Mun 1-vuotias poika on tosi kiinnostunut muista lapsista eikä yhtään epäröi näyttää sitä ja juoksee kädet ojossa jokaisen penskan luo. Joskus saattaa sitten, kun ei vielä ymmärrä, tönäistä vahingossa kumoon tai vähän läppästä nassuun. Tästä saa sitten jäätäviä katseita. Luulis muittenkin ymmärtävän tämän ikäisen touhut, äitejä kun ovat? Enkö sais päästää poikaani muitten luo, niinkö puistossa pitäis vielä tässä iässä olla, yksin? Koitetaan kyllä opettaa että pitää olla nätisti ja silleen mutta tulosta syntyy aika hitaasti, se ei liene mitenkään omituista... Kysymykseni siis on että onko joittenki mielestä huonotapaista päästä lapsi, joka ei vielä osaa olla niin nätisti, muitten lasten luo?
leikkipuistoetiketti?
vuotisen äiskä
512663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Aivan ? pitäskö jokaisen hyväksyä sun tekeleen
touhut? Selityksiä sulla varmaan riittää.
mutta luulen että aika paljon on meitäkin, joiden muksujen luokse yksivuotiaat ja isommatkin ovat aina tervetulleita ihmettelemään uutta leikkitoveria.
Taannoin olimme Fröbelin palikoiden konsertissa ja nuorimmaisemme ,joka on vasta 1 v, ei oikein tahtonut pysyä tanssileikeissä mukana vaan muksahteli aina välillä kumoon.
Vieressä tanssinut noin 4 vuotias (ilmeisestikin downin syndroomainen ulkonäköpiirteistä päätellen) nuori mies katseli aikansa kuopuksen tanssiyrityksiä ja kerran kokeili pikkuista vähänpukatakin selvästikin miettien että kaatuuko tuo nyt todella näin helposti.
Hetken päästä sama herra otti sitten ihan omasta aloitteestaan asiakseen auttaa pienen jaloilleen aina kun tämän oma tasapaino petti.
Se oli vähän sellainen sokea-taluttaa-sokeaa-auttamista, kun kummankin motoriikka oli vielä mitä oli, mutta toisaalta se oli myös todella kaunista katseltavaa.
Sinun velvollisuutesi on kaitsea lastasi jottei hän aiheuta muille haittaa. Et voi laskea muiden joukkoon tönimään nurin etkä läpsimään nassuun, ainakin minä kyseisessä tilanteessa sitten KARJAISEN lapsesi nurin, niin että näkee painajaisia vielä unissaankin, kun korjaan oman vauvani kainalooni. Lupaan sanoa niin ilkeesti ja kovaa että lapsesi muistaa sen, ja sinun ei tarvitse häntä enää asian suhteen kasvattaa.
Aika terveeltä taas kuulostaa!
Ap:lle, kyllä ei tuommoisen yksi vuotiaan vahinko läpsyt ja tönäisyt tunnu vielä missään, minkään ikäisellä. Ja kun vähän kasvaa, niin ei niitä vahinkojakaan enää niin satu. Kyllä se siitä ikää myöden oppii olemaan muidenkin pienten kanssa.
Jos joku alkais lapselleni huutamaan sais siitä aikamoisen tappelun aikaseks. Toivottavasti olisit pelkkä provo ja sulla ei olis oikeesti lasta. Säälittää jos raukka ei pääse kosketuksiin muitten lasten kans ollenkaan.
Siitä ei kuule mitään haittaa ole jos muksahtaa kumoon, sitä taitaa tuossa iässä tapahtua aika paljon muutenkin. Olet varmaan huomannut jos nyt olet lastasi ulos kävelemään päästänyt.
...vastauksista ei voi muuta kun todeta että meitä on moneksi,huhhuijaa...
Yksivuotiashan ei tee mitään ilkeyttään,vaan toimii täysin uteliaisuudesta,kun muita muksii ja tönii. On se nyt hittovie kummaa, jos saat osaksesi jäätäviä katseita,jos tuollaista sattuu.
