Pikkuliikmisten hyvävelikerho on perustnut yhdistyksen, joka on radiouutisten mukaan rahoittanut viiden suurimman puolueen kansanedustajien vaalikampanjoita kymmenillä tuhansilla per ehdokas ja yhteensä todennäköisesti sadoilla tuhansilla euroilla.
Keskustalla ja kokoomuksellakin on selittämistä, kun asiaa vatvotaan julkisuudessa epäilemättä pitkään ja uudelleen syksyllä, unnallisvaalikeskustelujen keskeisenä aiheena.
Tutkivan journalimin olisikin hyvä selvittää, mistä moinen rahoitusinto johtuu?
Onko nyt niin, että S-ryhmä, Kesko ja vasemmistolaisesta kaupan keskusliikkeestä jäljellä oleva Tradeka ovat onnistuneet piiloittamaan puolueille jakamansa tuen niin, ettei se enää näy missään selvityksissä? SAK:n ja ay-liikkeen tuki on myös aika näkyvää vasemmistoedustajien tilityksissä, mutta EK ja suurpääoma ovat ilmeisesti onnistuneet antamaan tukensa paremmin piilossa olevia kanavia pitkin.
Muuten on vaikea ymmärtää, että valtakunnan mittakaavassa pienet yrittäjät, Maskun ja Tokmannin tapaisten ketjujen omistajat olisivat lähteneet useiden satojen tuhansien yhteissummilla ostamaan myötätuntoa omille kaavahankkeilleen.
Ilmeisesti Keskon ja S-ryhmän ylivalta kunnallispolitiikassa on edelleen niin vahva, että se on poikinut tämän "maakuntien kehittämisyhdistyksen" rahanjako- ja suosionostokanavaksi kansanedustajien suuntaan.
Asiat olisi hyvä läpivalaista hyvin tarkasti. Puolueiden ja ehdokkaiden vaalirahoitushan on laillista toimintaa. rahan vastaanottamisesta ei myöskään saisi seurata, että rahaa vastaanottanutta vaditaan muuttamaan mielipiteensä lhjoittajaa vastaan. Pääasia, että tiedot saadaan avoimesti ja mahdolliset sidonnaisuudet ovat koko ajan äänestäjien tiedossa.
Se onko kyse lahjonnasta tai muusta korruptiosta on jo sitten rikostutkijoiden ja syyttäjien asia. Nyt olisi hyvä kaivaa suuren rahan lähteet ja vastaanottajat esiin eikä enää pelleillä sillä, minkä kunnan kaavoituslautakunta on ollut kenekin rakennusyhtiön saunaillassa ilmaista viinaa juomassa.
Keskustalla ja kokoomuksellakin on selittämistä, kun asiaa vatvotaan julkisuudessa epäilemättä pitkään ja uudelleen syksyllä, unnallisvaalikeskustelujen keskeisenä aiheena.
Tutkivan journalimin olisikin hyvä selvittää, mistä moinen rahoitusinto johtuu?
Onko nyt niin, että S-ryhmä, Kesko ja vasemmistolaisesta kaupan keskusliikkeestä jäljellä oleva Tradeka ovat onnistuneet piiloittamaan puolueille jakamansa tuen niin, ettei se enää näy missään selvityksissä? SAK:n ja ay-liikkeen tuki on myös aika näkyvää vasemmistoedustajien tilityksissä, mutta EK ja suurpääoma ovat ilmeisesti onnistuneet antamaan tukensa paremmin piilossa olevia kanavia pitkin.
Muuten on vaikea ymmärtää, että valtakunnan mittakaavassa pienet yrittäjät, Maskun ja Tokmannin tapaisten ketjujen omistajat olisivat lähteneet useiden satojen tuhansien yhteissummilla ostamaan myötätuntoa omille kaavahankkeilleen.
Ilmeisesti Keskon ja S-ryhmän ylivalta kunnallispolitiikassa on edelleen niin vahva, että se on poikinut tämän "maakuntien kehittämisyhdistyksen" rahanjako- ja suosionostokanavaksi kansanedustajien suuntaan.
Asiat olisi hyvä läpivalaista hyvin tarkasti. Puolueiden ja ehdokkaiden vaalirahoitushan on laillista toimintaa. rahan vastaanottamisesta ei myöskään saisi seurata, että rahaa vastaanottanutta vaditaan muuttamaan mielipiteensä lhjoittajaa vastaan. Pääasia, että tiedot saadaan avoimesti ja mahdolliset sidonnaisuudet ovat koko ajan äänestäjien tiedossa.
Se onko kyse lahjonnasta tai muusta korruptiosta on jo sitten rikostutkijoiden ja syyttäjien asia. Nyt olisi hyvä kaivaa suuren rahan lähteet ja vastaanottajat esiin eikä enää pelleillä sillä, minkä kunnan kaavoituslautakunta on ollut kenekin rakennusyhtiön saunaillassa ilmaista viinaa juomassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kauppakeskukset on rakennettu aina isojen ehdoilla. Päivittäistavarakauppoja on kaksi, CITY-Market ja Prisma. Sen lisäksi ovat H/M, Lindex, Claes Ohlsson, Tiimari, R-kioski, Apteekki, Sportia, Kesport, Anttilaja pitkä rivi muita S-ryhmän, Keskon tai ulkomaisten ketjujen myymälöitä.
