Kivuliaana kuljin
tomuiset mannut
kuivuutta huokuvat solat
ja hengitin vaivoin
Atonin polttavien säteiden alla.
Yöt
olivat mustaa mykiötä
ja satuttavaa hiljaisuutta.
Kellon kierrot
varjojen painoa hartioilla
viimein
näin kaukaisuudessa kajon …
Rakastava syli
leimahteleva miehen sielu ja mieli
ja käsiensä kaarnan lämpö
vaelsi maisemani hengästyen.
Hiusteni huolijuovat
hän hyväili hekumallaan
kangastustako kaikki ?
tomuiset mannut
kuivuutta huokuvat solat
ja hengitin vaivoin
Atonin polttavien säteiden alla.
Yöt
olivat mustaa mykiötä
ja satuttavaa hiljaisuutta.
Kellon kierrot
varjojen painoa hartioilla
viimein
näin kaukaisuudessa kajon …
Rakastava syli
leimahteleva miehen sielu ja mieli
ja käsiensä kaarnan lämpö
vaelsi maisemani hengästyen.
Hiusteni huolijuovat
hän hyväili hekumallaan
kangastustako kaikki ?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Usvaisten tasankojen yli kuljin.
Läpi vihreän maiseman.
Ajattelin koko ajan häntä.
Vaaleuttaan ja ihoaan.
Joka askelessani oli osa häntä.
Joka kumpu muistutti hänestä.
Tuoksuissa oli hänen
tuoksuaan.Usvassa hänen
pehmeyttään.
Kun olisi kädestäni hän opastanut
kulkuani.Hellyydellää ohjannut
askeliani.Lämmöllään
ruokkinut nälkääni.
Niin oli hän rakkauteni.
Niin kuljin päättäväisesti.
Etenkin kohti merta.
Luo tasankoja huuhtovaa merta.
Suolaisen rakkaani syleilyyn.
Siellä hän odotti.
Sinne sydäömeni kaipasi.
Sieluni jaksoi minua kuljettaa.
Sisimpäni olla kompassini.
Prinsessani meren äärellä.
Säteeni ja rakkauteni
kostein jaloin.
Syvältä tulee tekstisi
niin kuin aina.Koskettavana ja ajateltuna.
Koettuna.
elämän karikoiden läpi kuljit
vain yksi ajatus mielessäsi
hän
joka oli kaikessa Sinua osa
tuoksunsa viipyi ihollasi
taivaan kyyneleet hyväilivät kasvojasi
ja muistit
hänen suudelmiensa pehmeyden
näit viheriöivän
keinahtelevan kukkaniityn
ja muistit
kuinka hänen lantionsa mukautui
omasi kuumaan rytmiin
tähtisäteesi yössä
aamussa autereen aaltoilu ihollasi
..ja masentunut löysi paikan
missä elämä rakastaisi jos
sille antautuisi
ja näin tapahtui atonin viileän
taivaan alla tähtien tuikkiessa,
karheat,vaativat kädet kulkivat
sinussa..
kuule,tykkäsin tästä.
vakavaa mutta pikkuisen kepeämpää
kuin tavallisesti.
runosi otsikko on jo hyvä
kuinka sita masentuneena toivoisi
..juovuta..
todella hyvä linda!!!
varjoja ja valoa, kuten elämä on.
Tavallisestiko ?
Olen yrittänyt viime aikoina saada näihin runoi-
hini jonkinalaista valoa, vaikka elämä murjookin.
Ehkä jotenkin olen onnistunut, en tiedä.
Sinulle runopoika kiitos.
Rakkaudesta kertoo tämä runo
ja kiihkeästä odotuksesta.
Mikä sen ihanampaa, sehän on elämän
kantava voima ja perusedellytys.
Sinulla on, sisko, lahja, runon kirjoittamisen lahja!
kyllä, sitähän tässä on kieltämättä. Rakkautta,
onko sitä vielä olemassa, voiko sen kokea vielä ?
Miksi emme voisi odottaa yhä sen tapahtuvan, suu-
ren rakkauden tunteen ja intohimon.
Lahja, en tiedä siitä mitään. Kirjoitan sen mitä
sielu ja sydän kertoo.
Sinulle kiitos.
Melkein tunnen sen kosketuksen jonka Sinäkin olet tuntenut...
onhan se aikas kuvaava sana etten sanois runos-
tani.
