pitääkö kummi/t kutsua lapsen syntymäpäiville?En ole koskaan joutunut sitä tekemään,koska yleensä he(perheessämme 4 lasta)soittelevat ja kyselevät lahjatoiveita,jne.8-vuotiaan lapsemme(joka vielä odottaa kummejaan kovasti tapaavan,koska pitää heistä)kummit jättivät tällä kertaa väliin.Kyseisenä syntymäpäivänä heitä ei näkynyt,ei kuulunut.Lapsi odotti.Muutaman päivän päästä he ilmoittivat tulevansa viikonloppuna.Ei kuulunut.Siinä odoteltii pari päivää leipomusten kanssa.Todella törkeää.Varsinkin koska meillä on monta lasta ja juhlia yhtenään.Ei ole kiva järjestää turhia kahvituksia.
kertokaa ihmeessä
äiti-70
6643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se kohteliasta kutsua, mutta jos ovat muutenkin muistaneet, emme mekään ole kutsuneet.
Esikoisemme kummit tekivät aikoinaan samoin, jättivät tulematta ilmoittamatta syytä. No, syykin sittemmin selvisi, olivat eroprosessiaan käymässä läpi. Siinä kummilapsi joutui hieman kärsimään. Tätiä näemme, setää emme, vaikka olemme häntä kutsuneet, eri aikaan kuin x-vaimoaan toki.
Kertokaa heille, että lapselle tuli paha mieli, kun kummeja ei näkynyt. Jos kaikki on hyvin, tilanne korjaantuu. Jos ei korjaannu, joutunette selittämään, mihin kummit katosivat. Se onkin haasteellinen tehtävä! Olen kokenut.
meidänkään ole tarvinnut kutsua aiemmin.Tuntuu vielä hullulta alkaa esittää kutsuja,kun eivät muuten pidä yhteyttä.Vain synttärit ja joulu on niitä tilaisuuksia jolloin ilmoittavat olemassaolostaan.Minun mielestäni olemme pyytäneet heidät lapsemme kummiksi, emme omaksi kummeiksemme,jolloin olisi heidän tehtävänsä pitää yhteyttä kummilapseen.Voi olla että nykyään ryhdytään liian helposti vastuulliseen tehtävään.Ei ajatella ollenkaan mitä se vaatii.Lapselle kummit ovat tärkeitä aikuisia.Usein myös ainoita aikuisia jotka pysyvät lapsen elämässä vanhempien ohella vauvasta aikuiseksi asti.Voi olla että tästä synttäristä alkaa se kummien erkaantuminen lapsesta.Kun kerran jättää tärkeän asian väliin,on helpompi tehdä se toistekin.Itselläni on kaksi kummilasta,enkä enempää jaksaisi.Jos joku kysyisi,kieltäytyisin kohteliaasti(monet ryhtyvät kummeiksi kun eivät ilkeä kieltäytyä kunniatehtävästä).Sitten käy niin että jaksetaan olla muutama vuosi kummeja ja livistetään .
olettekummit lapsillenne valinneet. Näitä asioita pitäisim iettiä etukäteen hyvin tarkkaan. Kun kummiksi pyydetään on siitä aika vaieka kieltäytyä.
kyllä mun mielestä on myös vanhempien tehtävä ylläpitää suhdetta kummien kanssa. Kummit saattaa jopa ajatella, että on se kumma, ettei muuten pidetä yhteyttä, muttakun on jotkut juhlat, niin soitellaan ja vihjaillaan lahjan perään. Eri ihmisille kummeus on eri asia ja siksi kannattaiskin vanhempana miettiä mitä lapsensa kummilta haluaa ja kertoa siitä kummille. Toiset haluaa rahakummia, toiset lastenhoitajaa toiset kristillistä kasvatusta.
Mun mielestä on tärkeää muistuttaa kummilapsensa olosta vaikka kirjeellä valokuvalla tms. Vaikka ei se lapsen vika ole, mutta on se vaikeaa jos tuntee, ettei vanhemmat ole kiinnostuneita pitää yhteyttä. Ei kummikan viitsi väkisin "änkeä" seuraansa ellei ole kaivattu.
olet ihan oikeassa.Kyllä me ollaan heillä välillä piipahdettu kylässäkin.Mut tämä on nyt meidän tilanne.He eivät pidä muuten,kuin merkkipäivinä yhteyttä,nyt jäi sekin väliin.
tämä pariskunta valittiin kummiehdokkaaksi,koska miesten harrastukset oli yhteisiä,olimme sukulaisuussuhteessa ja asuttiin naapurissa.Silloin olimme paljon tekemisissä keskenämme.Sitten muutettiin,miesten harrastukset vaihtuivat,heille syntyi omia lapsia.Ajassa on menty liki kymmenen vuotta eteenpäin.En todellakaan voinut miettiä heidän elämänmuutoksiaan tai siis arvailla miten ne vaikuttaisi heidän käyttäytymiseensä.Toisaalta mitään ei ole tapahtunut sellaista mikä puoltaisi ajatusta Hyljätä kummilapsensa.Jos sen haluaisi tehdä, olisi reilua puhua siitä vanhempien kanssa.Selittää,ettei enää pysty,jaksa tms.