Millaisia psyykkisiä oireita kilpirauhanen voi aiheuttaa? ja millaisia oireita se on aiheuttanut teille? Riippumatta siitä onko liika tai vajaatoimintaa.
Kilpirauhanen ja
psyykkiset oireet
193908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Paniikkihäiriö, masennus, ahdistus, mikään ei kiinnosta, on ihan pihalla ja aivot ei toimi/sumuiset tai niinkuin ois tynnyrissä, eristettynä ympäristöstä.
mistään saa apua!!!
..lisäksi vielä huono muisti ja heikko ymmärrys suhteellisen yksinkertaistenkin asioiden suhteen. Kun en muista enkä ymmärrä, tunnen itseni tyhmäksi ja se masentaa ja ahdistaa. Keskittymiskyky on ollut myös täysin olematon. Kaiken huipuksi mikään määrä nukkumista ei ole niin riittävä, että herättyäni tuntisin itseni virkeäksi.
Itse olen tosi väsynyt vaikka nukun kellon ympärystän,olen ihan pihalla asioista, alakuloinen, mikään ei kiinnosta, välillä tuntuu niinkuin seuraisi itseään sivusta, jännitän ihan kamalasti asioita ja tunnen itseni erittäin vaivautuneeksi kun poistun kotoa. On huojentavaa kuulla jottei painiskele yksin näiden asioiden kanssa.
Kohtalotovereita löytyy.
Käy ehdottomasti tutkituttamassa kilpirauhasarvot (myös esim. hemoglobiini, sokeri- ja tulehdusarvot on ihan hyvä tutkia) jos et vielä ole käynyt.
Luulen, että moni moni syö turhaan mielenterveyslääkkeitäkin vain sen takia, ettei kilpirauhasarvoja ole tutkittu (tai jotain muita mahdollisia ongelmien aiheuttajia). On tietysti sellaisiakin, joilla on jotain muutakin hormoni- tms. häiriötä, ja mielenterveyslääkitys siten varmaan paikallaankin, mutta sääliksi käy niitä, jotka täysin turhaan (ja haittavaikutusten uhallakin) niitä syövät.. =/
Alakuloon ja väsymykseen voi toki olla syynä voimakas ja/tai pitkäaikainen stressille altistuminen tai jonkin surun/murheen/tapahtuman jääminen mielenpäälle, ja silloin jokin psykologin tai muun mielenterveyshoitajan juttusilla käyminen on ihan paikallaan. Mutta jos koet, ettei sellaisesta ole sinun kohdalla ollenkaan kysymys, eikä sellainen ole edes osaan oireista syynä, niin unohda terapia-ajatus.
Aika harva loppujen lopuksi on oikeasti "hullu", joten huoli pois. Pidä vain tiukka linja, ja vaadi tutkimuksia ja apua itsellesi. Vaikeaa se voi olla, koska omien oikeuksiensa vaatiminen tuntuu joskus olevan melkeinpä rikollista puuhaa, mutta vaivannäkö varmasti kannattaa. Jos terveyskeskuksesta ei asiat etene, niin harkitse edes yksityistä puolta vaihtoehtona.
Tsemppiä sinulle :) !
Mut pakotetaan terapiaan ja syömään mielialalääkkeitä, koska ei uskota kilpirauhasen vajaatoimintaan, eikä pääse koelääkitykselle, koska arvot ei ole riittävän lähellä viitearvoja. Mielenterveyshoitajalla käynnit ne on ne mitä masentaa, eli väärä hoito ja ja se kun en pääse koelääkitykselle, vaikka on kaikki vajaatoiminnan oireet ja enemmänkin, kuin ne tunnetuimmat oireet ja jotka pahenevat vuosi vuodelta. Hoitaja väheksyy kaiken, ei tajua mistä puhun ja kuvittelee kaiken syynä olevan masennuksen. Ei ole tosiaankaan mikään välkky hoitaja ja se vain lisää tuskaa. Mitä teen? Mitkä oikeudet tässä asiasta? Onko mahdollisuutta edes vaihtaa kys. mielenterveyshoitajan palvelut esim maksuttomiin psykologin palveluihin, vai onko ne maksuttomia vain nuoremmille? Mielenterveyspalvelut tässä vaiheessa tuntuvat raskaalta, henkiseltä väkivallalta. Odotetaan väärällä hoidolla tuloksia, jotka ovat mahdottomia tämän sairauden ja sen oireiden keskellä.
