarpeessa.
Ei muuta kuin puhelin käteen ja työterveyslääkärille aikaa varaamaan. Jos hän on ammattilainen, niin kuin toivoa sopii, niin luulisin hänen antavan sinulle ensin pari viikkoa sairauslomaa ja sitten todennäköisesti 2-4 viikkoa lisää, tai ehkä enemmänkin. Kirjaa kaikki mahdolliset oireesi paperille, jotta muistat ne kaikki lääkärille kertoa.
Voisit myös käydä tekemässä pari masennustestiä tämän viestin luettuasi. Löydät sellaisia esim. googlettamalla 'deps' ja 'beckin masennustesti'.
Lue tämä nyt tarkkaan kun kirjoitan.Sinä paranet vielä kun annat ammatti-ihmisten parantaa sut..Mä tiedän omasta kokemuksesata et sulla alkaa olla se keskivaiheen masennus. Noi samat asiat ku kerrot lääkärille ja noudatat sen ohjeita ni sä parannut vielä.Kun tulee syvä masennus sä voit joutua laitoshoitoon pitkäksi aikaa..Ota heti yhteyttä lääkäriin...
Olen tehnyt masennustesteja asiakkaille mutta tein sen itsellenikin. Tuli melkein täydet pisteet.
Minulla on ma ja ti tärkeät asiakasasiat. Sen jälkeen voisin jättää hommat muiden hoitoon. Loma alkaa kesäkuun toisella viikolla ja sitä on vaan alle 10 päivää kun työsuhde alkoi vasta loppuvuodesta. Se loma ei riitä korjaamaan tilannetta...tiedän sen jo nyt.
Mulla on ollut nuoruudessa masennuslääkitys mutta se purettiin viitisen vuotta sitten. Yli 4 vuotta meni hyvin kunnes elämässä sattui kaikenlaista masentavaa ja tuli stressiä opiskelusta.
siellä katsotaan muutenkin terveydentilasi, voihan sinulla olla joku sairauskin, esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes... Siitäkin saat mielen rauhaa kun tiedät!
Kaikki elimellinen on suljettu pois. Oireilin aluksi kamalilla migreenikohtauksilla ja verenpaineet heittelivät miten sattuu. Ihan kaikki on tutkittu..jopa syöpäkin. Tsh on 0.97 ja T4V oli keskellä viitearvoja.
Sitten verenpaineet asettuivat ja väsähdin. Eli kun fysiikka rauhoittui niin minä romahdin henkisesti.
Tuntui niin tutulta,eli samoja kokemuksia.Olen myös 50.v ja teen 3 vuoroa hoitajana vanhainkodissa. Työterv. lääkäri käski vain lenkkeillä ja harrastaa
liikuntaa ,kerroin että tein sitä,muttei auttanut.Nyt sekään ei kiinnosta,eikä juuri mikään.
Raahaudun työhön joka päivä,katson jo aamusta kelloa
toivon vain pääseväni kotiin nukkumaan.En tiedä mitä tehdä enää.Paniikkikohtauksia saan usein.Ajattelin mennä yksityiselle lääkärille,Psykiatrille jos sieltä saisi apua.
En tiedä, miten olet oireesi työterveyslääkärille kertonut, mutta se, mistä kirjoitit ei parane vain lenkkeilemällä ja muulla liikunnalla. Kyllä ammattitaitoisen lääkärin olisi pitänyt pystyä päätymään muunlaiseen diagnoosiin ja "hoitoon".
Kun menet (nyt yksityiselle) lääkärille, niin ota mukaan lappu, johon olet kirjannut kaikki tärkeimmät oireesi, myös paniikkihäiriöt ja miten ja missä niitä esiintyy. Muussa tapauksessa saatat jättää kertomatta osan oireistasi ja diagnoosi voi pahimmassa tapauksessa olla väärä.
Sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja Optipari-reseptin. Sanoin, etten osta niitä vaan haluan katsoa mitä lepo tekee. Katsoin myös lääkkeen sivuoireet, eikä se sovi yhteen muitten asioitteni kanssa. Sanoin, etten kerkeä toipua tossa ajassa niin hän ei kuulemma voi kirjottaa enempää.
Oli ulkomaalainen lääkäri ja puhui huono suomi. Ei tajunnut oikeen mistä on kysymys. Sanoi vaan, että masennuksesta kaikki johtuu. Todistukseen tuli sitten Akuutti stressireaktio.
Voi elämän kevät, mitä minä teen. En jaksa vaatia ja taistella enää. Jós ei näillä oireilla irtoa enempää lomaa niin olkoon sitten. Olen ollut tosi ahdistunut kun jäin pois töistä. Tein Rai:ta viellä iltamyöhään jotta saisin kaiken tehtyä ennen lomaa.
On melko normaalia, että ensin kirjoitetaan "vain" kahden viikon sairausloma, mutta se ei tarkoita, että siinä olisi koko tarina. Voit oikein hyvin varata ajan esim. 1,5 viikon päähän jollekulle toiselle lääkärille ja antaa hänen arvioida tilannetta. Luulisin, että jos kahden viikon lepo ei ole auttanut mitään, niin lisää sairauslomaa olisi tiedossa.
Akuutti stressireaktio voi muuttua jopa vaikeaksi masennukseksi, jos sitä ei hoida kunnolla.
Mutta ihan ensiksi: lepää, lepää ja lepää :)
Pyydä ottamaan estrogeeni tasosi. Jos estrogeeniarvot alhaalla, se teettää rankkoja juttuja. Kokemuksesta tiedän.