Anna lapsesi mennä muiden luo ja piutpaut välität noista kireistä lapsista jotka asuvat aikuisen ruumiissa,sillä sitähän he ovat,nuo äidit jotka eivät tiedä lapsista tuon taivaallista, eivätkä välitä oppiakkaan,mutta ovat valmiita huutamaan yksivuotiaalle kurkku suorana kun oma nuppu pyllähtää, kun toinen hieman tönäisee...Hohhoijaa,pitäkööt ne porsliinilapsensa kotona siellä vitriinissä,pumpuliin pakattuna. Istukoot sitten siinä haulikko kourassa vahtimassa, ettei kukaan vahingossakaan hipaise.
Toivottavasti tämänkaltaisten äitien lapset jonakin päivänä kasvattavat omista äideistään aikuisia.
todellakin, jos jonkin toisen äidin pitää rueta raivoomaan yksivuotiaalle joka ei vielä ymmärrä niin jäisi sitten kotiin! tietysti itse sanoisin lapselleni jos menee muita tönimään mutta ei noin pienet vielä sitä ymmärrä. ja tietysti siinä vahtii ettei toiselle satu mitään..
Meidän tyttö ottaa kontaktia muihin lapsiin rohkeasti. 1-vuotiaan kontaktinotto on helposti tönimistä, lelun varastamista ja läpsimistä. Mä arvioin äitinä tilanteen, ja puutun heti tapahtuneeseen, mikäli vastapuoli näyttää kärsivän tyttäreni kontakteista. Olen aivan ehdoton sen suhteen, että toisen kädestä ei saa viedä tavaraa.
Siitä en ole myöskään turhantarkka, jos joku toinen tulee koskettelemaan tyttöäni. Jos puuttuisin kaikkeen ja olisin aina kanaemona säntäilemässä lapseni ympärillä, niin se olisi mielestäni takuuvarma tie pedata ipanalle yliherkän lapsen / koulukiusatun ura. Ja jos joku lapsi on tytärtäni satuttanut oikeasti, niin vastaan ei ole tullut vielä niin törppöä mutsia, joka ei olisi tuolloin ojentanut lastaan.
jos mun tyttöni joka on 1v5kk läpsii jotain lasta, niin kyllä mä siitä tietenkin sanon, ei se ole sallittua vaikka tiedän, että yleensä läpsii kun on innoissaan, ei ilkeyttään. Mutta silti, toisten satuttaminen ei ole ok ja sen haluan lapselleni opettaa.
No itselle tuli kanssa mieleen, että "ilkeät katseet" tuskin johtuivat 1-veen käytöksestä, paremminkin sun komentamattomuudesta (?). Sillä kyllä sille 1-vuotiaallekin voi/pitää ilmaista, että ei ole oikein. Ainakin täällä tollasissa välikohtauksissa aina sanottu, että ei saa.
Ja lisäksi tuli mieleen, että jos kyseessä myös muita pieniä, vaikka sun lasta isompia lapsia, niin nehän voi pahoittaa mielensä ja tulla sitten vanhemman huomaan, että toi löi. Siinä kohtaan on muuten paljon kivempi, jos sen "ei saa"-kehotuksen lausuu sen lapsen vanhempi eikä vieraille tarvitsisi lähteä sanomaan - jotkut voisi kokea sen tosi epämukavaksi. Sitten itse voi omalle lapselle sanoa, että se oli niin pieni ja ei se tarkottanut. Ja sitten jos lyövän lapsen vanhempi ehtinyt jo sanoa, että toi oli väärin, niin lyöty lapsi voi kokea jo siinä asian olevan ok ja jatkaa leikkiään ilman sen isompaa hössöä. Nimittäin lapsille voi oikeasti olla tosi tärkeää se oikeudenmukaisuuden tunne ja nähdä muista lapsistakin, että esim. lyöminen ei ole oikein. Jos lapsella ei ole pikkusisaria ja itsekin vielä pieni, niin ei se välttämättä tajua, että toinen on niin pieni vaan jää ihmettelemään, että miksi toi saa mut mä en. Siksi siis se olisi kaikein helpoin tapa myös toisten lasten kannalta, että pieniäkin lapsia jo ohjataan sen suhteen, mikä on väärin ja mikä on oikein. Ja aikuisten suhteen se on helpompaa, että leikkikentällä ne lasten omat vanhemmat pitävät noita "ei saa"-komennuksia.