Kiitos ystäväni, Sinä ilopilleri.
... kangastusta tai ei,
hyvältä kuulostaa.
Ihanat vertaukset ja kontrasti tässä runossa,
kuten elämällä yleensä.
Ilman murheita ei olisi iloa.
Kiitos tästä kuvitelmasta -tai
todellisesta unelmasta :)
mukavaa jos kuulostaa hyvältä.
Olet oikeassa, ilman murehia emme kokisi ehkä si-
tä iloakaan.
Sinulle kiitos että olet poikennut,
valoa päiviisi.
luonut ihanan runon joka tuskin
on kangastusta..:)
Tässä on kaikki säkeet kohillaan
mitään en rupee nostaan yli muiden,
tosin sanasta *huolijuovat*pidin
valtavasti!
Notskille siitä,saat palkaksi
noitazerkkuni TODELLA Pah..(ulps) Ihanaa suopursukaljaa! :)
vai ihanalta se kuulostaa noidan korvaan,
kiva juttu.
Ja jos kaikki säkeetkin on vielä kohillaan, niin
vot :)
Eiköstä olekkin mukavaa löytää tästä Suomen kie-
lestä joka päivä jotain uutta " huolijuovat "
Ihan itte sen jostain nurkasta nykäsin, ja siihen
tuo halus jäädä.
Jep, jep. Miehän kiirehän notskille, jo vain.
Ihan pelkästä uteliaisuudesta maistamaan sitä
suopursukaljaasi kuule. Mie kun en lassiin syle.
Kiitos !
Joko tai, tiedä häntä, olisiko tuo kangastusta, jos vaikka totta?
Tunnetta runostasi ei kuitenkaan puuttunut ja rakastava syli,
siellä se on, siellä odottaa, molemmat toisistaan tietämättä! :)
se syli johon käpertyä, kädet jotka kiertyvät
ympärille on aina oikea aika.
Tunnetta kyllä, sielun syvyyksistä kumpuavaa sel-
laista tuskaa ja odotuksen hurmaahan se on.
Kiitos Sinulle.
Palailen palstalle myöhemmin katsastamaan
Sinunkin runosi. Nyt on mentävä asioille.
Kuule nainen!!:)Sinä asetat runoissasi joka kerta haasteen, kun ei löydä sanoja miten kertoa sinun runosi vaikutuksesta. Tekisi mieli olla mukana tuolla kangastuksessa..Tarkkis
no helkkari vieköön, vai oikeen haasteen - höh.
Hyvinhän tuo tuntui sujuvan, kertominen meinaan.
Tuota, tuota. Kerronpa salaisuuden, ihan vain
Sinulle. Se kangastus ei ollutkaan kangastus,
mutta shhhh - elä kerro kelleen :D
Kiitos Sinulle mussukkainen.
Juopunut sieluni tuska
kulkee sydämeni
poluilla,
hengittäen
ilmaa joka kulkee
välimatkan päästä
-toisistamme-
taivaan ajan viissarit
lyövät meihin
menneen ajan muistot
-lähellä-
huulemme
eivät vain
kohtaa toisiaan suudelmaan
räiskyvä polte minussa
etsii kohdettaan
jolle tunne voi laskeutua:
Sinuun - huumallaan-
syli kaipaa rauhaa
Sinua-joka vaellat
omaan maisemaasi,
hengität tulevaisuuteen,
minä taas
hengitän kaipuuseen
Sinuun.
Minun kangastukseeni.
dolan
Sinun tuskasi
se on puhutellut minut
ja minä
tulen luoksesi hellyydellä
se leima
joka on jättänyt meihin
muistojen kipeät kolhut
sen me hyväilemme toisistamme
huulet vastaa huuliin
ja syli
Sinun sylisi on turva tuhatkertainen
hengitän ikävän ihollesi
ja kuvittelemani kangastus
se ei olekkaan harhaa
Sinä olet totta
Sisäinen tuskani
huokuu
janoten hellyyttä
joka tavoittaa
-Sinut-
me jotka kohtaamme
toisemme
sydänten silloilla
-kyyneleillämme-
hengitämme toisiimme
elämän himomme
joka syntyi
-kangastuksestamme-
me synnyimme elämään
siinä uudelleen eloon.
Kangastuksesta.
