Hei!
Olen pian 40-kymppinen kolmen pojan äiti ja sairastunut epilepsiaan parikymppisenä jolloin pari gm-kohtausta sekä poissaolokohtauksia, söin deprakineä 5-vuotta ja kohtauksia ei enää tullut ja lääkitys lopetettiin, työelämässä olen ollut normaalisti ja kaikki on sujunut hyvin.
Nyt minua huolestuttaa toistuvat poissaolokohtaukset, muistin heikkeneminen, muisti pätkii pahasti ja haittaa ihan arkisia asioita.
Kynnys mennä lääkärin puheille on kova, olen ollut ihan hiljaa kotonakin kun en haluaisi turhaan huolestuttaa ketään, itseäni tämä kiusaa ja mietin kovasti nykyistä työtäni ja pystynkö sitä jatkamaan, sairaudestani en ole siellä puhunut koska olen ollut terve useita vuosia.
Olen pian 40-kymppinen kolmen pojan äiti ja sairastunut epilepsiaan parikymppisenä jolloin pari gm-kohtausta sekä poissaolokohtauksia, söin deprakineä 5-vuotta ja kohtauksia ei enää tullut ja lääkitys lopetettiin, työelämässä olen ollut normaalisti ja kaikki on sujunut hyvin.
Nyt minua huolestuttaa toistuvat poissaolokohtaukset, muistin heikkeneminen, muisti pätkii pahasti ja haittaa ihan arkisia asioita.
Kynnys mennä lääkärin puheille on kova, olen ollut ihan hiljaa kotonakin kun en haluaisi turhaan huolestuttaa ketään, itseäni tämä kiusaa ja mietin kovasti nykyistä työtäni ja pystynkö sitä jatkamaan, sairaudestani en ole siellä puhunut koska olen ollut terve useita vuosia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
rohkeasti puhumaan lääkärille ja lähete neurologille. Mitä aikaisemmin asiaan puututaan sen parempi.eikö epilepsia hoitamattomana voi pahentua ? Ymmärrän hyvin kuitenkin tunteesi ettet halua näin pitkän terveen elämän jälkeen nostaa asiaa tapetille.
Riskinä voi olla että jos epilepsiasi "nostaa päätään" poissaolokohtauksilla että edessä voi olla toonis-kloonisia kohtauksia jos asiaan ei puututa. Ajattelen kuitenkin niin että koska olet ollut terve vuosikausia niin varmasti tämäkin saadaan hyvin hallintaan.
Työn suhteen ei kannata tehdä vielä hätiköityjä päätöksiä. tarvittaessa vaikka pieni sairasloma mutta ei kannata vielä ainakaan miettiä että joutuuko työn lopettamaan. kohdallasi lääkkeet on toimineet hyvin aikaisemmin niin varmasti toimii nytkin.
Asia voi tulla karusti esille kuin joutuu tiputukseen ison kohtauksen tai muuta sekoilua poissaolokohtausten takia.
Kävin työterveyslääkärillä juttelemassa tilanteestani ja keskusteltuamme lääkärini kanssa hän ehdotti masennuslääkitystä ja käytejä psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla, myös lähete psykiatrian polille, eli epilepsiasta puhuessani aloitettiin masennukseni hoito, mikä on sinänsä hyvä asia, sillä olen ollut todella huolissani terveydestäni ja kieltämättä myös masentunut ja hyvin yksin ja turvaton, saapa nähdä miten tässä käy, olen ainakin ottanut asian puheeksi.
Ihan hyvä, että asiasi lähti vierimään eteenpäin. Olen itsekin vakavaa masennusta sairastava (ja hoidossa). Masennus kyllä vaikuttaa voimakkaasti muistiin, mutta nuo poissaolokohtauksesi arveluttavat, etenkin taustasi huomioonottaen. Kyllä sinun mielestäni kannattaisi kääntyä myös neurologin puoleen. "Parempi katsoa kuin katua" ;) Tai siis pyytää lähete neurologille.
Toisaalta, onneksi nyt kohta alkaa loma-aika; työstressi voi pahentaa tilannetta. Niin että oikein hyviä ja rauhaisia lomapäiviä sinulle ja perheellesi!
lääkärissä käydessäsi huomioi että sinulla on POISSAOLOKOHTAUKSIA ettei psykiatri luokittele sinua skitsofreenikoksi tai psykoottiseksi. Jos juttelet poissaolokohtauksista, niin muista että siellä on töissä ihmisiä jotka päivittäin tapaavat psykoottisia ja skitsofreenikoita jotka eivät todellakaan ole aina "läsnä" - eli ettei tule lisää diagnooseja ja vääriä sellaisia. epilepsiasta ei psykiatrit tiedä mitään, eli riski on suuri. muista mainita että kyse on epilepsiasta.
masennuksen hoito on hyvä juttu.
tsemmpiä
Kävin vielä ennen kesälomani alkua työterveyslääkärillä, (Kolmas eri lääkäri), joka oli kyllä aivan kamala, edellinen lääkäri joka oli luvannut kirjoittaa lähetteen sekä psykiatrian polille että neurologisiin tutkimuksiin oli määrännyt stesolia ja propralia jännitysoireisiin oli lopettanut ja tilalla aivan pösilö joka suorastaan naureskeli masennukselleni ja lääkitykselleni, mirtatsapiini ja sipralex 20mg, ei kirjoittanut mitään lähetteitä mihinkään ja sanoi että sipralex pitää purkaa ja mitään ohjeita ei tullut, ja mihinkään en pääse vasta kuin syksyllä, kun oma luotettava ja asiansa hoitava lääkäräni tulee paikalle, kyllä on kamalan tuntuista tämä kohtelu, onneksi vielä itsellä on tolkku päässä, mutta on kyllä on pelottavaa ottaa epilepsian hoito puheksiisi jos tällä tasolla asioita hoidetaan