En nyt tiedä koitko ne "ilkeät katseet" jotenkin vahvemmaksi kun olit kohteena ja tuskin itse koskaan tollasista alkaisin katsetta jäädyttämään..Mutta tosiaan ihan vapaasti päästä lapsi leikkimään ja eihän se nyt niin kova vaiva ole sanoa lapselle, joka ikäiselleen luonnollisesti innostuu sohaisemaan.
sanon että ei saa tehdä noin jos "sattuu" jotain ja olen koko ajan vieressä ja pidän tarpeen mukaan käsistä kiinni. Nuo muksut vaan niin nopeasti ehtivät... Monet vaan ovat nenä nyrpällään jo siinä vaiheessa kun heidän lastaan lähestyy, sitä lähinnä ihmettelin. Ilmeisesti jotkut ymmärsivät kirjoituksestani että annan lapseni kirmailla ympäriinsä tönimässä muita. Ei, en ole niitä jotka istuvat puiston laidalla turpa rutussa vaan olen koko ajan poikani kanssa leikkimässä ja tutkimassa.
Kannattaa olla oikeasti täysin välittämättä nirppanokista. Voivat olla vaikka sitä sorttia, että ajattelevat juuri jotain itseä kiukuttavaa asiaa tai nyrpistelevät ties kuinka pienestä syystä. Joten mene vaan ihan hyvin mielin lapsen kanssa leikkipuistoon. Tosi ikävä juttu, jos jatkuvasti tuollaista mentaliteettia havaittavissa, mutta siihen ei ole sussa saati lapsessa mitään syytä.
rockatessa roiskuu.
Sen verran on kumminkin menijöitä katsottava että jokainen saa oikeuden mukaan.
Sanoa niin omille kuin toistenkin lapsille ettei saa läpsiä ja töniä. Vaan on leikittävä rauhallisemmin jos meno yltyy.
Ja jos selkeitä epäkohtia tulee toistuvasti esiin niin sitten mennääm toiselle puolelle leikkipuistoa tai lähdetään toisiin seikkailuihin oli sitten kyse omasta tai toisen lapsesta.
Itse katson pahalla kun näin kesällä leikki puistoon tullaan viereiseltä jätskikiskalta jäätelöt kädessä leikkimään. Siinä sitten muut lapset naama pitkällään katsoo. Siellä kun on niitä joka päivä puistoilioita jotka ei nyt ihan joka kerta voi jätskiä samalla reissulla syödä.
Jäätelön kun voi syödä muuallakin sillä alueella eikä jätski kädessä voi kumminkaan niin kovasti leikkiä.
Onneksi paikalliset ymmärtävät että lähinnä turisteja ovat ja ehkä heille pieni lipsuminen sallitaan.
Naapurilla on isompi ja hienompi auto niin meidän pitää ostaa uusi!
Eiköhän kannata lapselle jo pienestä pitäen opettaa, että kaikilla ei voi olla samoja asioita.
Ei tulisi mieleenkään katsoa pahasti sen takia, että "toi osti lapselleen jätskin ja antaa sen syödä sitä tossa meidän lasten edessä".
mene pieleen, jos annetaan leikkiä ja syödä samaan aikaan, oli sitten kyse hiekkalaatillaolosta tai kotona olosta. Lapselle tulee opettaa, että syömiseen keskittyessä ei tarvitse leikkiä!
Jäätelön syöminen ole muutenkin erityistilanteissa syömistä?
hiekkakakkujen teko tai keinussa keinuminen eivät kuulu yhteen.
tässä ajattelin että en usko että jäätelöstäkään osaa sillalailla nauttia ainakaan aikuisena kun kulmakunnan kakruilla valuu kuola molemmista suupielistä ja on tuijotuksen kohteena.
Kun on niitä ihan ihan jäätlön syömisellekin tarkoitettuja penkkejä ja paikkoja.
ketjua, mutta et maininnut aloituksessasi, että kuinka itse menettelet kun lapsesi tönäisee toista?
Puututko asiaan ja kuinka?
Tuli vain mieleen, että jos ne jäätävät katseet johtuvat siitä, ettet puutu asiaan.
tuolla aiemmin tästä asiasta, taisi olla otsikolla No tietysti... Sama seuraavalle kirjoittajalle. Typerää edes kuvitella, että antaisin lapseni tehdä muille lapsille mitä huvittaa, vähän järjen käyttöä nyt peliin! Meinasin vaan, että kai nyt muutkin äidit tietävät, että lapset on tosi ehtiviä ja vahinkoja saattaa sattua vaikka kuinka katsoisi perään ja on vieressä koko ajan.