Nyt me olemme Totta.
kangastuksesta se alkoi
sisäisestä värinästä sisälläni
kaipauksesta
kyyneleet vierivät kasvoillani
enkä tiennyt
mikä on totta ja mikä ei
Sinä tulit
todensit sen
että kangastus ei ollutkaan harhaa
levitit kätesi
otit syliisi ja hyväilit hiuksiani
hopeaa
joka auringossa muuttui kullaksi
kaikki
kaikki olikin totta
Sinä, tunteesi ja rakkauden jano
illan hämy kuin
varjo-kangastus-
joka väijyy
meitä-sanoillaan-
satuttaen sisimpäämme
hipaisten
herkintä
tunteen kieltämme
avaten meidät-avoimiksi-
toistemme syleihin
-olemme yhtä-
halauksien maailmassa
suudelmien huulilla
viipyen
-kyynelien kätköissä-
kasvamme
raviten toisiamme
yli yön
huomiseen aamuun.
Lindalle yöksi
-aamuun.
dolan
kuinka paljon
olemme kantaneet sielussamme kaipausta
odotuksen tuskaa ja kyyneleitä
haavoille asti
mutta odotuksemme palkittiin
kangastukset muuttuivat eläviksi kuviksi
sylit täyttyivät tulesta
tuhannet suudelmat huulillamme
helmeilivät mettä
ravitsemme rakkaudella
yli öiden ja aamujen autereen
paljon sadetta
taivaan surua
kaipuuden tunnetta
asuu elämämme haavoilla
vuotavina-kangastuksissa-
eroosioko
- sylissämme-
jota huulemme kostuttaa
yön kasteisilla
niityillä itämään aamuun
tunteiden kielemme
antaa sykkeen
-tulevaisuudelle.
taivaan kyyneliä kasvoillamme
koskettavaa kaipausta sieluissamme
hakevat kädet
janoiset huulemme
löytävät aamuisella niityllä toisensa
kasteen ja tuoksujen meressä
syke sykkeeltä
olemme yhtä, yhtä ...
elämä ja sen tuomat
tuntemukset
kaikkinensa on
-Runoutta.
...millaista olisi
elää
-Käytännössä runouden sanoissa-
elää,niinkuin me ne
kirjoitetaan...
...-mikä sen eroittaa?
Elämmekö sanoissa sitä,
mitä eniten
kaivataan
-toivotaan-
vaiko
sanojen tunne leikkejä
omissa persoonissamme
janoten
aitoa kiintymistä
-rivien väleihin-
Toistemme maailmoihin.
on niin helppo unohtua
elää tunteita runoissa loputtomiin
miksi meidän pitäisi erotella mitään
mitään siitä
mitä runomme kertoo
annetaan kaipauksen
surut ja murheetkin elää
läpi runojemme maailmojen
kiintymystä runoon
kiintymystä ihmiseen kirjoittaessa
se on sitä
annetaan sielumme jatkaa
tätä loputonta tunteiden virtaa
sorry,jos olin tahditon,sillä
toisinaan laitan runoja ns.pöydälle
ja koitan kepillä jäätä,että
mitä mahdollisesti löytyy
niiden takaa.
Anteeksi-jos kurkkasin liian syvältä-
meillä oli lämmin tie kulkea.
Monethan-ammattilaisetkin käyvät
lävitse runoissaan kipeitä
kohtiaan,sellaista viestiä
olen heiltä aikoinaan
saanut.
Sillä minä myös kiinnyn runoihin
ja sen kirjoittajaan-pitemmällä
aika välillä-jos tuntee
samankaltaisuutta.
Olet yksi heistä,syvä
tunteiden tulkki Linda!
et millään muotoa ole ollut tahditon.
Olemme löytäneet runojen kautta toisemme,
kaksi runosielua - syvästi tuntevaa ja kokevaa.
Tottakai tunnemme samankaltaisuutta, sehän on
rikkautemme, eikö niin.
Myös Sinä olet tunteiden tulkki Dolan,
yhdessä koemme ja näemme.
Kiitos.
hyvä kuulla,halusin
vain varmistaa sinulta.
Näinhän minäkin sen koen,että
tavallaan olemme täällä
kaikki samaa runo
sieluista sukua.
On ehkä aikaa ja aisteja
havannoida sellaistakin
mitä eivät voi kaikki
omistaa eikä pukea
sanoiksi.
