Osa-aika alkoholisti.

Sinun ei kuitenkaan kannata mennä juttelemaan psykiatrille, sillä sieltä et saa apua ongelmaasi, joka on alkoholismi. A-klikalta voit saada "ensiavun" ja heillä on kyllä paikkoja mihin sinut voi johdattaa oikeaa apua saamaan. Tietysti sinun täytyy itse tahtoa parannusta elämääsi.

Toisaalta tuo kun totesit, että humalassa on hauskempaa, ei kuulosta hyvälle, sillä ihminen ei oikein halua vapaaehtoisesti sitä huonompaa vaihtoehtoa, mikä ilmeisesti kohdallasi olisi raittius. Yleensä alkoholisti juo niin kauan kuin se alkaa tuntua niin pahalta, ettei ole muita vaihtoehtoja ja tämä on pitkä prosessi.

Uskon, että hirvittävän moni kärsii vastaavanlaisesta ongelmasta kuin sinulla. Suurin osa suomalaisista pitää alkoholistina sellaista, joka juo joka päivä ja makaa ojissa välillä örveltämässä, mutta on niitä juoppoja ihan siellä työnsä hoitavissakin, ehkäpä suurin osa.

lainaan
"Tarvis varmaan mennä jutteleen jonkun psykiatrin/psykologin kanssa, mutta tuskin hekään tietävät, mitä elämältäni haluan. :( "

tuo oli karusti mutta reilusti sanottu.

monelle se oikea elämänlokero ei ole avautunut kokonaan tai ollenkaan.

olosuhteet ja sattumat viskoo ja muovaa ihmisenkin maailmaa. harrastukset, ammatti, perhe, kaveripiiri, omat mielihalut, pelot ja ongelmat ja moni muu asia muovaa ihmisen maailmaa.

oli juoppo tai ei. juopolla alkoholi viisaa matkaa ja tekoja enemmän kuin mikään muu.
juoppo oppii luovimaan muiden asioiden ja alkoholiasioiden kanssa joskus ällistyttävän pitkään.
organisoinnilla ja yrittämisellä ja vaivan-näöllä, huijaamisella, valehtelulla, venkoilulla, painostuksella hänen elämä hoituu.

juopon mielikuvitukseen ja keksimiseen käytetty energia on valtava. jos sen energian sais johonkin hyvään käyttöön niin alkais tapahtumaan.
liekö olemassa suurempaa palkintoa kuin alkoholi juopolle ?

alkoholi sinällään on raju muokkaaja. ensin on hauskaa ja sosiaalisia suhteita ja siitä se lipuu toiseen ääripäähän.

ellei ole jostain syystä ihminen, joka pystyy alkoholin käytön täysin hallitsemaan kaikissa olosuhteissa. heillähän asia on täysin hallussa eikä siitä enempää. alkoholi on heille yhdentekevä, jopa ällöttävä pakkokuoma juhlissa.

tai sen verran vielä, että moni juoppo "tietää" itsepsyykkauksella tai ilman olevansa tuollainen henkilö vaikka ei olekaan.
ihan vaan siksi kun ymmärtää, ettei voi enää ryypätä. eikä varsinkaan lopettaa. silloin on oltava kohtuukäyttäjä vaikka juomien määrä pysyy ennellaan.

itsekusetusta mutta juoppo haluaa niin paljon siihen uskoa, että uskooki. alkoholi siellä vetelee naruista ja juoppo sätkii.

näitä toista samanlaista kaipaavia on välillä tälläkin palstalla hakemassa tukea ajatukselleen kohta alkavalle kohtuukäytölle.
aika ei heillä ole viedä totuusvalmis.

jos menee ylin siitä mistä on helpointa niin siihenkin tottuu. helpompaa on kulauttaa kalja naamaa kuin pohtia mitä muuta järkevää elämässään vois saada aikaan.