Ap viestissa saa sen kuvan etta tosiaan katselet vaan vieresta etta .. oho, toi lapsi kaatui .. oho toi ei kaatunut ..oho ..nyt se meidan veijari lapsaytti tota.. jne. Lue itse oma tekstisi. Toivon etta voit opettaa sun kullanmurullesi kaytostapoja, miten 1-vuotiaat kohtaa muita pikkulapsia. Ei tietenkaan 1-vuotiaat kayttaydy kuten 30-vuotiaat, mutta toi kaataminen ja lapsayttely ei kaikkien muiden lasten mielesta ole hauskaa. Suomessa ylipaansa ei kauheesti kosketella toisia.. oletko huomannut ? Opeta sita lastasi niin hyva tulee.
kuvitella, ettet komentaisi lastasi? Eihän sitä aloituksestasi tullut esille.
Suomesta löytyy ihan liiankin kanssa niitä äitejä(ja isejä), jotka hymyilevät vieressä kun oma kullanmuru muksii toisia. Ja annappas olla jos joku toinen ojentaa heidän lastaan niin se se vasta onkin ikävää!
ei tullut myöskään esille että katselisin vain vierestä, ja olen jo yhden selventävän viestin laittanut, siksi on typerää. Tai sitä sanaa käytän koska ärsyttää... Mitenköhän tää asia pitäis ilmasta että sen kaikki ymmärtäis? Tai no tuo eka viesti oli multa ihan väärin kirjoitettu.
Kyse oli siis lähinnä siitä että ennen kuin muiden luokse pääsekään, katsotaan jo että eikai nuo nyt vaan tule tänne... Ekassa viestissä tuli korostetusti tuo vahinkojen sattuminen koska sinä päivänä sellanen sattui. Unohtakaa siis jo se.
Joku kirjoitti, että suomessa yleensäkään ei paljon kosketeta tms. tästä varmaan ongelma johtuu.
Mä EN ANNA mun pojan läpsiä tai töniä muita, jos niin pääsee VAHINGOSSA käymään, torun ja pyydän anteeksi toiselta lapselta ja äidiltä.
Niihin kyllä lukeudun, jotka ei anna muitten komentaa omaa lasta, koska se on aika törkeää käytöstä eikä siihen tosiaan ole meillä tarvetta.
"Niihin kyllä lukeudun, jotka ei anna muitten komentaa omaa lasta, koska se on aika törkeää käytöstä eikä siihen tosiaan ole meillä tarvetta. "
Tuossa se punainen lanka sitten tulikin. Ilmeisesti kohdallesi on sattunut tilanteita, jolloin et ole tehnyt riittävästi ja muut muistavat sen vakkaripuistossa ja ovat kenties aikaisemmin komentanet lastasi. Kyllä jokainen vanhempi puuttuu tilanteeseen ja komentaa VIERASTA lasta jos se vieras lapsi vahingossa/tahalteen läppäsee tai tönäisee.
ja jos suhteutumisesi on ollut lapsesi puolustelemista (kun muiden puuttuminen on mielestäsi törkeää) niin eipä ole ihmekään, jos muut katselevat jo valmiiksi siihen malliin, etä ei kait nuo ole vaan tänne meidän lasten luokse tulossa...
Muuten, miksi SINÄ pyydät anteeksi lapselta ja lapsen äidiltä? Eikö pitäisi opettaa omaa lastasi pyytämään anteeksi satuttamaltaan lapselta? Eihän sun lapsi tajua tehneensä väärin, jos ei itse pyydä anteeksi.
mitään tuollasta oo, ei samoja naamoja kertaakaan jne... Täällä rupee porukka aina analysoimaan ties mitä, tietämättä asiasta mitään. Tän keskustelun on varmaan turha jatkua kun pointti ei vaan mene perille.
Kukaan muu ei ole koskaan lastani komentanut, kuten jo sanoin, ei ole aihetta.
