Oletko ahdistus- vai masennusihminen? Kumpi tunne sinusta on helpompi kestää? Miksi?
Ahdistus vai masennus?
trisse
172207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 35 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sitä masentuneena päivät kuluu paremmin kuin ahdistuneena paikallisliikenteessä.
tuntuu ikävämmältä kuin masennus. Olen selvästi enemmän ahdistusihmisiä. Masennusihmisten olen kuullut kuvaavan tyhjyyden, välinpitämättömyyden ja letargisuuden tunnetta joka ensi alkuun tuntuu houkuttelevalta verratessa ahdistuksen täyteliäisyyteen. Toisaalta olen joskus kokenut masennusta kun jokin asia josta olen pitänyt tai luottanut on vedetty yllättäen alta pois ja olen reagoinut siihen jäämällä sänkyyn nukkuen 16 tuntia ja tuijottaen seinään 8 tuntia enkä tosiaankaan kaipaa tuota tunnetta. Ahdistukselle on ominaista että se tulee ja menee kun taas masennus on koko ajan. Luulen että valitsisin ahdistuksen jos olisi pakko.
..ahdistuneisuudesta kuitenkin seuraa lähes jokatapauksessa aina masennus. Kaksipiippuinen juttu.
miksi seuraa masennus?
-
Tristan kyseli:
"Oletko ahdistus- vai masennusihminen? Kumpi tunne sinusta on helpompi kestää? Miksi?"
Eivät nuo ole toisensa poissulkevia tunteita. Ahdistus lienee tunteena intensiivisempi ja sen vuoksi vaikeampi sietää, mutta lieneekö kukaan niin puhtaasti ahdistunut, ettei olisi samaan aikaan lainkaan masentunut.
-
Ahdistus: Olen piinattu.
Masennus: Minulla ei ole toivoa.
-mutta lieneekö kukaan niin puhtaasti ahdistunut, ettei olisi samaan aikaan lainkaan masentunut-.
etkö sinä joka tiedät kaikki tuota tiedä?
olen yleensä ahdistunut mutten masentunut. Ymmärrän kuinka masennuksesta seuraa ahdistusta mutten päinvastoin. Ahdistuksesta seuraa ahdistusta taikka tavallista oloa - minulle.
molemmat. Kumpikin rajoittaa yhtälailla elämässä pärjäämistä. Toki ne ovat erilaisia oireiltaan, mutta en osaa vertailla että kumpi tuntuisi pahemmalta, ja aiheuttaisi enemmän ongelmia. Psykoterapia on ollut tähän mennessä paras auttaja. Aamulla otan Seroxatin ja yöksi Seroquelin, tämä lääkitys on ollut paras. Lääkitystä vaihdeltiin vuosien saatossa, pamit oli tuttuja myös. Pameja en suosittele, ne pahimmillaan voivat vain yllläpitää pahaa oloa. Kunnon terapia, ja oikea lääkitys...
Minäkään en suosittele bentsoja, sillä niihin jää koukkuun ja huomaamattaan lääkitsee vain vieroitusoireita, aiheuttaen uusia vieroitusoireita joihin taas nappaa pillerin...
Nappaan aamulla Optiparin ja illalla Seroquelia ja ahdistus ja masennus pysyvät molemmat kurissa, tai siis katoavat kokonaan, mitä ei bentsoilla tapahdu.
kun seroquel saa ahdistuksen katoamaan kokonaan, ei tarvitse siideriäkään lipittää. :) Ilmeisesti olen käyttänyt siideriä huomaamattani bentson korvikkeena, ahdistuslääkkeenä? Nyt kun ahdistus on poissa, ei ole minkäänlaista tarvetta juoda alkoholia. Ennen en voinut vastustaa, vaan tissuttelin joka päivä!
Kappas, meillähän on samanlaisia kokemuksia, ja teillekin samanlainen lääkitys on ollut paras. Ei muuta kun kaikkea hyvää teille kahdelle, jaksamista ja pitäkäähän itsestänne huolta :)
Mulle tulee kyllä ensin masennus ja vasta sitten ahdistus. Ahdistus siis on seuraamusta siitä masentuneesta ajattelutavasta.
Mutta masennus(lievä-keskivaikea) ei mun mielestä sillä tavalla vielä lamaannuta, kuin ahdistus. Kun oon ahdistunut, niin ei oikein pysty tekemään yhtään mitään, mutta masennus ei kovin paljoa vaikuta toimintakykyyn.
Voisin kuvata vaikka näin: ensin on lievä masennus, mikä ei vaikuta toimintakykyä laskevasti, mutta vaikuttaa sisäisesti ajatus- ja väsymystasolla.
Sitten tulee keskivaikea masennus ja mukana ahdistus, jonka jälkeen toimintakykykin laskee.
Minulla on toisinpäin. Välillä joutuu ponnistelemaan yli tämänhetkisten heikkojen voimien. Siitä seuraa suuri lamaannus, jolloin tuntuu kuin ei koko päivänä heräisi kunnolla, ei saa mitään ulos itsestään, ei jaksaisi kuin maata vain. Aloitekyky on nollassa. Vain pakottautumalla pystyy suoriutumaan välttämättömistä tehtävistä, esim. "lapsille ruokaa".
Kun tunteeni katosivat, oli ahdistus niistä viimeinen. Sen jälkeen en ole juuri tuntenut ahdistusta, on ollut vain turtumus, suuri välinpitämättömyys. Sitä ennen olin ollut vuosia jatkuvassa ahdistuksen tilassa, voimakkuuden vain vaihdellessa unettomuudesta ja tärisevästä olosta "tavalliseen" ahdistukseen.
Minulla on molemmat, sekä ahdistusta että masennusta. Masennusta on kyllä helpompi kestää, se tavallaan turruttaa.
Helpompihan se masennus on kestää. Kaikista kamalinta jos tulevat yhtä aikaa.
OLEN AHDISTUSIHMINEN < EN VAAN PYSTY AINA SIETÄMÄÄN KAIKKEA JA SITTEN VIELÄ KAIKEN LISÄKSI KIROILEN.HUUDAN JA PUHUN VÄLILLÄ RUMIA.OLEN AHDISTUNUT SIITÄ ETTÄ OLEN SELLAISESSA YMPYRÄSSÄ JOSSA OLEN MERKITTY MIES JA OLEN VÄLILLÄ SELLAISESSA RISTITULESSA JA PELKÄÄN SITÄ ETTÄ JOUDUN AIKAMOISEN HÄRDELLIN KOHTEEKSI JA SITTEN VIELÄ TOISTEN NÄLVITTÄVÄKSI JA OLEN AHDISTUNUT SIITÄ ETTÄ JOUDUN AIKAMOISEEN HÄRDELLIIN < ARVOSTELTAVAKSI JA ILKUTTAVAKSI JA OLEN SELLAINEN IHMINEN JOKA HALUAISI JOSKUS UUDEN ALUN ELÄMÄLLEEN < JA ALOITTAA IHAN PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ OLISI UPEAA LÖYTÄÄ JOSKUS JOKU JA LYÖDÄ HYNTTYYT YHTEEN