En minä ainakaan kaikkea hyväksynyt mitä sanottiin, mutta oli ainakin mielenkiintoinen juttu.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_b.htm
http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_b.htm
Tuossa teille lukemista
monotvinossa
111294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Näköjään ovat ajat muuttuneet! Minun aikanani ei tarjottu edes kivunlievitystä. Kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin vielä muistaa, että kyllä se sattui. Jutussa oli oikein sanottu: synnytys on kokemus, jossa on antauduttava luonnonvoimien jylläykselle. Mutta kun homman sellaisena ajattelee niin milloinkaan ei ole myöskään voinut tuntea sellaista auvoisuutta, hyvää oloa ja helpotusta kuin silloin kun vihdoin saa vauvantuoksuisen nyytin kainaloonsa.
Minä muuten olin noiden kätilöiden kanssa samaa mieltä. Raskaus ja synnytys ei ole sairaus.
Allekirjoitan kaiken mitä artikkelissa sanotaan. Olen menossa synnyttämään esikoista, joten sitä ajatellen en voi tietää mitä tuleman pitää, enkä siis tiedä onko minulla varaa arvostella ketään. Silti olen samaa mieltä sillä liian kivuttomasti ja helposti kaiken pitäisi nykyään muillakin elämän osa-alueilla mennä. Niin on asiat myös synnytyksen kohdalla. Synnytys sattuu varmasti. Joillain enemmän toisilla vähemmän. Kipukynnyksemmekin on erilaiset. Mutta luulisin synnytyskivun olevan kuitenkin jotain erilaista kipua. Elämää synnyttävää voimaannuttavaa kipua, jonka kouriin pitää heittäytyä ja antaa kivun tulla. Hengittelemällä ja rentoutumalla saada se sitten hallintaan. Uskon, että ilman tuota kipua on vaikeampi synnyttää ja lapsen on vaikeampi tulla maailmaan.
Joo heittäydy sitten kipujen vietäväksi ja nauti olostasi. Sanon nyt sulle että ilman tuota helvetillistä kipua olisi ollut helpompi synnyttää, oli yhtä kidutusta.
Kiitos säälistä, mutta ei tarvitse sitä tuhlata minuun. Olen ihan itse valinnut luonnonmukaisen synnytyksen lääketieteellisen sijaan. Kipua on varmasti. Yhtään en muuta väitä. Mutta on olemassa muitakin kivunlievityskeinoja kuin epiduuraali ym. lääkkeelliset puudutukset. Aion antaa elimistölleni mahdollisuuden selviytyä synnytyksestä, koska meillä naisilla on valmiudet siihen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos kipua ei yhtään kestä ja haluaa jo synnytyshuoneen ovella kaikki puudutukset. Se on jokaisen oma valinta. Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, ei ole vielä käytännön kokemusta synnytyksestä. Tulen sitten kertomaan kuinka kävi. Liian ryppyotsaisesti ei kannanta mitään suunnitella, koska kaikki voikin mennä aivan toisin kuin oli ajatellut.
Piti vielä perustella tuota väitettäni, miksi synnytyskipu on tärkeää. Synnytyskivulla on siis tarkoitus. Se aikaansaa endorfiinintuotannon, joka on elimistön oma kivunlievityshormoni. Endorfiini taas auttaa äitiä jaksamaan ja auttaa ensikontaktin luomisessa lapsen ja äidin välillä, joka johtaa taas nopeampaan istukan irtoamiseen. Lisäksi kipu pitää äidin liikkeellä. Liikkuminen ja pystyssä olo taas edistävät synnytystä ja auttavat lasta kulkeutumaan alaspäin synnytyskanavassa. Kipu myös ohjaa ponnistamaan oikeaan suuntaan ja näin pystytään paremmin välttämään repeytymiä. Puudutettu synnyttäjä jää paitsi näiltä kivun myönteisiltä vaikutuksilta.
Kipua yleensä pahentaa stressaava ympäristö, koska silloin alkaa erittyä liikaa adrenaliinia, joka estää endorfiinin muodostumista. Kiireiset ison sairaalan synnytysosastot kuulemani mukaan ovat melko stressaavia paikkoja. Lisäksi kipua pahentaa äidin makuuasento. Kohtu supistuu eteenpäin ja silloin paras asento on seisaallaan eteenpäin nojaten. Näin kohtu saa painovoiman avukseen supistuessaan. Makuulla ollessa kohtu joutuu tekemään työtä painovoiman vastaisesti aiheuttaen näin enemmän kipua.