Voisin miettiä näitä palveluja vasta kun olen saanut oikean lääkityksen vaivoihini, eli katsoa onko sen jälkeen enää mitään tarvetta mielenterveyspalveluille vai onko kaikki ok, kun saatiin sairaus hoidettua ja päästiin oireista eroon. Tiedän, että on lääkäreitä, jotka antavat koelääkitystä tapauksessani. Lääkärit aiheeseen liittyen ovat olleet tähän asti masentavia kokemuksia. En haluaisi rääkätä enää itseäni yhtään enempää asiassa, vaan saada tietää etukäteen luotettavan ja osaavan alan lääkärin, jolle puhua asiasta.
Voisiko joku valaista tai arvailla, miksi lääkärit ovat niin haluttomia määräämään koelääkitystä? Nämä samaiset lääkärit ovat kuitenkin silmiä räpäyttämättä valmiita määräämään yhtä sun toistakin mielialalääkettä potilailleen.
Itse olen kyllä saanut Thyroxin-reseptin, mutta olen niitä tapauksia, joilla annostus on herkässä ja vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan. Jos annos on pielessä, tolkuton väsymys saattaa iskeä nopeastikin. Näin kävi mm. loppusyksystä.
Vaikka minulla ei ole (minkään) masennustestin mukaan masennusta, niin minulle oltaisiin nyt mieluummin määräämässä masennuslääkkeitä kuin yrittämässä saattaa vajaatoiminnan lääkitys kohdilleen.
Mua on hoidettu kakkostyypin maanisdepressiivisenä tähän asti. Kun kilpirauhaslääke aloitettiin, olen alkanut voimaan kokoajan paremmin ja masennuslääkkeet olen jättänyt pikkuhiljaa pois. Olo on mainio, tai lähinnä normaali =) Mä luulen että tää mun maanisdepressiivisyys oli enemmän tätä kilpirauhasen vajaatoimintaa kuitenkin. Toivossa elelen ainakin.. Syvä masennus nimittäin laukaisi minulla aina välillä tuon hypomaanisen olon.
siis mahdollista kun ajoittain itsellänikin on paniikin tyyppisiä oireita että nämäkin johtuisi kilpirauhasesta? tai lähinnä se varmaan johtuu tästä olosta kun on pihalla niin pelästyy sitten omaa oloaan jne...tosin muut oireeni viittaavat vajaatoimintaa, kylmä, ummetus, väsy jne. Onko muilla kokemuksia?
Kyllä paniikihäiriön tyyppiset oireet ovat yleisiä. Ja samoin sellainen stressinsietokyvyn menetys ja säikähtely. Muistan kun olin menossa lääkäriin, säikähdin oven kolausta, pelkäsin lääkäriä, sydän jyskytti hulluna, ääni tärisi, en muistanut oireitani (onneksi oli lista mukana)... kun seuraavan kerran menin lääkäriin lääkittynä, ei sattunut mitään tuollaista. Olin NORMAALI!! Luulin että minulla oli psyykessä jotain vikaa mutta se kaikki hävisi.
Tämä huojensi lukijan mieltä kummasti!! minä olen ihmetellyt kun itse olen: säikky, ärsyynnyn ajoittain melusta tai melu ottaa korviin, tunnen oloni esim. juuri lääkäriin pääsyä odotellessani erittäin vaivautuneeksi ns. panikoin, mitään kohtausta tästä ei aiheudu mutta se tunne on kamala ei oikein tiedä kuinka siinä tuolissa istuisi. Samoin töissä ollessani stressin sieto kyky on ihan nollassa. On kiva kuulla jotta muillakin on tälläistä:)
Olen itse tällä hetkellä ahdistuneisuus-paniikkihäiriö-masennus -diagnoosilla, kilpirauhas arvo otettiin muttei siinä (kai) mitään ollut. Kukaan lekureista ei ota minua vakavasti, lisäkilpirauhas testiä ei ole otettu.
Nyt syönyt tuota masennus lääkettä kohta 2 vkoa, aiheuttaa vaan duracell pupu oireita, sydämen tiheälyöntisyyttä, syljen vähäistä eritystä, orgasmi kyvyttömyyttä, unettomuutta... jne.
Kaulalla nielun kohdalla muljuaa vasemmalla kohdalla, niska/hartia kipu ja tois peräinen leukakipu, kahta eri antibioottia syötä ja vaivat vaan jatkuu..
ärsyttäää kun kukaan ei ota minua vakavasti.
Hei,
mitä oireita sinulla on kaikkiaan ollut ja millaisina ne ovat ilmenneet, siis ei masennuslääkityksestä vaan ennen kuin se määrättiin?