Hoitosi on vasta alussa. Mene uudestaan lääkärille, kun olet syönyt lääkkeet. Ei niitä anneta huvikseen. Jos ne sopii, on hyvä rentoutua niiden avulla. Sitten katsot eteenpäin.
Loppuun olet palanut ja liikaa vastoinkäymisiä lyhyellä aikavälillä, ei ihme että olet loppu. Mene heti paikalla työterveyteen ja kerro tämä sama juttu kuin täälläkin. Olen itse palannut juuri pitkältä sairauslomalta ja liikunnan aloittaminen heti kun vain jaksoi nousta sängystä auttaa kummasti.
Uinti on hyvä ja samoin vesijuoksu, aivot alkavat tuottaa mielihyvän kautta jotain positiivistakin. Saat pienestäkin liikunnasta suuremman mielihyvän kuin syömisestä.
Sairauslomalla sinulla on lupa levätä ja lääkärin määräys siihen. Kipin kapin lääkäriin siitä! terv. masennuksesta ja uupumuksesta toipunut.
Aloitin Estrogeeni-laastarin käytön uudestaan pari viikkoa sitten kun alkoi tulla kuolema-ajatuksia ja hikiaaltoja. Maaliskuussa minulle määrättiin yksityisellä 37.5:n vahvuisia laastareita ja viikko sitten pyysin lääkäriä kirjoittamaan vahvempia.Kuolema-ajatukset ja hikipuuskat ovat vähentyneet. Väsymys ja täydellinen uupumus on pahentunut nyt sairasloman aikana mutta olen nukkunut paremmin.
Olen kierrellyt rannalla ja tänään minulla oli kahvia termarissa ja katselin laivojen lähtöä laiturilla. Aika kiva olo jäi. Luonnossa oleminen on näköjään minulle kaikkein parasta.
Tilasin uuden ajan työterveyteen ja se osuu viimeiselle sairaslomapäivälleni. Sain taas uuden lääkärin mutta se ei ole edelleenkään minun oma lääkäri. Mä olen SATAVARMA, että en pysty töihin ennen elokuun alkua. Onkohan mahdollista saada kaksi kuukautta lomaa? Luulisi kyllä näillä oireilla.
Jaa en näistä estrogeenijutuista ymmärräkään. Mutta tuosta sairauslomasta kyselitkin. Minä sain kuukauden sillä tavalla että kaksi viikkoa eteen päin katsotaan onko tarvetta. Kerro vain lääkärille miltä tuntuu. Puoli vuotta on minimi, että uupumuksesta ja sen aihuttamasta masennuksesta pääseee. Itse vain sanoin, että pelkän työn ajatteleminenkin aiheuttaa paniikkikohtauksen ja olen alkanut pelätä tietokonetta. Eikun lisää lomaa vaan. Väsymys on syy, on pakko nukkua tarpeeksi ja katsoa elämää muunkin kun työn ja kotityön kasojen alta. Jotain mieltä lääkitsevää, kuten konsertti, ulkoilu, jotain virkistävää mistä olet jäänyt paitsi. Jokainen positiivinen asia alkaa kertautua ja huomaat mitä kaikkea asioita on omien synkkien ajatusten lisäksi. Nämä vaativat pitkää aikaa ja pitkää palautumista, että olisi jälleen työkykyinen.
Psykiari voi kirjoittaa pitempiä sairaslomia. Omat kokemukset ovat erittäin positiivisia heitä kohtaa. He pystyvät kertomisesi perusteella päättelemään mistä on kysymys. Väsymys pahenee
aina sairasloman jossakin vaiheessa kun stressi alkaa hellittämään. Töihin ei missään tapauksessa kannata mennä ennenkuin on "palava"tunne ja "suuri"halu palata sinne.
Ensimmäisellä kerralla olin 4 kuukautta sairaslomalla (2006) nyt kuvittelen onnistuvani vajaala kahdella kuukaudella. Vielä on ensiviikko sairaslomaa ja hiukan tuntuu, että voisi jo mennä. Mutta liian aikaisin ei pidä mennä kyllä ne työ odottavat.
Laastarin imeytyminen on erilaista eri ihmisillä. Geeli, joka levitetään iholle on toinen vaihtoehto.Ei se estrogeeni tee lisäkiloja, vaan masennus ja vähempi liikunta ja syöminen- Kokenut itse) Päinvastoin estrogeeni pitää osteoporoosia loitolla ja mieltä virkeänä. Ei se ihan heti auta. Pilleri olisi nopeampi. Itse väsymykseen kokeilin circadin 2mg depottabl.Uusi lääke.Jos syö sen kanssa estrogenia, se hidastaa eströgenin puoliintumisaikaa ja minäkin nukuin melkein 2 vrk, vain perus kuviot, joten jätin estrogenia väliin, siis ottamatta. Sen jälkeen ei ole tokkurassa, eikä kissan pissan maku suussa. Se lisää omaa ainetta, joka auttaa nukahtamaan, jos univaikeuksia. Siihen ei jää koukkuun niinkuin muihin.Olin niin väsynyt, että melkein huusin lääkärille, joka minua nuorempi. Siis huusinkin. En vain tajunnut sitä kuin vasta viikkoja myöhemmin. Sain sairaslomaa. Tämä ikä on rankkaa. Jotkut sanoo, että pitäs vaan löytää nuori rakastaja-p----t. Ei se tähän auta.