Aina vähättelen itseäni, en ole kaunis, en osaa mitään, teen usein väärin, olen ylimääräinen, minun seurassani ei kukaan viihdy, miehet ei halua lähestyä.. Näin minä ajattelen.
Tiedän ettei yksikään kohta ole totta, mutta jostain syystä nuo ajatukset tulevat aina tilanteissa. Ajattelen aina negatiivisesti, automaattisesti! Suhtaudun ennakkoluuloisesti ihmisiin jotka minua tervehtii tai tulevat juttelemaan --> teki sen säälistä, sitä ei oikeasti kiinnosta jne.
Jos liikun kaupassa, tuntuu kuin jokainen vastaantulija tuijottaisi.. pakonomaisesti vilkuilen ympärilleni epäluuloisena, jos joku vilkaisee minuun, olen varma että pitää minua kummallisena.. ja tottahan se onkin kun niin tuijottelen!
En voi sietää valokuvia itsestäni. Jännitän itseäni, on vaikea rentouttaa olkapäät ja kasvot.. näytän siis usein todella myrtsiltä!
Joskus tuntuu, etten osaa toimia jos ei ole ketään minua neuvomassa, kädestäpitäen kertomassa mitä nyt pitää tehdä jne. En luota siihen että itse osaisin tehdä oikein.. Kulutan suurimman osan ajasta muiden mielipiteiden pohtimiseen, en keskity lainkaan itse tekemiseen.
Inhottavinta tässä se, että vaikka tiedän kokoajan ettei asiat mene niinkuin ajattelen, en silti kykene olemaan ajattelematta niin..
Miten tästä eteenpäin, hermot alkaa olla todella riekaileina :(
Tiedän ettei yksikään kohta ole totta, mutta jostain syystä nuo ajatukset tulevat aina tilanteissa. Ajattelen aina negatiivisesti, automaattisesti! Suhtaudun ennakkoluuloisesti ihmisiin jotka minua tervehtii tai tulevat juttelemaan --> teki sen säälistä, sitä ei oikeasti kiinnosta jne.
Jos liikun kaupassa, tuntuu kuin jokainen vastaantulija tuijottaisi.. pakonomaisesti vilkuilen ympärilleni epäluuloisena, jos joku vilkaisee minuun, olen varma että pitää minua kummallisena.. ja tottahan se onkin kun niin tuijottelen!
En voi sietää valokuvia itsestäni. Jännitän itseäni, on vaikea rentouttaa olkapäät ja kasvot.. näytän siis usein todella myrtsiltä!
Joskus tuntuu, etten osaa toimia jos ei ole ketään minua neuvomassa, kädestäpitäen kertomassa mitä nyt pitää tehdä jne. En luota siihen että itse osaisin tehdä oikein.. Kulutan suurimman osan ajasta muiden mielipiteiden pohtimiseen, en keskity lainkaan itse tekemiseen.
Inhottavinta tässä se, että vaikka tiedän kokoajan ettei asiat mene niinkuin ajattelen, en silti kykene olemaan ajattelematta niin..
Miten tästä eteenpäin, hermot alkaa olla todella riekaileina :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
varata aika paikkakuntasi mielenterveysneuvolaan ammatti-ihmisen juttusille, kyllä apua on tarjolla!
Kärsin itse samasta vuosia, siis se oli ohimenevää minulla. En tiedä ikääsi tai kauanko olet kärsinyt tästä mutta itse kärsin tästä joskus teinivuosina, tai no olen edelleenkin kai mutta kai toivottavasti myös vähän aikuistunut muutaman vuoden aikana. Siis kärsin samasta varmaan 13-17 vuotiaana, nytten olen 18 ja enään en ajattele noin. Siis itse pidin itseäni läskinä, rumana, tylsänä ja tyhmänä ja naamani oli aina niin vakavana että tuskin edes kavereita löysin kun eivät uskaltaneet lähestyä minua. Osittain myös taisi johtua aknesta jota kärsin tuolloin mikä pahenti vain tilannettani ja vihasin omaa kuvaani tuhottomasti. Mutta nytten tuo vaihe on mennyt täysin ohi,luotan itseeni enemmän ja uskallan olla omaitseni. Siis ennen edes halunnut POSTIA hakea ilman meikkiä koska vihasin itseäni ja jos astuin ulos niin pakko oli olla pakkelia naamassa mutta nytten minua ei voisi vähempään kiinostaa mitä muut ajattelee ja marssin vaikka alasti ulkona jos mieli tekee. Toivottavasti sinullakin ohimenevää!! itse paransin itsetuntoani kun kävin kampaajalla vetämässä uuden leäkkauksen ( Ennen sitä oli rumat normaalit hiukset ) ja paransin muutenkin tapojani, Tein itselleni lupauksen että en ajattele itsestäni huonoja puolia ja paransin kaikkea missä oli paranneltavaa esim ryhti ja hymyilin aina. Minulla kovin pienet asiat saivat mieleni paremmaksi kuten hyva ryhti, uusi kampaus ja aloitin urheilemisen päivittäin. Usko tai älä mutta nytten täysin muututtuani, huomaan että olen kerännyt suunnattomasti uusia ystäviä ympärilleni olen myös paljon hauskempi ihminen nykypäivänä sekä paljon positiivisempi/ puheliaampi! Ja wuoh en ikinä olisi uskonut että uskallan edes muuttaa kotoa mutta halusin muuttua todella ja muutinpa myös sitten ulkomaille asti mitä en olisi uskonut voivani tehda muutama vuosi sitten! Kannattaa kokeilla uusia juttuja ja pitää hauskaa!
