Huiman yllätyksen koimme muutaman aikaa sitten: Meille tulee joululahjaksi uusi vauva. Ikäeroa lapsille tulee noin 1v ja 1,5kk.
Poikamme on nyt n.6kk ikäinen ja allergisena tapauksena nk. haastava lapsi. Muutoin kuin aurinko, mutta yöt alkaneet mennä taas niin ja näin. Ihottuma vaivaa, mutta tosin minä tässä poden raskauden myötä ilta- ja yöpahoinvointia, joten valvotaan kohta lähes samassa rytmissä.
Tämä raskausaika ja sen tuomat hidasteet eivät niinkään arveluta, vaan tulevaisuus kahden pienen kanssa kotona. Isä on päivät töissä, paljon työmatkoilla ja kaikki sukulaisemme asuvat satojen kilometrien päässä. Apua ei siis ole saatavilla lähimaillakaan.
Haluaisinkin kuulla muiden pienten kanssa kotona olevien vinkkejä arjen pyörittämiseen, kun sylissä on vastasyntynyt ja toinen opettelee juuri kävelemään. Ehkä sieltä löytisi joku toinenkin, joka elää keskellä korpea kahden pikkuisen kanssa?
Tietysti arki alkaa sujumaan jokaisessa perheessä omaan yksilölliseen tapaansa, mutta olisiko olemassa joitain yleismaailmallisia neuvoja ja vinkkejä asioiden/kotitöiden helpottamiseksi?
Alku pelottaa etukäteen eniten: 1.lapsen kohdalla sain kuitenkin levättyä samaan aikaan kun se nukkui, mutta tulevaisuudessa se ei tule onnistumaan, kun vanhempi ei enää nuku päiväuniaan niin pitkään.
Mistä siis jaksamista saisi tarvittaessa lisää? Onko kikkoja saada jostakin lisäenergiaa ja jaksamista vähemmän unen saannin keskelle?
Onko muuten meille korvessa asuville hoitajapulassa eläville olemassa mitään tahoja, joilta voisi apua saada tarvittaessa? Eniten huolettaa tietenkin se, että entä jos minä sairastun yhtäkkiä, enkä kykene toimimaan päiviä normaalisti. Mitä silloin tapahtuu? Isä ei saa lomaa töistä sen takia, että minä sairastuisin...joka on muuten aivan käsittämätön systeemi.
Kaikenlaisia tarinoita ja vinkkejäö kaivataan :)
Poikamme on nyt n.6kk ikäinen ja allergisena tapauksena nk. haastava lapsi. Muutoin kuin aurinko, mutta yöt alkaneet mennä taas niin ja näin. Ihottuma vaivaa, mutta tosin minä tässä poden raskauden myötä ilta- ja yöpahoinvointia, joten valvotaan kohta lähes samassa rytmissä.
Tämä raskausaika ja sen tuomat hidasteet eivät niinkään arveluta, vaan tulevaisuus kahden pienen kanssa kotona. Isä on päivät töissä, paljon työmatkoilla ja kaikki sukulaisemme asuvat satojen kilometrien päässä. Apua ei siis ole saatavilla lähimaillakaan.
Haluaisinkin kuulla muiden pienten kanssa kotona olevien vinkkejä arjen pyörittämiseen, kun sylissä on vastasyntynyt ja toinen opettelee juuri kävelemään. Ehkä sieltä löytisi joku toinenkin, joka elää keskellä korpea kahden pikkuisen kanssa?
Tietysti arki alkaa sujumaan jokaisessa perheessä omaan yksilölliseen tapaansa, mutta olisiko olemassa joitain yleismaailmallisia neuvoja ja vinkkejä asioiden/kotitöiden helpottamiseksi?
Alku pelottaa etukäteen eniten: 1.lapsen kohdalla sain kuitenkin levättyä samaan aikaan kun se nukkui, mutta tulevaisuudessa se ei tule onnistumaan, kun vanhempi ei enää nuku päiväuniaan niin pitkään.