Kiitän myös Sinua...olkoon tämä
ainut rikkautemme.
runosieluja
henkeen ja vereenhän me olemme
havainnoimme, aistimme ja käsittelemme
elämän kipeyttä, kolhuja ja rakkautta
se
mitä me omistamme ja jaamme keskenämme
se on rikkaus Dolan, rikkaus
eikä meillä ole mitään syytä
kaihtaa toisiamme
vaan pukea lauseiksi ja säkeiksi kaikki
kaikki mitä sydän ja sielu kantaa
Kiitos rikkaus Sinulle.
herkkyyden aistimukset
tunteiden juoksevassa
virrassa
eri kokemuksien myötä
elävät syvissä
vesissä
hoitavat haavoja
syövyttävät onnen palasia
haastavat elämään
katsomaan aamuun
nukkumaan yöhön
-rikkautta vaiko rakkautta-
sydämen,sielun
ja mielen maailmoilla
kantamassa elämäämme.
Rakkautta Sinulle.
syvistä vesistä
me olemme nousevia kirkkauteen
kokemusten kautta
kasvamaan ihmisinä, kasvamaan rakkaudessa
hoitamalla toinen toisiltamme
sielumme haavoja
arpiintuneita jälkiä ihoillamme
ja toivomaan uudesta aamusta
edellisten päivien kipuja helpompaa
rakkaus, rakkaus on kantava voima
Sitä toivon Sinullekkin Dolan ja kiitän.
Huomenta ja Kiitos viestistä.
Niin-kun sitä riittäisi
ja
Tasapainoa elämään.
Yritetään taas...Aurinkoa sydämeesi.
ja sieluun tyyneyttä, sitä toivon niin Sinulle
kuin itsellenikin Dolan.
Kuljetaan taas tämäkin päivä runojen ja sielujen
maisemissa.
Kiitos itsellesi olemassaolostasi, siitä että
olet siellä.
...saavuin hierarkian kautta
tälle runo sivullesi...
...muutama pikku sananen kirjoitettu
kuin myös Kiittäen sanoistasi.
Sillä pienikin voi olla kaunista-Ilmaista-
sillä vahvat tunteet ovat Arvokkaampaa
kuin maallinen mammona,jos siltä
puuttuu tunteva- Sydän.
Sinulla on se- Sydän- älä
rasita sitä liikaa.
pienikin voi olla kaunista, usein runoissakin
kun sen vain taitaa - minä en taida.
Tunteva sielu ja sydän on rikkaus, siitä me
ammennamme runoihimme niiden sisällön. Kaikki ei-
vät taida sitäkään, joten olemme onnekkaita että
osaamma molemmat omalla tavallamme kertoa mitä
sisimpämme sanoo.
Sinullakin on Dolan sydän, lämmin sellainen. Me
tuemme toinen toisiamme täällä, hellimme sanoin.
Sekin on paljon, paljon enemmän kuin maallinen
mammona kuten sanot.
Sydän rasittuu sen minkä on rasittuakseen, toisi-
naan enemmän, toisinaan vähemmän. Mutta tässä
olemme, haastamme toinen toisillemme lähimmäisen
rakkaudella. Pidä hyvä huoli itsestäsi myös.
Kiitos.
tässä sanat putoilivat alas, jääden juuri
oikeille paikoilleen loppuun asti
...
pölyjen painamat viisarit
kellossa, masentavina
yksin suljetut herätykset
aamuisin
ajatusten kierrot
kivuliaat mietteet
kaikkia on vain liikaa
elämässä, eikä se kajo
kaukaisuudessa, voi olla
vain öistä kangastusta...
Sinä
olet katsonut sieluuni
kuunnellut kipuani
kellon kierron verran
se on paljon
ja minä
näen kangastuksessa onnen
kauan kaipaamani rakkauden
ei, ei !
miksi Luoja tekee tämän minulle ?
kehoni huutaa kosketuksia
huulet huulia
ja nainen minussa
rakastelua, rakastelua
ja näen vain kangastusta ?
---
Sinulle tuntematon, kiitos.
Vastaan tähän,vaikka viestisi oli toinen.
Kiitän sanoistasi,sekin menee jotenkin niin
-sitä vartenhan-me ollaan niin monet
toisiimme yhteydessä.