Jos nyt voisit vielä valaista mua sen verran että kertoisit miten anteeksi pyydetään jos ei vielä sano sanaakaan?
tuonikäisenä. No, jos ei osaa, niin ei sitten osaa, mutta et varmaan sinäkään tykkäisi, jos usein joku lapsi tulisi sinun lastasi edes vahingossa tönimään tai läpsimään? Yritä nyt nähdä tämä poitti, että muutkin haluavat leikkiä puistossa ilman että joku usein tulee tönimään, oli se kuinka vahingossa tahansa.
Ei ole kukaan komentanut lastasi? No, viestistäsi sai sen kuvan.
osaa vielä varmasti pyytää anteeksi :D
meillä poika ei kaksivuotiaanakaan sanonut juuri mitään, äiti ja isi juuri sai sanottua.
Kylläpäs ap on saanut melkoista työpytystä osakseen. Ei varmaan moni muista millaisia ovat yksivuotiaat.
käyttäytyä eikä puhua, niin silloin vanhemman tehtävänä on nostaa lapsi kauemmaksi muista lapsista, ettei niitä vahinkoja (jotka ovat siis etukäteen tiedossa, ainakin ap. kirjoitajalla) jatkuvasti satu.
Useimmat kaksivuotiaat kyllä puhuvat jo paljon enemmän kuin isi ja äiti.
sitten miten muiden lasten kanssa opetellaan olemaan jos niitten lähelle ei saa mennä?
Vahinkoja sattuu kaikille lapsille, ei vain mun pojalle.
Jos viitsisit lukea koko ketjun, tietäisit ettei sitä satu koko ajan koska pidän pojasta kiinni/ olen vieressä...
Jos ei yksivuotiaana näytä oppivan olemaan toisten lasten kanssa, niin koita opettaa sitä sitten myöhemmin ja siihen asti pidä poikasi vähän kauempana muista. Yritä nyt tajuta, että olkoot vaikka kuinka vahinkoja ne kaikki läpsimiset, niin kun muut katsovat sinua jo siihen malliin, että "voi ei, ne tulle taas" (kuten itsekin keroit), niin siinä vaiheessa on jo niitten vahinkoläpsimisien kiintiö tullut muille täyteen.
En kyllä ymmärrä, että miten normaalia yksivuotiasta täytyisi istua vieressä PITÄMÄSSÄ KIINNI KOKO AJAN?
en tarkottanu että katoittais että just me tullaan taas vaan kun yleensäkin tulee muita ihmisiä lähelle, ollaan nenä nyrpällään, Niinkun varmasti sitten luit, me ei oo nähty samoja naamoja puistossa. Että ei voi olla mitään kiintiön täyttymistä.
Ja kenties poitsuni sitten on normaalia vilkkaampi, en kyllä ole tietääkseni sanonut pitäväni kiinni koko ajan vaan tarpeen mukaan, lähellä olen koko ajan
sitten heti niin vilkas ja raisu leikeissään, että se aiheuttaa heti sen reaktion, että varotaan poikaasi ja seurataan, että tuleeko hän lähelle omia lapsia.
Milloin sitten pidät pojastasi kiinni? ja miksi?
jos toisen lähelle mentyään alkaa ne kätöset huiskimaan...
Jos aiti vaan katselee vieresta etta kaatuukohan toi lapsi ja lappaseeko se tota lasta niin mina en ainakaan haluaisi etta mun lapsi olisi ap:n lapsen laheisyydessa. Tuttavuus on kiva asia mutta ihmisiin tormaily ei ja lapsiminen ei. Aidin kannattaa nyt opettaa tolle 1 v lapselleen etta mennaan ihan rauhallisesti kun on vieras lapsi jne.. Sit jos kesalla viela toi ap:n lapsi heittaisi hiekkaa mun lapsen kasvoille niin menisin kylla sanomaan tiukkaan savyyn etta ala heita hiekkaa toisetn paalle (jos siis lapsen aiti ei itse tajua kasvattaa lastaan)
palautetta täällä.
Toivottavasti et anna sen säikäyttää itseäsi vaan sallit vastaisuudessakin lapsesi ottaa kontaktia muihin ja jatkat sosiaalisten taitojen opettamista.
Kaunista kesää sinne leikkipuistoonkin!
eivät halua, etä vieras lapsi tulee tönimään tai läpsimään? Sosiaalisisa tilanteita pitää kyllä opetella, mutta ei satuttamalla muita.
