Tämä P Salovaara on masentunut. Antanut kasvonsa masennukseen. Siinä on taas yksi hyvä esimerkki, kun ei edes armeijaa pystynyt käymään, niin masennus iskee. Toinen tärkeä pointti, että ei ole koskaan tehnyt kunnon työtä, siis mitä duunarit tekee. Paskan puhumisella tienannut elantonsa,, niin jää aikaa kaiken maailman masennukseen.
Näyttelijä Tuija Piepposelta kysyttiin, että oletko joskus ollut masentunut... niin tämä älykäs nainen vastasi: ei minulla ole aikaa muotihömpötyksiin. Kyllä jokainen haluaisi masentua, mutta kun ei siihen ole aikaa tuhlattavana. Annettaisiin se niille jotka sen osaa.
Näyttelijä Tuija Piepposelta kysyttiin, että oletko joskus ollut masentunut... niin tämä älykäs nainen vastasi: ei minulla ole aikaa muotihömpötyksiin. Kyllä jokainen haluaisi masentua, mutta kun ei siihen ole aikaa tuhlattavana. Annettaisiin se niille jotka sen osaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko T. Piepponen todella noin sanonut? Jos on, niin pitänee vain toivoa, että hän pääsisi osalliseksi tästä " muotisairaudesta", ja pian. Voisi kokemus olla sellainen, että senjälkeen tietäisi, millaisesta sairaudesta puhutaan. Ja pitäisi pienempää ääntä. Nykyään maailma on niin kova, että heikoimmat eivät sitä kestä, ja siitä johtuu masennuspotilaiden runsas määrä- ei mistään " muodista". Ja sinä, toivottavasti elämä sinuakin opettaa...
Ennen masennuksen muoti-ilmiöksi tulemista joku vaan alkoi vituttaan ja sitten ryypättiin pullo kossua. Sen jälkeen jatkettiin elämää.
Nykyään jos joku on huonosti tarvitaan kuukausien sairauslomat ja monenlaiset terapeutit, muutamien haastattelujen anto ja sitä kautta paljon julkisuutta vaalien lähestyessä ennen kuin parannutaan.
Julkisuutta hyväkseen, mutta mikään vitsi asia ei ole.
Salovaaraa en toivoisi enää edustajaksi, hän sopii radioääneksi ja hyvä kun saa siellä jatkaa.
Muutenkin keskustapuolue on omituisten "julkkisten"
hautausmaa.
EI PITÄISI PUHUA AIHEESTA, JOSTA EI TIEDÄ.ITSE OLEN KOKENUT LOPPUUNPALAMISEN JA SIITÄ SEURANNUTTA MASENNUSTA KOEN VIELÄKIN.JOUDUIN SAIRASELÄKKEELLE.VOI KUINKA MIELELLÄNI OLISINKAAN ILOINEN TÖISSÄ VIIHTYVÄ JA SITÄ RAKASTAVA TYÖLÄINEN.MUTTA NÄIN VAAN KÄVI.EI MINULLAKAAN OLLUT AIKAA TÄLLÄISELLE "HÖMPPÄSAIRAUDELLE", VAAN TOISIN KÄVI.ÄLKÄÄ TUOMITKO ÄLKÄÄKÄ IRVAILKO MEITÄ.EI TÄMÄ OLE KIVAA OLLA MASENTUNUT!
Ei todellakaan tarvi huutaa. Masennuksesta tiedän kaiken. Olen seurannut läheisiä, masiksen kourissa. Läheisille se on paljon pahempi, kun moni tietää. Elämä kuluu vaan masispotilaan ehdoilla elämistä ,,siis läheiset unohdetaan. Liian arkaa, että siihen joku kiinnittäisi huomiota. Toistan,,,harmi, että siitä on tullut muotivillitys. Esim tuo P Sal..ei kunnon työtä, niin on aikaa mennä kaikkeen muotivillitykseen. Olen huolissani läheisistä.
että vaikka on puolet vuodesta vapaata ja työ on kevyttä sisätyötä, niin silti masennutaan ja loppuunpaletaan? Ei mene jakeluun, ei sitten mitenkään.
"ei ole kivaa olla masentunut", voi vee vieläkö sen pitäisi kivaakin olla? Voisi hiukan sana valintaa harkita asian yhteydessä. Toisten on vaan pakko jaksaa vaikka mikä painaisi, ei tule saikkua kun viikko ja "sitten töihin".