siis no tuossahan tuli hyvin selitettyä että hyvin pienet asiat joillakin kohottavat itsetuntoa! Muista se, että sä et ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan. Tee myös niitä asioita mitä nautit, ihan mitä vaan, jotta ajatukset ei pyöri jatkuvasti saman aiheen ympärillä.Hanki ympärillesi vain ystäviä ketkä arvostavat sinua sellaisenaan kuin olet. Jos olet mukava muille hekin varmasti ovat sinua kohtaan ja tuskin ajattelevat pahaa. Itsetuntoa myös voi kohottaa kun edes joku joskus kehuu jostain " Onpas sinulla uusi nätti kampaus " ja varmasti muut muistavat kehua sinua jos sinä muistat välillä kehua ystäviäsi. Hemmoittele itseäsi asioilla joita haluaisit tehdä / ostaa. Ja tosiaan on totta että urheilu myös parantaa itsekuntoa, siis kaverin kanssa lenkille. Voimia sinulle!
"Jos sinua ei olisi, maailmassa olisi iso aukko. Kaikissa ihmisissä on paljon hyvää! "
"Ole niiden ihmisten kanssa, jotka tahtovat ja tekevät sinulle hyvää. Mieti, kenen ystävyydestä saat virtaa ja energiaa! "
"Tee paljon niitä asioita, joista tykkäät ja joista nautit."
"Kehu joka päivä yhtä ihmistä esimerkiksi hänen piirtämis- tai juoksutaidostaan! Kehut kannattaa laittaa kiertoon, koska siten ne palautuvat aikanaan myös sinun suuntaasi."
Tossa oli oivia vastauksia mielestani ja tuossa ylemmissa vastauksissahan jo nuo samat asiat tulivatkin mainittua!
http://www.mll.fi/nuortennetti/asiaa/hyva_mina/nain_kohotat_itsetuntoa/
Joka ikinen lause oli kuin minun omani kirjoittama! Pelkään että ihmiset pitävän minua aivan mielettömän tyhmänä ja yksnkertaisena juuri sen takia että minäkin olen aina epävarma miten toimia. Ehkä olenkin oikeasti tyhmä? Työpaikoilla joissa olen ollut aina jos on sattunutjokin pikkuinen kömmähdys niin aina ensimmäisenä mieleeni tulee, että minä itse olen varmasti sen takana.
Minusta myös tuntuu, että opin monia asioita hitaammin kuin toiset juuri sen takia, että sosiaalisissa tilanteissa minun on vaikea keskittyä kunnolla. Vuoden alussa menin uuteen työpaikaan, jossa oli parin päivän koulutus uusille työntekijöille ja minun oli hirveän vaikea keskittyä siihen mitä kouluttaja selitti, en yksinkertaisesti muista koskaa mitään kun päästään itse asiaan. Ihmisten katseiden alla on äärimmäisen inhottava tehdä töitä. Silloin työpaikan koulutuksessa minut laitettiin ryhmän edessä kirjoittamaan tietokoneen salasana ja vaikka käytän itse konetta lähes päivittäin en meinannut millään löytää q- ja x-kirjaimia kun ihmiset katsoivat ja odottivat. Pää tyhjenee.
Nakertaa todella itsetuntoa kun tuntee itsensä helvetin TYHMÄKSI ja hidasälyiseksi!
Olen samanlainen kuin sinä, paitsi että minä teen tyhmyyksiä vaikkei kukaan katsoisikaan. Eli en hölmöile vain siksi että joku katsoo ja sen takia jännittää. Hölmöilen aina joka tapauksessa. Tyhmäksi sitä itsensä tuntee. Hitaasti opin uutta vaikka saisi ihan rauhassa perehtyä asiaan ja mitään ei muista jälkeenpäin. Olen 27v. enkä koskaan ollut oikeissa töissä, joskus nuorempana kesätöissä, enkä niissäkään menestynyt kun olisi pitänyt osata olla kassalla reipas ja nopea ja näppärä.
Psykologi vakuuttelee, että "on sulla kykyjä ja taitoja, luota niihin", mutta eipä se kai muuta voi sanoakaan. Eihän se voi sanoa että joo, kai sä sitten vaan olet tyhmä.
Pelottaa ajatus siitä, että jonain päivänä on pakko mennä töihin, ja mitä siitä tulee kun itsetunto on nollassa ja itseluottamusta ei pätkääkään. Hoh hoijaa.