Jos joku muksu tulisi läppäisemään minun lastani naamaan ja tönäisemään, niin ottaisin raiveleista kiinni. Joten parempi pitää se kuule erossa muista lapsista, jos ette osaa kasvattaa sitä käyttäytymään. Jos osaa olla tuhma, ymmärtää jo tekemänsä.
Mitä itse ajattelisit, jos sinun lastasi tulisi joku lyömään?
kyse ei millään lailla ole tuhmuudesta. Poikani innostuksissaan saattaa vahingossa huitaista kun ei vielä niinkään tajua miten ollaan nätisti.
Tietenkin mäkin suuttuisin jos joku tulis lyömään lastani tahallaan. Mutta kun nyt ei ole kyse siitä, on kyse YKSIVUOTIAASTA, joka vasta opettelee olemaan muiden kanssa. Mä en suutu jos toinen samanikäinen tulee ja innoissaan vähän huiskii tai ympäriinsä hyöriessään törmää poikaani ja tämä kaatuu.
Jonkun pitäis kasvattaa sulle tapoja (ja opettaa lakia) jos kerran oot valmis käymään lapseen käsiksi. Joku täällä jo uhosikin huutavansa lapselle kurkku suorana mutta että vielä väkivaltaiseksi alkaisit. Ei voi kun ihmetellä mitä hulluja maailmaan mahtuu.
ja kokoajan ajattelet etta sun lapsesi on ihan ok ja ei o tehny pahaa. Mun neuvo on etta ota vastaan tama kritiikki ja naiden muitten aitien mielipiteet. Ei sun pida ajatella etta sa olet nyt yksin oikeassa ja kyl sun 1 v saa kaataa (vahingossa) toisia.
Siita raivareista: joku 15 v sitten mun poika oli pieni ja yks 2 cm pitempi poika heitti ison kiven mun pojan paahan ja se kivi osui. Ma nain tilanteen aidan toiselta puolelta ja olisin ollut ihan valmis Lyomaan ja hakkaamaan sita perk...n lasta joka heitti kiven mun pojan paahan. En kuitenkaan kayny kasiksi .. onneksi siina oli tarhatadit vieressa . Mut kyl mun suuttumus oli tosi kova !
typeristä kommenteista.
Hassua, ettei kukaan näytä ymmärtävän millaisia on yksivuotiaat! Ei tuon ikäinen lapsi osaa todellakaan tarkoituksella olla ilkeä, eikä läppäse satuttaakseen toista.
Millaisia äitejä täällä oikein kirjoittaa, kun uhkailevat jopa väkivallalla? Onneksi tosielämässä ei ole tullut vastaavia vielä eteeni!
tarkoituksella läpsi ja töni, mutta pitäisi mietitä myös sitä toista, jolle ne lyönnit ja tönimiset osuu! Jos huomaa, että joku lapsi on jatkuvasti innokas vahingossa huiskimaan muita lapsia, niin kyllä normaali vanhempi vie oman lapsensa kauemmaksi sellaisesta lapsesta. Ei ole kiva päättää omaa puistokäyntiä jatkuvaan itkuun kun taas saattui. Ei se toisen lapsen pahaa mieltä ja kipua vähennä mitenkään, että oliko teko tahallinen vai vahinko.
arvostelua siedän mutta en uhkailua. Ja lapseni ei oo tehny pahaa, ei näin pienet vielä osaa, meillä ainakaan. Myöhemmin varmasti tekee vaikka mitä ilkeyksiä, ainakin jos on samanlainen ku mä pienenä. Mutta vielä ei oo kyse siitä.
Miten voi syyttää lasta satuttamisesta jos tämä juoksee innoissaan toisen luo eikä pöhkö tajua pysähtyä ajoissa ja sitten toinen tai molemmat muksahtavat pepulleen? Mun mielestä se on ihan supersöpöä eikä tulisi mieleenkään suuttua siitä kellekään.
tätä vielä mitenkään jatkuvaks kun on poju vasta oppinut kävelemään ja nää on ihan sen ensikosketuksia muihin lapsiin.
Lapsesi on aika herkkänahkainen jos jostain pikkuhipasusta tulee "jatkuva itku" ja pitää oikeen pois lähteä. Ei oo meillä näissä tapauksissa (kylläkin vaan parista kerrasta kokemusta) ainookaan penska alkanu parkua, että se siitä.
koko viestiketju.