Ehkä runo tekstitkin saavat enemmän
kantopinta-alaa ehkä myös virikkeitä.
Mutta myös samalla saattaa tulla ikäviä
virhe tulkintoja,arviointeja.
Itse pyrin tarkentamaan,jos sattuu niin
että joku tulee esim.vasta runoistani
"väärin kohdelluksi".
Tärkeintä on toisen arvostus kuin
kunnioitus,ettei tahtomattaan tuota
mielipahaa- joten tarkennus on aina
silloin paikallaan.
Kiitän tekstistäsi ja hymyä aamuun.
kunnioitan ja annan suuren arvon ajatuksillesi
Dolan. Olet tunteva ja aistikas mies, ja Sinun
sielustasi kumpuaa kaunista tekstiä niin monelle
täällä. Olen onnekas ollessani yksi heistä,
kiitos siitä Sinulle.
Hymyä ja hyvää mieltä Sinunkin päivääsi,
minä lähden nyt koiran kanssa lenkille ja palaan
näihin tunnelmiin täällä myöhemmin.
Lämpimin ajatuksin
linda
Voi Kiitoksia,tämä on jo liikaa,ei niin vieras
korea tarvitse olla,mutta Arvostan suuresti
sanomaasi- KIITOS!
Sinullakin koira,niin täälläkin- tempperamenttinen
ilo/-lenkki pilleri.
Kirjoitellaan ja Koiraillaan
dolan
Helvata, kohta hermostun !
Minä EN ole mikään vieraskorea, tiedä se. Olen
sanonut aina tällä palstalla, että sanon asiat
juuri niin kuin ne on, on se sitten myönteistä
tai vastaavasti rakentavaa palautetta. Sitäkin
olen antanut sellaisille, joiden tiedän pystyvän
sen vastaanottamatta ilman että herneitä on ne-
nässä.
Koiruuksia ja koiruuksien emäntiä ja isäntiähän
tässä ollaan, joten sekin on meille yhteistä
sen lisäksi että runoilemme.
Ja nyt, nyt sitten piste noille jutuille - muista
se !
Kiitos kuuluu Sinulle.
Nyt Dolan ukkia alkaa todella pelottamaan.
Oletko kuinka pippuria suuttuessasi.
Minua saat aivan vapaasti arvostella se
vain parkkiinnuttaa aivo lisäkettä ja
opettaa itsehillintää---Aiheesta otan
aina moitteet vastaan,niinkuin pitääkin.
Sinusta EN OTA hernettä nenään.
Itse olen myös aika suora...tietenkin
riippuu eri seikoista.
Eräässä asioissa olen tosi kenkku...mutta
en tässä sano.
Vieteri kyllä venyy...-mutta,loppukin tulee.
Muistan tuon pisteen,sen verran "keljullakin"
on itsesuojelu vaistoa,vaikka suunta vaistossa
ei kehumista olekkaan.
Piristävä poikkeus postia Sinulta-Kiitos.
ps...alussa hymyilytti myös nyt- kirjoittaessani.
ei huolta, ei syytä pelkoon Dolan kulta.
Olen, olen enemmän kuin pippuria, chiliä vähin-
täinkin - usko pois. Todistajien läsnäollessa,
ei perhana. Eihän täällä nyt olekkaan yhtään to-
distajaa, helvata. No, joskus toiste sitten.
Ja mie en tarkottanutkaan, että Sie ottasit her-
nerypästä nekkuun. Tarkotin sitä, että jotkut
joille olen antanut rakentavaa palautetta runois-
ta. Kaikki eivät osaa sellaista vastaanottaa,
vaan vetää niitä hernehiä nenuun.
Mie en ole sanonut, enkä aio sanoa Siulle mitään
sellaista mistä voisit vetää herneet nenään.
Piristyskö, no hyvä jos oli.
Minnuukin hymmyilyttää, ja isosti :))
Huomenta,päivää,iltaa ja jopa yötäkin
samalla kertaa-etten jää kyydistä.
Ei kaikessa todistajia tarvita,etenkin
jos on suht koht rehellinen,pientä
valkeaa saa olla toki mukana.
Ihmiset on niin pirun herkkiä
kaikenlaisista pikku arvosteluista...
...-ilm.liittyy itse tuntoon,pikku
ylpeys osastoonkin.
Muuten olen aina pitänyt herneistä.