jos kuitenkin ihmiset hetken miettis asiaa,toivon. toivon kovasti.

aloittajan mielestä juomisesta saa enemmän hyvää kuin huonoa ja niin kauan kuin on niin, pitää ottaa.
jos/ kun on henkilökohtaista juomatonta viinaa niin se juotava pois. mikään ei auta.
ei oma järkeily eikä ulkopuolinen painostus.


ajatella saa ja miettiä, mihin mikäkin valinta johtaa. asiallista tietoa on netissäkin vaikka kuinka. on myös kaljamainoksia.

ehkä lopulta sitten voi aloittaa puhtaalta pöydältä, jos henkiin jää eikä ole vihannes jossain hoitolassa.

olisi ihan mahottoman hienoa, jos ihmiset jo nuorena käsittäisivät alkoholin (varsinkin myöhemmin)tuomat ongelmat. jos vanhemmat on juoppoja niin siinä se totuus näkyy jo lapsellekin.
muutenhan tuo jurri on kiehtova ja mystinen kehunan aihe kokeilevalle teinille.

kumpa pian kehitettäis rokote, joka vie alkoholista kaiken nousuhumalan tunteen.

itämaiset ihmiset eivät useinkaan voi ryypätä, koska heillä on geenipoikkeama(tai meillä on).
siihen liittyen geenimuunnos on toinen asia, jota odotan.

vähät siitä, että tulevalla lapsella on vinot silmät mutta kun tietää, että lapsesta ei koskaan voi tulla juoppoa.

no tuo silmäpoimun kasvattaja on ihan toinen geeni :)

Alkoholisti on valehtelija, niin hyvä että hän uskoo itse valheisiinsa. -"Minä osaan lopettaa jos haluan" -"Minä osaan kohtuukäyttää jos haluan" -"Näytän pari päivää sinnitellen niin näette". -"Juominen on kivaa, ja ihan mun oma asia koska hallitsen sen tahdon voimalla" Olen nähnyt tämän kaiken tosiläheltä. Sinulla on pitkä matka vielä edessä. Onnea!

Kyllähän se asia niin on, että viina vie ja minä vikisen. Kai sitä vaan on niin ...keleen vaikeaa ajatella elämäänsä ilman tuota tunteita turruttavaa taikajuomaa.
Epäilen, että taustalla on myös jonkinlainen persoonallisuushäiriö, joka alkoi jo murrosiässä.
Viina oli oiva "lääke" pahentamaan tilannetta.
Tiesin/mielsin olevani alkoholisti jo alle 2kymmpisenä. Hauskaa oli, vaikka ei käy kieltämän etteikö hankaluuksiakin olisi ollut, mutta pääosin hauskaa. Nykyään ei vain jaksa samanlailla, kuin nuorempana. Vertauskuvallisesti tunnen olevani ajan ja huollonpuutteen raiskaama auton rähjä, mikä on parhaat päivänsä jo nähnyt ja elämäni on moottoritie, keskellä ei mitään. Matkaa lähimmälle huoltamolle enemmän kuin bensaa riittää ja konepellin alta puskee paksua savua. Alla auto, jolla halusin ajaa ja takana tie, jossa se pääsi oikeuksiinsa. Nyt vain mietin ajaisiko koneen loppuun vai soittaisiko hinauspalvelun paikkaan, jota en tiedä.
Kuten jo aiemmin ilmoitin; että kaikki hauska loppuu aikanaan, niin todentotta näin on tainnut käydä kohdallani.
Tilanne ahdistaa ja masentaa.
Se kaikki mitä on rakentanut ja vaalinut, onkin ollut vain humalaisen harha, jota viimeisin voimin yrittää pitää pystyssä, tietäen sen kaatuvan ennemmin tai myöhemmin.
Muttta eiköhän tämä tästä, optimistisuutta sentään vielä löytyy. Ehkä vähän liikaakin, ilman sitä olisin tuskin enää radalla.