Niin, tunnen sääliä ja myötätuntoa kaikkia raskaanaolevia kohtaan, kun tiedän minkä helvetin käyvät läpi.Kun menin itse synnyttämään, olin lukenut Aktiivinen synnytys kirjan ja olin todella valmistautunut luomusynnytykseen, mutta kipu olikin ihan jostain helvetistä. En saanut mitään kipulääkityksiä, ainoastaan ilokaasua joka ei vie kipua. Onnea valitsemallesi tielle, toivottavasti kaikki menisi kuitenkin "kivuttomasti"
Ilman kivunlievitystä mun vauva olisi kuollut puristukseen (syke laski vauvalla liikaa), koska supistukset tulivat luomuna liian rankkoina ja tiheästi. Luomusupistukset eivät vieneet lasta yhtään mihinkään suuntaan ja kävelyä, vettä ym. oli turha kokeilla, koska kipu sai vartalon kestokramppiin.
Synnytyskokemukseni jälkeen nostan kyllä hattua luomusynnyttäjille, vaikka itselläni se ei toteutunutkaan. Viimeseen asti olin sitä mieltä,että epiduraalia en ota, vaikka mikä olisi. Lopuksi se oli kuitenkin itseni ja lapseni pelastus!!
No jokainen synnytys on erilainen. Eihän niitä voi verrata keskenään. Katsotaan sitten loppukesästä kuinka minun kävi.
kyllähän tuossa monta hyvää pointtia oli, toisaalta kun miettii lääketieteen kehitystä "muinaisista" ajoista, on kumma, että toiset lääkärit ja kätilöt karsastavat puudutteiden ja kipulääkitysten antamista. Ihan niin kuin esim. hammaslääkärissä, jos on mahdollista käyttää puudutteita ennen operaatioita, niin kuinkahan moni jättää sen mahdollisuuden käyttämättä? Jos nykyajan lääketiede mahdollistaa kivun poistamisen tai minimoimisen eri operaatioissa, miksi synnytys olisi sen erilaisempi kivun poiston suhteen. Toki epiduraali saattaa pidentää synnytyksen kestoa, mutta jos se kivun poistaa, niin mikäs siinä. Eikös nykyajan keksintöjen ole tarkoitus "helpoittaa" elämäämme. Oma poikani syntyi suunnitellusti sektiolla perätilan takia(riskit vauvalle olisivat olleet suuremmat alatiesynnytyksessä..), ja vaikka minä toivuinkin täysin siitä viikossa, en siltikään kannata sektiota huvin tai mukavuuden takia... Ainoastaan lääketieteellisistä syistä tai todella vakavan pelon vuoksi.
vähän huono olo ihmisten puolesta. Tässä artikkelissa ei paljoa yksilöitä mietitty vaan selvää numeroa laitettiin vaan riviin. Itse en ole saanut epiduraalia eikä lapseni ole syntynyt keisarina, mutta apua olen saanut kipuihin kun olen sitä pyytänyt.
Synnytys toiveitani kuunneltiin ja niin pitkälle toteutettiin kun lääketiede ja kätilön hermot antoi myöten.
Tuli paha mieli epiduraalin ottajien ja keisarinleikattujen puolesta kun noin syyllisetetään ja haukutaan lälläreiksi. Meitä on moneen junaan ja jokainen tekee valintansa myös näissä asioissa niin pitkälle kun luonto antaa myöten.
Itse pohdin toisessa synnytyksessä jos yrittäisin pärjätä yhdellä kohdunkaulan puudutteella kun tuntui että ponnistaessa värkki oli ihan turta niin kuin tuossa artikkelissakin luki.
Mun mielestä kirjoituksessä enemmänkin moitittiin synnytyskulttuurin muuttumista ja terveydenhuollon toimintaa kuin yksittäisiä synnyttäjiä. Olihan kirjoitus hyvin provosoivasti tehty, mutta itse en ainakaan loukkantunut kirjoituksesta millään tavalla. Ehkä he, jotka tuntevat piston sydämessään (eli toisin sanoen osui ja upposi) loukkaantuvat artikkelista...?