Tuo tullessasi uusia herneitä,
tarjoan kahvit-yö sijankin-kyllä
meille mahtuu.
Piristystä,piristystä,elämä kaipaa
vaikka sanatonta kosketustakin.
Hymyillään yöhön.
soon jo uus ilta, ennen kuin ehdin tänne asti.
Päivä on kulunut muualla, en ole koneelle ehtinyt
edes katsomaan aamun jälkeen.
Ei tarvitakkaan kaikessa todistajia,
puhut vähän mutta asiaa mies.
Heh, vai olet aina pitänyt herneistä, niin minä-
kin mutten nenässä :)
Mie ole sinne päinkään tulossa kuule. Tai ei ole
nyt juuri ajatuksissa, mistä sitä silti koskaan
voi tietää.
Vai että oikein soropit tarjoisit, Siehän sit
oikia gentlemanni olisit siinäKIN suhteessa.
Mutta yösija - hui, en mie uskaltas yön seuvuks
jäähä, ellet sitten lupais miulle lukollista
huonetta - sit se olis vallan toine juttu.
Sanaton kosketus kuule. Se se on jotain, ja se
voi olla monasti paljon antava kokemus ainakin
yksinäiselle immeiselle.
Hymyillään iltaan ja yöhön.
Kiitos Sinulle taas vel Veikkonen.
Sinä teet varmaan hyvin arvostettavaa
ja vastuullista työtä.
Minä-ainoastaan vähäpätöinen-
taivaan rannan maalari ;
...sanon tämän kaiken uhallakin.
Kuka meidänkään teitä tutkii.
-Anteeksi; en tule ihollesi.
Miksi..KIN isolla kirjaimilla,ettei
koneseenkaan mahdu.
En voi koskea mihinkään pehmeään,
ne muuttuvat kovaksi-persoonaltaan.
Minä sanaton että tunnotonna
halin sinut yön dyyneihin.
Kuules, kerron Sinulle salaisuuden. Kas kun minä
en tee enää yhtikäs mitään työtä, oleilen päiväni
kotosalla runoillen ja koiran kanssa lenkkeillen.
Taivaanrannan maalarina on ihan hyvä olla,
maailma on huomattavasti lempeämpi elää silloin.
Kukako meidän teitä tutkii, kyllähän Sinäkin sen
jo aikuisena miehenä tiedät - Jumala ja suojelus-
enkelit niitä tutkii.
Höpöhöpö, muka kaikki muuttuu kovaksi persoonal-
taan kosketuksestasi. Mie en usko tuohon mies.
Halaus Sinunkin aamuusi ja kiitos ajatuksistasi.
Nopeasti tiedostit tyttö hyvä
ja minä matkalla-ties minne.
Minun informaatio taitaa
nyt kulkea jossain,
helvetin esi kartanoissa-suotakoon anteeksi.
Samaa sitten maalaat
kuin minäkin,eikä
valmistumis
pv.ole tiedossa.
Puhut Jumalasta,enkeleistä
...
...-opasta minua ja
kerro se tutkittu että tiedostettu
Tiedeteos opus.
Niin-minä luen sen.
Hyvä on...minä höpötin,ehkä
leikin vain,
Itseni kanssa-kiusatakseni
omia skaalan rajojani.
Odotan halausta,ei ole
halipulia tullut...olen
niin tunne kylmä mies,
etten vain ota sitä
väkisin tai salaa.
Kiitos kyläilyistä-siteraan.
aikuinen mies kyllä tietää Jumalan olemassaolosta
ihan yhtä lailla kuin suojelusenkelistäkin.
Meillä jokaisella on sellainen, kuulemma. Vaikka
itsestäkin välillä tuntuu, ettei sellaista ole.
Raamattu mies, raamattuhan se teos on. Ei kai nyt
se Sinullekkaan vieras opus ole. Ainakin koulussa
sitä on pitänyt pakkopullana lukea, aikuisena
sitten ihan vapaaehtoisesti silloin tällöin.
Siinä on muuten hyvinkin mielenkiintoisia tari-
noita. Ja vaikken olekkaan mikään uskovainen
sanan varsinaisessa merkityksessä, ei se teos ole
minulle vieras.
Miehän laitoin halauksen Siulle viimeks. Mutta
jos ei se saavuttanut Sinua niin laitan uuden
puuuuuuuuuuuuuf ...... nyt se ainakin lähti.
