Mikä vuodenaika inspiroi

Kyllä mun suurin innoittaja on ehkä sittenkin syksy. Siinä vaan on sitä jotain, kun illat alkavat viiletä ja hämärtyä. Toki kesä on myös hienoa aika. Kesäisin ihmiset ovat täynnä seksikästä elinvoimaa ja luonto kukoistaa kaikessa monimuotoisuudessaan.

talvesta. Niistä hiljaisista ja valkeista talviaamuista kun hanki on vielä koskematon ja myös niistä ihanista "talvimyräköistä" kun lunta tupruttaa taivaan täydeltä silmiin.

Kevät on ehkä aikaa jolloin olen "synkimmilläni", aina ollut niin. Olen väsynyt ja tuntuu kuin kaikilla muilla olisi asiat hyvin, paitsi tietysti minulla. Pöh, perus "synkkyys -kausi" kauriin elämässä.

Mutta talvella olenkin sitten taas tarmoa täynnä!

vuodenaikoja, mutta aina ensin täytyy totutella mielessään vähän aikaa syksyyn ja kevääseen. Sellainen on tämä kauris. Syksyllä, kun kesä loppuu, tuntuu ensin, että voi, koko pitkä talvi edessäpäin, lehdet tippuu puista, tulee harmaata, pimeää ja kylmää, miten jaksaa. Mutta kun syksyy sitten puskee päälle, rakastan pimeyttä ja omassa kotipesässä elämästä nauttimisesta musiikkia kuunnellen, kynttilöitä tuikutellen, lämmintä juomaa nauttien, telkkua katsellen villapusero päällä ja lämpöiset töppöset jalassa.

Keväällä tuntuu taas siltä, että voi, miten jaksaa, kun pitää "alkaa elää aivan kuin uudelleen taas". Aurinko paljastaa kaiken sen, mitä ei ole jaksanut päivätyön vuoksi siivoamaan, siis kotona. Mutta kun kevät tuo esiin vehreyden, silmut puhkee puihin ja linnut laulaa, voiko ihanampaa olla! Sitä aivankuin herää talviunesta!

Kaikki tämä menee vaan niin nopeasti ohi, vuodet vierivät toisensa jälkeen ja päivä seuraa toistaan. Kun ajattelee elämää taaksepäin on se kuin unta vaan. "Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin, naurusta menet kyyneliin.."

Minä olen eniten kotonani syksyllä. Elokuusta lähtien aina sinne joulukuun alkuun asti... Alkusyksyssä minua kiehtoo jollain ihmeellisellä tavalla juuri se, miten kaikki ikäänkuin alkaa kuolla pois, ja käydä nukkumaan. Pimeydestä pidän myös hurjan paljon, ja sateisista öistä varsinkin. Loppusyksy/alkutalvi taas on ihanaa aikaa siksi, kun kaikkialla on niin äärettömän kaunista, maassa on kylmä huurrekerros ennen kuin siihen sataa lumi. Siitä saa jotakin voimaa. Eikä se pimeys todellakaan minua ahdista, päinvastoin... Keväällä olen yleensä hetken aikaa ihan hukassa suuren valomäärän takia, mutta on kevätkin toki kaunista aikaa :)

Tunnelmoin mielelläni kynttilänvalossa takkatulen loimussa (ainakin haaveissani) hyvän musiikin parissa huovan sisälle kääriytyneenä kissa sylissä.

ikuinen nuoruus:)
http://www.youtube.com/watch?v=FPqLFj8Guyc

Kesästä paljon..Se on niin valoisaa ja lämmintä aikaa. Ei pelota kulkea edes kymmenen yhdentoista aikaan illasta. Syksy on toinen ihana aika ku alkaa vähä viiletä...Mutta pimenemisestä en pidä ollenkaan!