Minua niin suuresti otti tänään päähän, kun menimme sukulaisen kanssa pahasti ruuhkaiseen itäkeskukseen katsomaan hänelle kenkiä ja sen jälkeen ruokaostoksille Citymarketiin. No ei varmaan ollut yllätys, että siinä metelissä ja hulinassa alkoi mulla sattua mahaan, joka on lähes aina paniikkikohtauksen enne ja joka lähtee sitten voimistumaan. Mahakipu meni ohi kun pääsin rauhallisempaan paikkaan, mutta sitten ruokaostoksilla se tuli takaisin ja sitten siihen tuli lisäksi pahoinvointi, huimaus, passiivisuus ja voimat katosi. Selkää särki, mahaa kouri ja vitutti ku ihmiset töni, melkein jo tikuki tuli, kun halusii vain pois.
Oireet jäi suhteellisen lieviks, mutta kerrottuani niistä sukulaiselleni, hän kuulosti kovasti vähättelevän ja välttävän aihetta.
En valita pienestä ja silloin kun sanon, olo on siis oikeasti todellakin paha!!
En ymmärrä, mikä ihmeen suhtautuminen se on, ihankuin muka pikkuisten tekosyiden avulla koittaisin livetä, joka on tosi paha harhaluulo.
Mua vituttaa, että tollasta vakavaa asiaa pidetään ikäänkuin pikkujuttuna, jopa vitsinä!
Mulla noi kohtaukset on olleet satunaissia ja oireet vaihtelee tosi paljon tilanteen mukaan.
Olen pahimmassa tapauksessa oksentanut, tärissyt ja revennyt hysteeriseen, hallitsemattomaan itkuun. Huimasi ja ahdisti ihan helvetisti. Oli pakko lähtee ulos ja sitte vähä jo helpottikin.
Oireet jäi suhteellisen lieviks, mutta kerrottuani niistä sukulaiselleni, hän kuulosti kovasti vähättelevän ja välttävän aihetta.
En valita pienestä ja silloin kun sanon, olo on siis oikeasti todellakin paha!!
En ymmärrä, mikä ihmeen suhtautuminen se on, ihankuin muka pikkuisten tekosyiden avulla koittaisin livetä, joka on tosi paha harhaluulo.
Mua vituttaa, että tollasta vakavaa asiaa pidetään ikäänkuin pikkujuttuna, jopa vitsinä!
Mulla noi kohtaukset on olleet satunaissia ja oireet vaihtelee tosi paljon tilanteen mukaan.
Olen pahimmassa tapauksessa oksentanut, tärissyt ja revennyt hysteeriseen, hallitsemattomaan itkuun. Huimasi ja ahdisti ihan helvetisti. Oli pakko lähtee ulos ja sitte vähä jo helpottikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähänkin niitten terveyskeskuksen tai polin epikriisissä on edes joskus lukenut jotain psyykkistä juttuu niin myös lääkärit vähättelee ja väittää kaikkia oireita ensisijaisesti psykosomaattisiksi oireiksi ja ei edes lähetä jatkotutkimuksiin vaikka voisi ihan hyvin olla jotain vakavampaakin.
Harmi, että sukulaisesi käyttäytyi miten käyttäytyi ja vähätteli oireitasi. Se ei ole koskaan mukavaa, varsinkin kun itse tietää, miten pahalta ne pienetkin oireet tuntuvat.
En voi tuohon muuta sanoa, kuin että yritä jättää sukulaistesi kommentit ja vähättelyt omaan arvoonsa, sinä itse tiedät, miten pahalta kohtaus tuntuu (olivat oireet miten lieviä tahansa) ja sen pitäisi riittää.
Ehkä tämä kyseinen sukulaisesi ei ole tiennyt, miten suhtautua asiaan tai kuullut paljoa paniikkihäiriöstä sairautena, eikä siksi osannut käyttäytyä "oikein" ja ottaa oireita tosissaan.
Jos vain mahdollista, suosittelen etsimään potilasvihkoja paniikkihäiriöstä ja näyttämään sen ihmisille, joiden haluat asiasta tietävän - se toivottavasti selventää sairautta ja auttaa ymmärtämään oireet paremmin.
Toivottavasti tuollaista vähättelyä ei kohdallesi enää sattuisi.
Kuulostaa tutulle tuo että toiset vähättelee oireita. Sanovat: Ei sulla mikään ole, oot vaan niin kuin aikuiset ihmiset. Jos ei koskaan ole ollut paniikkiahdistusta ei voi sitä tietää mille se tuntuu. Itselläni on usein tilanteita joissa pinnistelee äärirajoilla jaksamisen kanssa ja täytyy koettaa olla rauhallinen, vaikka mielessä kuinka kiehuisi. Itsellänikin on viime aikoina ollut vaikeita ahdistusoireita sydämen tykytystä, hikoilua, pahoinvointia ja huimausta.