Kiitos taasen.
Nyt Dolan joutunee ylituomarin
eteen- Tuomarina linda1.
Jos en ole kyllin aikuinen,
mutta en lapsen uskossakaan.
Elän omien tiedon totuuden sivuillani-
... kunnes toisin minulle todistetaan.
Ei se minullekaan vieras ole,
oikeastaan päinvastoin.
Tämä palsta kieltänee eräänlaiset
kannan otot kuin ehkä
myös kirjoitukset...- se siitä.
Sen voin kai sanoa,ettei esim.lapsen
päähän voine takoa sellaista,jota
ei tiede voi todistaa,mutta kuitenkin
pakotetaan oppimaan "tiedostamatonta".
Aikuisena tai varttuneempana,jokainen
omasta tahdostaan/käsityksistään
tekee itse - omat uskomuksensa.
Miltä tuntuis saada-oikeasti,vieraan
naisen sydämellisen pusu...pohditaanko,
vai joko hourulan portit kilkatta.
Minä Kiitän Sinua tästä päivästä.
ps...- miten niin Karjalais poika?
kiitos aamuhymyistä, sanoistasi.
Lapsen uskossa olisi ehkä hyvä olla, luulen.
Lapsi on onnellisen tietämätön maailman pahuuk-sista.
Mie en jaksa nyt filosovoida, sorry.
Kiitokset arvokkaista mielipiteistäsi, ja myös
eilisestä. Uutta päivää mennään nyt uusin aatok-
sin.
Itehän Sie olet miun mielestä Marin runoissa pu-
hunut olevasi Karjalaispoika, höh.
Kyllä eräänlainen lapsen usko,kuin
maailma,olisi hyvä aikuisenkin
omistaa-pitää yllä.
Tuo kasvualusta on niin tärkeää
millaisen perus turvallisen
pohjan saa.
Aikuisempana sitä voi itse
tarkentaa kuin sovittaa
tai muuttaa käsitystään.
Tuntuu,että Sinulta voisi löytyä
syvällisempää kerrontaa
eri asioihin.
Juu,oikeassa olet,kunhan pikkusen
testasin- suo anteeksi.
Kyllä joskus pitää filosovoida,
minä lämpiän jopa etsin niitä.
Tai tehdään me siitä täällä
- naamioituneena- sanan kätköihin.
lapsen uskosta.
Syvällisempääkö, jaa-a. En tiedä, olenko
kovinkaan hyvä keskustelija noin yleensä, mutta
empatiaa minusta löytyy kyllä aimoannos. Saan
sitä toki itsekkin, olen onnellinen ystävistäni.
He ovat antaneet minulle paljon, jokainen.
Ei mitään anteeksipyyntöjä Dolan, rehdistihän
tässä vaihdetaan mielipiteitä puolin ja toisin.
Juu, juu. Pitää filosovoida, mutta en ollut sillä
tuulella aiemmin, kun vastasin viestiisi. En ole
ehkä nytkään, mutta varmaan ymmärrät senkin.
Sinä olet Sinä, ja minä olen minä.
Eikä kai meidän tarvitse mitenkään naamioitua
loppujen lopuksi.
Illan jatkoa Sinulle ja kiitos jälleen.
Lämmöllä lintsi.
Ymmärrän täydellisesti,eikä syvällisiä
kannata pitkään pohtia ja pitää
filosofian tunteja...juuttuu
pian liiaksi sinne - eläähän-
tässä pitäisi.
Kyllä hyvät tosi ystävät ovat
lähes korvaamattomia.
Toiset taas viihtyvät enemmän
lähes omissa oloissaan.
Ei me liiaksi naamioiduta,mutta sen
verran,ettei yleisen osastolle päädytä.
Jos tämä jäisikin vain pienen
piirin tietoon.
Kiitos viestistäsi,yritä nyt
jotenkin oikoa itseäsi,ettei
jää "koukku noukaksi"--hyi paha sana-sorry.
...- siitä ollaan samaa mieltä.
elää ja kokea tämä keväinen luonto
kuunnella linnut ja kokea tuoksut
sitä elämä on tänään
vaikka se ei niin hymyilekkään
otetaan siitä irti kaikki
kaikki pienetkin onnen hetket
Hyvää uutta päivää Dolan,
kiittäen lintsi