Siis, ensin väität, että muut tykkää huonoa poikasi käytöksestä (töniminen ja läpsiminen) ja sitten väität, että kyse on pikkuhipaisusta, joista ei lapset ole alkaneet parkua. Hieman on ristiriitaista!
Ja jos kyse on mielestäsi nytten ihan mitättömästä asiasta, niin miksi ihmeessä se sitten vaivaa sinua näin paljon, että pitää netissä vatvoa asiaa?
paljoa vaivaa, kunhan kirjottelen ku ei oo paljon muuta tekemistä, kotona ollessa poitsu tykkää enempi leikkiä itekseen. Ei huoli mua mukaan :(
Niin, ja oon jo tosiaan korjannu että ekan viestin oon ihan väärin kirjottanu. Ja töniminen ja läpsiminen on aikalailla vääriä sanoja näitä "tekosia" kuvaamaan. Ilmeisesti oon kaikin puolin huono ilmaisemaan
itteäni :P
Tuskinpa saat jäätäviä katseita vahingoista ja selkeästi lapsesi iän mukanaan tuomasta tietämättömyydestä. Et vaan kerro kaikkea tai olet vainoharhainen.
se siitä niinkään kiinni ole, täällä vaan ollaan yleensäkin vieroksuvia tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Korjasin jo (varmaan montakin kertaa) että kirjoitin ekan viestin ihan väärin. Ärsyttää siis se kun mun mielestä puistossa nimenomaan pitäisi tutustua muihinkin eikä vaan jokaisen nyhjöttää itsekseen. Suomessahan tämmönen on hyvinki yleistä, ettei vieraille puhuta eikä mitään. Jos alan vaikka linkkipysäkillä tai kaupassa ym. juttelemaan jollekin, katsotaan ku jotain sekopäätä tai ainaki ollaan jotenki ahdistuneena ku "tullaan häiritsemään"
En tiiä onko se sitten vainoharhasta mut sellasta oon huomannu...
Kiitos hyvasta ketjusta. Et ole vainoharh etka muutenkaan kummallinen vaan tavallinen aiti. Ma olen sulle paljon vastannut ( se kivi pojan paahan ja .. en haluais olla ton 1 v laheisyydessa ja .. et taida kestaa arvostelua .. jne) Kaikesta huolimatta uskon etta olet hyva aiti ja olet oppinut paljon tasta ketjusta ja me muut aidit myos olemme saaneet mietittavaa joten KIITOS HYVA KIRJOITUS JA PALJON MIETITTAVAA MEILLE KAIKILLE. Onnea pikku lapsesi kanssa. Muksut on ihania. terveisin 4:n lapsen mami
kummallinen. Ma kirjoitin myos sen viestin etta Suomessa ei paljon kosketa. (Mua itseani harmittaa ku suomalaiset on niin tylyja ja ei puhu ei koske) terveisin taas se sama 4 kakaran mami
itselläni on ihan erilainen käsitys siitä miten muut suhtautuvat lapsiin ja lapsen sosiaalisuuteen. Yhtään ikävää olmettä en ole nähnyt, päinvastoin olen saanut uusia ystäviä, kun lapsi "rikkoo jään". On varmasti kiinni enemmän omasta asenteesta kun niiden toisten asenteesta. Kokeilepas ensi kerralla naurahtaa, että "Voi kun aikuisenakin kontakin otto olisi noin yksinkertaista", saatat yllättyä.
Ne on näitä "äidin ainokaisten" äitejä, kun tommosesta pahasti katsovat. Jokainen lapsi, jolla on sisaruksia tietää kyllä miten pieni lapsi käyttäytyy ja ne jotka eivät tiedä sietäisivät oppia.
Meidän kunnassa päiväkodissa on niin alle 1-vuotiaita kuin ihan esikouluikäisiäkin. Ja kaikki ovat samalla pihalla. Siellä ei ole äitejä "jäätävine katseineen" ja vanhemmille lapsille on vaan sanottu, että pienemmät on pienempiä eikä aina osaa oikein käyttäytyä. Tämä kanssakäyminen opettaa niin pienempää kuin ISOMPAAKIN!