Olen ollut reilun puolisen vuotta masentunut, nyt nelisen kuukautta syönyt sitalopraamia, joka ei kuitenkaan tunnu auttavan. Alunperin omaiset veivät minut yksityiselle terapeutille, kun olin viillellyt itseäni. Terapeutin mielestä minulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa (myös kuutisen vuotta sitten sama tilanne), mutta onnekseni pääsin kunnalliselle avohoitoon, jossa käyn kerran kahdessa viikossa. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän.
Nyt olen muutaman viikon ajan eristäytynyt ystävistäni, koska koen ärsyttäväni heitä tilallani ja olevani rasite. Töissä olen silti käynyt. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ja tänään taas viiltelin itseäni. Todennäköisesti päättäisin elämäni, ellen tietäisi sen saavan vanhempani tolaltaan.
Tuntuu, etten selviä tilanteesta eteenpäin ilman todellista interventiota, mutta olen todella huono puhumaan tilanteestani esim. terapeutille. Vähättelen pahaa oloani joka kerta.
Onko joku ollut samassa tilanteessa? En osaa auttaa itsenäni. Kiitos.
Nyt olen muutaman viikon ajan eristäytynyt ystävistäni, koska koen ärsyttäväni heitä tilallani ja olevani rasite. Töissä olen silti käynyt. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ja tänään taas viiltelin itseäni. Todennäköisesti päättäisin elämäni, ellen tietäisi sen saavan vanhempani tolaltaan.
Tuntuu, etten selviä tilanteesta eteenpäin ilman todellista interventiota, mutta olen todella huono puhumaan tilanteestani esim. terapeutille. Vähättelen pahaa oloani joka kerta.
Onko joku ollut samassa tilanteessa? En osaa auttaa itsenäni. Kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuon enempää ottanut lääkäri kantaa olotilaasi, jos masennuksesi on uusivaa laatua, ja esiintyy viiltelyä?? Minusta lääkärin tms. jonka luona kävit toiminta on ollut vastuutonta, mutta toisaalta, olethan tuossa kunnallisessa "seurannassa". Mutta tuo viiltely, se herättää kyllä minussa suurta huolta. Uskon myös, että vanhempasi ovat sinusta kovasti huolissaan, mutta eivät oikein tiedä mitä asiassa pitäisi tehdä.
Minulla on todettu toistuva depressio tila (masennus toistunut kaksi kertaa, nyt toipumassa toisesta) joten tuttua on se, kun olo alkoi käydä sietämättömäksi masennuksen kanssa. TOivoi, että olisi joku joka kuuntelisi pyyteettömästi, ja jonka seurassa ei tulisi huono omatunto siitä, että haluaa purkaa mieltä pahasta olostaan. Minulla esti sellaisen ihmisen "etsiminen" se, että olin hirveän häpeissäni ja koin syyllisyyttä masennuksesta, että oli jotenkin tuskaista ottaa asia kenenkään kanssa puheeksi. Meni usein sitten niin, että kun olo oli niin paha, sitä vain jotenkin "repsahti", ja sitä alkoi itkemään että ei enää jaksa. Sitten viimestään sai hetken puhua.
Älä luovu yhteydenpidosta ystäviisi, masentuneella tulee olla turvaverkkoa ympärillään. Ethän voi oikeasti tietää mitä ystäväsi sinusta ajattelevat, koitat siinä mennä heidän ajatuksiinsa, mutta sehän on mahdotonta. Varmaan hekin kertovat sinulle huoliaan tms. joten pidä puolesi, siihen on sinullakin myös oikeus, purkaa huoliasi. Ystävät ovat sitä varten, että he tukevat sinua myös niinä ankeampina hetkinä eikä vain iloisina päivinä.
Yksinäisyys on kamala tunne, tiedän sen itsekkin. Mutta muista että olet oman elämäsi tärkein ihminen, että hae apua.
Vinkki: käy kelan sivuilta katsomassa, nuorisolle tarkoitetusta tuetusta terapiasta, josko pääsisit sellaiseen. Terapia on yksityiseltä, mutta kela tukee sitä tietyn ikäisille (muistaakseni max 25 v,...) mutta kuitenkin.
Terapeutilla olen käynyt itse juuri edellä mainitulla tavalla, ja on auttanut, suuresti! Vaikka ei ollut helppoa hakea apua, niin se ehdottomasti kannatti. Terapeutilla sinä voit olla oma itsesi, vaikka et osaisi heti asioista kertoa, kirjota paperille vaikka ja anna se terapeutille.
Miksi vähättelet oloasi? Eikö se ole mielestäsi oikeutettua? Vai koetatko arvata mitä lääkäri/terapeutti sinulle sitten analyysiksi sanoo? Älä vähättele oloasi, sinä olet tärkeä ihminen, ja se että voisit kokea onnea ja hyvää mieltä on oikeutesi ja ansaitset sen.
En ihan ole enää samassa tilanteessa kuin sinä, ja en viillellyt itseäni, mutta pahoina aikoina itsetuhoiset ajatukset olivat koko ajan läsnä. Pelkäsin teräviä esineitä kaikin puolin, ja oli kuoleman pelkoa.
Hae apua, pyydän! Siitä seuraa vain hyvää, vaikka helppoa terapiassa ei aina olekkaan, mutta se kaikki on vain sinua varten. Muista, että olet oman elämäsi tärkein ihminen, eikä se ole keneltäkään pois, se sinulle ja kaikille enemmän.
Voimia ja halaus sinulle t. "Selkeämpiin vesiin"