Mistä siis jaksamista saisi tarvittaessa lisää? Onko kikkoja saada jostakin lisäenergiaa ja jaksamista vähemmän unen saannin keskelle?
Onko muuten meille korvessa asuville hoitajapulassa eläville olemassa mitään tahoja, joilta voisi apua saada tarvittaessa? Eniten huolettaa tietenkin se, että entä jos minä sairastun yhtäkkiä, enkä kykene toimimaan päiviä normaalisti. Mitä silloin tapahtuu? Isä ei saa lomaa töistä sen takia, että minä sairastuisin...joka on muuten aivan käsittämätön systeemi.
Kaikenlaisia tarinoita ja vinkkejäö kaivataan :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi! En voi auttaa muuta kuin kertomalla ystävästäni, joka sai kolmannen lapsensa esikoisen ollessa 2,5-vuotias. Eli on tässä maailmassa muitakin. :) Onnea yllätyksen johdosta! (Meille tulee ikäeroksi 1 v 9 kk, ja mua pelottaa, kuinka selviän esikoisen uhmaiän kanssa.)
Onnea! Samassa tilanteessa on tosi paljon äitejä vrt. esim. lestadiolaisäidit, joilla saattaa olla 4 muksua viiden vuoden sisällä. Itse en ole sellainen :), mutta mielestäni pieni ikäero on helpompi kuin iso. Kokemusta on molemmista. Isompi nukkuu vielä päiväunet ja uhma ei ole vielä pahimmillaan. Jos on, niin tuonikäinen on helppo ottaa kainaloon ja jatkaa matkaa... Vinkiksi voisin antaa, että hyvä kunto auttaa jaksamaan. Yritä siis kävellä jo nyt raskausaikana mahdollisimman paljon (vaikka esikoinen rattaissa) ja jumpata vaikkapa mammajumppavideo apuna. Lisäksi raitis ulkoilma auttaa pahoinvointiin. Kotityöt ovat jo nykyisillä koneilla hyvin helppoja, mutta jos pystytte käyttämään valmisruokia (ainakin silloin tällöin), ne ovat oiva apu. Lisäksi kodin voi järjestää turvalliseksi isommalle muksulle eli kaikki tarpeeton sälä pois, niin ei tarvitse hermoja menettää rikkoutuneiden koriste-esineiden vuoksi. Syrjäseudulla on varmasti lapsirakkaita työttömiä tai muita henkilöitä, jotka tulisivat mielellään avuksi, jos sairastut. Korvausta vastaan toki. Toimiiko MLL:n lastenhoitajaverkosto teilläpäin? Neuvolasta voi myös kysyä, jos kunnalla on jotain kotiapusysteemiä. Kyllä sinä pärjäät! Usko omaan jaksamiseen voi juuri nyt olla heikoilla oman huonon olon vuoksi, mutta itselläni ainakin on ollut loistavan energinen fiilis synnytyksen jälkeen - aivan toista kuin raskausaikana. Älä ota turhaa stressiä ja pyri pitämään yhteyttä muihin pienten lasten äiteihin, vaikka puhelimitse tai netin kautta. Se on tärkeää. Tsemppiä!
Joko olet ottanut toisenlaisen asenteen synnytykseen? Meinaan vain, että nyt olisi aika miettiä, ettei käy niin kuin ensimmäisessä synnytyksessä...
..ja saat odottaa vastausta maailman tappiin asti. Pysy poissa, ole hyvä.
mitä hyvänsä eripuraa, niin unohdetaan menneet
ja talsitaan kohti tuntematonta huomista..
tiedät kuka
vaikka kuussa tai marsissa sitten joskus kohdataan taas, tiedän.. Muiskis..
Henkilökohtaiseksi käyminen Nyt ei nollaa menneitä.