Saisitko jostain selville sun kilpirauhaslabrojen tulokset ja viitearvot, jotta voisit saada täältä palstalta vielä ns. toisen mielipiteen.
Itsekin söin ensin jos jonkinlaista mielialalääkettä pari vuotta ja oloni ei tullut yhtään paremmaksi. Minulla oli tuolloin diagnosoitu vakava masennus, paniikkihäiriö ja jonkin asteinen ahdistushäiriö. Kolmisen kuukautta kilpparilääkityksen aloittamisen jälkeen tunsin itseni omaksi itsekseni ensimmäistä kertaa vuosiin.
Älä anna periksi!
Minä myös söin kahta eri masennuslääkettä vuosikausia. Nyt kun kilpirauhaslääkitys alkaa olemaan kohdallaan olen ollut puoli vuotta ilman mitään masennuslääkkeitä. Minulla msennus johtui ihan kokonaan kilpirauhasesta (kaikilla tietenkään ei, joillakin on tietysti oikea masennuskin, mutta minulla näin).
Minullakin vajaatoiminta aiheutti syvän masennuksekaltaisen tilan, joka hävisi vähitellen tyroksiinihoidolla. Olen ollut alakuloinen, helposti äksyyntyvä, sosiaalisesti hidas ja huono ulosantinen aina. Kaikki nämä ovat nyt helpottaneet mutta epäilen tämä sairauden ehtineen aiheuttaa minulle jo pysyviä vaurioita elimistööni. Olen aika eristäytynytbja yritän nyt pienin askelin opetella elämään ihmisten kanssa. Olen onnekas, sillä minulla on yhä pari ystävää, jotka minua ovat läpi vaikeiden aikojen sietäneet. Kommunikaatio on nyt ihan erilaista ja huomaan osaavani jo keskustella. Luulin ennen, että en kuule hyvin mutta sekin on nyt parantunut. Mieliala on ajoittain alakuloinen yhä mutta siihen on elämäsni myös muita syitä. Se pohjaton tyhjyyden ja toivottomuuden tunne, jolle ei useimmiten keksinyt järkevää syytä on nyt kuitenkin poissa. Olen saanut syyn ja selityksen monille asioille ja kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni tämän diagnoosin myötä.
Donii lisää vielä, että vaikka kuuloani tutkittiin, ei siinä löydetty vikaa. Kuulin silti huonosti ja aloin vähitellen pitää itseäni vaan hidasälyisenä. Kuuloaistimus ei edennyt aivoissa vajaatoiminnan vuoksi. Kun saan nyt hoiyoa niin nykyään kuulen ihan hyvin:)
Ajatuksen hitaus puolestaan aiheutti sen, että en saanut ajatuksiani niin nopeasti ulos sanoiksi, kuin normaali keskuatelu olisi vaatinut. Koin lapsesta saakka sitä, että muut ovat nokkelia ja minä en...ja minut jyrättiin keskusteluissa. Niillä kerroilla, kun yritin sanoa jotain, niin useimmiten lopputulos oli hermostumiseni, kun en kuitenkaan onnistunut. Kirjoittaessa ongelmaa ei ollut, koska saatoin rauhassa ajatella ja tarkistaa kirjoittamaani. Ikävä kyl muutaman kerran myös kaikki kertynyt paha olo pääsi purkautumaan sillä tavalla ja niistä sain kärsiä paljon.
Minulla vasta Liothyronin vei pois masennuksen. Ei sitten oel tullut takaisinkaan, ja vuosikausia jo ollut tämä hyvä kilpirauhasyhdistelmä (Thyroxin ja Liothyronin). Thyroxin ei minulla auttanut yhtään masennukseen vaan vain pahensi sitä, mutta Lio vei masennuksen pois.
Tsemppia kaikille kilpirauhas potilaille!! Muistakaa, että vaikka kuinka psyyke/mieli temppuilee joka muodossa ja sydän pamppailee miten sattuu siihen ei kuole!:) Been there done that pitkän kaavan kautta.. Lääkäriltä pitää vaatia/kyseenalaistaa/ei uskoa mitään ja mitä enemmän itse opiskelee ja lukee fakta pohjaisia artikkeleita ja muiden potilaiden oireistoa oppii pikkuhiljaa tulkita omaa kroppaa ja sitä kautta lääkintä puoltakin. Voimia kaikille! valoa löytyy ja elämä tuntuu vielä joku päivä upealta. Patience is the key!!!