Pienyrittäjille vuokrataan pientiloja isojen ketjuliikkeiden katveeseen ja niistä peritään sikvuokraa sillä varjolla, että kauppakeskus vetää suuret asiakasmäärät kymmenien kilometrien säteeltä. Samalla pienyrittäjä sitoutetan kauppakeskuksen yhteismarkkinoinnin kustannuksiin ja myös aukioloaikoihin.
Kun isot määräävät, niin pienten on toteltava. Vuokrat, yhteismarkkinointikulut ja aukioloaikojen tuomat henkilöstökulut merkitsevät, että kauppakeskusten pikkuliikkeiden kannattavuus edellyttää paljon suurempaa myyntiä, mitä ne tarvitsisivat, jos pärjäisivät kauppakeskusten ulkopuolella.
Seuruksena tästä on, että pienyrittäjien ei kannata toimia kauppakeskuksissa. kannattavuus edellyttää henkilökuluista tinimistä ja sitä, että yrittäjä itse venyy. muuten hänelle ei jää mitään sen jälkeen, kun sikavuokra ja markkinointimaksut on kuorittu myyntitulojen päältä pois.
Ilman suuryritysten pääomavaltaista keskittämisvimmaa pienet erikoisliikkeet pärjäisivät aivan hyvin keskusteojen kivijalkamyymälöissä ja taajamien liiketiloissa, mutta se mahdollisuus otetaan pois, kun pääoma ohjaa asiakasvirrat kuppakeskuksiin.
Tämä on sitä politiikkaa, jota suuret puolueet eivät ole koskaan ymmärtäneet.
Toivotaan, ettei politiikka ole seurausta siitä, että nimenomaan isot kaupan ryhmittymät ovat rahoittaneet isoja puolueita, etenkin kunnallisella tasolla. ABC-ketjun leviäminen siitä yhtenä malliesimerkkinä.
Juuri sanoi Brax uutisissa, että oikeusministeriöllä on erittäin vahvoja epäilyjä siitä, että kaikkea rahaa ei ole edes millään tavalla ilmoitettukaan.
Nykyisin ei tarvitse kertoa, mihin rahaa on kulunut. Voidaan vain arvioida joidenkin ehdokkaiden kampanjan kustannuksia esimerkiksi lehti-ilmoittelun perusteella. Ilmeisesti joillakin tämä ei sitten voi mitenkään tulla katetuksi ilmoitetulla summalla.
Kepu pettää aina.
Radiossa Filatov nosti siin sen, mitä media lahjoittaa ehdokkaille pilkkahintaisen tai ilmaisen ilmoitustilan muodossa.
Luulisin, ettei esim. kunnallisvaaleissa ole mitenkään mahdotonta kätkeä ehdokkaalle annettu ilmoitustila osuuskaupan mainoslaskuun "unohtamalla" muutama tonni osuuskaupan vuosialennuksesta.
Täyten avoimmuuteen päästään vain sellaisen lain kautta, joka velvoittaa ehdokkaan pitämään omaa kirjanpitoa vaalikampanjansa tuloista ja menoista, myös vapaaehtoisista työpanoksista, ja tämä tiliselvitys on jätettävä eduskunnalle niin kuin veroilmoitus, ennen kuin kansanedustajan valtakirja annetaan.
80-luvulla erään suuren monialayrityksen varatoimitusjohtaja antoi mainostoimistolleen tehtäväksi laittaa kokosivun ilmoitukset Kansan Uutisiin ja Suomen Sosialidemokraattiin, kumpikin saman suuruisella "sopimushinnalla".
Puhelinkeskustelussa tämä varatoimitusjohtaja sanoi, ette ne menevät vaaliavustuksina eteenpäin. Siksi hinta oli sovittu amansuuruiseksi, mikä ei ollut missään tekemisissä kunnankaan lehden todellisen sopimushinnan kanssa.
Niinpä lehdet laskuttivat mainostoimistoa, joka maksoi könttäsummat ja laskutti me edelleen tuolta suuryritykseltä.
Yrtitykselle raha oli liiketoiminnan kulu, mainostoimistolle normaalia mainostilan ostoa ja välitystä, lehdelle ilmoitustuloa, mutta mitä lienee sitten tehty lehden ja lehdet omistaneiden puolueiden välillä?
Siinä selvitettävää.
Kukapahan hutkiva tshurnalisti tekisi jutun siitä, miksi muutaman pikkuliikemiehen pitää perustaa yhdistys jakamaan rahaa kansanedustajille, että saisivat politiikassa äänensä kuuluviin ohi SAK:n EK:n, Keskon ja S-ryhmän?