Työpaikallani luuseri on ollut juuri puoli vuotta saikulla, jaksaa lenkkeillä ja olla kiinnostunut mitä duunissa tapahtuu. Jaksaa myös lähteä bilettään duunikavereitten kanssa.
Ite olen kokenut kuolemaa mm. eka lapsenlapsi menehtyi kuukauden ikäisenä avaamatta silmiään.
Viikko kaksi saikkua kaiken kaikkiaanja mene töihin. Eikä työni todellakaan ole sellaista että siinä muutkin joutuisivat kärsimään.
KYLLÄ SUOMALAISET OVAT MAAILMAN KATEELLISINTA KANSAA, KUN VIITSITÄÄN KADEHTIA TOISTEN SAIRAUSLOMAAKIN.
Masennus on sairaus siinä missä migreeni tai mikä tahansa fyysinen sairaus. On vain niin, että mielenterveyteen liittyviä sairauksia hävetään, eikä niistä haluta puhua julkisesti. Pöpiksihän sitä luullaan, jos sanoo olevansa masentunut, moni ajattelee.
Mitä useampi tulee sairautensa kanssa julkisuuteen, sitä hyväksytymmäksi se tulee. Kiitos Salovaaralle, että kerrot sairaudestasi julkisesti. Toivottavasti julkitulosi auttaa monia, monia muita, jotka masennuksesta kärsivät.
Mitä se oikein se masennus on?
Toisin kuin täällä jotkut asiasta mitään tietämättömät yrittävät jauhaa, masennus ei ole mikään leikin asia. Toki on varmasti niin, että julkisuudessa sitä on viljelty hieman heppoisinkin perustein, vaikkei varsinaisesta masennuksesta ole ollut kysymyskään. Rankka työtahti ja hetkittäinen uupumus ei ole sama kuin masennus.
On toki helppo arvostella muita ja kertoa, kuinka itse on niin kova jätkä että ei masennusta tule, mutta se ei todellakaan lupaa kysy kun tulee. Jos sitä on lähipiirissä tai vaikka itsellä ollut, niin ehkä siihen osaa suhtautua hieman asiallisemmin.
Kiitos savolaisukko.K irjoitit aivan oikein masennus ei kysy lupaa, että saanko tulla sinun mieleesi asumaan.Ei ole masennusta stressi silloin tällöin eikä uupumus, joka menee ohi levolla.Masennukselle et vain voi mitään vaikka kuinka kaikki on hyvin ja vaikka kuinka nukut.Ajatukset ovat synkkiä ja usein itsetuhoisia.On se vaaan niin kova kokemus, että vaikka tekisi mieli sanoa sinulle pilkkaaja, että saisit sen niin sitten tiedät.En toivo sitä sinulle enkä kenellekään.On se niin kova tauti.Onneksi on lääkkeitä, joilla voidaan hoitaa tämä aivoissa oleva puutos.Ei kannata ottaa kantaa, jos ei ole tietoa.
käsitystä, mikä se masennus on sairautena, eipä ollut minullakaan, ennenkuin sairastuin.
Olen tavallinen duunari, ollut liki 40-vuotta, joten kohdallani ei mitenkään voi puhua "muotihömpötyksestä."
Nyt, kun olen jo toipunut neljän vuoden helvetistä, käsitykseni moniin asioihin on muuttunut.
Sen olen huomannut, että tämä ei ole ilkeitten ihmisten tauti, vaan pikemmin empaattisten, hyvätahtoisten persoonallisuuksien sairaus. Teillekin, jotka parjaatte kyseistä kansanedustajaa, olkaa huoletta, ilkeytenne ja vihamielisyytenne suojaavat tältä sairaudelta, mutta miten lienee sydämmenne laita?
muualla tälläistä kateutta, kuin Suomessa. Kaikki käy kadehtimisen aiheiksi,kuten sairaudet ja etenkin sairauslomat tässäkin tapauksessa.
Siis mitä minulla ei ole, ei saa olla muillakaan.
Kyllä se kertoo, miten huono itsetunto sitä on. Jos on tyytyväinen omaan elämäänsä,kiitollinen siitä mitä on, ei ole aihetta kateuteen.
Masennuksesta sen verran tiedän ettei silloin jaksa yhtikäs mitään, sängystä nousukin on vaikeaa.
En ymmärrä miten joku jaksaa olla kiinnostunut työpaikastaan ja biletyksestään, saati lähteä lenkille.
Itse halusin vaan olla peiton alla, asuin maalla ja asioita piti lähteä hoitamaan, maksamaan laskuja jne.käydä kaupassa kun oli lapsia.
Mikä on ihmisen vastuu itsestään?